Tapasin ihanan miehen netin kautta ja ihastuin häneen nopeasti kun tavattiin. Hän antoi kyllä käytöksellä ja viesteillä ymmärtää että viihtyy mun seurassa. Silti hänen kiireisessä elämässä tunsin että hän ei ehkä sittenkään tunne samoin kun en kuullut hänestä kunnolla pariin päivään. Kun kysyin, hän perääntyi ja sanoi että epäilen hänestä pahaa. Hänellä hyvin kontrolloiva suhde takana ja selvästi pelästyi. Olemme sittemmin tavanneet ja keskustelleet asiasta ja hän sanoi että ei uskalla enää yrittää minun kanssa koska pelkää. Olimme viikon ilman kontaktia ja kysyin viestissä onko hän valmis tapailemaan muita. Ei ole koska tunteita on vieläkin. Kysyin, voidaanko tavata ja jutella ja katsoa. Ensi viikolla. Nyt hän lähettelee minulle kuvia lapsistaan ja flirttailemme tekstiviestitse. Mutta mitä hän haluaa, tarkoittaa viestittely että hän tarvitsee aikaa ja voisi olla vielä valmis suhteeseen? Epäilen, että olen rakastumassa syvästi, en saa häntä mielestäni. Vaikea siirtyä myöskään eteenpäin. Pitääkö vain olla kärsivällinen. Leijonamies kyseessä.
Miehet, mitä tämä käytös tarkoittaa?
ihmeissäni
14520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jotenkin tuntuu taktiselta tempulta tuo "Ajattelet minusta pahaa" palaute sinulle. Kannattaa pitää kaikki tuntosarvet pystyssä.
Hyvin harva huonossakin suhteessa oleva ei toimisi noin.
Olisi myös hyvä tietää, miten pitkä aika miehen erosta.
Ja myös minkä nettisaitin kautta tapasit. Mikäli deittipalstan, voi miettiä, miksi mies hakee seuraa, vaikka pelkää suhdetta.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Noin 2,5vuotta on edellisestä suhteesta josta hänellä nämä pelot lähtöisin. Hän meni fyysisesti tosi huonoon kuntoon siitä. Deittipalsta se oli ja kyllä hän sanoo, että silti etsii vakituista suhdetta, minkä uskonkin. Jotenkin minusta tuntuu pahalta että minun menneisyys, joka sain minut ehkä vähän pelästymään sitä miten vahvasti ihastuin ja miksi häneltä halusin vahvistusta että tunteet on molemminpuolisia, ei ole hänelle ollenkaan tärkeää. Hän oli aluksi aika ehdoton ja sanoi, ettei näe paluuta tuon jälkeen mutta nyt olemme siis alkaneet viestittelemään uudestaan. En tiedä onko hänen ajatuksissa joku muuttunut enkä halua kysellä kuin vasta kasvokkain tarkemmin.
Ensin malliesimerkki tutun naisen elämästä. Hän oli ensimmäisessä liitossa väkivallan uhri ja se alkoi sanoista "En tahtoisi sinulle mitään pahaa".
Kun nainen alkoi uuden parisuhteen, meni muutama vuosi ja syystä tai toisesta tuo uusi mies sanoi nuo samat sanat naiselle. Seuraavana päivänä, kun mies oli töissä, pakkasi nainen tavaransa ja häipyi. Koska epäili mitä oli seuraavaksi tulossa.
Eli, kun kohtaat miehen ja jos/kun mies mainitsee "Tuolla eleellä/ilmeellä kuulustelu alkoi. Ei pidä sanoa "Vältän tuota" vaan "Minä en tarkoita tuolla mitään pahaa". Mikäli alat välttelemään jokaista liikettäja elettä, mitä mies kokee uhkaavaksi, olet hänen liekassa. Ja hän saattaa vedota tilaisuuden tullen "Exä teki noin, kun alkoi painostamaan". Eli samoin, kun lapsi saadakseen tahtonsa läpi.
Lisäksi hän voi paeta vaikeita keskusteluaiheita toteamalla "Käyttäydyt kuin exäni ja yrität tukahduttaa minut.
Nyt on tullut se ensi viikko kun hän sanoi että tavataan. Ei mitään viitteitä vielä siihen että milloin mutta viestiä kyllä mitä hän milloinkin touhuaa. Haluaa siis ainakin pitää yhteyttä mutta onko tämä hänen keino näyttää että välittää ja haluaa olla varovainen jatkon kanssa vai onko tämä "vain" ystävyyttä...? Otan itsekin kyllä nyt rennommin asian, joten katsotaan mitä tuleman pitää. Minnekäs tässä nyt kiire on :)
Se nyt on jo käynyt selväksi että hän ei ole kovin keskustevaa sorttia vaan enemmänkin haluaa että nainen lukee hänen ajatukset hänen toiminnan perusteella. Kuka nainen kykenee siihen varsinkin kun on vasta tunnettu pari kuukautta ja tavattu 5 kertaa?
Vaikuttaisi, että teillä on aika erilaiset luonteet. Sinä olet analysoija ja puhelias, mies enemmän toimii. Sellaisessa suhteessa molemmille tulee helposti tukala olo.
Miehellä vaikuttaisi olevan myös aika epävarma asenne kuvioonne. Itse olisin luovuttanut jo; olen tottunut, että miehellä on selkeä näkemys, että haluaa olla juuri minun kanssani, ennen kuin ajattelen edes suhdetta, vaikka olisin itse kuinka ihastunut. Jos toinen vaikuttaisi noin ailahtelevaiselta, ajattelisin, että ok, sovimme paremmin kavereiksi.
Tuopa olisikin helppoa jos se vaan olisi helppoa toteuttaa. Kaverina en pystyisi olla. Tämä päivä on mennyt taas kuulumisia vaihdellessa ja flirttaillen ja tunteetkin on mainittu ja hyvät yöt sanottu, kaikki tekstiviestillä. Mutta ei puhetta yhtään mistään muusta. Tietääköhän hän itsekään mitä haluaa...
Yritä houkutella hänet Skypeen. :)
En voi ymmärtää naisten tarvetta alkaa luokitella suhdetta ja kaivata typeriä rakkaudentunnustuksia ja painostaa sellaisiin. Se alkaa helposti tuntumaan ahdistavalta ja mieluusti ottaa välimatkaa sellaiseen naiseen, toki joku epätoivoinen läheisriippuvainen mies, joka on pitkään etsinyt naista, voi kokea sen toisin.
Miksi ei vaan voi olla ja antaa mennä, tehdä kaikkea kivaa, aika näyttää mihin se johtaa.
Jep, rakkaudentunnustukset eivät oikein ole edes kaivattuja tuossa tilanteessa. Se vain olisi suotavaa, että äijä tosiaan tuntuisi kehittelevän jotain yhteistä tekemistä naisen lisäksi ja myös innolla olisi toteuttamassa tekemisiä tai menemisiä. Eli ei nyt ainakaan peruisi menoja. Ettei kanssakäyminen olisi vain puhelimessa puhumista/tekstailuja, vaan yhdessä irl tapaamista mahdollisimman paljon. Sanailu ja höpötys ei oikein riitä, jos suhdetta ollaan perustamassa. Tämä vastaus siis aloittajalle.
ap tässä. Nyt olemme tapailleet noin kerran viikossa ja mennyt ihan kivasti. Ei mitään rakkaudentunnustuksia vielä tarvitse ollakaan mutta ollaan todettu että ei tavata muita. Hänen ex oli mustasukkainen hänen lapsistaankin. Minut hän kutsui kerran kylään kun lapset oli hänen luona. Muuten tapaamiset ja yhteydenpito on aika harvassa mutta ne mitä on, niin meillä on tosi mukavaa yhdessä. Ehkä tämä on nyt sitä hitaasti etenemistä ja ehkä hän haluaa todeta että olen toisenlainen. Ikävä vaan on. Teen monesti aloitteen yhteydenotossa ja tapaamisen ehdottamisessa mutta hän tulee aina vastaan. Kivahan se olisi toisinpäinkin mutta niin kauan kun se on hänelle mielekästä niin en aio luovuttaakaan.
Minulla on yks naispuolinen kaveri, joka oli nykyisen suhteen alussa juuri tuollainen hyvin hitaasti etenevä. Vaikka molemmat olivat vapaita, lapsettomia, nuoria jne. Kesti vuosia seurustelua, ennen kuin muuttivat yhteen, sitten vuosia ennen kuin alkoivat harkita lapsia jne. Mutta niin vain ovat yhä onnellisesti yhdessä ja kolme lastakin tuli hommattua neljän kympin korvilla ja yli. Lieneekö sun mies meitä jäyhiä lounais-suomalaisia? :)
Tai meseriin pussailemaan screeniä