Pelottaa...

Viimeistään, kun olet 18, ei vanhemmillasi ole mahdollisuutta puuttua asiaan. Kerro siis vasta silloin.
Jos he eivät hyväksy, on se heidän ongelmansa, eikä sinun kannata siinä tapauksessa välittää heistä.

Idiootti

Olet ihan liian nuori nelikymppiselle naiselle. Täysi kakara. En ymmärrä mitä nelikymppinen muka voisi nähdä lapsessa. Ette ole tasa-arvoisessa asemassa.

Hei
Olisi niin helppo tuomita suhteenne ja todeta ettei siitä kuitenkaan tule mitään ym. Niin en kuitenkaan nyt tee. Nimimerkkisi kertoo paljon sinusta enkä tahtoisi särkeä yhtään enempää.
Tarvitset naisystävääsi: voit jutella hänelle asioistasi, luotat häneen ja koet hänen vastaavan tunteisiisi. Mietin, miksi sinun ylipäätään pitäisi kertoa vanhemmillesi hänestä. Totta kai olisi ihanaa jos nuoren ja vanhempien välillä ei olisi salaisuuksia, mutta silti. Nimittäin on aika luultavaa, ettei uutinen miellytä heitä. Mutta tämä asia sinun tulee itse ratkaista, ei kukaan voi sitä puolestasi päättää.

Mietin sitäkin, sinua sen enempää tuntematta, että sinun iässäsi on aika tavallista ihastua samaa sukupuolta olevaan, vanhempaan ihmiseen. Koet siinä ihmissuhteessa turvaa ja hyväksytyksi tulemista. Selvästikin koet hänen auttavan sinua, helpottavan masennustasi . En siis tiedä, mutta voihan olla myös niin, että ajan mittaan suhteenne muodostuu enemmän ystävyyssuhteeksi.

Päätitpä kertoa vanhemmillesi tai et, toivon sinulle jaksamista ja toivoa. Särjetystäkin voi tulla ehyt. Rikki menneistä kohdista voi tulla entistä vahvempia.

Tsemppiterkuin,
pappi Elisabet

Hei
Sulla on ainakin se hyvin mielessä että tärkeintä ei ole se mitä muut ajattelee vaan se, mikä tuntuu omassa sydämmessä oikeelta. Se, että sulla on joku jolle kertoa ilos ja surus on tosi tärkeetä. Sen takii on myös teidän molempien kannalta hyvä, että sulla menee hyvin.

Peloista pääsee parhaiten eroon kohtaamalla ne. Toisaalta meitä on moneen junaan. Toiset tykkää olla huomion keskipisteenä ja kohdata uusia ihmisiä. Toisille se on vaikeampaa. Molemmat on yhtä oikein. Tietysti aina voi opetella ja aina voi lieventää pelkoja. Kun ottaa vaikka ensimmäiseksi tavoitteeksi että juttelee anonyymisti jonkun kanssa netissä, on sekin jo paljon. Siitä voi sitten lähteä ylöspäin.

Jos ette ole vielä hakeneet apua sun masennukseesi, niin suosittelen kyllä. On normaalia, että kovan sairauden kourissa oleva tai jalan murtanut ihminen menee lääkäriin. Yhtä normaalia on se, että masentunut hakee apua. Siitä huolimatta juuri masennuksen kanssa on usein iso kynnys hakea apua. Näin ei pitäisi olla. Taustalla saattaa olla pelkoja, että sitten joutuu johonkin sellaiseen hoitoon, johon ei halua. Todellisuudessa kukaan ei voi pakottaa ketään mihinkään. Hoitoon on tietysti paljon helpompi mennä kun on joku jonka kanssa sinne mennä.

Toivotan sulle onnea niin masennuksen, pelkosi ja vanhempien kanssa!