Olen ihan pihalla mitä tehdä ja mitä oikein tapahtui. Me riidellään jostain pienestä asiasta ja se on paisunut johonkin atmosfääriseen mittakaavaan ja minä en ymmärrä mitä täällä oikein tapahtuu.
Mä oon seurustellu vuoden verran tyttöystäväni kanssa ja oltiin tänään "perhepäivällisellä" mun porukoiden luona (sisko veli äite ym.). Muisteltiin porukoitten kanssa menneitä ja naureskeltiin hölmöille lapsuudenajan tempauksille. Nauraa rätkätettiin kaikki. Oli mukavaa ja lepposaa. Sitten kun ruoka oli vedetty siirryttiin jälkkäriin niin puheenaihe siirtyi nelosen uuteen ohjelmaan missä oli se iskulause "haluatko treffeille tämän naisen kanssa". Itse en ollut nähnyt sitä ensimmäistä jaksoa ja sisko sitten kertomaan että se nainen olikin mies ja ekassa jaksossa sen deittiläiset kuulemma suuteli kiihkeästi sen kanssa ja että seuraavassa jaksossa miehet saisivat selville mikä nainen on oikein miehiään.
Me työskennellään äipän kanssa suurin piirtein samassa työpaikassa ja me sitten siinä porisemaan että kuinka monta vastaavanlaista tapausta meidän työpaikalta löytyy. Minä tiesin vain yhden ja äippä kaksi muuta. Naurettiin jatkuvasti (äippä sanoi tässä vaiheessa ettei tuonlaisille jutuille saisi nauraa - oman naurunsa lomasta). Tyttöystävä kuunteli ja naureskeli meidän matkassa kun heitettiin vain sellaista kevyttä läppää. Sitten minä kerroin tästä tyypistä jonka itse tunsin ja totesin että mukava oli. Veli rupesi katselemaan ilkikurisesti naurunpurskauksien välistä ja minä totesin etten ollut ihastunu siihen ja naurettiin kaikki.
No kumminkin me jatkettiin juttua ja puheenaihe laukkas kuin villit hevoset ja huumori kukoisti ja läppä lensi. Sitten kun lopeteltiin jälkkäri niin siirryttiin kahviin ja me päästiin rauhottumaan ja pyyhittiin kyyneileitä. Loppuilta menikin sitten leppoisissa merkeissä, lukuunottamatta tyttöystävääni. Hä oli kuin myrkyn niellyt enkä minä viitsinyt siinä perheen kuullen kyselemään mikä hänen mieltä oikein painaa.
Sitten kun kello rupesi tulemaan sata, me päätettiin tyttöystävän kanssa lähteä kotiin. Koko kotimatkan hä oli vaitonainen. Sitten kun päästiin kotiin kysäisin vihdoin että mikä se juttu on joka painaa mieltä? Itse ajattelin että hän suuttui minulle sen vuoksi että tunsi itsensä perheen parissa ulkopuoliseksi tai että puhuttiin ja naureskeltiin sille ohjelmalle ja työkavereille.
Tyttöystävä sitten räjähti siihen paikkaan ja raivosi että minkä ihme takia minä sanoin sillon ruokapöydässä "etten ollut ihastunut siihen", että näin tarpeelliseksi sanoa jotain tuollaista ja että se sai hänelle pahan mielen aikaan. Minä olin ihan ihmeissäni että mistä hä puhuu. Sitten hä kerto ettei kukaan hänen existään ole lausunut ääneen ikinä "ettei ollut ihastunut siihen" ja että hän ei tiedä missä me oikein mennään meidän suhteessamme. Minä siihen että huumoria vain heitettiin ja hän ettei ymmärtänyt sellaista huumoria että sanotaan "en ole ihastunut siihen".
Sitten hä selitti että jos meidän suhde olisi vakaalla pohjalla minun ei tarvitsisi tuonlaista sanoa. Minä siihen että tuonlainen kuvako sinulla on minusta ja siihen ettei tiennyt missä mennään. Minä että kyllä varmasti tietää missä mennään (kun oon sanonut ties kuinka monta kertaa että mä rakastan häntä). Samaan hengenvetoon sanoin että pitääkö se mua hinttinä. Ja hän siihen ettei pidä ja minä siihen että kyllä pitää ja että sitä se juuri on kun hänen sanomansa kertoo millanen kuva hänellä on minusta. Sitten alkaa mykkäkoulu ja minä olen ihan pihalla että mitä tapahtui ja hän on edelleen myrkyn niellyt ja vihanen minulle niistä neljästä sanasta jotka oli vain herjaa.
Me käydään sitten maaten ja ollaan hiljaa pitkä tovi. Sitten hä toteaa siinä että miksi minä näin sen sanomisen tarpeelliseksi ja minä siihen että huumoria se oli ja etten tarkottanu sitä ja hän raivoaa että meidän suhde on vaakalaudalla ja minä että pitääkö hän minua edelleen hinttinä kun sanon toisesta miehestä etten oo ihastunu siihen ja hän että minä en kunnioita häntä julkisesti ja minä ettei se pidä paikkaansa ja nyt tyttöystävä on tuolla makarissa ja minä tässä kirjoittamassa.
Mikä oikein meni pieleen? Mitä minä tein väärin? Sanoin vain neljä sanaa joita en todellakaan tarkoittanut ja tuo asiayhteys jossa sen sanoin... Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu kun sitä en itse ymmärrä? Mistä me varsinaisesti riidellään?!?!?
Mä oon seurustellu vuoden verran tyttöystäväni kanssa ja oltiin tänään "perhepäivällisellä" mun porukoiden luona (sisko veli äite ym.). Muisteltiin porukoitten kanssa menneitä ja naureskeltiin hölmöille lapsuudenajan tempauksille. Nauraa rätkätettiin kaikki. Oli mukavaa ja lepposaa. Sitten kun ruoka oli vedetty siirryttiin jälkkäriin niin puheenaihe siirtyi nelosen uuteen ohjelmaan missä oli se iskulause "haluatko treffeille tämän naisen kanssa". Itse en ollut nähnyt sitä ensimmäistä jaksoa ja sisko sitten kertomaan että se nainen olikin mies ja ekassa jaksossa sen deittiläiset kuulemma suuteli kiihkeästi sen kanssa ja että seuraavassa jaksossa miehet saisivat selville mikä nainen on oikein miehiään.
Me työskennellään äipän kanssa suurin piirtein samassa työpaikassa ja me sitten siinä porisemaan että kuinka monta vastaavanlaista tapausta meidän työpaikalta löytyy. Minä tiesin vain yhden ja äippä kaksi muuta. Naurettiin jatkuvasti (äippä sanoi tässä vaiheessa ettei tuonlaisille jutuille saisi nauraa - oman naurunsa lomasta). Tyttöystävä kuunteli ja naureskeli meidän matkassa kun heitettiin vain sellaista kevyttä läppää. Sitten minä kerroin tästä tyypistä jonka itse tunsin ja totesin että mukava oli. Veli rupesi katselemaan ilkikurisesti naurunpurskauksien välistä ja minä totesin etten ollut ihastunu siihen ja naurettiin kaikki.
No kumminkin me jatkettiin juttua ja puheenaihe laukkas kuin villit hevoset ja huumori kukoisti ja läppä lensi. Sitten kun lopeteltiin jälkkäri niin siirryttiin kahviin ja me päästiin rauhottumaan ja pyyhittiin kyyneileitä. Loppuilta menikin sitten leppoisissa merkeissä, lukuunottamatta tyttöystävääni. Hä oli kuin myrkyn niellyt enkä minä viitsinyt siinä perheen kuullen kyselemään mikä hänen mieltä oikein painaa.
Sitten kun kello rupesi tulemaan sata, me päätettiin tyttöystävän kanssa lähteä kotiin. Koko kotimatkan hä oli vaitonainen. Sitten kun päästiin kotiin kysäisin vihdoin että mikä se juttu on joka painaa mieltä? Itse ajattelin että hän suuttui minulle sen vuoksi että tunsi itsensä perheen parissa ulkopuoliseksi tai että puhuttiin ja naureskeltiin sille ohjelmalle ja työkavereille.
Tyttöystävä sitten räjähti siihen paikkaan ja raivosi että minkä ihme takia minä sanoin sillon ruokapöydässä "etten ollut ihastunut siihen", että näin tarpeelliseksi sanoa jotain tuollaista ja että se sai hänelle pahan mielen aikaan. Minä olin ihan ihmeissäni että mistä hä puhuu. Sitten hä kerto ettei kukaan hänen existään ole lausunut ääneen ikinä "ettei ollut ihastunut siihen" ja että hän ei tiedä missä me oikein mennään meidän suhteessamme. Minä siihen että huumoria vain heitettiin ja hän ettei ymmärtänyt sellaista huumoria että sanotaan "en ole ihastunut siihen".
Sitten hä selitti että jos meidän suhde olisi vakaalla pohjalla minun ei tarvitsisi tuonlaista sanoa. Minä siihen että tuonlainen kuvako sinulla on minusta ja siihen ettei tiennyt missä mennään. Minä että kyllä varmasti tietää missä mennään (kun oon sanonut ties kuinka monta kertaa että mä rakastan häntä). Samaan hengenvetoon sanoin että pitääkö se mua hinttinä. Ja hän siihen ettei pidä ja minä siihen että kyllä pitää ja että sitä se juuri on kun hänen sanomansa kertoo millanen kuva hänellä on minusta. Sitten alkaa mykkäkoulu ja minä olen ihan pihalla että mitä tapahtui ja hän on edelleen myrkyn niellyt ja vihanen minulle niistä neljästä sanasta jotka oli vain herjaa.
Me käydään sitten maaten ja ollaan hiljaa pitkä tovi. Sitten hä toteaa siinä että miksi minä näin sen sanomisen tarpeelliseksi ja minä siihen että huumoria se oli ja etten tarkottanu sitä ja hän raivoaa että meidän suhde on vaakalaudalla ja minä että pitääkö hän minua edelleen hinttinä kun sanon toisesta miehestä etten oo ihastunu siihen ja hän että minä en kunnioita häntä julkisesti ja minä ettei se pidä paikkaansa ja nyt tyttöystävä on tuolla makarissa ja minä tässä kirjoittamassa.
Mikä oikein meni pieleen? Mitä minä tein väärin? Sanoin vain neljä sanaa joita en todellakaan tarkoittanut ja tuo asiayhteys jossa sen sanoin... Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu kun sitä en itse ymmärrä? Mistä me varsinaisesti riidellään?!?!?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tuota... naisena vois kuvitella että osaisin antaa sulle vastauksen.... vaan en osaa.
kyllä sun kirjotusta lukiessani itsekin ihmettelen suuresti tyttöystäväsi käytöstä, koska samanlaista ja rankempaakin läppää heitellään puolisomme kanssa keskenään ja perheiden/ystävien kesken... eikä kyllä oo tullu pieneen mieleenkään et joku siitä vois nokkaansa ottaa. enpä muuta keksi kuin että tytölläs on järjettömän heikko itsetunto ja kova mustasukkasuus yhdistettynä epävarmuuteen teidän suhteesta.
eipä tuossa taida auttaa kuin aika. jospa se siitä järkiintyisi ja ymmärtäisi faktat. ethän sä sitä päivääkään kattelis jos hintti olisit =)
tsemppiä sulle, koita jaksaa. ehkä kyse oli kuitenkin jonkinlaisesta ulkopuolisuuden tunteesta, muttei kehtaa sitä sulle myöntää. verhoaa vaan todellisen mökömökön aiheen tollaseen ihme hömppään?
Voit olla oikeassa. Se ettei hä uskalla kertoa todellisia fiiliksiä ja piiloutuu kuvailemallasi tavalla, mutta tämän vuoden ajan mitä olen häntä tuntenut, hän kyllä kertoo suoraan mikä asia mättää. Tuo ei olisi hänen tapaistaan ja siksi olenkin hieman huolissani mitä kaikkea tämänpäiväisen jupakan takana todellisuudessa on...
Sinä siis sanoit leikilläsi, ettet ole ihastunut siihen TV-sarjan "naismieheen" - niinkö??? Lienenkö ymmärtänyt oikein... (Jatkan sitten JOS ymmärsin oikein...)
Sinä et ollut ihastunut johonkin TYÖPAIKKASI "naismieheen"??? Vai työkaverin sellaiseen seuralaiseen? Miten tää nyt menee?!
Siis etten ollut ihastunut työpaikkani "naismieheen"
Että siis kerroit millainen "naismies" (aika tökerö sana...heh) sinun työpaikallasi on ja että sinä et tuntenut häneen minkäänlaista vetoa, vaikka kerroitkin hänestä. Kyllähän tuo pitäisi tyttöystävän ymmärtää!
Siksipä tulee mieleeni, että millähän tavalla sinä mahdoitkaan hänestä puhua...? Kuvailit tietysti, että sillä on niin ja niin isot tissit ja kapea tiimalasivyötärö ja ihanan pehmoiset hiukset ja....... Niinkö? Ettet vain olisi sortunut kuitenkin tuollaiseen tarkkaan kuvailuun ja pahoittanut tyttöystäväsi mielen... Hänhän saattoi saada sellaisen kuvan, että se sinun työpaikkasi "naismies" oli jopa naisellisempi ja kauniimpi ja seksikkäämpi kuin hän, eli siis sinun tyttöystäväsi... Olisko mitenkään mahdollista???
En kertonut tarkemmin minkälainen meidän työpaikan "naismies" oli, sanoin että hän pitää päällään joka päivä samaa paitaa ja että hän oli ihan mukava ja etten ollut ihastunut siihen.
Siis en mitään tarkempia puhunut. Muutaman suppean lauseen vain sanoin.
Ja en ymmärrä edelleenkään miksi me riidellään =( Meillä oli todella kiva viikonloppu ja viime viikko ja nyt ollaan sodassa keskenämme: hyvä ettei tykkitornit ja vallihaudat näy. Hän on tuntenut minut vuoden verran ja ollaan me aiemminkin riidelty ja setvitty ne muutaman tunnin sisällä, mutta tämä riita on aivan jotain muuta. Minä en enää pysy kärryillä.
Jos sä et ihan varmasti mitään sellaista tökeröä sanonut, niin sitten tyttöystäväsi varmaan huomasi, ettei häneltä kysytä mitään, ja hän siis tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Hänellä saattoi olla jotain muuta kuin joku TV-sarja mielessä... Kyllä sun nyt vaan täytyy puristaa se syy siitä tyttöystävästäsi ulos - vain hän voi tietää, mistä mielensä pahoitti! En mä ainakaan usko, että syynä olisi mikään muu, kuin jompi kumpi mainitsemistani, eli joko sinä puhelit liian pehmoisia siitä työkaveristasi tai sitten jätit tyttöystäväsi yksin perhepäivällisellänne. Eipä siihen enempiä tarvita, jos tuntee olonsa epävarmaksi...
Kuvittelin ton omalle kohalle ja rupesin nauramaan. Joo, minäkin olen hurtin huumorin viljelijä. Joskus joku saattaa tykätä vähemmän, mutta en anna sen haitata. Omapahan vikansa.
Mutta mitä tosta jutusta voi onkia niin ehkä yksinkertaisesti tyttöystäväsi on mustis ja samalla häpeissään/noloissaan siitä kun kyse oli miehestä. Joten sitten mökötetään, kun tunne velloo päässä ja järki hukkuu. Itse joko "painostaisin" jatkamaan keskustelua tai ensin antaisin nukkua yön yli riippuen siitä kuinka itsepäinen itsepäinen kyseinen henkilö on. Kyllä se asianlaita selviää kunhan jaksaa itse sortumatta sitä etsiä.
Siitä tässä on kyse. Toisinsanoen, teillä ei huumori mene yhteen. Tyttis on mustis sinusta, ja väärällä tapaa. Hän ajattelee, että sinun ei tarvitsisi erikseen mainita ettet ole ihastunut johonkin, ellet olisi.
Eli kääntää kaiken päälaelleen.
Tämä ei jää tähän. Vastaavia tilanteita tulee olemaan PALJON. teillä on selkeästi erilainen huumorintaju..
Jos päätätte kaikesta huolimatta jatkaa yhteistä taivalta, niin *rutistus* molemmille, kyllä ne särmät hioutuu, jos väkisin jaksaa yrittää ;) Useimmat eivät jaksa.. :)
Minusta tyttöystäväsi on aikamoinen tosikko. Sitäpaitsi, on suoranaista henkistä väkivaltaa rankaista toista tuolla tavalla läpänheitosta, joka ihan selkeästi oli vailla sen syvempää merkitystä. Tästä tulee mieleen, että varmaan sinun täytyy hänen kanssaan lähes koko ajan olla tarkkana mitä sanot, ettet vaan sano jotain "väärin", tai jonka tyttöystävä käsittää niin että saa syyn vetää herneet nenään. Tosi pirullista. Ennenpitkää tuollainen vie pois keskinäisen luontevuuden ja läheisyyden tunteen, kun toisen täytyy jakuvasti olla varpaillaan ja varoa sanojaan.
Seurustelin tässä pari vuotta sitten miehen kanssa, ja siinä suhteessa minun piti ihan koko ajan varoa sanojani, mies oikein etsi sanoistani piilomerkityksiä, oli lukevinaan rivien välistä tms.Harva se päivä sain selitellä mitä sillä ja silläkin sanomallani tarkoitin.Tosi rasittavaa! Mies sai jäädä parin vuoden suhteen jälkeen,kun muutaman kerran viikossa piti riidellä, ja juuri tuollaisista pikkuasioista.
Jos tämä oli teille eka kerta em. asian suhteen, niin ehkei hätä ole tämännäköinen.Toivon niin ettei tuota tapahdu kovin usein.Jos tapahtuu,niin en kyllä ennustaisi suhteellenne kovinkaan pitkää jatkuvuutta.
Silti toivon että saatte sovittua, kerrohan miten kävi!Tsemppiä teille!
Yöllä puoli kolmen maissa päätin sitten sulkea koneen ja käydä nukkumaan kun uusi työpäivä oli alkamassa. Sänkyyn mennessäni tyttöystävä oli vielä hereillä ja minä sitten kysymään että mistä oikein on kyse, onko hä vihanen siitä että tunsi itsensä ulkopuoliseksi vai että oliko hä mustis siitä mitä siellä ruokapöydässä sanoin. Hä sit toteaa että kyllä hän tunsi ittensä ulkopuoliseksi ja räjähtää ja toistaa ne samat asiat mitkä oli aiemmin sanonut ja minä ihan pihalla.
sitten me riidellään siinä muutama tunti ja kello tulee aamu viisi. Me käydään riidellen läpi meidän yhteinen historiikki ja riidalla ei näy loppua. Minä riitelen sen vuoksi että me riidellään ja hän sen vuoksi mitä minä ruokapöydässä olin sanonut. Viiden maissa ollaan sitten ihan naatteja ja jatketaan riitelyä ja minä kertaan ruokapöydän tapahtumat toistamiseen. Sitten hä kertoo että hä luuli että kyse oli ollut jostain hemaisevasta beibestä ja minä siihen että kyseessä oli poikamies ja että hän oli ruokapöydässä paikalla ja kuuli varmasti mistä puhutaan. Sitten hä siihen ettei tiennyt mistä me puhutaan ja minä sitten että porukoitten kanssa naurettiin meidän työpaikan miesnaisille ja ettei hän kuunnellut yhtään meidän keskusteluja. Sitten minä suutun tosissani ja sanon että onko hä ottanut minut silmätikuksi ja suurennuslasin alle, että hä vain suodattaa kaikki muut keskustelut pois ja tarkkailee minun sanomia ja napsahtaa sitten kun sanon jotain hänen mielestä sopimatonta ja etteikö hä tajua sitä asiayhteyttä jossa minä sanoin sen mitä sanoin.
Sitten hä hysteerisenä että että hä ei tajunnu ja että ymmärsi väärin ja minä siihen että hä oli kyllä siinä paikalla mun vieressä istumassa ja varmasti kuuli mistä oli puhe. Ja hä ettei ymmärtäny mistä oli kyse ja minä ettei hän kuuntele ja että hän haastaa riitaa riitelemisen halusta. Hä siihen että kaikki parit riitelee ja se kuuluu elämään ja minä että hänellä on siihen jokin erityinen tarve. Ja hä ettei ole ja minä että osaan kyllä riidellä jos hä kerran haluu niin. Ja hä ettei hä haluu riidellä.
Sitten minä palasin aiheessa hitusen taaksepäin että onko ruokapöydässä sanomani kieltolause "en ole ihastunut" kielletty lause ja hä siihen ettei ole ja että jos minä sanon "en ole ihastunut" niin se tarkottaa ilman muuta sitä että olen ihastunut. Sitten minä että tarkoittaako ei juuta ja juu eitä ja että olisiko ollut parempi jos olisin sanonut "olen ihastunut" niin se olisi tarkoittanut etten olisi ihastunut siihen miesnaiseen. Sitten hän siihen etten vetäisi tähän kielioppia ja minä sitten siihen että kielto lause tarkoittaa kieltolausetta eikä päinvastoin ja että jos haluan ilmaista että olen ihastunut omaan tyttöystävääni niin pitääkö mun sanoa etten ollut ihastunut häneen, jotta tyttöystäväni ymmärtäisi sen niin että olisin ihastunut. Ja kysyin että pitääkö minun tästä lähtien sanon hänelle etten ollut ihastunut tyttöystäävääni ja kaikki olisi sitten tyttöystäväni puolelta hyvin. Hä ei sanonut siihen miitään ja oli hiljaa pitkän aikaa hiljaa ja minä alan nauramaan kovasti ja sanon että tämäkö se on sitä naisen logiikkaa. Ja sitten hän nauraa ja sen jälkeen pyytää anteeksi että oli ymmärtänyt sanomani ihan väärin ja juttelimme rauhallsiesti pienen tovin ja kävimme kuuden maissa sitten nukkumaan.
Aamulla nukuin sitten pommiin ja myöhästyin töistä kolmella tunnilla. Vieläkin on vähän pöllämistynyt olo viimeyön täysin turhasta riidasta...
Minusta tämä on ihan tajutonta että pieni ja merkityksetön asia paisuu paisumistaan ja yksinomaan jonkun typerän väärinkäsityksen vuoksi. Olisi ollut parempi jos hä ois kysyny siellä porukoilla sen mun lausahduksen jälkeen että mistä oikein olikaan kyse ja oltais selvitty sillä, mutta kun ei. Pitää riidellä koko yö läpi. Tosi kivaa.
Nooh, katsotaan nyt mitä tästä illasta tulee. Sanoin tyttöystävälleni ennen nukkumaan menoa että tästä päivästä tulisi huono päivä kun pitää selvitä vähillä yöunilla.
Eli sitähän se oli! SÄ ITSE saisit kyllä opetella löysyttämään hermojasi - älä ala haastaa riitaa siitä syystä, että toinen sinun mielestäsi haastaa riitaa, vaan koita ensi kerralla ihan oikeasti KUUNNELLA mikä häntä vaivaa - ihan niin kuin nytkin sait kuulla, mikä häntä vaivasi. Me naiset padotaan usein tunteita ja suolletaan kaikki kerralla ulos tilaisuuden tullen - koitahan kestää! :)
Anteeksi vain, mutta nauroin välillä oikeasti ääneen, kun luin aloitustasi ja seuraavaksi tämän viimeisimmän viestisi. :)))
En pahalla, vaan muistoille elämäni repivimmistä riidoista, joiden aihe on ollut, kuten sanoit Turha.
Hyvä että saitte sovittua ja selvitettyä, mä olen käynyt eron partaallakin väärinkäsitysten takia.
Mutta hei, eipä ole elämä tylsää, ja tuleepa ilma puhdistettua.
Epävarmuuksissani ja hormoonimyrkyissäni olen (valitettavasti) käyttäytynyt aika samalla tavalla kuin tyttöystäväsi. Nolottaa myöntää, mutta ihan totta se on... Mieheni on onneksi itse kärsivällisyys ja tuostakin hankalasta ajasta on päästy yli.
Eli toivoa on. Jos minä, pieni neurootikko, olen toipunut ja tasaantunut, niin tyttöystävälläsikin on vielä toivoa! Parisuhteen ei kuulu olla turhanpäiväistä riitelyä, kun oikeitakin riidanaiheita tulee elämän varrella riittämiin. Joskun naisen mieli vain käy omia polkujaan...
Näin jälkikäteen koko riita tuntuu naurettavalta, varsinkin kun sain äsken luettua pari päivää sitten ja suutuspäissäni kirjoittamani riidan kaikki käänteet ajatuksen kanssa: voin vain kiherrellä naurusta.
Kohta on takana jo kaksi vuorokautta tuosta oudosta tilanteesta ja valvotusta yöstä. Loppusaldona on todella raukea ja luottavainen olo, kun saatiin molemmat purettua ylimääräiset höyryt pois. Eli kaikki on ok.
Eilen vietettiin upea päivä ja tänään käytiin kaupungilla kiertelemässä liikkeitä. Rupatellaan kaikenmaailman asioista eikä "riitayöstä" näy merkkiäkään. Ei olla vaivautuneita ym. - päinvastoin.
Ehkä siinä on ideaa että väliin puhdistaudutaan tällä tavalla ja puretaan kaikki patoutuneet asiat kertaheitolla. Ei ainakaan päivät käy yksitoikkoseksi ja arkeenkin tulee hitusen enemmän syvyyttä sitten kun riita ollaan saatu sovittua. Näin se menee, ylämäkeä sitten nopea rysäys ja sitten takaisin omille uomille.
Pakko kommentoida kun luin suutuspäissäni kirjoittamat tekstit, nauru oli minullakin herkässä =) Nyt koko riita tuntuu kokonaisuudessaan huvittavalta. Saatiin tosissaan kunnolla sovittua nuo asiat. Ei kuin vain odottamaan seuraavaa riitaa mitä se tuo tullessaan ;-)