Olin lähes kaksi vuotta kaukosuhteessa leski-yh-naisen kanssa. Hänellä työ ja minulla opiskelu eri paikkakunnilla. Nyt opiskeluni on ohi ja olisin ollut valmis muuttamaan samalle paikkakunnalle, mutta hän ei sitten enää halunnutkaan, että muutan samalle paikkakunnalle. Hänen pikkupoikansa hyväksyi minut ja tykkäsi minusta hyvin paljon. Minä tykkäsin pojasta hyvin paljon. Pojan äidistä tuli suhteen jatkuessa mustasukkainen, kun hänen pojallaan ja minulla oli liian hyvät välit.
Loppujen lopuksi nainen ilmoitti puhelinsoitolla, ettei halua enää tavata minua. Ja nyt kun ollaan oltu erossa puolitoista kuukautta, nainen ei halua tavata minua enää koskaan eikä anna minun tavata enää hänen poikaansakaan koskaan.
Tunnen itseni todella tyhmäksi. Suorastaan vihaan itseäni, että välitän heistä niin paljon, kun nainen ei kuitenkaan välitä minusta. Ja miksi yleensä välitän ? Kun nainen jätti minut, enkä minä heitä.
Miksi kiinnyin kumpaankin jo niin paljon, että nyt on vaikea edes elää ? Ja vaikka poika ei ole edes oma lapsi, tuntuu aivan kauhealta, etten saa enää koskaan poikaa nähdä enkä pojan kanssa olla. Ja vaan siitä syystä, että pojan äiti ei oikeasti rakastakaan minua ja on mustasukkainen minulle siitä, että poika viihtyi niin hyvin kanssani.
Ymmärrän kyllä hyvin sen, että joku voi luulla minua itsekkääksi, mutta kun poika hyväksyi minut lähelleen enkä kertaakaan käyttäytynyt poikaa kohtaan huonosti. Tiedän sen itse oikein hyvin, että jos poika olisi edes vähänkin kärsinyt siitä, että minä olin hänen kanssaan, ymmärtäisin asian välittömästi. Silloin minulla ei olisi mahdollisuutta olla pojan kanssa.
Pojan äiti siis rakastui minuun, mutta ei rakastanut lainkaan. Minä rakastuin häneen syvästi oikeasti, rakastin häntä syvästi oikeasti ja rakastan vieläkin häntä syvästi oikeasti, kaikesta huolimatta.
Sydämeni kuoli hänen sanoihinsa "en halua tavata sinua enää" ja "en halua, että tapaat poikaani enää". Tämä oli "kiitos" aitoudestani ja oikeasta rakkaudestani.
Mistä saan voimia jatkaa elämää ?
Loppujen lopuksi nainen ilmoitti puhelinsoitolla, ettei halua enää tavata minua. Ja nyt kun ollaan oltu erossa puolitoista kuukautta, nainen ei halua tavata minua enää koskaan eikä anna minun tavata enää hänen poikaansakaan koskaan.
Tunnen itseni todella tyhmäksi. Suorastaan vihaan itseäni, että välitän heistä niin paljon, kun nainen ei kuitenkaan välitä minusta. Ja miksi yleensä välitän ? Kun nainen jätti minut, enkä minä heitä.
Miksi kiinnyin kumpaankin jo niin paljon, että nyt on vaikea edes elää ? Ja vaikka poika ei ole edes oma lapsi, tuntuu aivan kauhealta, etten saa enää koskaan poikaa nähdä enkä pojan kanssa olla. Ja vaan siitä syystä, että pojan äiti ei oikeasti rakastakaan minua ja on mustasukkainen minulle siitä, että poika viihtyi niin hyvin kanssani.
Ymmärrän kyllä hyvin sen, että joku voi luulla minua itsekkääksi, mutta kun poika hyväksyi minut lähelleen enkä kertaakaan käyttäytynyt poikaa kohtaan huonosti. Tiedän sen itse oikein hyvin, että jos poika olisi edes vähänkin kärsinyt siitä, että minä olin hänen kanssaan, ymmärtäisin asian välittömästi. Silloin minulla ei olisi mahdollisuutta olla pojan kanssa.
Pojan äiti siis rakastui minuun, mutta ei rakastanut lainkaan. Minä rakastuin häneen syvästi oikeasti, rakastin häntä syvästi oikeasti ja rakastan vieläkin häntä syvästi oikeasti, kaikesta huolimatta.
Sydämeni kuoli hänen sanoihinsa "en halua tavata sinua enää" ja "en halua, että tapaat poikaani enää". Tämä oli "kiitos" aitoudestani ja oikeasta rakkaudestani.
Mistä saan voimia jatkaa elämää ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Tunnen itseni todella tyhmäksi. Suorastaan vihaan itseäni, että välitän heistä niin paljon"
Kun ihmisellä on suuri ja lämmin sydän, joka kykenee tuntemaan rakkautta ja myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan niin siinä ei ole mitään tyhmää. Ei mitään. Sellaisen ihmisen joka aidosti välittää kanssaihmisistään ja läheisistään, ei ole mitään syytä vihata itseään. Päinvastoin. Sellaisen ihmisen tulisi olla ylpeä itsestään että saa kantaa tuollaista sydäntä sisällään. Tuollaiset ihmiset myös kohtaavat useimmin rakkautta polullaan - polulla jota kai elämäksi kutsutaan.
Tietysti se on todella tuskallista jos rakastavaiselta viedään hän/he jota hän rakastaa. Se on todella raastavaa. Minua surettaa myös sen pojan puolesta sillä ilmeisesti sinä olit hänelle eräänlainen turvallinen miehenmalli ja aikuinen kaveri. Se on lapselle iso asia jos on aikuinen kaveri. Ystävä. "Silt voi kysyy kaikkee, se tietää paljo kaikkee ku se o nii vanha. Se o aikuine ja silti se tajuu mua."
Mahtaa äitillä olla siinä selittämistä pojalle. Toivottavasti ei kuitenkaan valehtele.
Elämä on joskus helvetillisen epäoikeudenmukaista. Ennemmin tai myöhemmin meiltä katoaa kaikki joita rakastamme. Ja sitten me itse kuolemme ja katoamme. Kun rakkaudelta katoaa kohde, jää vain kyyneleet ja pohjaton kaipuu. Nyt kävi näin että äidin pieni sydän murtui sen kateuden alla kun vieressä oli paljon suurempi sydän. Siinä lämmössä hymyili myös pojankin sydän. Sitä se ei enää kestäny. Noh, mistä sitä tietää jos sinun ja tuon pojan polut vielä joku kaunis päivä kohtaavat. À Dieu vat.. Tai kenties nainen vielä havahtuu kun huomaa miten sokeana onkaan kaiken kadottanut.
Ei sinulla kuitenkaan ole mitään syytä tuntea häpeää tai vihaa. Ei. Sillä niin suurta sydäntä on muutenkin vaikea piilottaa. Kyllä se ennemmin tai myöhemmin taas huomataan.
Voimia!
Kiitos sinulle myötätunnostasi.
Olenkin ylpeä siitä, että minulla on suuri sydän. Mutta murskaannun aivan kokonaan, kun minua kerta toisensa jälkeen kohdellaan näin huonosti. Sydäntäni ei saa enää millään ehjäksi.
Ja leskenkin kanssa luotin jatkuvasti siihen, että hyveet ovat niin tärkeitä seikkoja, että yhteenkuuluvuuden tunne olisi meille niin vahva asia, ettei sitä kaada mikään. Vielä kun en polta enkä käytä alkoholia, enkä milloinkaan ole väkivaltainen, luotin, että ne ominaisuudet auttaisivat läpi kaikissa asioissa. Mutta ei niillä hyveillä ollut kuitenkaan suhdetta koossapitävää merkitystä.
Pojan äidin sanojen mukaan en ollut pojalle turvallinen miehenmalli enkä aikuinen kaveri. Olin kuulemma pelkästään pojan leikkikaveri. Mielestäni lapsi kylläkin tarvitsee paljonkin aikuista leikkikaverina lapsuuden aikana. Olla mukana leikeissä ja yleensäkin olla läsnä. Eikä laittaa lapselle videokasettia pyörimään, että katso tuota, mulla on muuta puuhaa.
Elämässäni on ollut niin paljon helvetillistä epäoikeudenmukaisuutta, etten enää jaksa ajatella ihmisistä tai elämästäni oikein mitään positiivista. Kaikki ne pienet valonpilkahdukset hukkuvat saamaani huonoon kohteluun ja epäonniseen kohtalooni. Olen menettänyt veljeni syöpään. Leskeksi jäänyt veljeni vaimo löysi uuden ihastuksen, joka ajoi lapset pois kotoaan (pojat asuivat vuoden vanhempieni ja minun luona). Veljenpoikani selkäleikkaus epäonnistui, hänen lupaava urheiluharrastus loppui. Olen itse ollut koulukiusattu, syrjitty urheiluseurassa. Rakkaudessa minua on kohdeltu kaltoin, leikitty tunteillani, en ole kokenut enkä saanut aitoa rakkautta. Vanhempiani on kohdeltu todella huonosti monessakin asiassa.
Ja kaikki ikävät asiat on vain tapahtuneet sen takia, että välitän oikeasti ja välittäminen ei kuulu nykyajan todellisuuteen mitenkään.
En enää yksinkertaisesti jaksa aloittaa aivan pohjalta, kun olen jo niin monta kertaa joutunut taistelemaan pelkästään perusoikeuksieni puolesta. En todellakaan tiedä, miten jaksan jatkaa.
jos asustelet täällä etelässä, eli 09-alueen lähettyvillä ja ikää n. 50 v!
JOs et viesteile niin onnea sulle. Ei tämä ole yksin helppoa ei, mutta parempi kuin huonon kaverin kanssa!
Kiitos sinulle lämpimästä ajatuksesta ! Olen kyllä 35 v. ja 02-alueelta.
Toivotan sinulle onnea, toivottavasti löydät hyvän ystävän itsellesi.
Hei älä vaan lakkaa tuntemasta ja ilmaisemasta tunteita, se on hienointa miehessä! Jossain on varmasti sellainenkin nainen joka on arvoisesi. Terveisin myös yksi päähän potkittu nainen
Haluatko jutella omasta suhteestasi tai omista tunteistasi ? Mitä sinä olet joutunut kokemaan ?
En haluaisikaan lakata tuntemasta enkä ilmaisemasta tunteitani, mutta en tiedä miten pysyn koossa. Tunteet menee laidasta laitaan, toisaalta haluaisi unohtaa naiset ja keskittyä ainoastaan omaan elämään ilman ainuttakaan naista tai korkeintaan nainen ystävänä. Toisaalta haluaisi uskon ja toivon naisiin takaisin. En tiedä, mitä tehdä.