Ulos oravanpyörästä

palkattomia töitä ja kuntouttavaa orvanpyörää pakko tarjotaan pudotetuille ! Näin Ahne kapitalisti haluaa puristaa hyödyn myös työmarkkinoilta ulos ajetuista epäkelvoista syrjäytetyistä.

Eipä tarvitse oravanpyörästä hypänneen riemuita tilipäivänäkään.

Paljon voi tehdä kun vaan ymmärtää lopettaa työnteon. Itse olen kuluneen kolmen työttömyysvuoden aikana ollut vain muutamia viikkoja Suomessa. Harrastukseeni olen saanut paneutua tosissani, kylmää, märkää ja pimeää ei joudu kärsimään ja sopivissa maissa työmarkkinatuellakin elelee mukavasti.

Säälittää kyllä ne työläiset Suomessa. Ostovoima on matala, YT -neuvotteluja, lapset joutuu viemään päiväkotiin ja muuta ikävää. Lisäksi harvan työn sisältö on yhtään mitään muuta kuin se työstä saatava palkka.

Oletko sinäkin pummi, kuten tuttusi.

No eihän siinä sitten muuta kuin pois oravanpyörästä säälimään työssäkäyviä kun taitaa enemmän jäädä käteenkin kuin työssäkäyvillä. Ja voi tehdäkin kaikenlaista ja paneutua harrastuksiin. Voi elämän kevät!

Moni taistelee päästäkseen osaksi pyörää ja sitten toiset hyppivät onnesta pois.
Ei ihminen osaa arvostaa sitä, mitä on saavuttanut. Itsellä yliopisto amk -tutkinto eikä koskaan vakinaista työsuhdetta - en ole yltänyt pyörän kyytiin, haaveilen vain.

Tässä yritän pysytellä siellä pyörässä kaiken yt-rumban keskellä. Jos antavat loparit jossain välissä niin kyllä sitä sitten voi olla ilman töitä. Mutta vapaaehtoisesti en lähtisi työttömäksi.

Aika sarkastinen aloitus. Hölmöhän sellainen tosiaan on joka vapaaehtoisesti ryhtyy työttömäksi kun nykýmaailmassa työttömäksi joutuu useimmiten tahtomattaan.

Tollanen pummi asenne ärsyttää ja me työssä käyvät maksetaan näitten "lystit"

Oli tuossa ti tilipäivä. Teen töitä lähinnä sen takia että saan siitä rahaa ja voin sen avulla tehdä asioita joita haluan ja jotta voin elättää myös perheeni. Juu vapaahtoisesti en lähde "oravanpyörästä" eli antaa pyörän pyöriä vaan. Mutta onneksi olkoon sille joka on lähtenyt vapaaehtoisesti työelämästä työttömäksi tekemään asioita joita haluaa. Siis jos on varaa.

Kirja kannustaa karkaamaan oravanpyörästä

Mistä on kyse?
Mitä tekisit, jos tämä olisi elämäsi viimeinen päivä? Mikä estää sinua elämästä niin kuin itse haluaisit? Kirjan tekijät Päivi Kannisto ja avoimen lähdekoodin pioneerina tunnettu Santeri Kannisto ovat löytäneet oman vapautensa jättämällä taakseen kodin, kotimaan ja rahatyön ympärillä pyörivän elämän. He ovat matkustaneet ympäri maailmaa kymmenen vuoden ajan.
Teoksessa yhdistyvät elämäntaidon kysymykset ja tavanomaisesta poikkeava, yksilön vapautta ylistävä maailmankatsomus, jonka tueksi tuodaan esiin yhteiskuntafilosofian klassikkoja ja uudempia ajattelijoita.

Kirjan viesti on: "Elä ja anna muiden elää."
Mitä vähemmän mikään ulkopuolinen taho puuttuu ihmisen elämään, sitä parempi.

Onnellisuus tulee vapaudesta, esittävät kirjoittajat.

Toimiiko?
"Muista, että jokainen aamu on tilaisuus ottaa oma elämäsi haltuun ja halutessasi muuttaa sen suuntaa", tekijät kirjoittavat. Entä jos on asuntolaina ja kolme pientä lasta? Entä jos on huipulla ja tahkoaa koko ajan lisää rahaa?
Ei haittaa. Jos on väsynyt juoksemaan oravanpyörässä, omaa älyllisesti uteliaan mielen ja haluaa haastaa omaa ajatteluaan, kirja toimii.
Se vetoaa enemmän päähän kuin sydämeen tai tunteisiin ja tuulettaa raikkaasti yleisiä totuuksia kansallisvaltiosta, kansasta, kansalaisuudesta, rahataloudesta, vallasta, etiikasta, onnellisuudesta ja nykyisestä tiukkaan aikataulutetusta elämänmuodosta.

Oivalsin
Kannattaa ajatella omilla aivoillaan eikä toistaa papukaijan tavoin sitä, mitä on muilta samanmielisiltä kuullut tai lukenut.
Kirjan mukaan yksi suuri ongelmamme on se, ettemme tiedä, mitä oikeasti haluamme, emmekä osaa sen vuoksi tehdä oikeita valintoja.
Päädymme usein tekemään samaa kuin kaikki muutkin.
Oikeasti meillä on lupa kyseenalaistaa oman kulttuurimme ja yhteiskuntamme arvoja ja elää sellaista elämää kuin haluamme.
Siihen saatetaan tarvita mielikuvitusta ja rohkeutta – ei niinkään rahaa, kuten yleisesti luullaan – mutta se tekee ihmisen onnelliseksi.

Kannattaa hankkia hyvän koulutuksen kautta työ joka ei tunnu miltään oravanpyörältä. Jos työtänsä alkaa verrata oravanpyörään on joko väärällä alalla tai sitten kyvyt eivät ole riittäneet parempaan. Yleensä on kuitenkin parempi käydä työssä kuin olla varaton ja tyhjäntoimittaja.

4-kympin tietämissä tavoite alkaa 5-kymppisenä himmentelemään työssäkäyntiä ja lopettaa kokonaan 53v - 54v.
Kahden työnantajan konkurssit muuttivat aikataulua siten, että himmentely alkoi vasta 53-vuotisena ja roikuin pätkätyö- / työttömyysjaksoissa putken päähän 57-vuotiseksi.
Työttömyysjaksoja oli hyvä viettää Espanjassa työnhakijana 3kk:n pätkissä koska silloin työkkäri ei voinut tehdä mitään hassunkurisia ehdotuksia.

Kuntoilen, käytän aikaa harkintani ( ja vaimoni harkinnan ) mukaan. Matkustelemme vuosittain noin 4kk.
Ei tämä ole ollenkaan hassumpaa elämää yli 7-kymppiselle ukolle kun vaimokin vielä kestää ja elää kuvassa mukana.

Jouduin jo 1,5 vuotta sitten tahtomattani ulos "oravanpyörästä" kun logistiikan alan yritys laittoi väkeä pihalle. En ole työllistynyt sen jälkeen enää kun ahneet yritykset eivät kertakaikkiaan työllistä kokenutta ja ammattikoulutettua suomalaista joka kehtaa vaatia TES:n mukaisen korkean palkan ja vakituisen työsuhteen. Nyt en enää edes yritä hakea töitä, tiedän etten työllisty enää. Keskityn elämässäni vain ja ainoastaan vapaaehtoistöihin ja ihmisten auttamiseen sekä annan aikaani ystävilleni ja perheelleni. Työelämän ei tarvitse kiinnostaa kerran ahneita yrittäjäpaskapäitä ei kiinnosta työllistää ja maksaa palkkaa.

Kumpi on pahempaa mielenterveydelle: huono työpaikka vai työttömyys?

Vaikka työttömyyden väheneminen on aina positiivinen asia, ei työpaikan saaminen ole poikkeuksetta tae ainakaan hyvälle mielenterveydelle, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta.
Australian kansallisessa yliopistossa (Australian National University, ANU) tehdyn tutkimuksen mukaan työpaikka ei aina ole yhteydessä parempaan mielenterveyteen, vaan työpaikkaan täytyy myös olla tyytyväinen.

Itse asiassa tutkimuksessa havaittiin, että työttömyydestä huonolaatuiseen (epävarmaan, tulevaisuuden työnäkymiltään surkeaan, rasittavaan) työhön siirtyvillä oli huomattavasti todennäköisempää esiintyä masennusta, verrattuna työttömiksi jääneisiin.
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=5082443

Onnellisuus on sellainen tila, jossa ei ole tarpeen miettiä menneisyyden hyviä asioita, eikä ajatella toisiko tulevaisuus jotain parempaa.
Vaan juuri se, mitä nyt on, tuntuu hyvältä ja tyydyttävältä.
Ja jopa kiitollisuutta voi liittyä siihen. Tila, jossa haluaisi olla ja pysyä, onnellisuusprofessori Markku Ojanen linjaa.
http://yle.fi/uutiset/onnellisia_ovat_he_jotka_elavat_hetkessa__ja_espoolaiset/9050048

Aika moni noista pyörästä hyppääjistä on burnoutissa. Eivät vaan sano sitä. Joten juttuja ei kannata ottaa niin tosissaan.