Hitto kun harmittaa!

En haluaisi uskoa että minulle on käynyt näin.. Uusi kiva työ. Vihdoinkin sellainen, josta olen innostunut. Nyt alkaa kuitenkin käydä selväksi, etten voi jäädä uuteen kivaan työhöni. Melkein hävettää myöntää edes näin anonyymisti, että minua taidetaan kiusata työpaikalla:(.

Esimies kohtelee minua, niin kuin muitakin, ihan hyvin ja reilusti. Osa vanhoista työntekijöistä ei kuitenkaan suostu hyväksymään minua. Työntekoani arvostellaan, neuvotaan jatkuvasti, komennellaan, tiuskitaan ja selvästi puhutaan myös selän takana pahaa. Aluksi tuntui, että työpaikalla oli vain pari vähän hankalaa tyyppiä. Uskoin tuolloin, että tilanne rauhoittuu kun ehditään tutustua, toisethan lämpeävät vähän hitaasti.. Pyrin olemaan mahdollisimman reilu, mukava ja ymmärtäväinen, vaikka jo tuolloin kiukuttelunaiheet tuntuivat itsestä aika vähäpätöisiltä.

Mutta ei. Nyt kun olen oppinut hoitamaan omaa tehtävääni, enkä enää niele kaikkia komenteluja sellaisenaan, alkaa tilanne kärjistyä. Pahimmillaan perässäni kävellään arvostelemassa tekemisiäni, jäädään tuijottamaan mitä olen tekemässä, tiuskitaan ja kipitetään kertomaan seuraavalle, mitä typerää olen taas tehnyt. Harmittaa ihan valtavasti viettää kotimatka itkua tuhertaen, vaikka aurinko paistaa, kesäloma on tulossa ja kaiken pitäisi olla hyvin.

Huomaan itse jo käyttäytyväni eri tavalla kuin ennen. Yritän vältellä etenkin kaikkein hankalimman ihmisen seuraa ja siirtyä tekemään töitäni jonnekin missä en häneen jatkuvasti törmäisi. En oikein uskalla enää esittää omia ideoitani tai ehdotuksia minkään asian uudistamiseksi, sillä minua hirvittää tilanne että esimieheni innostuisi jostain ideastani ja haluaisi sen toteuttaa. Tuntuisi jotenkin typerältä pyytää ettei kenellekään saa kertoa keneltä idea tuli. Yhtä typerältä tuntuu kuitenkin olla hiljaa silloin, kun on puhetta jostain epäkohdasta ja itsellä saattaisi olla idea mitä voisi kokeilla. Työpaikallani nämä pari hankalaa tyyppiä
suhtautuvat hyvin nihkeästi kaikkiin uudistuksiin ja pitävät kiinni vanhoista toimintatavoista, myös niistä, mitkä eivät enää sovi nykyhetkeen.

Töihin meneminen on alkanut pelottaa silloin, kun tiedän että töissä on myös ihminen, joka selvästi inhoaa minua. Olen sen verran reppana, että pahalta tuntuu jo se, että joku inhoaa minua niin paljon että ärsyyntyy pelkästä läsnäolostani. En tuppaudu kenenkään seuraan, ja minulle olisi ihan OK pitää etäisyyttä tällaiseen ihmiseen ja olla mahdollisimman vähän tekemisissä. En kuitenkaan saa tehdä töitäni rauhassa, ilman jatkuvaa arvostelua ja kyttäämistä.

Kirjoittelen lähinnä itselleni, mutta jos jollakulla on antaa neuvoja tilanteen helpottamiseksi, niin otan semmoiset kiitollisuudella vastaan. Kaikki ilkeilyt ja pisteliäät kommentit voi suunnata jonnekin muualle, toleranssini sellaiselle on juuri nyt aika olematon. Perhana, ärsyttää että tuli edes mieleen että joku sanoisi jotain inhottavaa.

Voimia kaikille, joilla on samanlaista ongelmaa. Ollaan me silti mukavia ja reiluja työkavereita:).