Työtön omalla uhrautumisellaan mahdollistaa töissäkävijöiden luxus-elintason.
Jos työttömät olisivat ahneita ja menisivät väkisin töihin, niin nykyisiltä työntekijöiltä menisi työpaikka, koska työnantajat työllistävät mielummin ahkeran työttömän kuin laiskan työntekijän.
Jos työttömät olisivat ahneita ja menisivät väkisin töihin, niin nykyisiltä työntekijöiltä menisi työpaikka, koska työnantajat työllistävät mielummin ahkeran työttömän kuin laiskan työntekijän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Työttömät ovat oikeita arjen sankareita. Tuoksuvatkin paremmalle mitä duunissa hikoilevat työntekijät.
työtön on se nykyajan jeesus, joka uhrataan. jotta osa kansaa saa liikaa elintasoa.
se on jumalatonta syntistä ahnetta menoa se....
Työtön on ahneiden puolesta uhrattu.
Joo, kyllähän se näin on että jos kaikki työttömät rupeaisivat ahnehtimaan työpaikkoja niin suuri osa nykyisistä työntekijöistä vaihtuisi...
Ehkä työttömille yhteistä on se etteivät he ole pyrkyreitä vaan empaattisia ihmisiä, jotka eivät itsekkäästi ajattele vain omia etujaan.
Ei työtön pysty työntekoon, kaljapuheita.
Ainakin työttömillä on ekologisesti kestävin elämäntapa. Luonto ja tulevat sukupolvet kiittävät.
suomessa on miljoona ihmistä työttömänä, että osa kansaa saisi enemmän palkkaa ja etuja !!! elintasoa ei haluta jakaa, vaan tuhotaan työvoimaa ahneesti säälittä kokoomus leipäjonoon...sdp ja kepu vihreät on mukana juonessa...
( julkisuudessa kuitenkin käsitellään vain esim. pakolais turistien elintaso ongelmia, jne idealismi fuulaa..).
Vtun työttömät
No joo kyllähän työttömien suuri määrää omalta osalta mahdollistaa työssä olijoiden hyvinvoinnin ja elintason, koska työttömät kuluttavat niin vähän uusiutumattomia ja hitaasti uusiutuvia luonnonvaroja.
Suurin kiitos työssäolijoiden elintasoon kuuluisi kuitenkin niille miljardeille köyhille jotka kuolevat nälkää tai elävät koko elämänsa reippaasti köyhyyrajan alapuolella ja asuvat slummeissa jossa ei ole vesijohtovettä ,sähköä ym. Jos heillä suurimmalla osalla olisi vesijohtovesi ja sähkö verkko kaikineen perussähkölaiteineen niin maailmassa ei olisi enään kuparia,aluminia ja eräitä muita tärkeitä metalleita ym, tärkeitä raaka-aineita mm. autoihin,veneisiin ja muihin lux laiteisiin jne. Tämän lisäksi öljy ja kaasu olisi jo loppunut aikoja sitten ja maapallon ilma olisi moninkertaisesti saatuneempi kuin nyt eli ulkoilu olisi terveydelle haitallista . Onneksi siis meillä on maailmassa runsaat 5- miljardia köyhää työtöntä sekä pienituloista köyhää jotka lahjoittaa pienelle hyvinvoivalle vähemmistölle korkean elitason oman köyhyyden kautta.
muuta pikaisesti sinne afrikkaan !!! ja nauti
Mutta muistetaan kuitenkin se määrittely että elintasokuilun revetessä liikaa alkaa kansa tuottamaan perälautaa rikkaille. Näin kävi mm. ranskassa, jossa lähes puolet yläluokasta menetti päänsä giljotiinissa vallankumouksen aikana. Eli jos syöt liikaa - tiedät mikä odottaa!
Ruokahävikki Suomessa
http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/vaikuta_hankinnoilla/ruokahavikki_suomessa
Ruokahävikki tarkoittaa alun perin syömäkelpoisen ruoan päätymistä roskiin tai biojätteeksi. Ruoan tuottaminen, kuljettaminen ja valmistaminen aiheuttavat päästöjä. Jos valmis ruoka päätyy roskiin, ovat päästöt syntyneet turhaan. Roskiin heitetty ruoka verottaa myös lompakoitamme 500 miljoonalla eurolla vuosittain.
Suomessa kotitalouksien ruokahävikki vuosittain 120-160 miljoonaa kiloa Suomalaisissa kotitalouksissa ruokahävikin määrä on noin viisi prosenttia. Sen rahallinen arvo on noin 125 euroa vuodessa.
Ruokahävikin määrä vaihtelee paljon eri kotitalouksien välillä. Kaikkiaan syömäkelpoista ruokaa joutuu kotitalouksissa vuosittain roskiin 120-160 miljoonaa kiloa, eli 20-30 kiloa henkeä kohti. Ilmastovaikutuksiltaan tämä vastaa noin 100 000 henkilöauton hiilidioksidipäästöjä.
Koko elintarvikeketjussa, kotitaloudet mukaan laskettuna, ruokahävikin määrä on vuosittain noin 400 miljoonaa kiloa, joka on 10-15 prosenttia kaikesta syömäkelpoisesta ruuasta.
Määrällisesti ruokaa menee hukkaan kuitenkin enemmän kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin esimerkiksi kaupoissa.
-------------
Kotimaa 8.8.2016 klo 0:17
http://yle.fi/uutiset/vuoden_uusiutuvat_luonnonvarat_on_nyt_kaytetty__nykykulutuksella_tarvitsisimme_16_maapalloa/9078618
Vuoden uusiutuvat luonnonvarat on nyt käytetty – nykykulutuksella tarvitsisimme 1,6 maapalloa
Tänään maanantaina vietetään maailman ylikulutuspäivää.
Se tarkoittaa, että laskennallisesti tänään ihmiskunta on käyttänyt loppuun maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat tämän vuoden osalta. Ylikulutuspäivä on aikaistunut vuosi vuodelta.
Maanantaina vietettävä maailman ylikulutuspäivä muistuttaa meitä siitä, että ylitämme reippaasti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonekaasupäästöjä. Ylikulutuspäivästä tiedottaa ympäristöjärjestö WWF.
Ylikulutuspäivänä olemme laskennallisesti kuluttaneet kaikki uusiutuvat luonnonvarat, joita maapallo tuottaa tämän vuoden aikana. Loppuvuoden elämme siis velaksi luonnonvarojen suhteen. Ylikulutuspäivä perustuu Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskelmiin.
Tänä vuonna ylikulutuspäivä osuu maanantaille 8. elokuuta, kun viime vuonna se oli 13. elokuuta. Päivä, jona vuoden uusiutuvat luonnonvarat on käytetty, on aikaistunut vuosi vuodelta.
WWF Suomen mukaan tämä johtuu suurimmaksi osaksi koko ajan kasvavasta hiilijalanjäljestä.
Jotta luonnonvarat ehtisivät uusiutua samaa tahtia kuin niitä nyt kulutetaan, tarvittaisiin 1,6 maapalloa.
Jos taas kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvittaisiin 3,4 maapalloa.
Jos ottaa ohjelmaan, esim. 3kk välein vähentää yhden ahneen lahtarin, niin lahtarit vähenee 4kpl vuodessa ! näin suomi voi uusiutua ja pelastua ! ahneus vähenee !!
Kulttuuri 31.8.2016 klo 12:20 | päivitetty 1.9.2016 klo 10:49
http://yle.fi/uutiset/elama_hukkui_ongelmiin__valokuvaaja_tallensi_syrjaytymisen_karmeuden/9128848
Elämä hukkui ongelmiin – valokuvaaja tallensi syrjäytymisen karmeuden
Valokuvaaja Tomi Tuulirannan näyttely Unohdetut paljastaa, mitä tapahtuu, kun toivo hiipuu. Yhteiskunnalta unohtuminen ei katso ikää.
Kuvat ovat kuin kaatopaikalta: suljettuja roskapusseja, auki revenneitä jätesäkkejä, kasoittain rikkinäisiä huonekaluja, törkyisiä vaatteita, likaa ja ihmisen eritteitä.
Näky vetää hiljaiseksi, kun tajuaa, että kuvissa on asuntoja, ihmisten koteja.
Kuvat ovat tulosta valokuvaaja Tomi Tuulirannan nelivuotisesta projektista, jossa hän kuvasi syrjäytyneiden, alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien asuntoja, jotka ovat jääneet tyhjilleen häädön – tai kuoleman – jälkeen.
– Minulla ei ollut mitään käsitystä, että jotain tällaista voi olla. Ikähaarukka on laaja: asunnoissa asui ihmisiä alle 20-vuotiaista seitsemänkymppisiin.
Kalman haju
Projekti sai alkunsa, kun Tuulirannan yhteistyökumppani Mikko Myllymäki, joka on erikoistunut törkyisten asuntojen remontointiin, ehdotti, että niiden elämänjäljet taltioitaisiin.
Tuuliranta pääsi käymään niin törkyisissä asunnoissa, että hänestä tuntui mahdottomalta, että niissä on kukaan voinut elää, hän halusi tuoda kuvat myös julki.
– Näin ei voi jatkua. Haluan, että tällaisia ihmisiä autetaan nykyistä aikaisemmin. Kun kuvat on otettu, se on myöhäistä.
Kaikkia asunnot koskettivat omalla tavallaan Tuulirantaa, mutta erityisesti mieleen jäi asunto, jossa oli veriroiskeita seinällä: asukas oli ampunut itseään päähän.
Tuulirantaa oli varoitettu etukäteen näystä, mutta se ei ollut edes pahin asia.
– Se haju, kalman haju, joka tuntuu rappukäytävässä asti, jolloin tietää, että on oikeassa talossa. Ja kun kotiin pääsee, haju kummittelee pitkään nenässä.
Toinen valokuvaajaa ravistellut näky oli lautanen, jossa oli kaksi muovihaarukkaa ja tähteeksi jäänyttä koiranruokaa. "Vähäkin on jaettu."
Koiranruokaa ja laskiämpäreitä
Tuulirannan mukaan ihmiset, jotka asuivat hänen kuvaamissaan asunnoissa, eivät notku kaupungilla.
– He ovat niin huonossa kunnossa, että he korkeintaan hakevat jotain lähikaupasta: säilykkeitä, koiranruokaa, makaronia, mitä nyt muutamalla eurolla saa koko viikoksi.
Monissa asunnoissa nukkumapaikan vieressä on ämpäri tai joku muu astia, johon kaikki hädät hoidetaan.
– Astia voi valua yli, mutta silti vessaan ei enää jakseta mennä. Se on aika karua.
Yksi yhdistävä tekijä
Tuulirannan mukaan lähes kaikilla asunnoilla on yhdistävä asia: niissä on posliinienkeleitä.
– Niitä on ikkunalaudoilla, kirjahyllyssä tai piilotettuna kaappeihin. Niitä koko ikäkirjolla. Kai niillä haetaan turvaa, lohdutusta tai pelastusta. Että joku toivonkipinä siellä vielä on.
Koska kaikki Tuulirannan kuvaamat kohteet ovat nimettömiä, koko asunnossa eläneen ihmisen tarina ei hänelle selvinnyt. Mutta pelkkä asuntoon pääsy paljasti paljon.
– Siitä sai helposti selville iän, sukupuolen, sen, mistä ihminen on pitänyt. Jotain harrastustakin monilla oli, esimerkiksi maalausta tai askartelua.
Nimettömiä yksinäisiä
Nimettömiä asukkaat olivat monesti myös läheisilleen. Kun esimerkiksi kuolemantapauksen jälkeen remonttifirma soitti omaisille ja kysyi, haluaisivatko he asunnosta jotain muistoesineitä, vastaus oli poikkeuksetta ei.
– Omaiset eivät halunneet edes nähdä koko paikkaa: kaikki vain säkkiin, siirtolavalle ja kaatopaikalle. Usein siinä vaiheessa selvisi, että yhteyttä ei ole pidetty vuosiin.
Tuuliranta toivoo, että valokuvansa koskettaisivat – ennen kaikkea päättäjiä.
– Haluan näyttää, mitä elämän nurjalla puolella tapahtuu, kun rahaa ei ole ja tilanne on epätoivoinen. Ja se koskettaa yhä nuorempia ihmisiä. Tämän pitäisi olla hyvinvointiyhteiskunta, mutta totuus on toisenlainen.
Unohdetut valokuvanäyttely on nähävillä Taidegalleria Ruplassa Helsingissä Helsinginkadulla 7. - 25.9. 2016.