Olen miettinyt paljonkin aihetta : uskottomuus. Mitäs mieltä olette siitä jos toinen osapuoli on uskoton ja avioon asti on ehditty, eikä onnellisuudesta ole kuin muisto vain, ulkoisesti kaikki on kyllä oikein hyvin...onko oikein erota vai pitäisikö vaan yrittää kun kerta lupauksensa on ehtinyt toiselle antaa?
Tällainen asia kyllä väkisinkin jää mieliä kaivelemaan ja tuntuu ettei siitä voi ylikään päästä.
Ero on siis tullut, mutta sekin on huomattu, että yhteiskunta ja säännöt tuntuu sitä vastaan aika pahasti olevan ja se tuntuu pahalta.
Onko oikeus olla onnellinen eronkin jälkeen?
Toivoisin asiallisia kommentteja, kiitos jo etukäteen:)
Tällainen asia kyllä väkisinkin jää mieliä kaivelemaan ja tuntuu ettei siitä voi ylikään päästä.
Ero on siis tullut, mutta sekin on huomattu, että yhteiskunta ja säännöt tuntuu sitä vastaan aika pahasti olevan ja se tuntuu pahalta.
Onko oikeus olla onnellinen eronkin jälkeen?
Toivoisin asiallisia kommentteja, kiitos jo etukäteen:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nehän käyvät käsi kädessä. Harva pystyy antamaan sydämmessän anteeksi sille joka on pettänyt.
On tietysti ihmisiä jotka eivät välitä, useinmiten pettävät itsekin.
Kyllä nämäkin suhteet yleensä päätyvät ajan myötä eroon.
Turha avioliiton kulisseja on pystyssä pitää, jonkin sanallisen lupauksen takia. Tulisi olemaan raskaanpaa ajan myötä, kuin selvä ero.
Yhteiskunnan asettamista "kapuloista rattaissa" ei kannata välittää. Eikä enää vastapuolestakaan.
Oikeus itseensä on jokaisella. Ole onnellinen.
Kiitokset, tuo piristi päivääni ja mieltäni jo jonkin verran:) Siis väärinhän olen tehnyt, siitä ei pääse mihinkään, mutta pääasiahan on olla onnellinen ja sitä haluaisinkin jos sen vaan muut voisivat sallia ilman moraalisaarnoja...
olen seurustellut nyk likkakaverini kanssa 23v.
hänen uskottomuus 1.kerran ja toivottavasti ainoan kerran,muutti koko meidän ja perheen elämän täydellisesti.mikään ei ole enään mitään.ei hyvän yön suukkoja ei hyvää työ päivää toivotuksia,,,jne.hän piti salaisuutta noin 3-4 vuotta sisällänsä ,mä jatkuvasti kysyin että kulta onko kaikki ok? on on. mitä koko ajan kyselet!
sitten illan vieton aikana selvisi syy:olin taas jossain euroopassa työmatkoillani joita on pakko tehdä.!
en syytä muita kuin itseäni,sillä likkakaverini on kaikkea muuta kuin ravintoloissa käyvä naikkonen,erittäin tunnollinen jo ammatinsakin puolesta.hieno äiti...jne. Mulle tuli sydänvika eli rytmihäiriöt vatsahaava.liikeyrityksen taloudellinen romahtaminen ja loppuja odottelemme mitä muuta tapahtuu yhdessä.
kiva tää netti kun on joku tuntematon että voi edes puhua silloi kun sattuu sydämeen.
olisipa joku joka ottaa kantaa,joku joka todella ymmärtää etten ole mikäkään mustasukkainen juoppo paskiainen.
Niin, nämä on rankkoja juttuja. Voin omasta kokemuksesta sanoa että ei ole mukava puolisoa odotella ja sitten kun hän tulee, on väsynyt nukkuu sohvalla, ei ole kiinnostunut mitä kotona on sillä aikaa tapahtunut,olet kuin orja teet ruokaa, peset pyykkiä jne.. siis mitään kivaa ei tapahdu kotona. Minua on jo pitkän aikaa keljuttanut koko tilanne. Tuntuu kuin kukaan ei ole minusta kiinnostunut vain minun tekemistä asioista on kiinnostunut: esim hyvä ruoka pyykit.
Olen päättänyt että menen jos minut joku huolii, on kiinnostunut ja ennenkaikkea toivottavasti en jää kiinni. että silleen!!!!!!!!!!!!!
Ikävää jos noin on, mutta ei kai siitä yli pääse kuin puhumalla. Me emme valitettavasti enää yhteiselämään päässeet puhumallakaan niin ettei se olisi jäänyt kaivelemaan loppujenlopuksi kun rehellisiä ollaan... Varmaan toisesta olisi tullut sairaan mustasukkanen ja ehkäpä toinen olisi ahdistunut ihan kokonaan, eli ei hyvä vaihtoehto. Toivotan sinulle ja teille kaikkea hyvää, toivottavasti selviätte eteenpäin yhdessä ja onnellisena....tsemppiä:)
...eihän siitä välttämättä kiinni jää, mutta kyllähän se pidemmän päälle kaivelemaan jää. Siis itse en katunut juuri lainkaan koska minulla oli siihen omat syyni, mutta mietin sitä jatkuvasti ja myöhemmin ajateltuna olen satuttanut toista niin paljon etten sitä ehkä koskaan edes pysty ymmärtämään, se on asia mikä kaduttaa. Kannattaa miettiä mihin todella on valmis. Hyvää jatkoa !!!
Tottakai on,monet parit sinnittelevät yhdessä kun lapset on pieniä lasten vuoksi, mutta onko se lapsillekkaan hyväksi jatkuva vanhempien kyräily, ja toistensa sättiminen, epäilempä vain,kyllä se jättää jälkensä myös lapsiin, ei kenenkään ole pakko olla epätyydyttävässä suhteessa. Purjeet vain ylös, ei ero ole loppu se voi olla uuden paremman elämän alku...