Tapasin ihanan miehen loppukesästä. Mies oli eronnut keväällä rankasta suhteesta, jossa avovaimo oli harhaisena ja sairaalloisen mustasukkaisena väärillä syytöksillä ja kaiken maailman tempuilla tuhonnut kaiken. Mies oli tästä henkisesti täysin rikki ja kävi hakemassa voimia terapiasta, jotta saisi elämänhalunsa takaisin.
Tätä suhdetta aiemmin hän oli toisaalla naimisissa monta vuotta, joka oli päätynyt eroon kun vaimo sulki hänet elämänsä ulkopuolelle.
***
Minä siis nyt kolmantena naisena hänen elämässään ( olemme yli nelikymppisiä )olen seurustellut hänen kanssaan muutamia kuukausia. Kaikki oli tosi hyvin, olimme onnellisia että löysimme toisemme. Minullakin on oma menneisyyteni.
Teimme yhdessä mukavia asioita,puhuttiin kaikista asioista- menneistä ja tulevasta.Rakkauselämä kaikin puolin oli ihanaa.
Kunnes... muutama viikko sitten kaikki muuttui. Vaistosin, ettei hän halunnut koskea minuun kuten ennen, hän muuttui vaisuksi ja tunsin itseni jotenkin ylimääräiseksi. Sitten hän sanoi, että haluaa kyllä olla kanssani, muttei uskalla. Syytä hän ei tiedä...
Rakastaa kyllä ja haluaisi, mutta... Olen juuri se elämäni nainen, jota hän aina on toivonut, mutta...
Tätä on nyt puita muutama viikko, veivattu eteen ja taakse.
Kertokaa, onko tämä sitoutumisen pelkoa, peilausta edellisiin suhteisiin, vai mitä ?
Voinko tehdä mitään asian eteen, haluan sen ihanan iloisen miehen takaisin, johon rakastuin...
Tätä suhdetta aiemmin hän oli toisaalla naimisissa monta vuotta, joka oli päätynyt eroon kun vaimo sulki hänet elämänsä ulkopuolelle.
***
Minä siis nyt kolmantena naisena hänen elämässään ( olemme yli nelikymppisiä )olen seurustellut hänen kanssaan muutamia kuukausia. Kaikki oli tosi hyvin, olimme onnellisia että löysimme toisemme. Minullakin on oma menneisyyteni.
Teimme yhdessä mukavia asioita,puhuttiin kaikista asioista- menneistä ja tulevasta.Rakkauselämä kaikin puolin oli ihanaa.
Kunnes... muutama viikko sitten kaikki muuttui. Vaistosin, ettei hän halunnut koskea minuun kuten ennen, hän muuttui vaisuksi ja tunsin itseni jotenkin ylimääräiseksi. Sitten hän sanoi, että haluaa kyllä olla kanssani, muttei uskalla. Syytä hän ei tiedä...
Rakastaa kyllä ja haluaisi, mutta... Olen juuri se elämäni nainen, jota hän aina on toivonut, mutta...
Tätä on nyt puita muutama viikko, veivattu eteen ja taakse.
Kertokaa, onko tämä sitoutumisen pelkoa, peilausta edellisiin suhteisiin, vai mitä ?
Voinko tehdä mitään asian eteen, haluan sen ihanan iloisen miehen takaisin, johon rakastuin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos hänellä on kuvaamasi tausta niin en ihmettele että mieliala aaltoilee ja syy siihen on yksinkertaisesti että hän tarvitsee terapiaa.
Itselläni on äidin itsemurha-provokaatiot taakkana ja niistä en ihan niin vaan pääse eroon enää. Aiheuttaa avioliitto-ongelmia!
Onneksi olette tietoisia ongelmista ja se jo helpottaa varmasti päätöksentekoa.
Mies 45
Mietin vaan, että olisiko parempi jos antaisin hänen vain olla rauhassa- odottaa että hän ottaa yhteyttä. Pelkään että kaikki silloin hiipuu ja menetän hänet.
Vai "roikkuako" itsepintaisesti mukana ja soitella muina miehinä kuulumisia, jutella asiasta jne. Tuntisiko hän että hänellä on kyllä vaikeaa ( jonka tiedän ja ymmärrän ) mutta silti hänestä välitän ja pidän kiinni. Vai ärsyttääkö yhteydenpitoni vaan enemmän...?
Olen neuvoton.
Teidän tapaamisenne taisi tulla liian äkkiä ajatellen suhteen aloittamista, hän ei ole vielä kerennyt käsitellä edellistä suhdetta pois alta. Anna miehelle aikaa käydä läpi asia omalla tavallaan. Tietenkin voit yrittää olla taustalla tukena, jos mies sitä haluaa. Tässä asiassa mene ehdottomasti miehen ehdoilla. Ei ole helppoa kerätä itseään turhien syyttelyiden jälkeen, eikä varmasti ole helppoa luottaa keneenkään.
Jos teidän suhteestanne ei tule mitään, ajattele niin, ettei teitä ole luotu toisianne varten. Jokaiselle on "se oikea" olemassa. Olen itse kokenut jos vaikka minkälaista vastoinkäymistä, mutta aina olen tiennyt minua varten olevan jotain hyvää. Luovuttaa ei siis saa, eikä myöskään kannata vaipua epätoivoon, kaikki kyllä järjestyy parhain päin.
kuin edelliset. Mutta pysy kuitenkin miehen elämässä läsnä. Näytä, ettet häviä mihinkään, vaikka toisella on vaikeaa.
Onkohan kukaan muu tehnyt sellaista huomiota että aina se perimmäinen syy eroon juuri siinä toisessa osapuolessa, AINA?
Kaikki täyttä asiaa.. Mietinkin suhteen alussa, olikohan mies todella päässyt yli entisestä elämästään vaikka niin väitti....
Eihän sitä itsekään aina tiedä.
Niin - suhteessa on aina kaksi. Olen miettinyt tätäkin. Hän tuli edellisissä suhteissaan aina tavalla tai toisella torjutuksi, suorastaan hylätyksi.Näin hän kertoo.
Nyt kuitenkin minä tunnen jääväni sivuun ja torjutuksi, vaikka kaikki asiamme ovat hyvin...
Minusta on epäilyttävää, että aikaisemmissa katkenneissa suhteissa se syy on muka ainoastaan siinä naisessa. Mahtaakohan perimmäinen vika olla ko. miehessä?