Puoliso petti, nyt kaikki oikeasti tosi hyvin mutta se mikä jäi käteen pahimpana on se että ennen uskoin parisuhteeseen joka kestää vanhuuteen. Usko on vaihtunut siihen että se mitä uskoin taitaa olla paskaa. Nyt viimeiseen 2 vuoteen meno on kaveripiirissäkin silmien avautumisen jälkeen ollut sellaista että 9/10 parista pettää jossain vaiheessa tai on pettänyt. Ihan sama onko mies vai nainen. Niin elämä on:) En ole ainut joka ajattelee näin nyt olen realisti:) Kaipaan tosi paljon sitä tunnetta ja olen siitä surullinen ettei tuota haavekuvaa takaisin saa. Ja häpeän tunne siitä että olin noin sinisilmäinen vaikka tiedän ettei syytä ole. Onko muilla näin?
Mitä jäi käteen
Romantikkomies
11551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärrän tunteesi. Olen kokenut uskottomuuden kurjat seuraukset, koska jätin mieheni hänen salasuhteensa takia. Uskollisuutta kesti 15 vuotta, enkä olisi voinut uskoa, että meillekin kävi niin, koska juuri luottamus oli liittomme paras asia. Niinpä en sitten halunnut jatkaa liittoa, koska siitä meni jotain pilalle ihan peruuttamattomasti. Tunteeni miestä kohtaan muuttuivat, elän mieluummin sinkkuna ja yh-äitinä, kuin epäluotettavan puolison kanssa.
Edelleen uskon, että uskollisuus parisuhteessa on mahdollista, jos sellaiseen mieheen vielä törmäisin, jonka kanssa elämäni haluaisin vielä jakaa. Että kyllä mielestäni kannattaa uskoa myös siihen haavekuvaan.
Suomessa katsotaan tätä pettämisasiaa "luterilaisesti". Tarkoitan, että meillä pettäminen on anteeksiantamatonta. Katolisissa maissa käynti ripillä kuitta asian. Mielestäni pettäminen on väärin puolison kanssa tehtyä yhteistä sopimusta kohtaan, mutta pettäminen on kuitenkin inhimillistä, jos kyseessä yksittäinen kerta. Mikäli pettäminen on jatkuvaa, ei enää voi selittää "vahingolla" tai hetken hairahduksella.
On täysin normaalia, että ihminen ihastuu toiseen. Parisuhteessa oltaessa on tietysti väärin toimia, vaikka ihastuu.
Varsinkin ulkoisesti viehättäville ihmisille tulee vastaan tilanteita, joissa joku toinen viehättävä on kiinnostunut. Mikäli jostain syystä (vaikka ilman mitään taka-ajatuksia) päätyy vielä tutustumaan toiseen, ja kemiat kohtaa, on todella vaikea olla toimimatta vaistojen ja halujen mukaan. Tähän on helppo sanoa, että pitää pystyä toimimaan oikein, jne. Todellisuudessa moni tässä kohtaa toimisi joskus väärin, jos sellaiseen saisi mahdollisuuden. On tekopyhää sanoa, että sitten ei pitäisi olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, jos ei pysty vastustamaan kiusausta.
Ihastumisen tunne on yksi mahtavimpia tunteita, joita ihminen voi tuntea. Eläköön jokainen elämänsä kuten parhaaksi näkee. Jossain vaiheessa tulee vastaan se hetki, kun tällaisia tilanteita ei tule enää viehätysvoiman puolesta vastaan, ja sitten voi miettiä, olisiko pitänyt toimia. Joku voi sitten ylpeillä, kuinka ei ole koskaan pettänyt. No jokainen arvottakoon itse asiat, kuten parhaaksi näkee. Pääasia, että on valmis kantamaan tekojensa seuraukset.
Lähtisin siitä, että inhimillisyydessään ihminen ei ole koskaan kovin luotettava. Yleensä varmaankin moni pyrkii elämään niin, että pitää lupauksensa, mutta usein on kuitenkin niin, ettei siihen aina pysty vaikka haluaisikin. Syitä on luultavasti monia.
Vain silloin, kun odottaa, voi pettyä ja kyllähän sitä tietysti parisuhteessa ollessa on odotuksia toista kohtaan. Sekin lienee luonnollista.
Mikä kaikki on parisuhteessa pettämistä? Onko se ok, että kun toinen väsyy tai masentuu, niin toinen vaan sanoo, että en mä nyt jaksa katsella sua, selviydy miten parhaaksi näet. Tai muuta suunilleen tuon tyylistä. Kyllä se aina masentava tunne on sekin, jos toisen jättää itse selviytymään kaikesta tyyliin: paskat mikä luuseri olet, kun menetit työpaikan tai sairastuit johonkin sairauteen..ääh, en mä viitti, toisin kuin, jos ajattelisi, että tää on yhteinen tiimi ja tää homma hoidetaan kotiin yhdessä.
Sitten taas tunnen eräänkin pariskunnan, jossa toinen on jyrännyt toisen vuosikaudet ja toinen ei ole osannut pitää puoliaan, kun nyt on sattumalta niin kiltti, että olis tarvinnut siihen apua ja tukea. No se tuen antaminen ei tietysti ole siinä suhteessa toteutunut, koska tää toinen osaa vain jyrätä ja arvostella. Kyllä siinä hyvinkin vuosikymmenten aikana käy niin, että ne toiset miehet/naiset alkaa enempi kiinnostamaan, kuin se oma puoliso, kyllä se rakkaus vaan kuolee, kun ei sitä suhdetta ole mitenkään mahdollista sen toisenkaan hoitaa, vaikka haluaisikin. Enkä edes lähtis moista tilannetta tuomitsemaan, vaikkei se niin kovin oikein olekaan ihastua johonkin toiseen. Ja onko se jyrääjä nyt toiminut oikein sitten?
Kyllä näitäkin olisi syytä monen pettämisestä valittajan syytä miettiä. Toki tilanteita on erilaisia ja tiedän niitäkin, jotka paneskelee muita ihan vaan siitä ilosta, kun se oma mussukka tuntuu niin helkkarin hyvälle ja kun on niin suuri ihastumisen ja halun tunne sitä omaa puoliskoa kohtaan, että kiima on hyytävän iso, missä kulkeekaan.
Ahaa, eli siis on oikein, jos jyrääjää pettää??
Muista, että vaikka kuinka tunnet sen pariskunnan, niin oikeasti näet vain jotakin, josta sitten päättelet jotakin. Päätelmäsi on päänsisäinen installaatiosi ja vain se.
No voi se olla hieman enemmän kuin pelkkä päänsisäinen installaatio, jos ollaan paljon tekemisissä, on ystävyyttä jne. Kyllä alistetun tukeminen on tärkeää, olkoon mikä suhde tahansa, eli voi ja pitää puuttua, jos tilanne on kovin paha ja satuttava!
Melkoinen ajatusmaailma sinulla. Vai että ihminen paneskelee muiden kanssa sen takia, että oma puoliso on niin haluttava että purkaa kiimaansa myös muihin. Siinähän vasta pettäjä onkin varsinainen hyväntekijä. Antamisen ilosta panee muita että oma puoliso saa välillä olla rauhassa. Voi kuinka jalomielistä.
Oikeastikko joku pettäjä selittää että petin kun oma puoliso on niin kuuma että koko ajan panettaa? Ja oikeastikko joku petetty tuon uskoo?
Sanoisin, että EN IHMETTELE, jos jyrääjän kanssa rakkaus kuolee ja tekee mieli läheisyyttä ja muiden seuraa, varsinkin kun se jyrääminen on henkilökohtaista haukkumista ja alistamista. Toki myös tämä alistuja tiensä ja paikkansa valitsee. Jokainen varmaan omassa elämässään sitten päättää sen oikean ja väärän. En sanoisi, että pettäminen on oikein, mutta tietyt tilanteet ymmärrän paremmin, kuin toiset.
Jep. Ihminen on kummallinen tapaus ja välillä kummalliset mekanismit toimivat, vaikka hullulle kuulostaakin, mutta en siis sano, että joku kiima omaan puolisoon olisi ainut syy sen kertovalle pettämiseen. Voihan siinä olla yhtäaikaa montakin syytä.
Mutta yleensä näissä pettämiskeskusteluissa on aika paljon puhe vain siitä, kuinka pettäjä on kauhea, ei niinkään siitä kaikesta, mikä johtaa mihinkin. Asioiden tarkastelu monelta puolelta jää monesti kapeaksi.
"jyrääminen on henkilökohtaista haukkumista ja alistamista. "
Eri asioita erilasten ihmisten suhteissa. Nimenomaan se pettäjä osasi tuon taidon parhaiten, kakkonenkin vaikersi vaikertamistaan. Kun on jossakin kriisissä sekoilemassa, niin ei ole lainkaan oma itsensä, joten ei ihme, että törmäyksiä tulee. Tilanteiden tasaantuessa ihmettelee, että tämähän on ihan eri ihminen.
Pistä toi soimaan https://m.youtube.com/watch?v=I_izvAbhExY
Ja ota lasillinen. Tai pari? Heittäydy viihteelle. Chill out.
No mutta jos suhde kestää uskottomuuden, niin se kestää varmasti vanhuuteen asti. Pettymys tulee nimenomaan siitä, että olet pettynyt omien mielikuviesi ja haaveiden romuttumiseen puolison uskottomuuden myötä. Jos suhtautuisit vähänkin enemmän järjellä, se voisi auttaa. Missään tapauksessa ei kannata tuntea häpeää sinisilmäisyydestään! Ihan turha juttu. Ihmisellä on oikeus olla juuri sen verran sinisilmäinen kuin on. Joskus siitä tietysti seuraa harmeja, mutta mistäpä ei voisi seurata?