Viimeiset hetket rakkaan kanssa...

Sen tehty. Menin hänen luokseen ja juteltiin ehkä viimeisen kerran.

Sanoin mitä oli sanottavana. En voi jäädä hänen kaverikseen koska minun pitää parantua myös, enkä minä voi olla se osapuoli joka auttaa häntä siirtymään eteenpäin koska loppujenlopuksi tuhoan vain itseni jos jään.

"Kukaan ei ole koskaan jäänyt kaveriksi...." Luoja tietää että haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan ja tiedän että hän haluaisi viettää aikaa minun kanssani. En vaan jou jäädä roikkumaan niin. Se tuhoaisi minut lopullisesti kun näkisin hänet uuden miehen kanssa ja viimeistään varmaan siinä vaiheessa saisin minäkin lähteä, uudestaan.

Meillä oli aina hauskaa yhdessä kun tehtiin asioita. Ei ollut koskaan tylsää ja aina oli mukavaa.

"Olen kaivanut liian syvän kuopan itselleni..."
"Ei ole niin syvää kuoppaa mistä ei voisi ulos kiivetä. Kiipeä ulos, täytä kuoppa ja istuta päälle siemeniä.".

Annoin hänelle tavarat jotka hän on antanut minulle. Rannekorun, muutaman kynttilänpidikkeen ja batman säästöpossun josta todella pidin. Sattuu helvetisti mutta en voi pitää esineitä täällä muistuttamassa hänestä. Rakastin tätä naista todella enemmän kuin ketään olen koskaan rakastanut.

Hän itki "mietin onko tämä viimeinen kerta kun me nähdään....", Suudeltiin.

Sanoin viimeisen kerran "heippa!". Ovi sulkeutui. Kävelin pois.

Näenkö häntä koskaan enää? En tiedä mutta en voi jatkaa odottamista enää. Minullakin on elämä elettävänä.

Ja nyt itken. Rakastin häntä niin paljon. Mutta en vaan voi jäädä kaveriksi, haluan häneltä enemmän.

Rakastan sinua aina T, ikävä että kaikki meni näin.