Alle 20-vuotiaana olin seurusteluun, romantiikkaan ja seksiin liittyvissä asioissa täysi Mr. Nobody. Koko peruskouluaika meni koulukiusaamisesta kärsimisessä, joka yläasteella yltyi melkoisiin mittoihin. Mutta se loppui kuin taikaiskusta aloittaessani lukion uusissa ympyröissä uusien ihmisten kanssa. Lukio menikin sitten nauttiessa jokaisesta päivästä, kun ei enää tarvinnut miettiä, tuleeko tänään turpaan vai rikotaanko jotain omaisuuttani. Tytöt - toki heissä oli kiinnostavia ja kivoja. Mutta itsetunto oli vasta hiljaa korjautumassa yläasteajan jäljiltä, enkä uskonut kenenkään olevan itsestäni kiinnostunut siinä mielessä. Ehtiihän sitä sitten myöhemmin, ajattelin ja elämä maistui muutenkin.
Lukion ja armeijan jälkeen alkoivat opiskelut taas uusissa ympyröissä. Itsetunto oli rakentunut jo aika vahvaksi. Sain nopeasti uusia kavereita ja pyörin paljon erilaisissa opiskelijapiireissä, joita isossa kaupungissa riitti. Uskaltauduin yhä aktiivisemmaksi tyttöjen suhteen, mutta huonolla tuloksella. Kokemattomana kompastuin ihan alkeellisiin juttuihin, kuten yrittämään monia, jotka ilmiselvästi olivat "out of my league" tai luulemaan tavanomaista ystävällisyyttä ja ulospäin suuntautuneisuutta merkiksi jostakin enemmästä. Mutta ei minulle pahoja muistoja jäänyt. Pakkeja sateli, mutta yleensä ystävälliseen tapaan. Tajusin, että ei on ei ja noudatin sitä.
Ymmärsin, että omat markkinani olisivat jossain muualla kuin suosituimpien tyttöjen parissa. Olin myös varma, että aika tekee työtä puolestani ja että naisten parisuhdepreferenssit muuttuvat iän myötä. Vielä tulisi päivä, kun kaltaiseni hyvä tyyppi kelpaisi muuhunkin kuin kaveriksi tai ystäväksi. Mutta mitään merkkejä tästä ei tosielämässä näkynyt. Lähestyessä kolmeakymmentä olin tullut yhä harkitsevammaksi sen suhteen, kelle minun kannattaisi tehdä aloite. Tätä tahdin hiljenemistä edesauttoivat kiireiset vuodet työelämässä ja se, että yhä useampi ikäiseni nainen alkoi jo olla vakiintunut.
Noin 35-vuotiaana olin naisille edelleen vain kaveriaineista ja oikeastaan yhä harvemmalle työkaveriuden ulkopuolella sitäkään. Hetken kävin kamppailua itseni ja ennen kaikkea omien toiveideni ja ihanteideni kanssa. Katson selvinneeni kamppailusta voittajana, kun ilman katkeroitumista pystyin päästämään irti haaveesta perustaa oma perhe, saada lapsia ja ylipäätään sen kaltaisista vanhanaikaisista ihanteista. Seurasi noin kymmenen "kuivaa" vuotta, joina en edes ajatuksissani sanottavasti huomioinut naisia missään romanttisessa tai intiimissä mielessä. Sanomattakin kai on selvää, että yhtä vähän he edelleenkään noteerasivat minua.
Noihin vuosiin osuivat kuitenkin ensimmäiset ja tähän saakka ainoat kokemukseni seksistä toisen ihmisen kanssa. Mutta kyseessä oli - miten sen nyt sanoisi - seksi ilman suuria tunteita. Totesin, että vaikka se fyysisesti voikin olla hyvin nautinnollista, olin haaveissani antanut seksikokemuksille aivan liian suuren merkityksen. Noiden kokemusten opastamana ymmärsin, että en sittenkään ollut jäänyt paitsi niin paljosta kuin olin kuvitellut. Omalla tavallaan sekin helpotti oman parisuhteettoman elämän ja tulevaisuuden hyväksymistä.
Sitten, jostain kumman syystä, reilusti yli nelikymppisenä tilanne on saanut uusia käänteitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen vastaanottanut aloitteellisuutta naisten taholta. Eikä vain yhden tai kaksi kertaa. Olenko sitten erilainen kuin ennen? Jotenkin parempi? En usko. Elämänkokemus tietenkin voi tuoda karismaa tai sitten hioo terävimpiä särmiä (jollaisia minulla tuskin on pahemmin ollut). Olen onnistunut välttymään pahalta ylipainolta, alkoholismilta ja joiltain pienemmiltäkin iän myötä toisille tulevilta riesoilta. Mutta en minä ainakaan sen komeampi ole kuin 20- tai 30-vuotiaana, päinvastoin. Tukka lähtee, silmälaseihin tulee lisää vahvuutta jne. jne. Olisivatko sitten naisten preferenssit tässä 40 vaiheessa muuttuneet? Ehkä, mutta toisaalta heilläkin on yhä enemmän elämänkokemusta ja sen myötä monella varmasti entistäkin tiukemmat kriteerit ihmissuhteelle.
Yhden käden sormilla laskettavaa määrää parin vuoden sisään eri naisilta tulleita aloitteita ei voi kutsua suosioksi, mutta on se valtava muutos aiempaan nollatilanteeseen.
Nyt "suosittunakin" minulla on ongelma. Yksikään aloitteita tehneistä naisista ei ole sykähdyttänyt minua niin, että olisin ollut valmis antamaan kaveruutta tai ystävyyttä intiimimpää vastakaikua. En väitä, että minulla olisi varaa olla ronkeli. Mutta perhe-elämästä ja lapsista haaveilulle jo iänkin puolesta hyvästit heittäneenä olen joka kerran päätynyt tyytymään nykyiseen olotilaani. Seksiä en enää kaipaa niinkuin nuorempana varsinkaan kun en koe minusta kiinnostuneita naisia seksuaalisesti erityisen puoleensavetävinä. Korostan vielä, että en todellakaan väitä olevani mikään unelma-adonis, eli mistään ylimielisyydestä tässä ei ole kysymys. Olen vain kokemuksen kautta oppinut, että pelkkä seksi seksin itsensä vuoksi ei ole yhtään mitään. Sen sijaan henkisellä tasolla he oikeastaan kaikki
Lukion ja armeijan jälkeen alkoivat opiskelut taas uusissa ympyröissä. Itsetunto oli rakentunut jo aika vahvaksi. Sain nopeasti uusia kavereita ja pyörin paljon erilaisissa opiskelijapiireissä, joita isossa kaupungissa riitti. Uskaltauduin yhä aktiivisemmaksi tyttöjen suhteen, mutta huonolla tuloksella. Kokemattomana kompastuin ihan alkeellisiin juttuihin, kuten yrittämään monia, jotka ilmiselvästi olivat "out of my league" tai luulemaan tavanomaista ystävällisyyttä ja ulospäin suuntautuneisuutta merkiksi jostakin enemmästä. Mutta ei minulle pahoja muistoja jäänyt. Pakkeja sateli, mutta yleensä ystävälliseen tapaan. Tajusin, että ei on ei ja noudatin sitä.
Ymmärsin, että omat markkinani olisivat jossain muualla kuin suosituimpien tyttöjen parissa. Olin myös varma, että aika tekee työtä puolestani ja että naisten parisuhdepreferenssit muuttuvat iän myötä. Vielä tulisi päivä, kun kaltaiseni hyvä tyyppi kelpaisi muuhunkin kuin kaveriksi tai ystäväksi. Mutta mitään merkkejä tästä ei tosielämässä näkynyt. Lähestyessä kolmeakymmentä olin tullut yhä harkitsevammaksi sen suhteen, kelle minun kannattaisi tehdä aloite. Tätä tahdin hiljenemistä edesauttoivat kiireiset vuodet työelämässä ja se, että yhä useampi ikäiseni nainen alkoi jo olla vakiintunut.
Noin 35-vuotiaana olin naisille edelleen vain kaveriaineista ja oikeastaan yhä harvemmalle työkaveriuden ulkopuolella sitäkään. Hetken kävin kamppailua itseni ja ennen kaikkea omien toiveideni ja ihanteideni kanssa. Katson selvinneeni kamppailusta voittajana, kun ilman katkeroitumista pystyin päästämään irti haaveesta perustaa oma perhe, saada lapsia ja ylipäätään sen kaltaisista vanhanaikaisista ihanteista. Seurasi noin kymmenen "kuivaa" vuotta, joina en edes ajatuksissani sanottavasti huomioinut naisia missään romanttisessa tai intiimissä mielessä. Sanomattakin kai on selvää, että yhtä vähän he edelleenkään noteerasivat minua.
Noihin vuosiin osuivat kuitenkin ensimmäiset ja tähän saakka ainoat kokemukseni seksistä toisen ihmisen kanssa. Mutta kyseessä oli - miten sen nyt sanoisi - seksi ilman suuria tunteita. Totesin, että vaikka se fyysisesti voikin olla hyvin nautinnollista, olin haaveissani antanut seksikokemuksille aivan liian suuren merkityksen. Noiden kokemusten opastamana ymmärsin, että en sittenkään ollut jäänyt paitsi niin paljosta kuin olin kuvitellut. Omalla tavallaan sekin helpotti oman parisuhteettoman elämän ja tulevaisuuden hyväksymistä.
Sitten, jostain kumman syystä, reilusti yli nelikymppisenä tilanne on saanut uusia käänteitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen vastaanottanut aloitteellisuutta naisten taholta. Eikä vain yhden tai kaksi kertaa. Olenko sitten erilainen kuin ennen? Jotenkin parempi? En usko. Elämänkokemus tietenkin voi tuoda karismaa tai sitten hioo terävimpiä särmiä (jollaisia minulla tuskin on pahemmin ollut). Olen onnistunut välttymään pahalta ylipainolta, alkoholismilta ja joiltain pienemmiltäkin iän myötä toisille tulevilta riesoilta. Mutta en minä ainakaan sen komeampi ole kuin 20- tai 30-vuotiaana, päinvastoin. Tukka lähtee, silmälaseihin tulee lisää vahvuutta jne. jne. Olisivatko sitten naisten preferenssit tässä 40 vaiheessa muuttuneet? Ehkä, mutta toisaalta heilläkin on yhä enemmän elämänkokemusta ja sen myötä monella varmasti entistäkin tiukemmat kriteerit ihmissuhteelle.
Yhden käden sormilla laskettavaa määrää parin vuoden sisään eri naisilta tulleita aloitteita ei voi kutsua suosioksi, mutta on se valtava muutos aiempaan nollatilanteeseen.
Nyt "suosittunakin" minulla on ongelma. Yksikään aloitteita tehneistä naisista ei ole sykähdyttänyt minua niin, että olisin ollut valmis antamaan kaveruutta tai ystävyyttä intiimimpää vastakaikua. En väitä, että minulla olisi varaa olla ronkeli. Mutta perhe-elämästä ja lapsista haaveilulle jo iänkin puolesta hyvästit heittäneenä olen joka kerran päätynyt tyytymään nykyiseen olotilaani. Seksiä en enää kaipaa niinkuin nuorempana varsinkaan kun en koe minusta kiinnostuneita naisia seksuaalisesti erityisen puoleensavetävinä. Korostan vielä, että en todellakaan väitä olevani mikään unelma-adonis, eli mistään ylimielisyydestä tässä ei ole kysymys. Olen vain kokemuksen kautta oppinut, että pelkkä seksi seksin itsensä vuoksi ei ole yhtään mitään. Sen sijaan henkisellä tasolla he oikeastaan kaikki
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jatkoa:
ovat olleet mitä upeimpia ihmisiä. Juuri sellaisia, joita haluaa ystäviksi.
Olen viimeinkin oppinut ymmärtämään niitä kymmeniä tyttöjä ja naisia, joilta silloin aikanaan sain pakit. Eivät he varmastikaan pitäneet minua hirviönä tai erityisen epämiellyttävänä. Minulta ei ehkä edes puuttunut mitään oleellista. Mutta heiltä itseltään puuttui kipinä. Se kuuluisa "kemia".
Nyt olen ollut samanlaisissa tilanteissa kuin ne naiset silloin. En todellakaan ole kokenut mitään nautintoa tai vallantunnetta "friendzonettamisesta". Olen jopa mietiskellyt, onko itsessäni jotain vikaa, kun en voi vastata noin hyvän tyypin tunteisiin. Tunteitaan ei voi pakottaa, mutta elämää voi aina oppia lisää. Mielestäni olen oppinut.
"Yksikään aloitteita tehneistä naisista ei ole sykähdyttänyt minua niin, että olisin ollut valmis antamaan kaveruutta tai ystävyyttä intiimimpää vastakaikua. --- Olen vain kokemuksen kautta oppinut, että pelkkä seksi seksin itsensä vuoksi ei ole yhtään mitään. "
Juuri näin suuri osa naisista ajattelee seksistä. Voi kun miehet tajuaisivat sen useammin, niin säästyisivät monelta mielipahalta.
Kyllä miehet tuon ymmärtävät.
Ap:han tuossa sanoo että naiset olivat upeita ihmisiä, mutta se jokin (ulkonäkö) puuttui. Ap taas ei ollut nuorena riittävän komea, suosittu ja pelimiestaitoinen.
Niin, miehet paitsi ymmärtää tuon niin pääsääntöisesti ajattelee seksistä aika lailla samoin kuin naisetkin. Käytännössä vain ei ole naisia, jotka olisivat vonkaamassa seksiä suunnilleen kaikilta, mikä on hyvä juttu koska se säästää mielipahalta niin miehet kuin naisetkin.
Tosi hyvin ymmärtävät - muuten vaan täytyy heittää sitä "pahat nirsot naiset tahallaah pitaavat hypergamise huorat" -läppää, kun se on vaan kivaa.
Surullista lukea jatkuvasti tällaisia tarinoita. Varsinkin tuo että ei saa koskaan kokea nuoren naisen kanssa seurustelua.
Jos ajattelee että vasta 40vuotiaana saisi ensimmäiset kokemukset jonkun 40v naisen kanssa niin jää kyllä erittäin paljosta paitsi.
Jotain vikaa on kyllä nykynaisissa kun kunnolliset miehet ei kelpaa.
Taisit nyt vähän ylitulkita ap:n viestiä. Kirjoittaja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä ilman naista. Minusta tuo ei kuulostanut yhtään surulliselta vaan järkevältä ja seesteiseltä.
Taidat olla nainen? Minä tulkitsen tuosta selkeästi sen että koko elämän ajan on yritetty saada parisuhde siinä onnistumatta joten miten helvetissä mies voisi olla oikeasti onnellinen jos epäonnistuu siinä mitä yrittää koko elämänsä ajan..?
Miten niin koko elämän ajan yrittänyt? Kirjoituksessa kuvaillaan, että oli esim. 10 vuoden jakso ilman ajatustakaan naisille. Lukuun ottamatta seksiä, joka ei ilman tunteita tuntunut miltään. Minusta tuntuu, että "Zinqqu" on löytänyt elämäänsä paljon sisältöä ilman naista. Ja ennen kuin aloitatte homottelun, niin siitä ap:n tapauksessa ei tosiaan tunnu olevan kyse.
On henkisesti todella raskasta yrittää saada parisuhdetta/perhettä siinä onnistumatta, itse epäilen että tuo 10 vuoden tauko oli vain defenssimekanismi vaikka hän oikeasti sinäkin aikana olisi halunnut naisen, ei vain kestänyt enää epäonnistumisia.
Minusta tuntuu, että naisten kohtuuttomien parinvalintakriteerien takia Zinqqu on jäänyt ilman elämänsisältöä ja yrität saada itsellesi ja muille naisille paremman omatunnon.
Nainen ei ole kiinnostunut miehestä.... KOHTUUTONTA!!!!!!!! Ymmärrys hallussa..
Minä en kyllä ymmärrä miksi me tuntisimme huonoa omaatuntoa jonkun randomtyypin epäonnistumisten takia. Sen kyllä ymmärrän, että sinä sellaista toivot, kun se tuottaisi sinulle jonkunlaista ilkeänsävyistä mielihyvää.
Minä en kuitenkaan pysty tuntemaan huonoa omaatuntoa jonkun tuntemattoman takia, jonka auttamiseen minulla ei ole koskaan ollut mitään mahdollisuuttakaan. Jos poden huonoa omaatuntoa, niin poden sitä ainoastaan omista tekemisistäni, enkä kenenkään muiden.
Jos muistan oikein, nimimerkki "Neitsytsetä" myönsi jossain toimineensa noin.
Luulen että monikin mies säästää itsensä vihalta/katkeroitumiselta naisten robottimaisiin parinvalintakriteereihin yksinkertaisesti luopumalla leikistä. Enemmistö naisia vihaavista ätmeistä on entisiä romanttisia miehiä, jotka oppivat karulla tavalla että olisi kannattanut olla p-llun perässä juokseva himokas pokaaja eikä romantikko.
Naisetkin toimivat samoin, tosin siksi etteivät saa enää ytmejä joita olisivat saaneet nuorina. Niinpä selitellään että kysyntä vain kasvaa (juopot ahdistelevat mummotunnelissa) mutta ei haluta miestä (haluttaisiin se pitkä ja komea, menestynyt ja sosiaalinen YTM joka katseleekin nuorempia).
"että olisi kannattanut olla p-llun perässä juokseva himokas pokaaja eikä romantikko."
Jos on jotain persoonaltaan/luonteeltaan oikeasti, eli tietyt asiat ovat PersoonanYtimessä, eikä feikattuna, niin kyse ei ole "valinnasta".... ;P
...jos asia on valinta KyMysys.....niin...asia taitaa olla sama, kuin oikea kiltti versus "kiltti" (TheNiceGuy)..... ;P
Naisten markkina-arvo romahtaa ennen pitkää, kun taas miehen vain voimistuu voimistumistaan.
Mutta tuossa on vain se ongelma kuten aloittajallakin että koko nuoruus on mennyt ohitse ja 40vuotiaana saa sitten niitä 40v kauniisti sanottuna parhaat päivänsä ohittaneita naisia.
Mutta kuten alkuperäinen itse toteaa, niin mikään ei pakota tätä tarjontaa vastaanottamaan. Hyvää elämää voi elää ilman parisuhdetta. Ja jos joskus kaipaakin toisen ihmisen kosketusta ihan pelkällä fyysisellä tasolla, niin rahalla saa vaikka hierontaa tai seksiä.
Juu-u, kasikymppisenä se aloittajakin sitten on oikein onnensa kukkuloilla.
naiset yli 20 v on rupsahtaneita ällöjä. Kattokaa vaikka uimarannalla.
Ulkomailla on ihania 20-40 v naisia, jotka arvostavat 50 vuotiaita miehiä.
Tiedoksi kaikille!
When there is a will there is a way! Never give up! Never give in!
Hyvä asenne :)
Varmasti totta, mutta miksi näitä pareja sitten ei kovin paljon näe? Keski-käiset miehet ennakkoluuloisuudellaan ja jotkut puhtaalla rasismillaan sahaavat omaa oksaansa. Enkä nyt väitä, että ap. olisi sellainen.
Mihin ulkomaille ikinä suomalaiset naiset menevätkään , niin aina paikalliset oppivat, että ulkomailta tulee ihania naisia.
Olipa taas makeaksi leivottu pirullisuus sulta.
Meinasin jo vastata samalla reseptillä mutt olkoot, on tullut tänään repäistyä jo pari kertaa ja potkaistua se likasanko sisältöineen vastapuolen niskaan. Eiköhän se mulle yhdelle päivälle riitä!
Ja mitä AP:n eli Zinqqun aloitukseen tulee... minusta hän on asiansa kanssa sinut... eikä haikaile enää. Sitä ihmettelen ett epäröisikö hän silloin jos sattuisi eteensä tulemaan joku sopiva nainen joka olis todella kiinnostunut hänestä.
Miksei katsele ympärilleen samoin kuin MGTOW/Nuuskamuikkune, jos vaikka sen lumihiutaleensa löytäisi.
Samoinhan sinäkin Sergei annoit ymmärtää, ettet hae mitään mutt koskaan ei voi tietää... vai miten se meni. Samaan nippuun voi myös liittää ymmärtääkseni ainakin Neitsytsedän vielä YksiPersoona, jota en oikein tunnista millään; mihin ryhmään oikeesti kuuluu!
Ketään teistä mä en mielestäni voi katkeraksi mainita... vaikka noita pieniä pirullisuuksia viljelettekin... tai ainakin osa teistä!
Minä lähden uimaan, ilma on ulkona viileä... mutt lämpimässä vedessä ei uidessa palele. Pakko yrittää edes jotain; kun me kurpat emme kuntoamme hoida!
Mukavaa iltaa kaikille palstalaisille!
"Samoinhan sinäkin Sergei annoit ymmärtää, ettet hae mitään mutt koskaan ei voi tietää... vai miten se meni. "
Mä en ole aina just tässä hetkessä vaan ihmettelen kaikkia mahdollisuuksia ja omaan ja muiden elämään mahtuu erilaisia tilanteita ja koskaan ei voi tietää minkä tilanteen edestään löytää ja joskus vasta myöhemmin tajuaa senkin mitä taakseen jätti. Ei kannata ruveta marttyyriksi kurppa-kortin varjolla. Mutta kunnon hoitaminen ei vahingoita ketään!
Martyyriksi? Voihan nenä! Kyllä se oli pelkkä polttiainen, nokkos kukka palstan äijille ihan yhteiseksi muistutukseksi tarkoitettu, happamista pihlajanmarjoista!
Mulla on isoja vaikeuksia ilmaista itseäni täällä... en ihan niin tosikko ole mitä täällä ilmeisesti luullaan. Kirjoittaminen ei ole mun vahvin puoleni valitettavasti.
Joo. Mä ehkä joskus epäilin, että sun kirjoitus takkuaa sen vuoksi, että joudut kirjoittamaan muulla kun äidinkielellä, mutta se on joku lukihäiriö tms taustalla. Mutta hyvää treeniä kirjoittaminenkin on, eikä vahingoita ketään.
Mutta tiedoksi, en minäkään kirjoita mitenkään sujuvasti vaan käytän tosi paljon kaikkia tekstinkäsittelyn ominaisuuksia: poistelen ja lisäilen sanoja välistä, että näyttäisi ymmärrettävältä. Kaikki ajatukset ei silti käänny sanoiksi, koska kielessä ei vaan ole oikeita sanoja.
"Kaikki ajatukset ei silti käänny sanoiksi, koska kielessä ei vaan ole oikeita sanoja."
Tuohon mä en usko! Suomenkieli on niin rikas kieli ja monimuotoinen ett sen taitja voi helpostikin kuvailla värikkäästi tuntojaan, näkemyksiään, tahtoaan, vihaansa... ylipäätään kaikkea... kun vaan osaa valita ne oikeat sanat tilanteeseen sopivat.
Kyllä vika taitaa olla silloin meissä itsessämme jos ajatukset eivät tule sanoina ulos.
Kielessä on oikeat sanat... meistä jokainen ei vaan ole ns.sanaseppo! Mulle tulee mieleen sellaiset vanhemmat sanan taitajat kuin: Juice Leskinen ja Juha Watt Vainio ja vielä jossain kohtaa vielä Tuomari Nurmio löytää sitä samaa aitoutta...
Nykyisistä ainakin Anssi Kela... ja naisista Chisu...
Minä en koskaan tule loistamaan sanan kääntelyllä, kunhan oppisin oikeinkirjoituksenkin aina puuttuu kirjaimia tai on ylimääräisiä kielioppivirheitä.
Pää asia ett jotenkin tulen kuitenkin ymmärretyksi kirjoituksenikin kautta. Puhekieli multa sujuu jo silleen, ett harva kiinnittää huomiota edes kielioppivirheisiini.
Illanjatkoja sulle, mä taidan tehdä ruokaa nyt itselleni; pakastimeen laitettavaksi!
Iltapalaks tuli syötyä jukurttia ananaksen paloilla ja nyt närästää, voi kettu sentään!
"Tuohon mä en usko! Suomenkieli on niin rikas kieli ja monimuotoinen ett sen taitja voi helpostikin kuvailla värikkäästi tuntojaan, näkemyksiään, tahtoaan, vihaansa... "
En mä suomen kieltä syytä, onhan siinä sanoja. Mutta mun ajatuksenjuoksu ei ehkä jotenkin vaan ole niin sidoksissa kieleen kuin useimmilla. Joskus merkitykset on kyllä kirkkaina mielessä, mutta ei löydä sanoja.
Juice oli Sikahyvä sanalla kikkailija.
Miksi satamaan mennään alamäkeä? (pieni suomen & Suomen oppitunti)
https://www.youtube.com/watch?v=kPC60h8Wivo
Samaistuin hyvin voimakkaasta aloittajaan. Hänen elämänsä alkupuoli vastasi hyvin tarkaan omaani kuten myös hänen tuntemuksensa ja ajatuksensa. Voisin hyvin kuvitella olevani myös itse, nyt päälle nelikymppisenä, samassa tilanteessa kuin hän.
Minulle vain kävi tuuri ja tapasin juuri ennen 30-vuotispäivääni sen yhden naisen elämässäni joka sekä kolahti minulle että joka jonkun ihmeen kautta kiinnostui myös minusta. En edelleenkään ymmärrä miten se onnistui koska ennen sitä mikään ei ollut koskaan onnistunut enkä usko että senkään jälleen olisi kauheasti flaksi käynyt jos olisi ollut tarpeen.
Elämä on joskus täynnä kummallisia sattumia ja yhdelle annetaan ja toiselle ei. Se ei ole reilua mutta niin se menee. Ei siis kannata syyllistää itseään katsomalla että "tuokin on naisen saanut". Kyse voi olla silkasta tuurista ja sinä itse olet vain kerran kääntynyt väärästä kadunkulmasta kun se nainen on kääntynyt toisesta.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olit pohtinut asiaa hyvin. Kommentoin ehkä myöhemmin enemmän, mutta tämä kiinnitti erityisesti huomiota: "yt "suosittunakin" minulla on ongelma. Yksikään aloitteita tehneistä naisista ei ole sykähdyttänyt minua niin, että olisin ollut valmis antamaan kaveruutta tai ystävyyttä intiimimpää vastakaikua. En väitä, että minulla olisi varaa olla ronkeli. Mutta perhe-elämästä ja lapsista haaveilulle jo iänkin puolesta hyvästit heittäneenä olen joka kerran päätynyt tyytymään nykyiseen olotilaani. "
Minulla oli eron jälkeen ihan sama tapailin ikäisiäni ja muutamaa vuotta nuorempia naisia, mutta mikään ei sytyttänyt. Ajattelin, että jos suhteeseen haluan, niin parasta mitä voin saada on ihan hyvä parisuhde naisen kanssa, joka ei olisi liian "vit*umainen"
Sitten pari kesää sitten törmäsin baarissa kolmekymppiseen naiseen, ja tunsin ensimmäistä kertaa vuosiin tai kymmeniin vuosiin olevani ihastunut ja käyväni ns. Kuumana.
Tuon kyseisen naisen kanssa ei suhde pitkään jatkunut, koska hänellä on toiveissa lapsia, mutta nyt seurustelen samanikäisen naisen kanssa joka on paitsi hyvännäköinen, myös mahtava tyyppi.
Tarinan pointti. Älä tyydy sellaiseen haaleaan, sellaiseen ehdit vaikka kuusikymppisenäkin. Äläkä sulje nuorempia naisia tutkasi ulkopuolelle. He saattavat haluta sekä parisuhteen että lapsia.
Tärkeimpiä pointteja on luultavasti se, että et koskaan katkeroitunut ja muuttunut kyyniseksi vihaajaksi. Sellainen mutkistaa asioita huomattavasti.
Hyvää shittiä elämästä. Siirrä katseesi ihan suoriltaan nuoriin parikymppisiin naisiin.
35 ikäisiin naisiin on äärimmäisen haastavaa löytää mitään tunteita koska kemia puuttuu.
" Ehkä, mutta toisaalta heilläkin on yhä enemmän elämänkokemusta ja sen myötä monella varmasti entistäkin tiukemmat kriteerit ihmissuhteelle. "
HAHAHAAHAHaAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Naisten taso vain laskee ja sitä myöten kriteerit.
Naisten kriteerit itseasiassa ovat kovimmillaan joskus tuossa 30 vuoden ikälaitamilla kun ei ole ihan vielä biologisen kellon tikittämisen aika, on kokemusta, mutta edelleen kuvitellaan olevan todella hotteja sekä jonkinlaista "aikuismaista" asemaa on työelämässä.
40-vuotiaaksi tullessa naisten vaatimukset putoavat siitä syystä että he eivät enää kelpaa miehille vanhaan malliin. Tai ei ainakaan niille miehille joita naiset oiekasti haluaisivat.
20-35 vuotiaat naiset ovat kaikenikäisten miesten mielestä haluttavia ja hyvännäköisiä. 45 v ja yli naiset eivät enää ole kenenkään miehen mielestä haluttavia saati hyvännäköisiä.
Pyh, "As a man gets older, if he knows what is good for him, the women he likes are getting older too. " -Ross Mcdonald
"As a man gets older, if he knows what is good for him, the women he likes are getting older too. "
Pontti on tuossa: if he knows what is good for him. Ja tämänhän enemmistö miehistä tajuaa ja on omaan ikäryhmään kuuluvien naisen kanssa. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa että 45 v ja yli olevat naiset eivät ole miehistä hyvännäköisiä saatu haluttavia.
Odota kunnes pääset itse 45 vuoden ikään.
Että vastaavanlaisia miehiä (sekä naisia) on ollut läpi historian, ei asia ole moderni ongelma. Aiemmin naiset ovat olleet ilman elämänkumppania luostareissa tai ilotaloissa, palvelijoina, hoitajina tai kotiopettajina, miehet luostareissa tai merillä, maailmanmatkaajina. Kummatkin kuitenkin "paikoillaan", ja poissa silmistä.
Hyvä kirjoitus. Tässä oli paljon yhtymäkohtia omaan elämääni.
Nuorena liian ujo lähestymään tyttöjä, nuorena aikuisena ensin toiveikas ja sitten toivonsa menettänyt. Sen ajan jolloin useimmat ihmiset pariutuivat olin ulkona markkinoilta koska päätin että kaikki toivo pitää heittää ja keskittyä muihin asioihin elämässä.
Ap:n viesti on samalla hyvä varoitus. 35 tuntuu olevan ikä jolloin elämä jumittuu helposti paikoilleen. Ehkä joku biologinen vietti sanoo että nyt kaikki on tehty ja voi rauhoittua. Kaikki ei ole tehty, typeränä vanhana höpsönä ukkona ajattelen että kaikki on vasta edessä :D
Ja onhan siihen miehen parhaaseen ikäänkin vielä pari vuosikymmentä. Kuusikymppisenähän mies vasta komistuu, ja sitten voi charmantisti harmaantuneena Hollywood-näyttelijänä pokailla Victoria´s Secret-malleja lähiöpubista.
Olisi kiva tsempata, mutta täytyy sanoa, että olen elämäni aikana törmännyt parii samantyyppiseen ihmiseen. Jotain oleellista puuttuu. Sanoit jo sen, tunteet. Emme elä nukkekodissa.
Jos ei kykene kokemaan muita kohtaan syviä tunteita on terapian paikka. Sulla syy on ehkä koulukiusattuna oleminen, kotioloista ehkä myös. Itsesi takia hakeudu keskustelemaan ammattilaisen kanssa tai anna periksi. Tai hanki lemmikkieläin jonka kanssa voi vuorovaikuttaa, kissa, koira tai vastaava. Olet lukossa nyt
"Jos ei kykene kokemaan muita kohtaan syviä tunteita on terapian paikka."
Noh, tuolla ohjeella saisi passittaa terapiaan suuren osan porukkaa......ja kun tuokin on vielä "katsojan silmässä", niin luultavasti sinne saisi passitaa koko Suomen kansan......aina jonkun mielestä joku on sen tarpeessa ja sen mielestä taas se toinen on sen tarpeessa... ;P
Tämä+ajatusten+virtahan+synnytti+ihan+mukavasti+keskustelua,+vaikka+oli+kaukana+mistään+Tonavasta++:D
Luulen että asiassa on kyse ihan biologiasta, seksin merkityksen vähenemisestä miehillä iän mukana. Kun seksuaalinen halukkuus naisilla on aika vakio läpi elämän, lähes merkityksetön juttu, se taas nuoremmilla miehillä on tosi tärkeää. Olisiko asia vain niin että joskus keksi-iässä miehen ja naisen seksuaalinen halukkuus on yhtä vahva tai oikeastaan heikko.
Ei miehet ja naiset ole tässäkään asiassa yhtä laumaa.. Vaihtelevuutta on laidasta laitaan, niin tässä kuin kaikissa muissakin asioissa.. ;P
Se on yksinäinen elämä meikällä.