Parisuhteessani arki sujuu hyvin, mutta en saa sellaista huomiota, joka tyydyttäisi. Ennen parisuhdettani olen ollut lukuisten miesten kanssa ja parisuhteeni aikanakin useiden. Viimeisin salasuhde on kuitenkin kestänyt hämmästyttävän pitkään - pidempään, kuin yksikään aikaisempi. Tämän salaisuuden kanssa oleminen tuntuu luontevalta. Toisin kuin nykyinen mieheni, ei hän täysin vastaa miesihannettani ja kriteerejäni miehisestä uroksesta. Hän on ainoastaan hieman itseäni pidempi, melko paljon vanhempi, tunteellinen, mutta todella komea. Mies osaa huomioida oikealla tavalla, nautin hänen seurastaan ja antamastaan läheisyydestä, ja seksi on parhaimmillaan yhdellä sanalla kuvattuna taivaallista.
Hän on ilmaissut halukkuutensa mennä kanssani yhteen, mutta moni asia mietityttää. Miksi hyvin menestynyt mies, jolla on perhe, kaunis vaimo ja ulkopuolisen silmin katsottuna kaikki kohdallaan, haluaisi ottaa sen riskin, että kaikki meneekin uuden naisen kanssa pieleen?
Kaipaisin kokemuksia samankaltaisessa tilanteessa tai vastaavan kokeneilta NAISILTA.
Hän on ilmaissut halukkuutensa mennä kanssani yhteen, mutta moni asia mietityttää. Miksi hyvin menestynyt mies, jolla on perhe, kaunis vaimo ja ulkopuolisen silmin katsottuna kaikki kohdallaan, haluaisi ottaa sen riskin, että kaikki meneekin uuden naisen kanssa pieleen?
Kaipaisin kokemuksia samankaltaisessa tilanteessa tai vastaavan kokeneilta NAISILTA.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ei se eroa älä usko. Sen se olisi tehnyt jo aikaa sitten jos kerta pitkä suhde jo teillä. Ukkomiehet osaa tuon hyvin. Kuvitteletko tosissasi että vaihtaa sinuun. Ei salasuhde pysy salassa. Ihmiset puhuu ja näkee. Aika mahtavaa jos menestynyt mies vielä perheellinen vaihtaa salapanoon. Kaikkea kanssa. Kuinka kamala tulevaisuus teidän suhteella tulisi. "Niin tuo ukko vaihtoi vaimonsa salapanoon. Upea pari ihan päivänvalossa. Niin se yleensä on sori vaan. Haluaako mies naurunalaiseksi kaikille muka? Höpö höpö. Kato vaan vaimo ei tiedä mitään ja onnellisena ukkonsa kanssa on aviossa. Kukaan aikuinen mies ei ala tuollaiseen. Tietää itsekin kiinnijäämisen riskin joten sinua hivelee ja olet tyytyväinen. Vaihdapa hetkeksi miehen rooliin. Vaihtaisitko itse jos elämä hyvä. Et .
Huomaa että suurinosa kommentoijista täällä on VANHOJA.Kokoajan mitä muut ajattelevat ja naimisissa oltava vaikka olisi pystyynkuollut kun jumalan ja JOIDENKIN SUKULAISTEN JA NAAPURIEN MIELIPITEET VAIKUTTAA.MITÄ IHMISET AJATTELEE MITÄ VÄLIÄ SILLÄ ON TÄÄ ON SUN ELÄMÄ.Jos on tunteet pelissä kuuntele sydämesi ääntä.Nämä ei kannata,mitä muut ajattelee,ei onnistu,tulet pettymään ihmiset ovat RAIVOSTUTTAVIA.Ok olen itse ns kakkonen ja teidän mielestä paha nainen mutta hei,tunteilleen ei kukaan mitään voi.Jokapäivä vapaat kivat miehet pyytää mua trefffeille,ei kiinnosta koska olem RAKASTUNUT.
Mä huitelen lähempänä viittäkymmentä ja tähän ikään mennessä olen oppinut, että antaa ihmisten puhua ja juoruta mitä haluavat. Heillä menee todennäköisesti omassa elämässä niin helvetin hyvin että on energiaa tuhlata toisten asioiden ruotimiseen. Asioiden, joista he eivät tiedä mitään, luulevat, olettavat ja uskovat olevansa oikeassa.
Toisaalta ehkä heidänkin elämässä on pettämistä, jonka he peittävät, ettei vaan kukaan pääse nauramaan heille. Kärsivät tilanteesta ja iloitsevat jos jollain menee vielä huonommin kuin itsellä. Mun mielestä tekopyhyyttä.
Jos ihminen uskaltaa rakastaa, siinä ei ole mitään nauramista. Mikä ihmisiä vaivaa, elävät niinkuin luterilainen kasvatus on heidät opettanut. Vähänkin ns. normista poikkeava käytös on kauhistus. Mitään ei hyväksytä. Säännöt kieltää kaiken. Ompa ankeaa elämää heillä.
Enkä tarkoita tällä kirjoituksella, että pettäminen olisi oikein. Mutta niin vaan monesti tapahtuu, syystä tai toisesta. Se joka on suhteessa ja lähtee salasuhteilemaan on mielestäni selitysvelvollinen omalle puolisolleen että miksi näin toimii, ei se vieras ja vapaa. Ja monesti ne salasuhteilijat on juuri niitä aikuisia miehiä ja naisia, joista kukaan ei uskoisi heidän pettävän kun ulospäin perhe nättää täydelliseltä. Lähteekö kukaan aikuinen ihan oikeasti ihan huvikseen hakemaan salasuhdetta vai olisiko mahdollista, että omassa parisuhteessa on jotain vikaa?
Hyvin kirjoitit.Mun ystävä nukkunut jo pari vuotta erihuoneissa miehensä kanssa.Ei mitään heidän välillään.Ovat lasten takia yhdessä ja OMAISUUDEN.Mä lapseton ja sinkku,yksinäisyyden hetkinä ajattelen että olen onnekas elämässä verrattuna tollaseen kulissiin.Ikinä en eläisi miettien mitä joku ajattelee jos teen jotain.Täytyy elää niin että on onnellinen.
Olen myös ollut joskus samanlaisessa tilanteessa. Karvasti petyin. Oli niin ihana ja suljin silmäni liian pitkään. En saanut mitä halusin. Ei tosiaan eronnut koska ei ollut aikomustakaan .kertoi kyllä että aikoo kovasti kunhan saa asiat järjestykseen. Uskoin sinisilmäisesti olinhan rakastunut. Unelmoin meistä ja suunnittelin meidän uutta elämää. Kun kaikki sitten loppui ja tuli ilmi näin miten todellisuudessa asiat oli kykenin näkemään missä pilvissä pääni oli ollut. Olisihan se ollutkin liikaa miehelle aloittaa alusta. Olisi varmaan joutunut myymään omaisuutensa ja maineensa siinä sivussa. Käsitän sen nyt. Liian monta asiaa olisi elämässä muuttunut. Ei kyennyt siihen. Naurettavalta näyttävä parisuhde ei olisi kestänyt. Parempi olla ensin yksin jotta suhteella olisi minkäänlaista mahdollisuutta. Ei heti yhteen. Nyt sen ymmärrän. Vielä tänäänkään ei ole eronnut. Luuletko tosissasi että mies ensin testaa sinua onko teistä johonkin sitten nakkaa vaimonsa pihalle. Mikä maine miehelle jäisi aika paha. Kysyt uskaltaako niin tuo onkin se kysymys mitä uskaltaa ja mitkä seuraukset kestää. Ukkomiehet jatkavat tälläistä toimintaa niin kauan kun naiset suostuvat kakkosiksi. Jälkikäteen voi sanoa kuinka typerästi sitä on toiminut. Tiedän että osa minunkin ystävistä tuomitsi minut ja naureskelevat nyt. Kannattiko? No ei missään nimessä. Ukkomiehet kannattaa jättää jos ero ei ole jo selvä. Kyllä hyvää miestä jaksaa odottaa kunnes on irti. Silloin voi varmistaa suhteen aloitus oikeallalailla. Aina joku tietää asiasta vaikka kuinka luulette olevanne salaisia. Siksi ei onnistu suhde. Tiedän yhden parin jossa mies erosi ja meni uuden tykö. Eihän se kestänyt. Yhteisiä tuttuja liikaa. Kukaan ei halunnut enään pitää yhteyttä koska aiheutti noloja tilanteita. Kahdestaan olivat täysin elämä meni niillä aika yksinäisesti. Mies kovasti sosiaalinen ja jäi naisen kanssa kahden. Eihän se riittänyt sille. Kyllä silloin pitää vaihtaa kaupunkia jos näin tekee ja hankkia uudet ystävät kummankin.
Mieshän lupailee yhteistä tulevaisuutta vain siksi, että naisilta heruisi paremmin pillua. On se minustakin todella väärin, mutta karu tosiasia on, ettei useimmilta naisilta saa seksiä muilla keinoilla.
Kertoo tuo miehistä paljon. Ei sellaisia miehiä voi katsoa kuin säälittävinä luusereina. Aloitus vaikuttaa provolta.
Kakkosen osa on niin alentava, tietää olevansa numero kaksi, ja suostuu aina vaan.
Vai naisilta? Joku raja provoilu ja trollauksessakin pitäisi olla, muuten ne alkaa haiskahtaa liikaa oppilastyöltä, kuten tämäkin.
Olen lähtenyt aikanaan parisuhteesta salasuhteen mukaan. erosimme kumpikin. Mies on vanhempi ja menestyneempikin, vaikka oma tulotasonikin on keskiarvoa korkeampi.
Ei kaduta, olisi pitänyt tehdä tämä ratkaisu aiemmin.
Mitä sillä menestyksellä ja varallisuudella on merkitystä salasuhteessa?
Kommenttisi antaa kuvan, että vaihdoit rahan vuoksi. Outoa!
Ei menestyksellä, varallisuudella tai ikäerolla olekaan merkitystä. Nostin nuo asiat vastauksessani esiin, koska aloittaja mainitsi aloitusviestissä osaltaan tuon ikäeron ja menestymisen elämässä. Arvelin hänen pohtivan, olisko tuossa jokin sudenkuoppa.
Omalta osaltani olen kokenut tunteiden seuraamisen oikeaksi ratkaisuksi. Tällaisessa suhteessa on paljon haastavia elementtejä, kuten:
- ikäero korostuu vanhemmalla iällä mahdollisesti esim. terveydentilan muutoksissa
- taloudellisesti menestyneen elämä voi romahtaa, jos talous tai tulovirta romahtaa syystä tai toisesta. Tämä voi vaikuttaa esim. miehen psyykkeeseen, stressitasapainoon jne.
- ympäristön mahdollinen kyseenalaistava ja ennakkoluuloinen suhtautuminen jne.
Nämä ovat asioita, joita joutuu punnitsemaan siinä vaiheessa kun tekee päätöksiä sen suhteen, uskaltaako irrottautua tunteiden mukaan parisuhteeseen, jossa kokee täyttymystä. Tehdessään päätöksen tulee olla vahva itsessään sekä suhteessa toiseen.
Miten OnnistunutVaihto teillä käytännössä asiat menivät, erositteko samanaikaisesti ja muutitte suoraan yhteen? Oliko kummallakaan lapsia aikaisemmasta suhteesta?
Emme sopineet keskenämme että "nyt erotaan". Erosimme tietämättämme melko samaan aikaan.
Emme muuttaneet samantien yhteen, en olisi ainakaan itse kyennyt siihen enkä sitä halunnut. Kummankin puoliso muutti pois. Ja meillä kummallakin on lapsia aiemmista suhteista. Tosin lapset oli jo isoja ja asuivat pääosin omillaan/opiskelupaikkakunnallaan jne. Ainoastaan yksi asui miehen luona, mutta oli jo täysi-ikäinen.
Oikeasti ajattelen että aiemmasta suhteesta olisi voinut irtautua jo aiemmin, mutta taaksepäin ei kannata jossitella. Nyt on hyvä olla ja se on tärkeintä.
Siinä kaksi petturia sai juuri sen minkä ansaitsi!
Luulisi edes joskus omaatuntoa kolkuttavan, kun lopputulos ei ollutkaan niin puhdas ja kaunis kuin haaveiltiin...jäi ruma tahra!
Kaiken lisäksi koskaan kumpikaan ei voi täysin luottaa kumppaniinsa.
On ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti luottaa toiseen ja ihmisiä, jotka ei luota vaikka mikä olisi. Minä luotan ja se riittää minulle.
Niin kauan kuin teitä nenästä vedettäviä yksinkertaisia naisia riittää uskomaan kaikkien miesten lässytyksiä, niin kauan teitä vedetään nenästä että soi!
Tietenkin sinä teeet aivan mitä haluat, olet liian yksinkertainen ottamaan oppia viisaimmilta.
Ainoa jota käy sääliksi on nykyinen "pysyvä" miehesi. Tuskinpa hänkään jaksaa katsella sinua kovin kauaa joten voit aivan huoletta jatkaa "salaista" elämääsi.
En koskaan voisi viedä toisen omaa, mielummin olen yksin. Nuorempana pitkä aikainen ystäväni jätti minut toisen tähden ja elävästi muistan, kuinka kipeää se teki. En voisi koskaan kenellekään tehdä samoin.
Onpa mielenkiintoisia kommentteja! Voiko jonkun toisen omistaa?! Tietysti odottamaton ilmoitus erosta pahoittaa mielen. Miksi jatkaa parisuhteessa, jos on onnellinen toisen ihmisen kanssa. Varmasti tilanne vaikuttaa myös parisuhteeseen. Oma suhteeni alkoi salasuhteesta. Erosimme molemmat yhteisellä päätöksella ja menimme yhteen. Ex-mies on myös nykyään onnellisempi toisen kanssa. Oli oikea ratkaisu ja en ole sitä katunut päivääkään.
Niin... Pitäisikö jatkaa vanhassa parisuhteessa teeskennellen, että kaikki on hyvin? Eikös siinä vaiheessa, kun on etäännytty kumppanin kanssa sen verran, että kuvioon on mahtunut tulemaan suhteen ulkopuolinen osapuoli, ole viimeistäänkin aika erota? Onhan sekin petos kumppania kohtaan, että antaa tämän olla siinä luulossa, että haluaa jatkaa - pahimmassa tapauksessa kumppani kokee velvollisuudekseen jatkaa näivettynyttä parisuhdetta, koska kuvittelee toisen mielestä kaiken olevan ok.
Kukin tekee valintansa kuten itse haluaa sinun ei kuulu arvostella syitä jatkamiseen. Mies valitsee sen jonka kanssa paras olla. Sinun kuuluu miettiä se miksi haluat Ukkomiehen? Eikö vapaita muka löydy? Olet naurettava ja maine pilalla. Äläkä nyt sano ettei toisten mielipide vaikuta. Ihan varmasti vaikuttaa tulevaisuuteesi ja parisuhteeseesi tavalla tai toisella. Salasuhteet ovat naurettavampia ihmisten kesken kuin luuletkaan! Siihen kun alkaa vaikuttaa varmasti kaikkiin osapuoliin. Ota oppia ja tyydy miehen päätökseen. Älä arvostele!
Maine ja maine. Näistäkin vastauksista näkee että ihmiset ei uskalla elää niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Koko ajan ajatellaan, mitä toiset sanoo ja meneeköhän multa maine jos teen sitä ja tätä. Kuinka niin naurettavaa, jos salasuhde päättyy siihen että salapari meneekin yhteen? Eikö se olekaan hyvä ettei pari jatka tapailua toisten selän takana? Kun sitä rehellisyyttä täällä huudatte, että pettäjien pitää olla rehellisiä puolisoaan kohtaan. Sitten kun on, ottaa eron ja sen salarakkaan itselleen niin salarakkaan maine on pilalla ja hänelle nauretaan. Voi jessus tuota logiikkaa.
Eikö sullakaan ole muuta elämää kuin uteliaana arvostella aivan tuntemattominen ihmisten ratkaisuja? Niinhän sä teet ja kehotat toisia olemaan arvostelematta.
Sä siis jatkat avioliittoa petturin kanssa ettei vaan kukaan pääse sulle nauramaan ja arvostelemaan sua? Mahtavaa. Aika riippuvainen pitää äijästä olla jos tuntee itsensä voittajaksi kun pettäjä jääkin kotiin. Pettäjät pyörittää toisia mielensä mukaan, olipa kyseessä kakkonen tai se oma puoliso. Huh huh.
Kyllä mies tekee sen valinnan ja sitä tuskin sinun kannattaa arvostella. Niin eihän se nyt vaikuta milläänlailla kun petollinen on ollut. Sitenhän ne se yhteen hyvin eikö totta? Tunnen tälläisen parin voin sanoa ettei kaikki mennyt niinkuin piti. Miehen ystävät kaikki katosi ja olivat kiusaantuneita tilanteesta. Tiesihän asiasta kaikki. Mitä kertoo ystävästä joka salaisesti /julkisesti pettää puolisoaan eikä uskalla kertoa? Raukkamaisuudesta ja sen jälkeen moni karttaa tälläistä. Kaikki tietää ja tuntee kuinka osaa valehdella ja elää kulissielämää. Petti se sitten ketä tahansa on jäänyt valehtelusta kiinni kukaan ei halua luottaa tuohon. Eihän se kauan kestänyt tämä pari. Ja kuten muissakin seläntakana naurut vaan jatkui vaikka lopulta menivät yhteen. Toki kukin tekee kuten haluaa mutta kyllä se sala/kulissielämä vie pohjan uudelta suhteella.
Niin eikö juuri tuo kulissien pitäminen oli se sitten sala/aito ole jokaisen oma asia. Ihmisistä juorutaan paljonkin eikä sitä estä mikään. Omat tekemiset vaikuttaa miten muut ihmiset suhtautuvat asioihin. Toki suomalainen kateus on kuuluisaa. Itse on vastuussa siitä minkä kuvan antaa toisille. Esitetäähän me muutoinkin toisille mitä meillä on. Jotkut jopa saattavat elää kaaoksessa ja kuitenkin hymyillä muille ja antaa kuvaa kaikki hyvin. Mutta eivät toiset tuota asiaa tiedä ellei ole kertonut. Eihän kukaan silloin juorua kun ei ole tietoa. Salasuhde kun tulee julki niinkuin lähes aina antaa jutuille pohjaa. Kyllä vaikuttaa ihmisten hyväksyminen asiassa kuin asiassa. Mitä ihmisestä joka valehtelee kerrotaan .
Minäkin aloitin nykyisen suhteeni salasuhteest, tosin asetelma oli ihan eri kuin aloittajalla. Olimme salasuhreessa vaan pari kuukautta, jona aikana tajusin vasta kuinka tulehtuneessa suhteessa itse elän, exäni harjoitti henkistä ja taloudellista väkivaltaa, oli myös fyysisesti väkivaltainen, mutta ei koskenut koskaan minuun.
Salasuhteeni oli taas sinkku, eli äitinsä kanssa mökissään, varaton ja velkainen.
Lähdin ulkoisesti hyvästä liitosta, jätin hienon uuden omakotitalon ja varakkaan komean miehen.
Tulotasoni romahti, ex muuttui entistä hankalammaksi, avoliitossa menetin kaiken, en omistaa edes imuria, saatikka pyykkikonetta ja asun yksiössä, huonekalut hankin kierrätyksestä.
Mutta olen onnellinen, voiko näin ihanaa miestä ollakaan. Ystävät ovat onnellisia puolestani, jotkut kaukaisemmat tuttavat ihmettelevät ratkaisujani, mutta mitä väliä.
Kun saat ikää lisää niin ymmärrät senkin miksi ex muuttui entistä hankalammaksi?
Pettäminen saa liikaa pahaa aikaan, vaikka kakkoset ja pettäjät eivät sitä halua uskoa. Kun järki ja kokemus kasvaa tulee myös ahaa-elämyksiä. Toiminta ei ollutkaan niin fiksua, kun itselleen uskotteli. Huom! Uskotteli!!
No jos noin on, niin eikö se jätetty eksäkin jossain vaiheessa ymmärrä, että ratkaisu oli hyvä vaikka vastaan pistikin? Miksi sen jättäjän tai salasuhteilijan vain pitäisi miettiä omia tekojaan, eikö jätetty ole vastuussa mistään?
Soisin itse ainakin eksäni joskus tajuavan, missä meni pieleen, mikä oli hänen osuutensa siihen että mä jätin hänet. Onko se vain meidän jättäjien ja pettäjien velvollisuus kasvaa ihmisenä, katua loppuikänsä mitä sai aikaan teoillaan?
Ahaa-elämyksiä suosittelen myös petetyille.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Allekirjoitan.
Tuossakaan asiassa ei voi vetää kaikkia jätettyjä samalla kammalla. Itse petettynä olisin varmaan tehnyt kaikkeni jos se minusta olisi ollut kiinni. JOs edes olisin tiennyt että ex ei ollut onnellinen kanssasni.
Pettäminen oli täysin hänen oma valinta.
Useasti petturi kertoo suhteen ongelmista ystävilleen ja tietenkin kakkoselleen, mutta ei petetylle.
Petetty kuten itsekin elin uskossa että kaikki oli hyvin, PEttämisen paljastuminen tuli täysin puuntakaa.
Vaikka ero oli tuskallinen niin olen onnellinen että lopulta pääsin erilleen, koska sekään ei sitten kuitenkaan ollut itsestään selvyys koska ex ei kuitenkaan tiennyt mitä oikeastaan halusi.
Monien vaiheiden jälkeen tuli rauha ja oman elämän uudelleen rakentaminen josta olen tosi iloinen ja onnellinen.
Sinähän sen sanoit! Kyllä se on niin, että "pettäjien ja kakkosten velvollisuus on kasvaa ihmisenä koko loppuelämänsä" ja katua sitä pahaa jonka sai lähipiirissään aikaan! Mitäs läksitte? Rehelliset ja itseään kunnioittavat ihmiset eivät tahallisesti satuta läheisiään. Ensin erot selväksi ja sitten uudet alut ilman salakähmäisyyttä. Kaikki se kieroilu ja valehteleminen selviää kuitenkin jälkikäteen ja aikamoinen soppa on valmis.
"Rehelliset janitseään kunioittavat ihmiset eivät tahallisesti satuta läheisiään" - niinpä. Siis kuulevat kun toinen kertoo tarvitsemastaan. Elleivät kuule, niin se on toisen yliajamista ja unohtamista parisuhteessa. Ellei reagoi tuohon, on irtautunut toisesta. Mitätöinti koko suhteen.
Jätettykkin on vastuussa, jos jopa lopulta toivoo, et toinen löytäs uuden kun on todella vaikeaa elää yhdessä enää.
Jos on katkera se on kateutta sitten, kun ei ole itsellä ketään.
Ihankuin parisuhde olisi elämän tärkein asia ja ilman sitä ei ole mitään!
Minkälainen ihminen tuntee kateutta pettäjästä? Vahingoniloisena seurataan milloin ylpeys käy lankeemuksen edellä tässä kahden pettäjän suhteessa.
Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa!
Hyvä huomio uskottomuuspalstalla. Parisuhde ei ole itsessään ainoa tavoiteltava asia. Olisiko se tavoiteltava tila tyytyväisyys ja tasapaino? Tosin uskottomuus, siihen johtanut parisuhdetila ja sen aiheuttamat tuntemukset synnyttävät melkoista tunnekirjoa.
Näistä jakamistanne kokemuksistanne on ollut apua ajatusteni muodostamisessa. Olemme jutelleet asiasta joitain kertoja ja mies tuntuu olevan ihan tosissaan. Oikeastan minä olen se, joka on jarrutellut tässä kohtaa. En ole antanut tunteille valtaa, vaikka ne ovatkin koko ajan olemassa. Tilanne on tälläkin hetkellä ihan hyvä, sillä meillä on mahdollisuus nähdä lähes päivittäin. Ehkä pelkään muutosta ja sitä, että paluuta entiseen ei enää päätöksen jälkeen ole kummankaan osalta. Toisaalta en haluaisi häntä kuitenkaan enää jakaa.
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille!