Kunnianloukkaus...?

Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä voi saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Ehkä auttaisi, jos pyydät anteeksi julkisesti. Huoltajuusoikeudenkäynnissä teosta seuraa sinulle myös hankaluuksia, joten kaduthan aidosti ja pyydä anteeksi.

No se vaan uhkaa sua sillä, siitä on vielä matkaa tositoimiin. Suomessa on onneksi olemassa sellainen kuin esitutkinta, mikä päättää, otetaanko asia ollenkaan rikoskäsittelyyn vai ei. Ei olla siis ihan jossain Amerikan mallissa, missä voidaan suorastaan rahastaa tällaisilla kunnianloukkaussyytteillä, pienestäkin voi joutua oikeasti oikeuteen ja maksumieheksi.

Itsehän exäsi parhaiten tunnet ja tiedät, miten hän toimisi, mutta äkkiseltään voisi ajatella, että ei sitä kukaan mielellään lähde ruotimaan tällaista asiaa ihan oikeuteen asti, jos sulla on kuitenkin jotain ihan oikeata tietoakin asiasta eli et perättömiä ole levitellyt. Todistaminen on tietysti melkoisen hankalaa, se on myönnettävä. Mutta exäsi pitäisi vetää siihen käsittelyyn sitten nekin ihmiset, joille olet näitä asioita puhunut, viitsiikö hän lähteä sille tielle, se on yksi kysymys. Jonkunhan sinne on mentävä todistamaan, että olet hänelle näin sanonut. Ei ihmiset mielellään tommoiseenkaan juttuun mukaan lähde, ellei sitten ole erityisen hanakka sellaiseen. Olet kyllä aika ilkeästi toiminut, vaikka olisitkin miten loukkaantuneessa mielialassa ollut. On rumaa levitellä intiimejä asioita toisesta silloin, kun on oltu naimisissa ja silloinhan kaikki intiimi toiminta perustuu yhteiseen luottamukseen.

Nuo julkiset anteeksipyynnöt alkaa olla aika lailla jo menneiden talvien lumia. Joskus kauhean kauan sitten näkyi lehdissä joskus tällaisia pikkuilmoituksia, joissa joku pyysi anteeksi joltain perättömiä puheitaan ja joskus oli sellaisiakin, missä joku ilmoitti julkisesti, että ei vastaa jonkun toisen, yleensä puolisonsa, tekemisistä. En tiedä, miten joku julkinen anteeksipyyntö nykyään pitäisi esittää. Eiköhän riittäisi, jos pyydät anteeksi exältäsi ja kerrot katuvasti puheitasi ja lupaat ettet enää puhu hänestä mitään intiimejä asioita etkä mitään huonoa kenellekään. Jos lastesi parasta ajattelet, niin mahdollisimman hyvässä hengessä toimiminen ja sovussa asioista sopiminen on se paras tie siinäkin.

Tuli tässä sellainenkin asia mieleen, että onko edes jonkun seksuaalisesta taipumuksesta kertominen rikos? Vai onko siinäkin jotain eri asteita, että mitä voi kertoa ja mitä ei? Jos jonkun kumppani osoittautuu homoseksuaaliseksi, vaikka ei ole sitä yleisesti kertonutkaan, niin onko puoliso tehnyt rikoksen, jos hän kertoo siitä jollekin kolmannelle ihmiselle?

Toisen yksityiselämään liittyviä tietoja ei saa levittää, seksuaalisuuteen liittyviä asioita nimenomaan tarkoitetaan, mutta tuomio on tullut siitäkin, että humalassa maanneen kuvaa on levitetty facebookissa. Jos esitutkintaan joutuu, niin sinnehän on todistajien pakko tulla, ei siinä kysytä halutaanko todistaa.

Itsekin olen tällaisen prosessin nähnyt, mutta julkinen anteeksipyyntö jätti asian siihen, vaikka tietojen levittely oli vielä pahempi.

Palstatrollin huono provo!

Olisit jättänyt tämän pois provostasi "Hyvää minä vain ajattelin... lasten parasta..."

sekä ne ainaiset kolme pistettä lauserakenteesta.

Niin, on kai sen todistajan sinne sitten tultava, mutta onko pakko sanoa mitään? Jos minut vedettäisiin tuollaiseen juttuun mukaan, niin sanoisin vain siellä esitutkinnassa hyvin ylimalkaisesti, että eipä se juuri mitään erityistä puhunut, jotain vaan, enkä edes enää muista mitään. Ei minua kukaan voi pakottaa muistamaan kenenkään toisen puheita. Eri asia sitten, jos olisin itse vienyt asiaa eteenpäin, mutta jos ei ole ns. mustaa valkoisella, niin kaikki asiathan on vaan puheita, jotka voi jälkeenpäin muistaa ihan eri tavalla tai olla kokonaan muistamatta.

Tiedän tapauksen, joka meni oikeuteen, mutta siinä olikin kyse kirjoitetusta kirjeestä, eli oli jotain, millä todistaa syytetyn perättömät väitteet. Puheet on vaan aikoinaan ilmaan heitettyjä sanoja ja jos niihin haluaa vedota, niin on pystyttävä täysin varmasti sitten todistamaan, että nämä sanat on tosiaan joskus sinne ilmaan heitetty. Ihmiset yleensä ei ole kauhean innokkaita tämmöisiin juttuihin mukaan menemään, eli innokkaan todistajan saaminen tuekseen voi olla hankalaa.

Minä itse antaisin asian mieluummin olla, koska silloin se helpommin myös unohtuisi. Oikeudessa tuollaisten asioiden rääpiminen vain inhottaisi ja lisäisi ihmisten uteliaisuutta ja juoruja. Mutta jos vastapuolella on tarkoitus tämän avulla saada jotain etua itselleen avioerossa, niin onhan senkin mahdollisuuden käyttäminen yksi keino. Eli kannattaa ap:n varautua siihenkin, että vastaamaan voi joutua. En tosin tiedä, mitä vaikutusta sillä olisi avioeroasiaan.

Monethan haukkuu entistä puolisoaan vaikka miksi, kyllä tulisi oikeuslaitokseen kuormitusta, jos kaikki sinne käsittelyyn vietäisiin ja ne sinne myös otettaisiin. Täälläkin haukutaan ihmisiä narsisteiksi ja hulluiksi, ihan niin kuin elävässä elämässäkin. Olen minä kuullut miesten suutuspäissään haukkuvan puolisoitaan huoriksi ihan muidenkin läsnäollessa, olisiko syytä viedä oikeuteen ja haastaa kaikki kuulijat todistajiksi?

Harmi että en silloin vuosia sitten älynnyt tehdä rikosilmoitusta omasta eksästäni, jolla myös mopo karkasi. Hän levitteli perättömiä juttuja, ja erittäin laajalle. Soittelin kaverini ja tuttavani läpi yms. Toisaalta nopeammin pääsi eksästä eroon, kun antoi asian vain olla.

Oli tuosta tempauksessa tietysti pari hyvääkin seurausta. Ensinnäkin tulin todella vakuuttuneeksi siitä, että ero oli oikea teko ja eksän kanssa ei ole enää koskaan mitään yhteistä. Toiseksi tulihan karsittua kaveripiiristä ne, jotka innoissaan uskoivat eksän levittämät juorut ja osallistuivat itsekin niiden levittämiseen. Suht moni kuitenkin jätti äijän puheet omaan arvoonsa.

Mutta jos se todistaja ei valehtele mitään, vaan sanoo, ettei muista!

Toinen todistaja voi sitten siinä tietenkin väkättää, että olin paikalla, kun sulle sanottiin näin ja näin. Ihan vapaasti voi sanoa näin, ei siinä mitään. Mutta silti voi sanoa, että "aha, vai silleen sanoi. Mutta minä vaan en sitä enää muista."

Minä ainakaan en nykyään enää paljon mitään muistakaan, ainakaan mitään ihmisten minulle löpöttämiä yksityisasioitaan. Eikä ole maailmassa sellaista mahtia, mikä voi minut pakottaa muistamaan.

Tältä nimim. jpowj:ltä kysyisin, että miten päädyit tuohon päätelmään, että minusta on ok haukkua toista huoraksi?

Minähän vain kerroin, että olen kuullut joittenkin miesten haukkuvan puolisoitaan huoriksi ihan muiden ihmisten aikana siis. En todellakaan kirjoittanut, että se on minusta ok. Sitähän se nimenomaan ei ole.

Mutta jos kukaan näistä puolisoista ei syystä tai toisesta nosta asiasta kunnianloukkaussyytettä, niin minkä sille minä mahdan? Se syyte kun kuuluu asianosaisen itse nostaa, ei kenenkään muun.

Niin siis, miksi näitä syytteitä ei sitten nosteta? Kas kun en minä vaan tiedä. Arvella voin tietenkin, ja oma arveluni on, että useimmat ei tosiaan halua alkaa moista prosessia käymään läpi, se voi olla aika kuluttava juttu ja siihen pitäisi sitten vetää kaikki läsnäolleet sivullisetkin mukaan, joista ei sitten voi tietää, ovatko kovinkaan mielissään moisesta pestistä.

Mutta jos näin aina ja joka kerta tehtäisiin, niin jälleen oma arvioni on, että melkoisesti kuormittuisi oikeuslaitos tällaisesta. No, jos ihmiset on halukkaita, niin siitä vaan. Ihan oikeinhan se vaan olisi. Mutta ottavatko ne poliisilaitoksella käsittelyyn kaikki kännipäissään ja vihoissaan heitetyt haukkumasanat, sitäkin voi kysyä. Kun joskus tosiaan joutuu kuuntelemaan kahden ihmisen riitelyä, on ne sitten miehiä tai naisia tai pariskuntia, niin aikamoista kielenkäyttöä siellä kuulee ja erittäin rikasta haukkumasanastoa. Henkistä väkivaltaahan se on, aivan oikein.

Ja Millähän tavalla sä lasten parasta olet ajatellut juoruamalla seksuaalisista mieltymyksistä? Onneksi älyät edes katua vaikket sillä saa tehtyä tekemättömäksi.