Pakko avautua jollekin... Mun mies valittaa ihan kaikesta ja koko ajan. Sille ei ikään mikään ole oikein eikä hyvin. Auto jäänyt tankkaamatta, jossain on pyykkiä, puhdasta, likaista tai kuivaamassa. Pyykit ei ilmeisesti sais näkyä missään, jos näkyy olen jättänyt jotain tekemättä. En ole pessyt ikkunoita (edellisen sateen jälkeen), kukkapenkki on kitkemättä. Tiskipöydällä on astioita. Koneessa on puhtaat ja tv on auki ja taas sää sometat. Ja minä olen kylmä kun en anna hellyyttä tämän valitusvirren jälkeen. Voi luoja jos ei ois lapsia lähtisin heti. Kiitos ja anteeksi.
jaksanko vielä kuunnella
ristusnottanyppii
11221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ilmeisesti miehesi on tyytymätön omaan elämäänsä ja siksi valittaa kaikesta. Kun itsellä on paha mieli niin paha mieli täytyy saada aikaiseksi myös toiselle.
Ymmärrän tuon ajattelun että se lohduttaa kun muillakin menee huonosti kun itsellä menee.Miten ihminen ei ymmärrä sitä että hän haluaa saada pahan mielen rakastamalleen ihmiselle?
Jaksat! Mä oon sun mies ja rakastan sua! Anteeksi!
Ota sellainen pitkä tiivis katse siihen ruikuttajaan. Sano, että herra voi itse ihan vapaasti hoitaa ne tiskit, pyykit, ikkunan pesut ja ihan kaiken mikä häntä häiritsee ja kun hän on ne hoitanut olet valmis kuuntelemaan että mikä ihan oikeasti mättää ja että olet kuuntelemisen jälkeen valmis tukemaan ja auttamaan missä hän apua tarvitsee positiivisisen ja onnellisen elämän löytymiseen. Ja muista oma rauhallisuus ja tyyneys asiassa.
Marisija tyyppiset ihmiset ovat oikeasti rasittavia eikä heidän kanssaan kyllä onnistu, vaikka olisit miten päin tahansa sillä aina löytyy marisemista ihan vaikka vaan säätilasta. Tuo marina syntyy vaikka vaan ihan säätilasta. On liian kuuma tai liian kylmä tai liian aurinkoista tai liian pilvistä tai tuulee liikaa. Jotkut kestää paremmin tuollaista marinaa. Tiedän yli 30 v naimisissa olleita pareja, jotka vaan sulkee korvansa toisen jutuille. Marisijanhan ei toki tarvitse omaa toimintaansa muuttaa. Itselleni vaan tuppaa käymään niin, että kun tuollaista tarpeeksi kuuntelee niin se vetää oman olon sangen apeaksi. Silloin ei auta muu kuin erota.
Vanhempani ovat juuri tuollaisia. He ovat keränneet koko elämänsä ajan sontaa itseensä kuinka heitä kohdellaan huonosti, ovat toisen luokan kansalaisia kyläyhteisössä, ei ole rahaa, kuinka heitä ei kukaan halua nähdä, kuinka on sitä ja tätä..He ovat todella hyviä ihmisiä sydämestään ja auttavaisia mutta tuo negatiivisuus on niin rasittavaa että ellei ole itse immuuni muiden tunteiden imemiseen itseensä ihmisestä tulee negatiivisuuden syöpäpesäke kun heidän kanssaan on vähänkään pidempään.
Heiltä puuttuu sisäinen elämänilo. Vaikka tätä kuinka heille yrittää tuoda niin se ei heihin tartu. He ovat vuosikymmeniä menneet samassa negatiivisessa elämänkatsomuksessa joten eipä he siitä enää miksikään muutu. Elämä on loppuunasti samaa negatiivista jauhamista. Ainoa mikä voi muuttaa on että jotain tapahtuu joka pakottaa heidät muuttamaan elämänsä mutta ihmisistä sitä ei kukaan kykene tekemään.
Itse opin heiltä yhden asian: omaan perheeseeni ei kukaan ulkopuolinen vaikuta millään tavalla ja perheen hyvinvointi, ilo ja elämästä nauttiminen on tärkeintä. Valitettavasti opin tämän heiltä siten että he tekivät päinvastoin.
Tuo mitä positiivisuuttakiitos sanoit on ihan totta, että joku tarpeeksi pysäyttävä juttu voi muuttaa marisijan. Itse olen positiivisesti ajatteleva ihminen, ainakin pyrin siihen ja kumppanin negatiivisuus on tuhonnut kaiken ilon elämästä. Toki sitä iloa ammennan sitten mualta elämään, mutta onhan se kauheaa kun koti on ahdistava ja iloton paikka. Valitettavasti, vaikka itse olen tilanteessa yrittänyt pitää lippua ylhäällä niin ei minunkaan voimavarat aivan ylensuuret ole. Meillä asiaan on jo melko pitkään haettu apua, mutta ei tunnu toista auttavan, masennuksesta hänellä ei ole kyse. Ehkä hänkin perheen menettämisen myötä ymmärtää, että sitten elämänsä saattaa olla oikeasti negatiivisempaa ja herää siihen. Minua se ei auta, mutta itseäni suojellakseni minun täytyy lähteä.
Onkohan se kyllääntynyt seksielämäänsä?
Ensiksikin: Jos valittaa että jotain on tekemättä, vastaa että "Olenkin miettinyt, miksi et ole taaskaan asiaa hoitanut."
Keskustele myös vakavasti. Sano että jos asenne ei muutu ja kunnioitus sua kohtaan parane, niin lähdet kävelemään.
Muista että lapset kasvavat nyt huonossa ilmapiirissä. Sitäkö heille haluat?? Voit hyvin erota, ja se voi olla lapsillekin pelastus.
Kannattaisi varmaan keskustella asiat halki.
Listatkaa työt kotona, jotka pitää hoitaa ja päättäkää millä systeemillä jaatte ne ja millä tarkkuudella ne pitää hoitaa.
Usein juuri tuollainen epämääräinen tilanne aiheuttaa kitkaa. Toiselle riittää jokin ja toinen odottaa enemmän.
Toinen ajattelee, että keittiö on siisti, kun ruuat on kaapissa ja astiat koneessa. Toiselle siisti keittiö on pyyhitty ja kiiltävä.
Monesti tuollaisten asioiden takana on ihan jotain muita parisuhdetta jäytäviä asioita tai sitten kyseesä elämänasenne- ja luonne-erot. Ja oikeastaan kummassakin noissa tapauksessa, jos asiat eivät selvittelemällä ratkea niin kyllä suhde monesti päättyy eroon. Jotkut on tietysti uhrautuvaisempia ja jaksaa tuollaista paremmin, mutta eivät välttämättä hekään loputtomiin.