Fisher ei niitä ole erityisemmin käsitellyt. Puolison uskottomuusta selviämisestä ja erosta on kulunut viitisen vuotta. Nyt huomasi ajatuksisani halveksivani ja inhoavani entistä puolisoani. Sitä valehtelua ja kieroilua mitä edelsi pari vuotta. Se oli yllättävää. Vihaa olen tuntenut ja olevinani ymmärtänyt häntä jotenkin. Kun ajattelin hänen kansaan intiimiä läheisyyttä, niin inhotti kuten kenen tahansa minulle vastenmielisen miehen ajattelu sillä tavoin. Vihan tunteista en ole vielä päässyt, mutta ne ovat kääntymässä inhoksi ja halveksunnaksu. Tajuan oikeasti, että hän ei ollut hyvä ihminen. Minusta on tullut ehdottomampi ja ahtaampi ihmissihteissa.
inhon ja halveksunnan tunteet
inhoavainjäi
9211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kovin paljon suot entiselle puolisollesi ajatuksia ja sitä kautta valtaa elämääsi.
Niinpä. Tilanteen epäreiluulen kun maksimoi se, että mitä rankemmin tuli petetyksi, sen enemmän joudut sitä mielessäsi käsittelemään.
Olen ylipäätään iloinen, että näinkin pitkällä olen. Mielelläni en häntä muistelisikaan sillä se miten kohteli minua sattuu yhäkin. Vasta poistin numeronsa puhelimestani. En halua olla häneen yhteydessä edes lapsia koskevissa asioissa, enkä yhtään muussakaan. Entisten ystäviemme yhteystiedot poistin myös. En halua kuulla hänestä sanaakaan tai keskustella hänestä. Kipeä se päätös oli minulle, mutta aloin tuntemaan itseni heti paljon paremmaksi, joten se kannatti.
Kiitos kommentista. Aloitus oli lähinnä omaa proserssointia ja kelvoton keskustelun aiheeksi.
" En halua olla häneen yhteydessä edes lapsia koskevissa asioissa, enkä yhtään muussakaan. Entisten ystäviemme yhteystiedot poistin myös. En halua kuulla hänestä sanaakaan tai keskustella hänestä."
Sori, mutta minusta tuo on lapsenomaista ehdottomuutta, jolla ehkä voi saada asian pois mielestä parhaiten, mutta se jää kaikesta huolimatta kaivamaan sisintäsi. Aina siihen asti, kunnes todella kohtaat tunteesi, ja käsittelet ne. Kipeintä ei ole työntää asiaa mielestä, vaan juuri päinvastoin: kohdata asia. Kohdata ex. Entiset ystävänne.
Hohhoijaa näitä vastauksia.
Jos yhteyksien katkaiseminen helpottaa oloa, sitä tietä kannattaa tietysti jatkaa. Itsekin olen toiminut samoin ja se sopi minulle. Muille voi sopia toiset tavat.
Kumma juttu että tämä palsta on täynnä niitä, joilla on suuri tarve arvostella ja tietää paremmin muiden asioita.
Jokainen ero on erilainen niin kuin on jokainen ihminenkin. Tunteet kohdataan yksin, ei ole mitenkään välttämätöntä olla yhteyksissä exään eikä yhteisiin ystäviin käsitelläkseen eroa.
Minä olen eroa hakenut osapuoli. Koin myös ex-puolison vastenmieliseksi, en arvostanut häntä ( mutta eipä hänkään minua ja lapsiaan, sikäli tunne oli molemminpuolinen). Ero oli vaikea, mutta melko siisti kuitenkin, riippuu tietysti mihin vertaa. Jälkeenpäin kuulin hänestä kaikenlaista epämiellyttävää, olin myös yllättynyt - mutta etenkin siitä, että vielä osasin yllättyä! Vaikka tiesin, ettei nuo epämiellyttävät asiat (liittyivät uskottomuuteen) varmaankaan ole valhetta, en välittänyt enää. Olimmehan jo eronneet. Jos olisin tiennyt ne ennen eroa, niillä tuskin olisi ollut mitään vaikutusta mihinkään. Tuskin olisin edes maininnut exälle niistä. En myöskään kertonut noita asioita lähes aikuisille lapsille.
Miksi Fisherin pitäisi käsitellä inhon, tai halveksunnan tunteita? Sillä sehän on itsestään selvää, että tuollaiset tunteet pitäisi jokaisen osata käsitellä tykönään, ihan itsekseen. Miettiä tarkoin miksi reagoi asiaan tietyllä tavalla, ja yrittää työstää tunteitaan, ja päästä tasapainoon. Vastuu omien tunteiden käsittelystä on vain itsellä. Kukaan ei koskaan voi käsitellä niitä kenenkään toisen puolesta.
Toiset, kuten sinäkin, ottavat puolison uskottomuuden vähän turhan vakavasti. Ei sille voi mitään mitä toinen tekee, tai jättää tekemättä. Ex-puolisossa on takuulla, ainakin ollut myös hyviä puolia. Vai meneekö joku kimppaan ihmisen kanssa, joka on täysi paska? Tuskinpa. Ja jos puolison toteaa eron jälkeen täydeksi paskaksi, vaikka mitä kriteerejä käyttäisi, niin erohan onkin aivan ihana juttu. Hyvä, että sellaisesta tyypistä pääsee eroon. Se on vain itsesääli, joka petetyllä ja jätetyllä ottaa vallan, ja alkaa hallita elämää.
"Minusta on tullut ehdottomampi ja ahtaampi ihmissihteissa"
Niin siksi, koska annat ajatustesi exästä yhä hallita elämääsi. Kannattaisi keskittyä hyvään ja tulevaisuuteen, ei pahaan ja ei ainakaan menneisyyteen.
Kannattaisi sunkin jo jättää mennyt taakses ja unohtaa ne menneet. Niin kauan kun sä vatvot niiitä mielessäs, niin kauan sä et kykene elämään kunnolla sun nykyelämääs. Jos exäs pettäminen tuottaa sulle yhä tuskaa, käy juttelee asiasta ammattiauttajan kanssa. Parempihan niistä on puhua sellaisen kanssa, kuin vatvoa asioita omassa päässään. Saa varmasti ongelmiinsa apuakin, toisinkuin itse niitä päässään pyöritellessä.
Ihmettelen suunnattomasti, et ihmiset ei kykene hoitelemaan eroprosessiaan kliinisen rauhallisesti ja riidattomasti. Niinku vaikka mä exäni kanssa. Eikä niin, et molemmat on niin huonosti puheväleissä, et lopulta kaks juristia saa hoitaa koko prosessin riitapukareiden sijaan.
Aikuisten ihmisten erot ovat erilaisia kuin lasten eli ns. aikuisten, joiden ikänumero osoittaa aikuisuutta mutta henkinen kapasiteetti on jäänyt jonnekin lapsuuden maahan. Pelkkä ikä ei tee aikuiseksi.
Kuten vaikka sinun, jonka äo on pienempi kuin lapsen kengännumero.