Se pohjimmainen syy mikä vei eroon oli erinlainen maailman katsomus,vaikkei tästä puhuttu. Rakastin vaimoa ja annoin kaikkeni perheelle,revin ja raadoin. Nyt entinen vaimo puhuu ainoastaan rahasta ,vaikka minä lasteni hankinnat maksan. En tiedä onko naisia joille elämässä on muutkin asiat kuin hauskanpito ja juominen tärkeää. Jotenkin tuntuu ,ettet ole mitään,jos et pidä saunailtoja ja jatkoja. Eikö hauskaa voi pitää muutenkin,ilmeisesti ei. En ole saarnamies en,mutta perusasiat kohtuu kunnossa. Olen vain tylsä ja yhä arempi y ja h ja isä nuorile.
Mikä vei eroon?
Ihanhullua
26529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Noh. Toiset vain pitävät enemmän juhlimisesta kuin toiset. Jos tyyli on kovin erilainen, ero oli kannattava ratkaisu.
"Jotenkin tuntuu ,ettet ole mitään,jos et pidä saunailtoja ja jatkoja. "
Siis sinustako tuntuu tältä? Sinun kannattaisi pohtia omia arvojasi. Mikä sinulle on tärkeää, mikä ei. Tärkeää on tehdä itselleen mieluisia asioita, itselleen mieluisalla tavalla. Yhtään väheksymättä niitä ihmisiä, jotka arvostavat/pitävät toisenlaisista asioista.
Ei kai sellaista ihmistä olekaan, jolla olis absoluuttisesti samanlainen maailmankatsomus kuin sillä toisella ihmisellä. Kaikki me ollaan hieman erillaisia ja tykätään erillaisista asioista.
Joskus se on vain niin, että sen paljon töitä tekevän miehen ongelma näin naisen silmin on se, että hän on liian vähän aikaa kotona osallistumassa perheen ja lasten hoitoon. Tai ei sitten osallistu siihen ollenkaan (kun hän on koko ajan töissään), jolloin koko lastenhoito jää naisen hoidettavaksi. Varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä, se arki lastenhoidossa on kovin raskas ja vastuullinen. Mielellään nainenkin vaihtaisi välillä paikkaa miehen kanssa ja tekisi töitä, jos mies hoitaisi sen ajan lapsia. Saisi nainenkin samalla hieman muutakin sosiaalista elämää kuin vain se ainainen arki lasten kanssa.
Ei siis mikään ihme, että exäsi haluaa nyt ottaa takaisin menetetyn ajan pitämällä välillä hieman hauskaa muussakin sosiaalisessa ympäristössä kuin kotona.
Ero tuli kun en jaksanut kuunnella toista vaan keskityin omiin persooniin.
Emäntä sai rahaa, peri perhefirman. Osinkoja tuli yhden palkkatulon verran vuodessa. Yhtäkkiä 20 vuotta yhteiseen hiileen puhaltamista muuttuikin "sinä imet minun rahoja" puuhaamiseksi.
Syyksi sanoi erilaiset arvot. Varmaan totta.
Ei olisi voinut välttää. En tiennyt nuorena että oli tuollaiset arvot emännällä.
Arvot muuttuu kun rahaa tulee enemmän kuin tarpeeksi ja se emäntä tienasi paljon ja rupesi ajattelemaan että mies hyötyy hänen rahoistaan mutta jos tilanne olisi toisin päin että mies olisi sen perhefirman perinyt niin silloinkin nainen voisi rahastaa mutta aikansa kutakin.
Etsi uusi ja parempi. Eteenpäin vaan. Älä katso taaksesi johan näät että paskaa jäi vaan käteesi.
Ei kukaan oo niin tyhmä et lähtis kimppaan jonkun yh-isän kanssa, jolla on huollettavanaan vielä pari nuorta lasta. Se tietäis vain rahanmenoa, kun joutuis osallistuu myös niiden yh-isän lasten elättämiseen. Siksihän se yh-isä sitä seuraa varmaan etsis. Ja et seksi tulis sen lisäks niinku bonuksena.
Heh, kyllä me yh-isätkin vielä pariudumme kerran tai useamman kerran erottuamme. Et ehkä usko (eikä se mikään uskonkappale olekaan), mutta useimmat naiset jotenkin rakastavat lapsia ja toisinaan myös näiden isiä.
"... mutta useimmat naiset jotenkin rakastavat lapsia ja toisinaan myös näiden isiä." No onnea vaan jos sä tosiaankin uskot siihen, et kenen tahansa lapset käy niiden rakastamiseen.
Mielummin ainakin mä hankkisin omat lapset joita rakastaa, kuin et mä alkaisi rakastaa jonkun toisen tekemiä lapsia.
Niinpä niin. Ensin hankit omat lapset. Ja sitten eroat. Ja kukaan ei ole niin tyhmä että lähtee kanssasi kimppaan. No joo...
Mulla ja exälläni ei ollu omia lapsia kun me erottiin, joten mä pääsen lähtee seuraavaan suhteeseen paljon paremmista asetelmista kuin joku yksinhuoltaja. Ja kyllä mä saan miesseuraa ihan helposti, joten eiköhän se parisuhteenkin ainakaansaaminen onnistu. Lapsia saadaan sit jos niitä on tullakseen. Sehän ei oo pelkästään musta kiinni vaan myös siitä miehestä, joka kanssa mä alan olee. Mut en mä ala olee ainakaan jonkun yh-isän kaa, he on ihan turn-off'eja ainakin mun silmin katsottuna. Jos joku tykkää heistä niin siitä vain, ei oo multa mitään veks.
Kyl sää ihka varmast saat miesseuraa ja niit kakaroitaki jos sää vaa haluut.
Plussaa tiätty jos miäs joka viittii olla sun kaa suostuu oleen iskä niile sun kakaroilles. se on niiku kumpasenki valinta.
tiätty, helpompi alkaa lapsettoman miähen kaa järkkää pesuetta, siin sit kaikki on niinku yhteistä, ju now.
RR02X:lle -Ylempänä kommenttiketjussa väitit aika vahvasti näin: "Ei kukaan oo niin tyhmä et lähtis kimppaan jonkun yh-isän kanssa, jolla on huollettavanaan vielä pari nuorta lasta." Sinä et ala olemaan yh-isän kaa kun he on ihan turn-offeja sinun silmissäsi. Aika vahvasti väitetty, ettei "kukaan oo niin tyhmä" ja toisaalta kumoat tuon kommentilla "jos joku tykkää heistä niin siitä vaan". Ja ennen kuin kommentoit että olen vetänyt herneet nenään niin en sen enempää. Olen vaan huolissani niistä yh-isistä, jotka kommentoinneistasi alkavat viillellä ranteitaan tai viritellä silmukkaa kaulaan kun eivät enää kenellekään kelpaa lapset hankittuaan. Sitä myös tarkoitin, että kantasi saattaa hieman muuttua tulevaisuudessa jos sattumien summana jäisit joskus vuosien päästä lastesi yh:ksi ja joku pokkana väittäisi, ettei kukaan ole niin tyhmä että alkaisi sinun yh:n kanssa kimppaan. Suomen kuuluisin filosofi Jope Ruonansuu sanoisi osuvasti: "Aattelepa ite". Mutta sori. Olen loputon vänkääjä kun sille päälle satun. Nyt lopetan. Onnea elämääsi.
Niin, kaikki asiathan ovat juurikin niin kuin itse ne haluaa nähdä.
Onnea vain myös sun elämääs.
No voi... Ootko tietoinen että on varmasti aika paljon niitä naisia jotka on eronneita ja joilla on jo lapsia. Sellainen nainen varmasti mieluummin valitsee sen miehen jolla myös on lapsia, ei tarvitse äidiksi alkaa sille miehelle vaan lähtökohdat on samanlaiset ja toinen tietää millaista on kun on jälkikasvua.
No siitä syntyykin sit varsinainen rusinasoppa.
En tiedä trollaako tahallaan, mut ei em. RR02X:llä tunnu olevan pysyvää mielipidettä mistään. Tuolla muistilla olisi todella yksinkertainen jopa naiseksi. Tai sitten on ollut liikaa sinkkupalstalla, jossaa oppinut samassa lauseessa kieltämään ja myötämään, kunhan saa vaan vängätä.
Tai sit mulla on liian älykkäitä ajatuksia sunlaisille taviksille? Sekö sua nyt nyppii, et mä en oo samanlainen joojoo - niinkuin monet tuntuu olevan.
Ei, en oo ollut vielä "Sinkut" -palstalla. Sä ilmeisesti oot, kun sen tähän mukaan vedit.
Eihän mielipiteiden pidäkään olla pysyviä! Sitä paitsi samankaltaisissa eri tapauksissa ei voi käyttää samaa mielipidettä. Mielipide taas poikkeaa suunnattomasti faktasta. Faktoista ei tarvita mielipiteitä. Faktat hämärtyvät, kun niille ja niiden ympärille alkaa asettaa mielipiteitä, ja eritoten arvosteluja. Jos haluaa arvostella, niin se on tehtävä rakentavasti. Täytyy muistaa myös, että yhtä kritiikkiä kohti pitää antaa viisi positiivista palautetta.
Eroaminen on jokaiselle vähän erilaista ja siitä toipuminen yksilöllistä. Varmasti löytyy naisia jotka jakavat arvomaailmasi. Siitä vain katselemaan ;)
Meillä on ero tuloillaan koska ei ole enää muuta yhteistä kuin lapset. Miehelle olen täysin yhdentekevä, tai no halveksuntaa ym saan osakseni. Olen sitten varmaan niin kamala ihminen, mutten enää jaksa elää näin. Elämä on liian lyhyt.
Halveksunta suhteessa on täysin persiistä eikä sitä pidä suvaita. Teet täysin oikein erotessasi.
Joskus ihmettelin kun joku haukkui naistaan vähän väliä niin yhdelle työkaverille aikoinaan sanoin että jos se nainen on tuollainen ja et ole mihinkään tyytyväoinen niin mikset eroa tai kerro naisellesi mitä haluat niin meni mies ihan hiljaiseksi ja ei tiennut mitä sanoa. Sanoin että miksi olet naisen kanssa jota haukut kokoajan niin eikö olisi parempi vaihtaa naista kun elää noin kamalan naisen kanssa niin taisi kaveri ruveta jotain miettimään tai sitten ei. Kun parisuhteessa ollaan niin siihen yhdessäoloon pitää satsata niin hyvä tulee eikä pitää asioita itsestään selvyytenä.
Kyllä, juuri näin.
"Sanoin että miksi olet naisen kanssa jota haukut kokoajan niin eikö olisi parempi vaihtaa naista kun elää noin kamalan naisen kanssa "
Epäilen myös, että kumppanin haukkuminen on vain väärä toimintatapa, joka on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Kuinka helposti jotkut hönkäisevät kaiken negatiivisen ulos, positiivinen unohtuu täysin.
Ystäväni huomasi miehensä alkaneen purnata kaikesta. Hän havahtui asiaan vasta monen viikon jälkeen. Ensin, viikkoja sitten hän ajatteli, että miehen valittaminen (vaimostaan siis) oli hetkellistä, selitteli itselleen parhainpäin sen johtuvan siitä ja tästä. Kunnes sitten tajusi, että mies vain jatkoi känisemistään; mikään ei ollut hyvin. Vaimo teki kaiken väärin, ja sanoi kaiken väärin. Ystävä totesi miehelleen, ettei hän omasta mielestään ole ollenkaan niin kurja kuin mies sanoo. Tämän jälkeen kertoi millaisena vaimona hän itseään pitää. Kuten myös sen miten kurjalta moittiminen tuntuu, ja ettei hän siedä sellaista enää. Yhteiselo alati haukkuvan miehen kanssa on hänelle mahdotonta. Mies meni ihan hiljaiseksi, ei sanonut sanakaan vähään aikaan. Myöhemmin totesi, että asia oli juuri kuten vaimo oli sanonut. Hän purkaa täysin väärin kiukkuaan muista asioista, ja elämästään vaimoonsa. Lisäsi myös, ettei hän itse edes huomannut miten omat sanat vaikuttaa vaimoon. Tunnusti, että jos tilanne olisi ollut toisinpäin, hän olisi suuttunut jo paljon aiemmin.
Kaiken lähtökohtahan on se, että asioista puhutaan. Mutta se puhuminen ei oikeasti välttämättä muuta asioita laisinkaan. Toinen väittää silmä kirkkaana ymmärtävänsä ja jatkossa toimivansa toisin, mutta humpsis samaan ansaan pudotaan uudelleen. No, aikanaanhan tuollainen aina loppuu, toinen ei usko sanakaan puheistasi. Selviämiskeinona on viettää aikaa mualla, etsiä mukavaa tekemistä mualta ja lasten kanssa ja kyllähän yhteisestä ajastakin tietyllä tavalla selviää kun pitää ajatuksensa mualla. Itselleni oikeasti olisi riittänyt ihan arkinen, toimivakin avioliitto, vaikka ilman erityisempiä tiunteitakin kun se olisi ollut rauhallinen. Lisäksi kaikkien muiden sattumusten vuoksi olen huomannut, että elämä on paljon kivempaa kun vaan lipuu päivästä toiseen ohitse pienistä hetkistä ilman mitään rakkauksia tai edes kuvittelemalla tai tuntemalla mitään suurta. Ihmisillä joita kohtaan olen suurempia tuntenut ei ole ollut mitään muuta tarvetta kuin loukata itseäni. Nykyään, jos joku yrittää vähänkin lähemmäs päästä tai huomaan edes kiinnostuvani jostakusta niin liinat kiinni ja helkkarin nopeaa. Harmi, sillä en ole koskaan edes mitään ihmeellisempiä odottanut.
Vai ei yh-isät saa naista? Paljoko on yh-äitejä ja hekö saavat mitä halvaavat? Eiköhä se kuvasta aika paljon jos isällä on lapset. Vaikka nyt ei olekkaan ,kerronpa vaan että kysyntää on,mutta virhettä vaan ei halvaa toistaa. Isät menee varovaiseksi ja se suotaneen meille?
Ei minua ainakaan haittaisi yh- isä. Ne varmasti joita se haittaa häipyvätkin heti kun sen kuulevat. Mutta eikös se niin ole parempikin. ?