Olen kauan pitänyt kumppanin kanssa yhtä...Ollut ylämäkiä, alamäkiä ja kaikkea siltä väliltä. Välillä on ollut seksi lähes kuollutta ja sitten taas piristynyt. Koskaan en ole kysynyt naiseltani onko hän pettänyt eikä hän minulta...Kummallakin on ollut lupa aina käydä kaveriporukassa tai yksinkin viihteellä tai reissussa jos haluaa. Ei olla pidätelty toisiamme. Mietin tuossa yhden kaverini juttua...Kyttäävät toistensa menoja ja ei meinaa edes ulos päästä tuulettamaan päätään kun heti syytetään pettämisestä toista kun ovat yksin tai porukassa liikkeellä. Nainen tutkii miehensä lompsaa ja housun taskuja ja mies vaimonsa käsilaukkua... Sairaalloinen tapa syynätä toista. Mulla ja naisellani olisi varmaan ero tullut jos tuollaista touhua olisi. Jokainen ihminen on kuitenkin suhteessakin vapaa tekemään omia päätöksiä, ei tarvita meilläkään mitään lupia kun lähtee kunhan ilmoittaa menoistansa. Ja jos naiseni esim. pettäisi ei sille sitten mitään voi, ei toista voi kytätä tai vangita kotiin. Meillä toi vapaus on varmaan ollut hyvä tapa toimia ja suhde kestänyt.
Tätä mieltä
niin_tai_näin
374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
haave
Juuri noin. En sietäisi moista kyttäämistä ja rajoittamista. Täytyy myös muistaa että toisen rajoittaminen on henkistä väkivaltaa.
Niin... Ihmiset tulevat eri lähtökodista ja jokaisella pidemmällä suhteella on oma historiansa. Kaikilla on myös omat odotuksensa, ja joskus pettämisen käsitekin vaihtelee jopa parisuhteen sisällä. Tolkuton kyttääminen kun se menee puhtaasti yksityiselle alueelle ilman lupaa (esim puhelin tms) on toki väärin, mutta joissakin liitoissa ymmärrettävämpää kuin toisissa.
Minä olen esimerkiksi nykyisessä suhteessani elänyt 5 vuotta. En koskaan ole epäillyt pettämistä, en rajoittanut tai kytännyt. Sen sijaan suhteen alkupuoliskolla käytiin tiukkoja keskusteluja siitä, mikä on ok ja mikä ei. Mistä pitää kertoa ja mistä ei. Nykyisin ollaan samoilla linjoilla, ja luotan, koska asia on sovittu.
Kahdessa aiemmassa pitkässä monivuotisessa suhteessa minua petettiin. Ensimmäisen pettämisen jälkeen halusin silloisen kumppanin kanssa jatkaa, n hän kovasti pahoitteli, se oli vaikeaa. En enää osannut luottaa. 7 vuotta yritin. Välillä onnistui paremmin, mutta jos vähän epäilytti, niin kyllä kyttäsin ja rajoitin. Mieskin kyttäsi minua aina kun minä häntä. Kostoksi olinkin joskus jonkun kanssa flirttaillut.
Seuraavassa suhteessa kun pettäminen tuli ilmi, poikkeuksellisen törkeä pettäminen, en jäänyt katselemaan. Tiesin etten pysty antamaan anteeksi, vaikka yrittäisin. Petosvyyhti kävi mulle ilmi sen ainoan kerran kun uteliaisuus voitti. Miehen maili oli jäänyt koneelle auki. Suhde monen naisen kanssa. Minä olin synnyttänyt lapsemme 2 viikkoa aiemmin.
Yksin olin pitkän siivun, koska en luottanut kehenkään. Nykyisen suhteen alussa kerroin asiasta, ja mies ymmärsi. Minun tahtiin opeteltiin luottamus, ja se löytyi.
Eli, jokaisella suhteella on oma tarinansa. Herkästi ei kannata ihmetellä...