Erika Grünstein makasi vuoteella selällään yönaamiossaan. Hän ei halunnut riisua sitä. Outo haluttomuus oli vallannut ensin seksuaalisen nurkan, sitten sosiaalisen olohuoneen ja lopulta koko Erikan talon.
Huolimatta tästä, Erika makasi vuoteella yöasu työnnettynä vatsalle. Hänen reitensä olivat yhä levällään, eikä hän ollut liikahtanut viimeiseen tuntiin. Mikään hänessä ei ollut liikahtanut viimeiseen tuntiin. Hän ei kuullut edes sydämensä lyövän, tai tuntenut sitä tai sen liikettä.
Kosti kauan, ennenkuin linnunlaulu saapui hänen tajuntaansa. Laulu taittoi matkan oksalta Erikan korviin kuin kävellen ja viime metrit ryömien. Kun se pääsi korvakäytävään, niin sen ensimmäinen sävel oli niin pieni ja heikko, että Erika nosti sen käteensä ja kurotti käden kohti valoa, jotta laulun hento sävel näkisi sen ja voimistuisi, syttyisi loistoonsa.
- Kahvia, Erika tuumasi.
( Hihitystä )
Huolimatta tästä, Erika makasi vuoteella yöasu työnnettynä vatsalle. Hänen reitensä olivat yhä levällään, eikä hän ollut liikahtanut viimeiseen tuntiin. Mikään hänessä ei ollut liikahtanut viimeiseen tuntiin. Hän ei kuullut edes sydämensä lyövän, tai tuntenut sitä tai sen liikettä.
Kosti kauan, ennenkuin linnunlaulu saapui hänen tajuntaansa. Laulu taittoi matkan oksalta Erikan korviin kuin kävellen ja viime metrit ryömien. Kun se pääsi korvakäytävään, niin sen ensimmäinen sävel oli niin pieni ja heikko, että Erika nosti sen käteensä ja kurotti käden kohti valoa, jotta laulun hento sävel näkisi sen ja voimistuisi, syttyisi loistoonsa.
- Kahvia, Erika tuumasi.
( Hihitystä )
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kahvikuppi kädessä Erika katseli merelle. Hän ei nähnyt merta vaan pieniksi mitättömiksi pätkiksi jaetun työpäivän, jossa ei ollut kokonaisuuden kannalta mitään järkeä. Häntä ei oikeasti tarvittu mihinkään. Hänellä oli vain välineellinen käyttöarvo. Tämän vääjäämättömän prosessin tuloksena ihminen näivettyy ja lopulta kuolee.
Erikaa ei lohduttanut se, että näin kulki kaikilla muillakin heidän kohtalonsa, heidän polkunsa. Prosessin sisäisillä näkökulmilla ei ollut merkitystä.
Erika paketoi tuskan nopeasti kääreeseen ja työnsi sen kuin pikkulapsi korurasiansa vaatehuoneen varjoisimpaan nurkkaan. Oli aloitettava. Minä olin traditio, hän ajatteli kolutessaan kylpyhuoneen purkkeja ja putkiloita ja etsien itseään peilistä.
( Reps )
6.6. 2016 Erika, pienten muodollisuuksien jälkeen, jätti pitkäaikaisen työpaikkansa ja oli hetken tyhjän päällä. Olotila oli hyvin lyhyt, mutta opettava. Mutta ensin hänen oli sanottava ihmisille jotain. Kaikki he odottivat puoliympyrässä lasi kädessä ja hymy huulilla jonkinlaisia sanoja, sillä hänet tunnettiin eloisana puhujana.
Taiteellinen hiljaisuus.
Olin itse paikalla tuolloin, ja kummastelin naisen sanattomuutta. Kumma kyllä, minulla oli sellainen tunne, että en tiennyt hänestä juuri mitään. Hän oli ihminen, joka oli koko ajan esillä. Ei väkisin, vaan oudolla tavalla ollen kaiken keskipisteessä. Hän tuli asioihin yhtä helposti kuin lähti niistä. Hänen ollessaan läsnä, huomasin kertovan hänelle asioita, joita en kertonut edes vaimolleni tai parhaimmille ystävilleni. Samalla kun oli näitä oli myös niin, että hän itse oli pysynyt minulle täysin tuntemattomana naisena ja ihmisenä.
Sitten käsitin, että Erika ei tiennyt mitä sanoa.
( Hihitystä )
Kiitos kirjoittajalle. Kerrassaan loistavaa tekstiä!
Mjoo
Mut hei! On ihan kiva kirjoitella tällaiselle paritus- ja ulkonäkösäätöpainotteiselle serverille jotain muuta kuin sitä joka johtaa joissain tapauksissa tilanteeseen, jossa ihminen ymmärtää olevansa asiakas.
Jos ymmärtää.
( Naurua )