Kaikki ihana enään vain muistoissani

Tiedän tunteen.. perseestä. Kun ihmiset voisivat olla rehellisiä ja sanoa suoraan ja saattaa asiat päätökseen. Sitä vaan odottaa kun ei enää jaksa tehdä itsestään pelleä.

Mä niin tiedän tuon tunteen ;( Puolen vuoden suhde kariutui juuri, aivan yllättäen ja vailla mitään selityksiä. Kaikki näytti niin hyvälle. Oli suunnitelmia kesäksi, tää mies pyysi mua muuttamaan luokseen ja mulla oli jo hienoinen varmuus että tämä olisi vakaalla pohjalla.

Sitten.. Firman saunaillan jälkeen täysi hiljaisuus. Vahvasti epäilen mitä silloin on mahdollisesti tapahtunut. Mutta ei ole selkärankaa vastata viesteihin ja kertoa totuutta. Tää asia piinaa koko ajan mieltä enkä saa rauhaa. Miten onnistun tästä jatkamaan? Olen vain muutamia viestejä laittanut, pitääkö kuitenkin luovuttaa ja hyväksyä etten saa selitystä häneltä?

Lisäksi pappanikin kuoli vasta, surua siitäkin painaa. Ja huomenna alkaisi kesäloma. Ei voisi tunnelmat alempana olla :(

Kertokaa viisaammat miten pääsen tästä eteenpäin!

Jos se toinen osapuoli ei kestä kohdata asioita? Henkinen lukko ei aukea helpolla. On helpompaa pysyä mukavuusalueella ja torjua ikävät asiat. Varmasti hän kärsii ja kierii itsesäälissä ja erilaisissa negatiivisissa tunteissa.

Niin, olen tuotakin miettinyt. Hän halusi mennä itselleen helpompaa tietä. Luultavasti taustalla voi hyvinkin olla tunnelukko tai muunlainen kyvyttömyys ilmaista tunteita. Kiitos vastauksesta!

Varmaan akka olemassa. En usko noihin tunnelukkoihin aina jokin asia löytyy miksi suhde ei etene. Ei osaa olla rehellinen.

Näköjään viikko kulunut, tuska ei ole helpottanut yhtään, päinvastoin.
Kyllä tässä vain odottaa juhannusta, saa vetää 3 päivää niin kännissä, jottei toivottavasti tarvi hetkeen murehtia tätä asiaa.

Lisäsin pari päivää sitten instagram kuvan. Puhelimeen tuli ilmoitus, kuinka tämä ihana ihminen tykkäsi ensimmäisenä kuvastani. Muutaman minuutin päästä katsoin, ja tykkäys oli kadonnut (itseäni ei tykkäykset kiinnosta, mutta tämä vain pomppasi silmään, kun mielitietty sen teki). Halusi varmaan aluksi tykätä, mutta tajusikin, että ei voikkaan tykätä.

Ärsyttää tämä ahdistava olo. Haluaisin vain nähdä, halata ja vaihtaa edes muutaman sanan.
Eikai se auta, kun mennä taas sänkyyn haaveilemaan, että hän olisi vieressä. ;(