Miten ihmeessä saada toinen tajuamaan riidellessä että hän ei ole aina oikeassa. Riitelymme on kamalaa-hän huutaa minä itken.Usein syy on minusta typerä eikä aiheuttaisi sellaista melua ja huutoa ja haukkumista.Moni ystäväni on samaa mieltä. En vaan saa hänen päähänsä taottua että lopettaisi.Muuten meillä menee hyvin, rakastamme yms. Mutta kun hän suuttuu jostain nin millään ei ole rajoja-eihän lyö minua.Pääsen tilanteesta jo tietoisella itkulla ja ruikuttamisella-->käännän asian jotenkin ylösalaisin...
Rakastan häntä ja haluan yrittää,mutta joskus tuntuu että en jaksa.Hän on niin vaikea luonne..
Onko selviytymistarinoita?tiedän että vaikea saada kuvaa suhteestamme..en viitsisi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen marssia parisuhdeterapeutille.....
Rakastan häntä ja haluan yrittää,mutta joskus tuntuu että en jaksa.Hän on niin vaikea luonne..
Onko selviytymistarinoita?tiedän että vaikea saada kuvaa suhteestamme..en viitsisi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen marssia parisuhdeterapeutille.....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aiemmassa suhteessa oli aika sama tilanne. Jätkäkaveri oli äkkipikainen ja riidellessä "taitava suustaan". Mä opin viiden vuoden aikana olemaan hiljaa. En yksinkertaisesti lähteny mukaan niihin väittelyihin. Musta kasvo aika kärsivällinen ihminen=)
ps. Ihan vaan tiedoksi ja "lohdutukseksi", että ei se meidän suhde ko. seikkaan kaatunu...
Mula taitaa olla samanlainen tilanne. Viimeksi eilinen yö meni huutaessa ja riideltäessä. Myös meillä hän huutaa kurkkusuoraa ja on erittäin taitava ja loukkaava suustaan. Välillä tuntuu että sitä on sekoamispisteessä, että ei enää jaksa. Sitä vain itkee ja itkee ja olo on kuin nurkkaan ahdetulla saaliilla. Silti rakastan häntä paljon mutta en vain saa häntä ymmärtämään että hän voi myös itse olla väärässä. Hän ymmärtää sen vasta riidan jälkeen ja anteeksi pyynnöt alkavat kokea inflaatiota. Riidat alkavat pienistä asioista ja paisuvat järjettömiin mittoihin. On inhottavaa kun toinen tappelee epäreilusti eli tekee ja sanoo itse niitä asioita mistä toiselle motkottaa. Elämä voi olla yhtä helvettiä vaikea luontoisen ihmisen kanssa ja olen hulluuden partaalla miettiessäni että uskallanko lupautua elämään tämän miehen kanssa lopun elämääni...
Tappelimme, tappelimme, tappelimme. Molemmat oli yhtä jääräpäisiä, että emme antaneet periksi. Hän huusi ja minä itkin. Meni siihen, että loppujen lopuksi emme enää saaneet asioita kuntoon ja ero oli edessä. Nyt tekisin kaiken toisin... Älkää naiset itkekö. Olkaa vahvoja ja pitäkää puolenne. Ei parisuhde tarkoita, että tarttee alistua. Teette itse asiasta vaikeamman. Kertokaa miehelle, että tällä tavalla ei tehdä. Itku pois!
Musta tuntui kun luin ton jutun, että mun poikaystävältä tuntuu tuolta. Saan käsittämättömiä raivareita pikku asioista. Miesystäväni on aina hiljaa, ei yritä sanoa vastaan. Se on kyllästynyt, ja on ihan syystä. Olen tosi vaikea ihminen, moni on niin sanonut. Miksiköhän olen tällainen? En halua menettää kultaani, hän on sanonut ettei kestä enää kauaa mun raivareita. Hän on nytkin vihainen en tiedä millä saan sen lepyteltyä, jos enää millään viimeisimmän turhan kohtaukseni jälkeen.