Olen ystävystynyt erään miehen kanssa, ja ihastunutkin häneen. Hänen tunteistaan en tiedä, mutta jonkinlaista kemiaa aistin välillämme olevan. Olemme keskustelleet miehen kanssa monesti hyvin luottamuksellisista ja vaikeista asioista, ja nyt olen alkanut ihmetellä miehen "reagoimattomuutta" puheisiini, tarkoitan sitä, että vaikka puhun minulle hyvin aroista asioista (ystävän itsemurha ym..) mies ei osoita minkäänlaisia empatian tunteita. Hän kyllä kuuntelee keskeyttämättä ja tarkasti, mikä sinänsä on ihana asia, mutta siihen se jääkin. En odota häneltä mitään lohdutusta tai lässytystä, mutta jonkinlainen pieni huomio tai sana olisi paikallaan :/ ehkä olen tottunut naisten kanssa käymieni keskustelujen jälkeen toisenlaiseen reagointiin, tunteiden jakamiseen jne..Onkohan mies täysin välinpitämätön, arka, tunteeton vai rasitankohan miestä liikaa rankoilla jutuillani? Vai onko miesten mielestä tunteilu turhaa, ja tämäkin mies ehkä osoittaa välittämisensä mua kohtaan muuten kuin sanoilla?
miehelle uskoutuminen
katukatti
2113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miehet käsittelevät asioita eri tavalla kuin naiset. ei reagoimattomuus tarkoita sitä etteikö hän olisi kiinnostunut asioista,hän on hyvä kuuntelija, eikö se ole pääasia.
Naiset jakavat monesti tunteita vain siksi, että tietävät että juuri sitä heiltä odotetaankin. On paha moka olla huomioimatta tilannetta, mistä keskustellaan - mitenkään.
Miehet ovat samanlaisia yksilöitä ja poikkeuksia kuin naisetkin, eivät suinkaan avaruusolioita.
Sama tietty roolimalli iskostuu välillä miehiinkin. He tietävät, että heiltä odotetaan realistista ja jämptiä suhtautumista vakavissa ja tärkeissä asioihin. Tunneosoitukset eivät kuulu siihen.
Itsehän olemme ihanteemme luoneet. Jos ja kun yritämme muuttaa näitä pakotettuja roolimalleja, niin se aiheuttaa ihmetystä. Monesti pääsee helpommalla toimimalla odotusten mukaan. Vielä tunteettomampana kuspäänä toinen pitäisi, jos pitäisi yrittää selitellä tekemisiään että halusi toimia kerrankin niin kuin tunsi; välittämättä mikä merkitys sillä on toiselle.