Jeesus tulee takaisin. Odottaako Häntä enää kukaan?
”…kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” 1 TESS.1:9-10.
JEESUKSEN SEURAAJILLA on erilaisia, kilpailevia näkemyksiä Jeesuksen paluun yksityiskohdista. Tuleeko Jeesus vaivanajan alussa, keskellä vai lopussa? Palaako hän ”kaksivaiheisesti” vai ”kertarysäyksellä”? Tuleeko hän salaa vai julkisesti? Erilaisilla näkemyksillä on arvovaltaiset kannattajansa ja Raamattuun pohjautuvat perustelunsa. Toiset perustelut ovat parempia toiset huonompia ja kaikkiin näkemyksiin sisältyy vahvuuksia sekä heikkouksia, niin että erilaisten näkemysten edustajat voivat esittää toinen toisilleen kiperiä kysymyksiä vastattavaksi. Eskatologiaan liittyvät yksityiskohdat ovat omalla paikallaan tärkeitä eikä niiden merkitystä ja pohtimisen tärkeyttä sovi väheksyä. Minullakin on niistä käsitykseni.
Kuitenkin paras ja tärkein jää toisinaan hyvien ja sinänsä tärkeiden asioiden varjoon vieden koko huomion.
Eräässä radiolähetyksessä juttelimme Petri Mäkilän kanssa Jeesuksen paluusta. Halusimme korostaa monien eskatologisten kiistakysymysten keskellä Jeesuksen paluuseen liittyvää toivoa, jolla Paavali kehottaa kristittyjä lohduttamaan toisiaan (1 TESS. 4:18). Seuraavassa hiukan jotain mitä itse halusin tuossakin lähetyksessä korostaa monien muiden esille tulleiden asioiden lisäksi.
Jeesus tulee takaisin!
Hän tulee taivaasta s a m a l l a t a v a l l a kuin hänen n ä h t i i n taivaaseen menevän: pilvissä hän meni, pilvissä Hän palaa (APT. 1:9-11; 1 TESS. 4:17).
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/868/jeesus_tulee_takaisin_odottaako_hanta_enaa_kukaan
”…kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” 1 TESS.1:9-10.
JEESUKSEN SEURAAJILLA on erilaisia, kilpailevia näkemyksiä Jeesuksen paluun yksityiskohdista. Tuleeko Jeesus vaivanajan alussa, keskellä vai lopussa? Palaako hän ”kaksivaiheisesti” vai ”kertarysäyksellä”? Tuleeko hän salaa vai julkisesti? Erilaisilla näkemyksillä on arvovaltaiset kannattajansa ja Raamattuun pohjautuvat perustelunsa. Toiset perustelut ovat parempia toiset huonompia ja kaikkiin näkemyksiin sisältyy vahvuuksia sekä heikkouksia, niin että erilaisten näkemysten edustajat voivat esittää toinen toisilleen kiperiä kysymyksiä vastattavaksi. Eskatologiaan liittyvät yksityiskohdat ovat omalla paikallaan tärkeitä eikä niiden merkitystä ja pohtimisen tärkeyttä sovi väheksyä. Minullakin on niistä käsitykseni.
Kuitenkin paras ja tärkein jää toisinaan hyvien ja sinänsä tärkeiden asioiden varjoon vieden koko huomion.
Eräässä radiolähetyksessä juttelimme Petri Mäkilän kanssa Jeesuksen paluusta. Halusimme korostaa monien eskatologisten kiistakysymysten keskellä Jeesuksen paluuseen liittyvää toivoa, jolla Paavali kehottaa kristittyjä lohduttamaan toisiaan (1 TESS. 4:18). Seuraavassa hiukan jotain mitä itse halusin tuossakin lähetyksessä korostaa monien muiden esille tulleiden asioiden lisäksi.
Jeesus tulee takaisin!
Hän tulee taivaasta s a m a l l a t a v a l l a kuin hänen n ä h t i i n taivaaseen menevän: pilvissä hän meni, pilvissä Hän palaa (APT. 1:9-11; 1 TESS. 4:17).
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/868/jeesus_tulee_takaisin_odottaako_hanta_enaa_kukaan
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielikuvitusjeesuksen piti palata takaisin jo väitetyn kuolemansa aikana eläneiden elinaikana.
Yksinkertainenkin ymmärtää, että jeesusmyytti on satua. Ei tule jeesus takaisin tänäänkään, näin olen Odinin profeettana jo aiemminkin todennut.
Nyt kaikki kolmioepäjumalaan uskovat, tehkää iso lappu jääkaapin oveen ja siihen mustalla paksulla tussilla teksti:
jeesus ei palaa tänäänkään
Joka aamu ja ilta kun tuon luette, pääsette harhastanne, koska tuo profetia tulee olemaan totta aina maailmankaikkeuden jäähtymiseen saakka ja vielä sen jälkeenkin.
Mielinpä vastata sinulle nimimerkki "hema" ihan Aleksis Kiven sanoin, kun hän pani Seitsemässä veljeksessä Simeonin ojentamaan irvileukaista pikkuveljeään Eeroa. Eero oli jälleen kerran "veistellyt" ivallisessa äänilajissa Raamattuun liittyvästä asiasta. Tällä kertaa oli kyse viimeisen pasuunan "töräyksestä", jota Eero irvaili ihan vaikkapa tämän palstan muutamien kirjoittajien tapaan.
Niin, Simeoni sanoi Eerolle näin: "Vapisetpa kuin perkele, kun tuo päivä koittaa jota nyt pilkkaat"!
Niin vapisee jokainen, joka Raamatun Pyhää Sanaa pilkkaa ja tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan veren.
Kukaties esimerkin ottaminen fiktiivisestä teoksesta on jossakin määrin arvelluttavaa. Mutta Aleksis Kivi, jos joku, tunsi Raamatun ja sieltä hän Totuuden ammensi eikä suinkaan omasta päästään.
Oivallinen esimerkki jumalharhaisesta, joka ei malta odottaa oikean jumalan minulle vastaavan, vaan päänsisäisen loisjumalansa pakottamana yrittää jonkinlaista avutonta sijaistoimintoa.
Jos jumalasi olisi olemassa, hän epäilemättä pahastuisi siitä, että et luota hänen kykyynsä lyödä minut, hänen rienaajansa hengettömäksi ennenkuin painan taas tuota lähetä nappia.
Odotellessani karvaisen jumalkäden läpsäytystä en malta olla mainitsematta, että olet syyllistynyt jumalanpilkkaan, koska et pidä hänen mahtiaan missään arvossa. Arvannet tuomiosi - unettomina öinä voit ajatella vaikkapa pannulla käristyvää pekonisuikaletta.
Niin, ellei Jumala löydä sinua tässä elämässä, ole varma että Hän tulee vielä sinua vastaan.
Voin kertoa sinulle ystäväiseni, että olin itse ateisti.
Vuosikymmenten agnostismini taipui lopulta ateismiksi.
(Uskossa en ole ollut vasta kuin nelisen vuotta)
Jokin kuitenkin kalvoi sisälläni, vaikka olin luullut saavuttaneeni rauhan päättämällä, ettei Jumalaa kerta kaikkiaan voi olla olemassa.
Lopulta suorastaan huusin vasten Jumalan - jonka olemassa oloon en uskonut - kasvoja, että näytä minulle tällä hetkellä oletko olemassa vai et. Herjasin Jumalaa ja kehotin Häntä tappamaan minut siihen paikkaan, jos oli olemassa. Polta vaikka tuhkaksi ja nyt heti.
Mitään ei tapahtunut - eipä tietenkään, totesin "helpottuneena" kylmän itsetyytyväisyyden vallitessa mieleni.
Eli se siitä sitten.
Kului runsaan viikon verran ja tutustuin eräällä ns. deittipalstalla netissä naiseen, joka osoittautui uskovaiseksi.
Siinäpä haaste, ajattelin, ja koska nainen kiinnosti minua ja vaikutti kaikin tavoin miellyttävältä, aloin kirjeenvaihtoon hänen kanssaan.
Pitkittämättä juttua voin kertoa, että kyseinen nainen ei ns. lyönyt minua Raamatulla päähän. Jos olisi, viestien vaihto olisi tyssännyt siihen.
Alkoi pitkällinen ja perusteellinen kirjeenvaihto, sitten skypetys - lopulta tapaaminen.
Ja niin siinä kävi, että minä lähdinkin - vaikkakin vastentahtoisesti, vastaan tapellen ( en uutta ystävääni, vaan jotain itseäni suunnattomasti voimakkaampaa vastaan ) taapertelemaan ensimmäisiä pahoin kompuroivia askeleitani tiellä, joka sai minut Jumalan kieltäneen miehen tulemaankin uskoon. Ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen syntieni sovittajana, lunastajanani ja vapahtajanani. Ja sillä tiellä olen Jumalan Armosta ja käsittämättömästä pitkämielisyydestä saanut kulkea nuo mainitsemani nelisen vuotta.
Minulla uskoon tulo tapahtui prosessin kautta ei ns. kertarysäyksellä niinkuin joidenkin kohdalla.
Ei Jumala sinua he-ma tappaa ja tuhota tahdo - vaikka voisi tehdä sen sekunnin murto-osan murto-osassa.
Hän katsoo sinua yhtä armollisesti kuin minua Itsensä kieltäjää.
Sitä emme vain yksikään voi tietää kuinka pitkästi Jumala on aikaa meille kullekin antanut.
Mikä muuten saa sinut kirjoittelemaan tällaiselle uskovien palstalle?
Elleivät nämä ns. perimmäiset kysymykset yhtään kiinnostaisi, et vaivautuisi täällä aikaasi haaskaamaan.
Ja vielä, tiedätkö mitä, Jumalan olemassaolo, Hänen Kaikkivaltiutensa ja suveereenisuutensa ei ole ensinkään riippuvainen siitä uskotko sinä tai uskonko minä Häneen.
Vai uskooko kukaan.
JUMALA ON, ON OLLUT JA OLEVA ON.
P.S. Naisesta ja minusta ei tullut paria, ystävät sen sijaan.
Uskon ettei ollut tarkoituskaan.
Uskominen ei tee asioista todellisia.
Kauan uskottiin maan olevan litteä, mutta kuinkas kävikään?
Huomenta!
Kovin vajavaisella ihmisjärjellä emme saata Jumalaa ymmärtää.
Jos ymmärtäisimme, ei Hän mikään Jumala olisikaan. Jos Jumala ilmoittaisi itsensä meille, sanotaanpa vaikka "näkyvällä" tavalla tai millä hyvänsä konkreettisella tavalla minkä konkreettiseksi miellämme, ts. pikkuiset aivomme ottaisivat tämän Hänen näyttäytymisensä vastaan, emme saattaisi sitä kestää. Ihminen ei voi kertakaikkiaan maallisessa, langenneessa tilassaan Jumalaa nähdä. Aurinkoa emme saata paljain silmin katsoa kuin pienen hetkisen näkömme vaurioitumatta.
( Jumala on muuten ilmoittanut itsensä meille konkreettisella tavalla kaikessa siinä minkä tiede "uskoo" syntyneen sokeasta sattumasta, big bangista ja itselleen muodostuneesta alkulimaklöntistä )
Jumalan Pyhyys ja Kirkkaus on niin suuri, etteivät nämä näkevät silmämme eivätkä muutkaan aistimme voi kestää Hänen edessään absoluuttisesti hetkeäkään.
Raamattu sanoo, että usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mitä ei nähdä.
Tämä Raamatun paikka oli alkuun ja itse asiassa pitkän tovinkin minulle tyhjääkin tyhjempi "korulause".
Siis usko on luottamusta siihen mitä toivotaan. Sanotaanhan ihan maallisessakin kielenkäytössä, että siihen ihminen uskoo mitä hän toivoo. Vaikuttaa aika huteralta.
Kesti aika pitkään ennenkuin kyseinen Raamatun paikka alkoi avautua itselleni kaikessa syvällisyydessään.
Apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaiskirjeessä, että kolme suurinta ja tärkeintä ovat USKO, TOIVO JA RAKKAUS ja suurimpana näistä rakkaus.
Usko on Jumalan lahja ihmiselle, suurin armolahjoista, emmekä voi sitä itse itsellemme ottaa. Uskoon tulo on itse asiassa ihmeistä suurin.
Raamattu sanoo, että Jumala kutsuu ihmistä kahdesti, kolmastikin.
Herra Jeesus sanoo, ettei kukaan voi tulla Hänen tykönsä ellei Jumala häntä ensin kutsu.
Jumalan hyvyys vetää ihmistä puoleensa.
Itse kutakin Jumala kutsuu niinkuin Hän parhaaksi näkee ja tahtoo.
Ehkä menee vuosikymmeniä eikä ihminen ole mieltänyt millään tavoin Jumalan häntä kutsuneen.
Miksi kaikki eivät vastaa Jumalan kutsuun sitä me emme voi tietää.
Kun ihminen on saanut uskoon tulla, hänen silmistään putoavat ne kuuluisat suomukset. Ja näin tapahtuu ihan jokaisen uskoon tulleen ihmisen kohdalla. Tämäkin asia on täysin ihmisjärjen ulottumattomissa. Jos usko Jumalaan olisi ihmisen rajallisen järjen tavoitettavissa ei se silloin uskoa olisikaan.
Herra Jeesus sanoo opetuslapsilleen: Uskokaa Jumalaan, älkää antako periksi ja myös: Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Jeesus tähdentää: Jolla ei ole Poikaa ( Jeesusta ), ei ole Isää (Jumalaa) ja jolla ei ole Isää, ei ole Poikaa.
daa, daa.
Ei tule, mutta moni odottaa.
Kuka sanoi niin.
ok.
ok.
Ps.115:16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille. Biblia. Taivasten taivaat ovat Herran, mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.