Tajusin nyt yhden jutun joka nolottaa! Onko kellään vastaavaa kokemusta:
Deittipalstalla oli ilmotus ja sitä kautta tutustuin yhteen naiseen. Lopulta vaihettiin puh-numerot.
Olin sit eräänä iltana humalassa ja soitin tälle naiselle että tulee kahville. Sanoin kyl rehellisesti että olen juonut alkoholia. No sille sopi että tulee kahville. Uskalsi tulla kun oltiin aikasemmin soiteltu/mailailtu jo sen verran. Tuli sitten ja olin siinä odotellessani ehtinyt ottaa lisää kuppia.
Minä sitten selitin ja hän kuunteli. Kertoili itsestäänkin kaikenlaista, joista muistan vielä suurimman osan vaikka olin jo loppuvaiheessa tosi huppelissa kun join samalla viinaa. Selitin kaikenlaista juttua mitä nyt varsinkin kaduttaa(lukekaapahan loppuun asti tää juttu niin tajuutte miksi).
Tää nainen oli ihan pirteen ja kivan olonen, mut kun lähti niin sanoi että tuskin tavataan uudestaan, että ollaan nii erilaisia loppujen lopuksi(eli mun kännijutut ei tehny vaikutusta).
Seuraavana päivänä hieman nolotti että olin niin sekasin ittei juonut että höpötin vähän liikaakin elämästäni, enkä antanut ees kunnolla suunvuoroo. No ei se mitää, ajattelin että mitäs tuosta kun ei koskaan enää tavata.
Nyt tulee se paras juttu! Tästä meni sit vuos eteen päin ja...........
Työpaikkaamme tuli uusi työntekijä, johon en paljoa reagoinut kun ei ole meidän osastolla edes hommissa. Toki sitä näki töihin tullessa ja esim. tupakkahuoneessa joskus. Ajattelin että ihan kivan näköinen nainenha tuo on. Muutaman päivän päästä mietin että hänessä on jotain tuttuakin.
Juteltiin niitä näitä tuon naisen kanssa aina kun törmäiltiin. Olin kyllä ajatellut että tuo nainen muistuttaa sitä naista jonka tapasin n. vuos sitten kamalassa kännissä, mutta ajattelin vain että aika samaa näköä.
Tänää päiväl sitten juttelimme enempi työpaikan pihalla norttia poltellen. Hän kertoi mm. perheestään, elämästään, että on sinkku jne.
ja NYT TAJUSIN, se on se sama nainen jonka kanssa tein treffit himaani ja olin täysin kännissä! Jutut meni yks yhteen. Sama ammatti, sama asuinpaikka, harrastukset ja saman niminen lemmikki! Sit se sama pirteä olemus, sama kampaus jne. Eli se on HÄN!
On varmasti tajunnut että minä olen se sama tyyppi kenelle se tuli käymään vuos sitten. Olisinpa edes ollut selvin päin :(
Tänää ku juteltiin, niin tupakalla oli muutakin porukkaa samaan aikaan(jotka ei sitä niin hyvin vissiin tunne), mutta sit ku hän kertoi vanhemmistaan, niin hän kääntyi muhun päin ja kertoi samanlaisia juttuja heistä kuin vuos sitten mulla. Sanoi vielä että he asuvat samalla paikkakunnalla vieläkin. Silloin aloin niin ku miettimään että missä "samalla paikkakunnalla". Sitten alko mulla isoratas pyörimään ja tajusin sen nyt illalla että se todellakin on sama nainen kenet olen jo tavannut.
Kyllä maailma on pieni! Nyt nolottaa, mutta samalla hieman huvittavaa kyllä.
Nyt kun tiedän, niin en tiedä miten häneen suhtautuisi. Pitäskö kysellä vaikka miten se sun parvekeremppa meni mistä vuos sit kerroit :)
Deittipalstalla oli ilmotus ja sitä kautta tutustuin yhteen naiseen. Lopulta vaihettiin puh-numerot.
Olin sit eräänä iltana humalassa ja soitin tälle naiselle että tulee kahville. Sanoin kyl rehellisesti että olen juonut alkoholia. No sille sopi että tulee kahville. Uskalsi tulla kun oltiin aikasemmin soiteltu/mailailtu jo sen verran. Tuli sitten ja olin siinä odotellessani ehtinyt ottaa lisää kuppia.
Minä sitten selitin ja hän kuunteli. Kertoili itsestäänkin kaikenlaista, joista muistan vielä suurimman osan vaikka olin jo loppuvaiheessa tosi huppelissa kun join samalla viinaa. Selitin kaikenlaista juttua mitä nyt varsinkin kaduttaa(lukekaapahan loppuun asti tää juttu niin tajuutte miksi).
Tää nainen oli ihan pirteen ja kivan olonen, mut kun lähti niin sanoi että tuskin tavataan uudestaan, että ollaan nii erilaisia loppujen lopuksi(eli mun kännijutut ei tehny vaikutusta).
Seuraavana päivänä hieman nolotti että olin niin sekasin ittei juonut että höpötin vähän liikaakin elämästäni, enkä antanut ees kunnolla suunvuoroo. No ei se mitää, ajattelin että mitäs tuosta kun ei koskaan enää tavata.
Nyt tulee se paras juttu! Tästä meni sit vuos eteen päin ja...........
Työpaikkaamme tuli uusi työntekijä, johon en paljoa reagoinut kun ei ole meidän osastolla edes hommissa. Toki sitä näki töihin tullessa ja esim. tupakkahuoneessa joskus. Ajattelin että ihan kivan näköinen nainenha tuo on. Muutaman päivän päästä mietin että hänessä on jotain tuttuakin.
Juteltiin niitä näitä tuon naisen kanssa aina kun törmäiltiin. Olin kyllä ajatellut että tuo nainen muistuttaa sitä naista jonka tapasin n. vuos sitten kamalassa kännissä, mutta ajattelin vain että aika samaa näköä.
Tänää päiväl sitten juttelimme enempi työpaikan pihalla norttia poltellen. Hän kertoi mm. perheestään, elämästään, että on sinkku jne.
ja NYT TAJUSIN, se on se sama nainen jonka kanssa tein treffit himaani ja olin täysin kännissä! Jutut meni yks yhteen. Sama ammatti, sama asuinpaikka, harrastukset ja saman niminen lemmikki! Sit se sama pirteä olemus, sama kampaus jne. Eli se on HÄN!
On varmasti tajunnut että minä olen se sama tyyppi kenelle se tuli käymään vuos sitten. Olisinpa edes ollut selvin päin :(
Tänää ku juteltiin, niin tupakalla oli muutakin porukkaa samaan aikaan(jotka ei sitä niin hyvin vissiin tunne), mutta sit ku hän kertoi vanhemmistaan, niin hän kääntyi muhun päin ja kertoi samanlaisia juttuja heistä kuin vuos sitten mulla. Sanoi vielä että he asuvat samalla paikkakunnalla vieläkin. Silloin aloin niin ku miettimään että missä "samalla paikkakunnalla". Sitten alko mulla isoratas pyörimään ja tajusin sen nyt illalla että se todellakin on sama nainen kenet olen jo tavannut.
Kyllä maailma on pieni! Nyt nolottaa, mutta samalla hieman huvittavaa kyllä.
Nyt kun tiedän, niin en tiedä miten häneen suhtautuisi. Pitäskö kysellä vaikka miten se sun parvekeremppa meni mistä vuos sit kerroit :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oliskohan mahdotonta laittaa dementian piikkiin ja suhtautua häneen, kuin ette olisi koskaan nähneetkään. Olithan kaiken lisäksi kännissä tavatessanne, Muistamattomuus voisi oola myös hänelle helpoin tilanne. Anna pallon olla hänellä. Jos hän alkaa tuoda asioita esille, niin sitten teet teet uuden tilannearvion.
kaikkea voi sattua ja nauran,mutta vain sympatiasta sinua kohtaan.
Olen kun en oiskaan. Onneksi silloin vuos sitten en yrittänyt lääppiä tai tehdä muutakaan mistä nolottais viel enemmän. Onneksi vaan juteltiin eikä muuta tapahtunut. Mutta hieman hämää se kun se tietää musta suurinpiirtein kaiken. Kaikkee semmostakin mitä en todellakaan kertois kenellekään töissä!
Eilen yöllä oli vaikea saada nukuttua kun funtsin tota juttua ja koko tilanteen huvittavuutta. Nyt sit töissä väsyneenä ollaan.
sä ettei selvinpäin ollut nainen olisi jo sinua muistanut ja tunnistanut ainoastaan vuoden takaa. Voithan sinä niinkin uskoa, jos sillä saat rauhan itsellesi. Mutta naisena väittäisin ainakin itse kokeneeni sinun suht'moukkamaisen käytöksesi sen verran loukkaavana, etten sinua unohtaisi vaikka ehkä haluaisinkin. Jos molemmat olette samassa paikassa töissä teette olonne äärettömän hankalaksi, jos yritätte olla niinkuin ette tietäisi toisistanne mitään. Muutaman ajan sitäkin kestää, mutta jos kummallakin on vakiduuni siinä niin heh heh. Jos minä olisin hän ja sinä sinä, arvostaisin, jos jossain sopivassa saumassa, ts. silloin kun ei ole muita ympärillä, osoittaisit muistavasi tilanteen, ja kertoisit olevasi yhä pahoillasi (jos todella olet) siitä miten nolasit hänet. Mitä ilmeisemmin sinä et voi muuten kuin käyttäytymällä fiksummin osoittaa ettet ole ihan se k*pää mitä annoit kotonasi tavatessa ymmärtää. Jos taas sinä olet mitä olet, niin silti voit pyytää anteeksi käytöstäsi, ja pitää kohteliasta välimatkaa.
En tietenkään kuvittele etteikö hän muistaisi. Johan kerroin jo ensimmäisessä postauksessa että tajusin sen siitä kun hän kertoi mulle että hänen vanhemmat asuu vielä samassa paikassa.(heidän asuinpaikkansa oli siis vuos sitten kertonut).
En mitenkään häntä ole loukannut milloinkaan, käytökseni oli korrektia, mutta olin humalassa ja kerroin itestäni liikaa. En ole humalasa moukkamainen, kuten ehkä sun miehesi/poikaystäväsi tai isäsi.
Et nyt oikein tainnut tajuta jutun pointtia, joka oli se että tilanne on lähinnä huvittava. Tuskin muo moukkana tai pissapäänä pitää. On oikein iloinen ja puhelias töissä kun nähdään. Kai sekin kertoo jo jotain.
Kyllä sun avaustekstisi enemmin noloutta kuvasti kuin huvittuneisuutta.
Sä saatat pitää humalassa itsestään jaarittelemista pelkästeen huvittavana, etkä sinä koe tilannetta kutsumasi naisen kannalta mitenkään loukkaavana,okei. Kertoo sinusta jo jotain.
Siellä kollektiivisessa naismuistissa on varmaan päällimmäisenä tieto, että kaikki miehet ovat moukkia. Syvemmälle harvempi nainen viitsiikään kaivautua...
Ylläolevassa tekstissä näemme tyypillistä naismaista OMAA TULKINTAA, joka juontuu ilmeisesti OMISTA ASENTEISTA JA KOKEMUKSISTA. Kommentoituihin todellisiin tapahtumiin ei tarvitse olla mitään yhteyttä, kunhan pääsee siivoamaan omaa roskasäkkiään.
Hyvä naismuisti, voi vain kuvitella, kuinka paljon miehet loukkaavat sinua jatkuvasti tietämättään. Pistä päätäsi lisää pensaaseen, naispuolustukseen.
ja rapatessa roiskuu. Anteeks pyyntö siitä juopottelusta saattais olla paikallaan :D
En minä nyt yöunia tuosta menettäs, sitä sattuu ole kohtelias ja la heittää jutua uudestaan. TEhän olette jo tavallaan tuttuja...
Juttua kyllä ollaan hänen kanssaan heitetty joka päivä nyt, kun on puheliasta sorttia muutenkin verrattuna moniin muihin ko. paikassa. Mutta en kehtaa muistuttaa mitään siitä vuoden takaisesta tapaamisesta.
Hieman tietty muo nolottaa kun tiedän että hän tietää minusta "vähän" liikaakin.
Tämä on kyllä huvittava tilanne, jota en olisi koskaan omalle kohdalle uskonut, siis että samalla työpaikalla tavataan uudestaan.
Luojan kiitos etten ole luonteeltani semmoinen että olisin yrittänyt sitä sänkyyn vokotella sillon ekalla tapaamisella. Sitten kyllä todella nolottais.
Elämässä sattuu kaikenlaista. Kertomuksestasi päätellen ko. nainen kuitenkin on ihan normaali, joten kai hän pitää mölyt mahassaan (eihän naiset juoruile :-)). Mitä arvoa sillä olisi että hän kertoisi sinun vuoden takaisia tarinoita muille?
Minusta nuo muutamat kommentit anteeksipyytämisestä ovat kohdallaan. Selvinpäinkin on joskus vaikeaa muistaa olleensa jonkun kanssa aiemmmin tekemisissä. Tämän jälkeen pallo jää hänelle.
Minä kerran soitin kaverilleni ja jätin vastaajaan ei-niin-hilpeän-viestin. Myöhemmin selvisi, että numero oli ollut väärä. Soitin ja tämä tuntematon vastasi ja kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut. Tapasimme ja hän oli tosi mukava mies. Tällä tarinalla ei ole sen kummallisempaa loppua. Eli siihen yhteen tapaamiseen ja pariin puheluun se jäi. Mutta hänen ei tarvinnut jäädä miettimään kuka soittaja oli ollut ja mikä tämän viestin tarkoitus oli. Samoin minunkaan ei tarvinnut pohdiskella, miettikö hän viestiä vai ei.