Vaikka rakastan, lopetin

Ällöttäviä olette, hyi helv...

hän ei rakasta sinua. Lopetit panosuhteen.

Ei voi kukaan tuomita jos noin on asiat. Tekopyhiä tuomitsijoita riittää aina.
Ihmettelen vain että miksi ette eroa? Jos lapsetkin on tehty jne.
Ei sisältäpäin kuolleessa liitossa pidä / tarvitse elää. Se on nimittäin niin, että kuollut on kuollut, ja tarvitsee enää arkun ja näissä tapauksissa se on avioero. Siis ero ei ole aina se joka tappaa liiton, vaan liitto on kuollut jo paljon ennemmin ja ero on se jo paiskaa kuolleen arkkuun.
Tätäkään asiaa monet eivät halua ymmärtää. He pysyvät liitossa vaikka kumpikin ovat onnettomia. Onko kyse jonkinmoisesta laiskuudesta, ei vain saada itseä liikkeelle? Sillä se on aikamoinen ponnistus ryhtyä hakemaan eroa. On ''helpompaa'' vain jämähtää paikoilleen tuttuun kuvioon.
Se on sääli että löysit rakkauden mutta lopetit sen.

Hienoa että lopettitte. Ole ylpeä itsestäsi varmaan tuntuu hyvälle olla pitkästä aikaa rehellinen niin itselleen kuin muille eikö totta? Oikea ratkaisu! Kyllä ajan kanssa tuut näkemään kuinka oikea ratkaisu oli. Vie turhaa energiaa valehtelu. Älä kanna kaunaa ketään kohtaan. Ja anna itsellesi anteeksi silloin toivut! Hyvää jatkoa!

Minulla on samanlainen tilanne. Erostamme on nyt kulunut reilu vuosi. Nyt vasta alan toipua. Silti edelleen ajattelen häntä joka päivä. Valitsin silti aviomieheni. Tunnen oloni vapautuneeksi, kun ei tarvitse enää odottaa hänen viestejään. Rakastan kai molempia. Tätä salarakasta intohimoisesti. Toipumisessa auttoi se, että vaikeimilla hetkillä kirjoitin tunteitani ylös. Myös se, että tein niitä asioita, joista pidän. Ja välillä järjestin tilanteita, joissa sain olla täysin yksinäni ja surra sitä, että menetin ihmisen, jota rakastin.

Mulle tuli myös tuo vapautunut olo siitä kun ei tarvinnut odottaa viestejä/soittoja. Mutta ikävä on valtava! Erostamme on nyt pari kuukautta, todella vaikeaa ollut välillä. Ja etenkin kun hänellä välillä heikko hetki ja hän ottaa yhteyttä, on vaikeata pysyä lujana ettei lipsu takaisin entiseen :(

Järjellä pitää yrittää perustella ratkaisua itselleen ja pysyä siinä. Tehdä itselleen mukavia asioita ja viettää aikaa omien läheisten kanssa jotka välittävät minusta oikeasti eivätkä vain käytä viihdykkeenä silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Olen koittanut takoa päähäni että jos kyseessä on tosi rakkaus niin sellaiset ratkaisut ettei tule pahaa oloa kummallekaan, toisin kuin salasuhteessa, jossa niin moni osapuoli kärsii loppujen lopuksi.

Tsemppiä ja yritä nauttia kesästä! Kyllä tästä selvitään.

Minulla kävi toisinpäin. Uuden suhteen avulla vasta tajusin kuinka kamalassa ja huonossa suhteessa elän. Olin vaan ollut tyytyväinen ja hain elämisen mielekkyyden töistä ja harrastuksista. Kotona yritin mielyttää miestä, olin poissa tieltä raivokohtausten aikana. Kavereita kutsuin vain kun mies oli poissa. Minulla oli kotiintuloajat ja kaikki illanvietot pannassa. Silloin vasta tajusin että se oli pahimman luokan henkistä väkivaltaa. En olisi millään saanut voimia irtautumiseen muuten kuin uuden miehen avulla. Nyt elän onnellisena, voiko näin ihanaa ollakaan.

Jos te molemmat vielä rakastatte toisianne, niin silloinhan suhde tavallaan jatkuu yhä. Se, että välillänne ei tapahdu mitään konkreettista, on sivuseikka.

pettäjä ei rakasta ketään, ei puolisoaan, ei uutta ihmistä, ei edes itseään.
Jos rakastaisi, ei tekisi niin kuin tekee.

Omituista, itse olisin tehnyt juuri toistepäin. Elämme täällä vain kerran.

En osaa auttaa, mutta jaan tunteen kanssasi. Kävin tänään kertomassa rakkauteni kohteelle, että meidän pitää lopettaa.
En nuku, en saa mistään kiinni. Kun jään hetkeksi yksin, ajattelen häntä vain.

Viimeinen halauksemme: Hän seisoi porrasta ylempänä ja pyysi vielä kerran lähelleen. Menin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Hän kietoutui minuun ja puristi lujaa, kauan. Minä tunsin hänen tuoksunsa, sivelin hiuksia, kuuntelin hengitystä, joka oli katkonaista, lyhyttä kiihkeä. Hänen ihonsa oli kuuma. Hän puhui puolikuiskaamalla, soperteli järkevyydestä ja kaveruudesta. Kumpikin tiedämme, että järki katosi jo aikaa sitten.

Ehkä tämä menee ohi, joskus...

Samaa miettinyt itsekin. Miksi ei voisi elää kahta suhdetta yhtäaikaa? Sen takia että länsimaalainen yhteiskunta tuomitsee sen epämoraaliseksi? Jos kotoa ei saa kaikkeasitä mitä haluaa? Mutta taloudellisesti liitto on hyvä ja siitä ei kummankaan kannata erota? Ja rakastajalta saa taas tunnepuolen. Ymmärrän kyllä senkin, että järkevää voisi olla kaikki yhden kanssa, mutta entä jos se ei vaihtamalla kuitenkaan parane? Tiedän olevani hänelle tunnepuolella ja fyysisesti tärkeä ja se riittää minulle. Kyse on varmaan varattujen kesken siitä, että toinen haluaa kaiken ja toiselle riittää vähempi. Onko kyky tyytyä epätäydellisyyteen ja silti olla kaikesta saamastaan hyvästä onnellinen? Kun vertaan elämääni ennen ja jälkeen, olen paljon onnellisempi näin. En tiedä olisinko onnellinen jos olisin vain rakastajani kanssa. Voi olla että olisin tai sitten ei kumpikaan olisi. Aika näyttää pysymmekö, jäämmekö luovummeko. Ei ole kiire.

Etana-nainen taas liikenteessä ja limavanaa jättää jälkeensä,
Miksi jos oma elämä on perseestä vampata ja rikkoa vielä jonkun toisenkin perhe?
Hoitelisit omat asiat ja eron kuntoon sitten etit itelles vapaan miehen.

Ja siitä eteenpäin menosta sitten elä uikuta ja itke täällä mennyttä sitten jos mainostat eteenpäin menemistä. Vai vetääkö se limavana niin kovin vielä takasinpäin että jos se oiski sitten ollu hyvä?

Naurattaa nää ah niin rakastuneet kakkosämmät, jotka kuvittelee, että se varattu äijä on niin kovasti rakastunu just heihin. Totuus nyt on se, että kakkosämmälle kusetetaan ummet ja lammet, jotta homma jatkuu. Ja ämmäthän uskoo, helppoo ku heinän teko. Harmi vaan, että rupeevat joka ikinen kerta täysiks sekopäiks, kun ovat niin pirun rakastuneita.. vaikee päästä eroon semmosesta, sekoilevat, uhkailevat ja kiristävät!

Hohhoijaa, ei kuule pidä paikkaansa, että me ämmät ollaan niin rakastuneita varattuun, on kuule vaan ihana sekstailla, olkoon varattu tai ei, kemiat ne ratkaisee nuokin asiat, ei siviilisääty, että silleen..ja nautitaan..jokaisella on oikeus hakea sitä mikä kotona puuttuu..