Lopetin todella pitkän suhteen sen toivottomuuden vuoksi. Rakastan häntä yhä. Ja hän minua. Olimme ja olemme varattuja tahoillamme molemmat. Tähän kohtaan on turha kenenkään esittää syytöksiä tuntematta tilannetta. Elämä ei ole mustavalkoista. Tekee niin kipeää, vaikka tiedän tehneeni oikein. Vaikka toinen olisi paras ystäväsi, niin sivusuhde on kuitenkin sivusuhde. Ehkä joku voi tyytyä elämään niin, mutta itse en enää jaksanut.
Toivon, että eropäätös vapautti jotain energiaa, joka auttaa jatkamaan elämää uusin siivin. Tällä hetkellä ikävä on päällimmäisin tunne. On vain pysyttävä lujana, vaikka helppoa se ei ole.
Jos sinulla on samantapainen kokemus, kerrothan, mikä auttaisi menemään eteenpäin elämässä.
Toivon, että eropäätös vapautti jotain energiaa, joka auttaa jatkamaan elämää uusin siivin. Tällä hetkellä ikävä on päällimmäisin tunne. On vain pysyttävä lujana, vaikka helppoa se ei ole.
Jos sinulla on samantapainen kokemus, kerrothan, mikä auttaisi menemään eteenpäin elämässä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ällöttäviä olette, hyi helv...
hän ei rakasta sinua. Lopetit panosuhteen.
Toivoin asiallisia kommentteja, mutta niinpä niin... Helppo on tuomita, kun ei mitään tiedä. Sen ei pitänyt olla keskustelun aiheena. Molempien avioliitoista löytyy draamaa; toisella henkistä väkivaltaa, toisella holtitonta rahankäyttöä ja alkoholismia. Aina ei voi vain lähteä, vaan sitä hakee ehkä lohtua muualta. Tuomitkoon ken tahtoo. Minun puolisoni on kieltäytynyt seksistä vuosikausia, lapset on tehty, joten mitä sitä suotta. Silti olen yrittänyt kohdella häntä kunnioittavasti. Unohtakaa koko vuodatukseni. Kaipa tästä selvitään.
"toivottomuden vuoksi lopetit." Olet perheenrikkoja nainen
Ei voi kukaan tuomita jos noin on asiat. Tekopyhiä tuomitsijoita riittää aina.
Ihmettelen vain että miksi ette eroa? Jos lapsetkin on tehty jne.
Ei sisältäpäin kuolleessa liitossa pidä / tarvitse elää. Se on nimittäin niin, että kuollut on kuollut, ja tarvitsee enää arkun ja näissä tapauksissa se on avioero. Siis ero ei ole aina se joka tappaa liiton, vaan liitto on kuollut jo paljon ennemmin ja ero on se jo paiskaa kuolleen arkkuun.
Tätäkään asiaa monet eivät halua ymmärtää. He pysyvät liitossa vaikka kumpikin ovat onnettomia. Onko kyse jonkinmoisesta laiskuudesta, ei vain saada itseä liikkeelle? Sillä se on aikamoinen ponnistus ryhtyä hakemaan eroa. On ''helpompaa'' vain jämähtää paikoilleen tuttuun kuvioon.
Se on sääli että löysit rakkauden mutta lopetit sen.
mitä sääli, molemmat varatut ? toinen nainen on panonainen
Älä jeesustele.
Avioliiton voi lopettaa jos tuntuu pahalta, noin yleisesti katsottuna, apsta en tiedä miksi päätti näin toimia.
Jos liiton solmii, ei se tarkoita sitä että pitäisi väkisin jatkaa kuolemaan saakka. Ei liitto ole elinkautinen tuomio. Ja jos on ''varattu'', voi tehdä itsestään ''ei-varatun'' jos katsoo sen tarpeelliseksi.
olet varattu tai ei,, et ole onnellinen, jos olet toinen panonainen
Hienoa että lopettitte. Ole ylpeä itsestäsi varmaan tuntuu hyvälle olla pitkästä aikaa rehellinen niin itselleen kuin muille eikö totta? Oikea ratkaisu! Kyllä ajan kanssa tuut näkemään kuinka oikea ratkaisu oli. Vie turhaa energiaa valehtelu. Älä kanna kaunaa ketään kohtaan. Ja anna itsellesi anteeksi silloin toivut! Hyvää jatkoa!
Ja siinä toinen jeesustelija. Miksi toisen epätoivo on niin toivottavaa? Onko niin hyvä olla jos toisen on paha olla?
Moni elää kauheissa oloissa avioliitossaan vain sen takia että tuli joskus solmineeksi avioliiton. Onko se oikein että sitä edellytetään onnettomilta ihmisiltä?
naimisissa on rakkaussuhteet
seksisuhteet on vain panosuhteet, yksipuolinen, mies nauttii ja valehtelee
Ei se ihan noin mene. Eron voi saada nykyään helposti. Pakkoavioliittoa ei ole olemassakaan. Eli jos liittoon jää on ne syyt muita kuin tuo kerran solmittu ja siitä pitää kiinni onnettomana. Höpö höpö kyllä ne muut syyt on jotka pitävät liitossa. Kuka se haluaa elää onnettomana? Tyhmä väite eiköhän ihmiset hae onneaan kaikin keinoin.
Minulla on samanlainen tilanne. Erostamme on nyt kulunut reilu vuosi. Nyt vasta alan toipua. Silti edelleen ajattelen häntä joka päivä. Valitsin silti aviomieheni. Tunnen oloni vapautuneeksi, kun ei tarvitse enää odottaa hänen viestejään. Rakastan kai molempia. Tätä salarakasta intohimoisesti. Toipumisessa auttoi se, että vaikeimilla hetkillä kirjoitin tunteitani ylös. Myös se, että tein niitä asioita, joista pidän. Ja välillä järjestin tilanteita, joissa sain olla täysin yksinäni ja surra sitä, että menetin ihmisen, jota rakastin.
yksipuolinen ihastus sulla
Mulle tuli myös tuo vapautunut olo siitä kun ei tarvinnut odottaa viestejä/soittoja. Mutta ikävä on valtava! Erostamme on nyt pari kuukautta, todella vaikeaa ollut välillä. Ja etenkin kun hänellä välillä heikko hetki ja hän ottaa yhteyttä, on vaikeata pysyä lujana ettei lipsu takaisin entiseen :(
Järjellä pitää yrittää perustella ratkaisua itselleen ja pysyä siinä. Tehdä itselleen mukavia asioita ja viettää aikaa omien läheisten kanssa jotka välittävät minusta oikeasti eivätkä vain käytä viihdykkeenä silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Olen koittanut takoa päähäni että jos kyseessä on tosi rakkaus niin sellaiset ratkaisut ettei tule pahaa oloa kummallekaan, toisin kuin salasuhteessa, jossa niin moni osapuoli kärsii loppujen lopuksi.
Tsemppiä ja yritä nauttia kesästä! Kyllä tästä selvitään.
Minulla pari kuukautta siitä kun pitkä suhde varattuun päättyi. Ei ole vapautunutta tunnetta vaan ahdistusta ja ikävää. Hän on koko ajan mielessäni. Ero taisi olla hänellekin vaikea, mutta minulle pahempi.
mun tuttavani on nussinut varattua miestä 12 vuotta, hän on nyt eläkkeelläää erakkko ja psykopaattiii
Minulla kävi toisinpäin. Uuden suhteen avulla vasta tajusin kuinka kamalassa ja huonossa suhteessa elän. Olin vaan ollut tyytyväinen ja hain elämisen mielekkyyden töistä ja harrastuksista. Kotona yritin mielyttää miestä, olin poissa tieltä raivokohtausten aikana. Kavereita kutsuin vain kun mies oli poissa. Minulla oli kotiintuloajat ja kaikki illanvietot pannassa. Silloin vasta tajusin että se oli pahimman luokan henkistä väkivaltaa. En olisi millään saanut voimia irtautumiseen muuten kuin uuden miehen avulla. Nyt elän onnellisena, voiko näin ihanaa ollakaan.
Jos te molemmat vielä rakastatte toisianne, niin silloinhan suhde tavallaan jatkuu yhä. Se, että välillänne ei tapahdu mitään konkreettista, on sivuseikka.
rakastatte nussimislaulu
pettäjä ei rakasta ketään, ei puolisoaan, ei uutta ihmistä, ei edes itseään.
Jos rakastaisi, ei tekisi niin kuin tekee.
pettäjä rakastaa panoa
Omituista, itse olisin tehnyt juuri toistepäin. Elämme täällä vain kerran.
Samaa mieltä. Huonoa kauppaa voi vaihtaa, miksi ei huonoa parisuhdetta myös. Jokainen tekee joskus virheitä, viisautta on korjata ne.
En osaa auttaa, mutta jaan tunteen kanssasi. Kävin tänään kertomassa rakkauteni kohteelle, että meidän pitää lopettaa.
En nuku, en saa mistään kiinni. Kun jään hetkeksi yksin, ajattelen häntä vain.
Viimeinen halauksemme: Hän seisoi porrasta ylempänä ja pyysi vielä kerran lähelleen. Menin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Hän kietoutui minuun ja puristi lujaa, kauan. Minä tunsin hänen tuoksunsa, sivelin hiuksia, kuuntelin hengitystä, joka oli katkonaista, lyhyttä kiihkeä. Hänen ihonsa oli kuuma. Hän puhui puolikuiskaamalla, soperteli järkevyydestä ja kaveruudesta. Kumpikin tiedämme, että järki katosi jo aikaa sitten.
Ehkä tämä menee ohi, joskus...
Tiedän tunteen.. Toivuitko?
Samaa miettinyt itsekin. Miksi ei voisi elää kahta suhdetta yhtäaikaa? Sen takia että länsimaalainen yhteiskunta tuomitsee sen epämoraaliseksi? Jos kotoa ei saa kaikkeasitä mitä haluaa? Mutta taloudellisesti liitto on hyvä ja siitä ei kummankaan kannata erota? Ja rakastajalta saa taas tunnepuolen. Ymmärrän kyllä senkin, että järkevää voisi olla kaikki yhden kanssa, mutta entä jos se ei vaihtamalla kuitenkaan parane? Tiedän olevani hänelle tunnepuolella ja fyysisesti tärkeä ja se riittää minulle. Kyse on varmaan varattujen kesken siitä, että toinen haluaa kaiken ja toiselle riittää vähempi. Onko kyky tyytyä epätäydellisyyteen ja silti olla kaikesta saamastaan hyvästä onnellinen? Kun vertaan elämääni ennen ja jälkeen, olen paljon onnellisempi näin. En tiedä olisinko onnellinen jos olisin vain rakastajani kanssa. Voi olla että olisin tai sitten ei kumpikaan olisi. Aika näyttää pysymmekö, jäämmekö luovummeko. Ei ole kiire.
Etana-nainen taas liikenteessä ja limavanaa jättää jälkeensä,
Miksi jos oma elämä on perseestä vampata ja rikkoa vielä jonkun toisenkin perhe?
Hoitelisit omat asiat ja eron kuntoon sitten etit itelles vapaan miehen.
Ja siitä eteenpäin menosta sitten elä uikuta ja itke täällä mennyttä sitten jos mainostat eteenpäin menemistä. Vai vetääkö se limavana niin kovin vielä takasinpäin että jos se oiski sitten ollu hyvä?
Naurattaa nää ah niin rakastuneet kakkosämmät, jotka kuvittelee, että se varattu äijä on niin kovasti rakastunu just heihin. Totuus nyt on se, että kakkosämmälle kusetetaan ummet ja lammet, jotta homma jatkuu. Ja ämmäthän uskoo, helppoo ku heinän teko. Harmi vaan, että rupeevat joka ikinen kerta täysiks sekopäiks, kun ovat niin pirun rakastuneita.. vaikee päästä eroon semmosesta, sekoilevat, uhkailevat ja kiristävät!
Hohhoijaa, ei kuule pidä paikkaansa, että me ämmät ollaan niin rakastuneita varattuun, on kuule vaan ihana sekstailla, olkoon varattu tai ei, kemiat ne ratkaisee nuokin asiat, ei siviilisääty, että silleen..ja nautitaan..jokaisella on oikeus hakea sitä mikä kotona puuttuu..