Puristava tunne ja hengenahdistus

Kannattaa kumminkin mennä lääkäriin ja sulkea pahimmat mahdollisuudet pois.

Vaivasi voi liittyä myös paniikkihäiriöön.

Se voi johtua myös stressistä.

Soita kuitenkin terveyskeskukseen. Mieluummin siellä hoitavat ihmisen ennen kuin sairasautoa tarvitaan.

Itselläni oli aikalailla samoja oireita ja yhdessä lääkärin kanssa todettiin, että koska mitään fyysistä ongelmaa ei sydämestä löytynyt, oli syynä stressi. Nyt kun kesä on alkanut, on monilla ehkä myös arki muuttunut. Itse nukuin pidemmän aikaan vähän oireitani edeltävänä aikana ja paineita oli suorittaa paljon kaikenlaista.

Vaikka sullakin tää voi johtua stressistä (jota muuten ei saa vähätellä, koska pitkäaikainen stressi altistaa monille taudeille ja muutenkin heikentää kehoa pahasti), niin suosittelen kyllä käymään lääkärillä. Aina kun rinnassa on tuntunut outoa kipua kannattaa pikimmiten selvittää asia ammattilaiseten kanssa.

Kiitos asiallisista vastauksista. Mun on vaikea uskoa stressin tms.psykosomaattisen oireilun olevan taustalla koska nyt on jopa harvinaisen rauhallista ja tasaista elo. Astmaakin olen miettinyt josko olisi syynä. Taidan käydä otattamassa troponiinikokeen. Sulkee pois sydänlihasvaurion ja keuhkoembolian nyt ainakin. Outoa ja vähän karseaa tällainen kun rappusissakin kulkeminen oireiden aikana on kovin hapuilevaa.

Ihan normaaleja ahdistuneisuuden, stressin tms. aiheuttamia oireita. Niiden fyysisyys saa yleensä tuntemaan itsensä fyysisesti sairaaksi. Sitten etsitään netistä sydän, keuhko, aivo, maksa, munuais yms. sairauksien oireita ja kierre jatkuu. Mulla on myös välillä voimakasta paineen tai puristuksen tunnetta rintakehällä ja juuri silloin, kun joku asia vaivaa tai on muuten tukala olo. Esim. kun työttömänä vähävaraisena selvittelen työasioita, raha-asioita, velkoja, miten selviää tms. niin usein havahtuu siihen puristavaan tunteeseen rintakehällä. Ja se poikii sitten lisää ahdistusta ja muitakin oireita, kuten rytmihäiriöitä, päänsärkyä, huimausta... ja kun on aikansa pitänyt hartioita korvissa, niin särkemäänhän ne alkaa. Ja kun se särky joskus tuntuu vasemmassa hartiassa ja kämmenessä asti, niin heti on mielessä sydän. Sitten kun keskittyy johonkin muuhun, tekee asioita mistä tykkää tms. niin puristus yms. häviää kun olotila ja elimistö tasaantuu.

Tein yhden mielenkiintoisen havainnonkin näihin liittyen. Ruokatorvi, vatsanportti ja vatsa on yhteydessä mm. vagushermon kautta sydämen toimintaan. Esim. refluksi, tyrä, vähähappoisuus jne. aiheuttaa paitsi vatsaoireita, mutta myös rinnassa asti ilmeneviä oireita. Esim. moni on valittanut rytmihäiriöitä syömisen aikana tai jälkeen sekä ahdistavaa tunnetta koko rinnalla. Tämän havainnon tein itsekin ja vasta vähän aikaa sitten osasin ne yhdistää toisiinsa. Tämä aiheutti tiedostamatonta haluttomuutta syödä, eli ns. meni ruokahalut. Joskus kun napsin paloja ruokaa kokatessani, niin ei mene kauaa kun alkaa rytmihäiriöt. Usein jäi kokkailut kesken ja tuli masentava fiilis ja menin sänkyyn tai sohvalle valumaan kuin löysä räkä. Nykyään yritän keskittyä kokkaamiseen ja se helpottaakin, kun tietää, että tässä tapauksessa rytmihäiriöt liittyy ruokatorveen tai vatsaan.

Syytä on miettiä näiden oireiden aiheuttajaa eikä keskittyä miettimään elimellisiä sairauksia. Ja kun on aikansa tehnyt duunia niiden parissa, niin alkaa ne syytkin hahmottua. Kun taas ne syyt hoitaa pois vaivaamasta, niin eipä juuri enää vaivaa puristukset. Sydänvaivoista, keuhkosairauksista jne. oikeasti kärsivät osaa kertoa eron psykosoomaattisten oireiden ja elimellisen sairauden välillä. Se tunne on heidän kertomansa mukaan kuin yö ja päivä. Mutta ongelma tässä "luulosairastelussa" onkin se, että jos ei ole vielä kokemusta esim. infarktista, keuhkoemboliasta, sydänlihastulehduksesta tms. niin se on juuri sitä itseään, "luulosairastelua", epäilyä ja pelkoa ja kuvittelua. Ja kun on joutunut siihen epäilyjen ja pelkojen noidankehään, niin se voi elää mukana koko loppuelämän. Siitä voi olla vaikea murtautua ulos, "unohtaa" sen ja palata siihen elämään, joka oli ennen tätä inhottavaa invalidisoivaa "sairautta".

Ei tämä nyt oikeasti ole stressiperäistä. Ei ole mitään stressiä mikä homman voisi aiheuttaa. Enkä ajatellutkaan koko asiaa sen syvemmin ennenkuin se vielä kolmannen kerran tärähti päälle puskista. Ensimmäisen kerran pistin siitepölyjen piikkiin. Närästystä ja happamia röyhtäyksiä mulla on kiitos kipulääkkeiden joita olen syönyt selkäni takia. Luulosairastelusta sen verran että olen aiemminkin joutunut vakuuttelemaan aidon sairauden puolesta. Tuolloin syynä oli hermostoon edennyt borrelioosi joka löytyi hyvin pitkälle siitä syystä että tiesin jonkin olevan pahasti pielessä. Tiedän siis hyvin eron aidon ja "aidon" sairastelun välillä.