Teistä kun monet valittaa, että baarista ei tunnu löytävän kunnon miestä.
Mutta moniko teistä on koittanu etsiä jostain muualta kuin baarista.
Veikkaan, että monen naisen miehen haku rajoittuu vain baariin.
Esimerkiksi tällä palstalla ruikuttaa moni naista vailla oleva kunnon mies, joka ei petä, tai käyttäydy muutenkaan sikamaisesti, ei notku joka viikonloppu ryyppäämässä baareissa, eli elämä on tältäkin osin balanssissa. Mutta naisilleppa ei kelpaakkaan. Kun pitää olla jännittävä David Beckham, hyvin toimeentuleva, romanttinen, urheilullinen(sixpäckki), bilehile...bla bla bla. Miksetten osaa tehdä kompromisseja elämässä? Tällä palstalla ei kysyntä ja tarjonta kohtaa. Ei edes periaatteessa.
Miks ihmeessä pitää etsiä vaikka loppu ikä just sitä ihmistä johon rakastuu intohimoisesti ja palavasti? Elämä on täynnä vaihtoehtoja, miks ei vain voi ottaa omasta mielestään parasta?
Tämä kirjoitus on kärjistetty ja provosoiva, mutta tarkoituksena onkin herättää keskustelua asiasta.
Mutta moniko teistä on koittanu etsiä jostain muualta kuin baarista.
Veikkaan, että monen naisen miehen haku rajoittuu vain baariin.
Esimerkiksi tällä palstalla ruikuttaa moni naista vailla oleva kunnon mies, joka ei petä, tai käyttäydy muutenkaan sikamaisesti, ei notku joka viikonloppu ryyppäämässä baareissa, eli elämä on tältäkin osin balanssissa. Mutta naisilleppa ei kelpaakkaan. Kun pitää olla jännittävä David Beckham, hyvin toimeentuleva, romanttinen, urheilullinen(sixpäckki), bilehile...bla bla bla. Miksetten osaa tehdä kompromisseja elämässä? Tällä palstalla ei kysyntä ja tarjonta kohtaa. Ei edes periaatteessa.
Miks ihmeessä pitää etsiä vaikka loppu ikä just sitä ihmistä johon rakastuu intohimoisesti ja palavasti? Elämä on täynnä vaihtoehtoja, miks ei vain voi ottaa omasta mielestään parasta?
Tämä kirjoitus on kärjistetty ja provosoiva, mutta tarkoituksena onkin herättää keskustelua asiasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei!
Itselläni "ulkoilmaelämä" (lue:ravintolakäynnit) rajoittuvat n. 6-8:aan vuodessa. En siis kuulu baarissakävijöihin. Etsin miestä netin deittipalstojen yms. välityksellä. Olen sokkotreffaillut eräänkin kerran. Kun minä kiinnostun, vastapuoli ei ainakaan samassa mielessä ja mitoissa. Kun vastapuoli kiinnostuu, minä en. Missä vika? --Ei muussa kuin siinä, että kemiat eivät kohtaa aina halutulla tavalla. Tietysti syitä on monenlaisia ja ikä tekee harkitsevammaksi jne.
Ei tarvitse olla George Clooney, mutta pömpöttävä kaljamaha EI saa seksuaalista intohimoani tykyttämään. Tapasin kerrankin ihan mukavan miehen, jolla "asiat ok". Mutta. Nähtyäni hänet kireä t-paita päällä ja sen "jumppapallon" vyötäröllä... Valitettavasti suhteeseen en voi ryhtyä miehen kanssa, joka ei ensinäkemällä vedä mitenkään puoleensa noin seksuaalisessakin mielessä. Juu, pinnallista ehkä jonkun mielestä, mutta parisuhteeseen kun kuuluu MYÖS fyysinen puoli ja aika oleellisestikin, vai mitä!!
tapaat tämän seksuaalisesti viehättävän miehen ilman kaljamahaa, seurustelette ja menette naimisiin. Sinä aikana hän lihoo ja saavuttaa tämän mielestäsi luotaan työntävän ison vatsan. Mitä teet? Eroatko? Joo pinnallista kyllä.
Tutustumisvaiheessa ulkonäöllä on suurempi merkitys, ikävä kyllä. Jos toisen ulkonäkö ei ole miellyttävä, ei niistä henkisistäkään ominaisuuksista ryhdy ottamaan selvää. Se on eri asia, jos toisen ulkonäkö muuttuu esim. avioliitossa vähitellen. Toisaalta voi se silloinkin vaikuttaa niin, ettei toinen enää tunnu puoleensavetävältä. Ja hei, kumppaninsa lihomisesta valittavat myös miehet! Ehkä jopa enemmän kuin naiset.
Kuten Kirsikkakin kirjoitti...
Pitkässä liitossa toisen lihominen tapahtuu pikkuhiljaa. Silloin ollaan tunnettu kauan, koettu yhdessä hyviä ja huonompia asioita ja aikoja. Rakkaus on silloin parhaimmillään Rakkautta,yhteenkuuluvuutta, ei pelkkää rakastumista enää.
No, silloinkin toisen huomattava ulkoinen muutos saattaa aiheuttaa välinpitämättömyyttä seksiin, pahimmillaan jopa vastenmielisyyttä siihen hänen kanssaan. Se on ikävää ja kuitenkin ah-niin-inhimillistä. Niin, siinä saattaa todella innostus seksiin häipyä. Mutta siihen tilanteeseen näkisin keinoina asiasta puhumisen. Toinen VOI kyllä yrittää laihduttaa itseään tai muuten kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseensa. VAIKKA se toinen siinä rinnalla on ja pysyy, niin ei häntä kuitenkaan saisi aivan itsestäänselvyytenäkään pitää....!! Toista voi kunnioittaa myös pitämällä itsestään jonkinlaista huolta, vai mitä mieltä olet!
MUTTA. Pointti onkin ensitapaaminen. Valitettavasti jos toinen ei todellakaan herätä minkäänlaista halua minussa, ei voi mitään. Näin se vaan on. Vai kuinka moni suorastaan haluaisi alkaa seurustelemaan omasta mielestään vastenmielisen ulkoisen olemuksen omaavan henkilön kanssa??? Rehellisyyden nimissä: ei kovinkaan moni. Vaikka luonne onkin tärkein tekijä, muitakaan tekijöitä ei sovi unohtaa!
Ihan turha sanoa pinnallisuudeksi sitä ettei monista hyvistäkään ominaisuuksistaan huolimatta treffi, joka ei sovi "esteettisesti" omaan silmään aina päädy kumppaniksi. Aivan samaa tapahtuu huomaamatta oikeassakin elämässä,siitä vaan ei tule yhtä suurta numeroa kuin virtuaalimaailmassa. Kovin epämiellyttävän näköisen kanssa ei herkästi ala edes juttelemaan, saati että suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. En usko olevani ainut, kun sanon, että kyse saattaa olla hyvin pienestä seikasta joka tökkäsee niin pahasti, ettei voi kuvitellakaan jatkavansa sen pidemmälle. Jollekin se on pallomaha, hienhaju,pureskellut kynnet, huonot hampaat, ruma nenä, jollekin toiselle jotain muuta. Tekopyhää väittää etteikö muka seula olisi äärettömän tiukka.
Se johtuu jo ihan biologisista syistä, että etsitään itselle parasta mahdollista kumppania, jonka kanssa lisääntyä. Kumppani ei silloin voi olla sellainen ihminen, joka herättää vastenmielisyyttä. Niin että lopettakaa turha jeesustelu. Myös ulkonäöllä on merkitystä.
Ainekin sen,ettei kannata lähteä naisteniskupuuhiin ennenkuin ne pureskellut kynnet ovat taas siistin näköiset.
Miehet,naiset todellakin ovat tarkkoja ja kiinnittävät huomiota pikkuseikkoihin joita me miehet emme tule ajatelleeksikaan.
Samahan se täällä puolen pöytääkin on. Kompromisseihin tyytyminen tuntuisi kovin vaikealta ja eritoten lyhytnäköiseltä.
ei sillä ulkonäöllä tutustumisvaihees oo mitään väliä.. ehkä vaan siinä vaihees että kiinnittääkö itte huomiota ihan aluksi koko ihmiseen.. huomasin sen itse kun kerran kännis lähdin ulkonäötlä kamalan miehen kanssa mutta huomasin kuitenkin että viihdyin hänen seurassa ja sitte ihastuinki vähän enemmän..
No mutta olit kännissä. Känni madaltaa rimaa, sehän on selvä.
Olen etsinyt ja löysinkin täältä keskusteluista mutta liikaa ongelmia juuri eronneella miehellä lasten, lasten tapaamisten ja vaimon kanssa. Lapset miehellä kun vaimo lähti ja jätti. Mies 51 eli ihan aikuinen.
En ole moista miestä tavannut koskaan ja suren ja odotan hänen tapaamistaan! Ei vaan kuulu viestiä eikä soittoa. Ei kuulemma uskalla!!! En tiedä miksi. JOko tykkää niin ettei uskalla soitaa kun saan hänet puhuttua ympäri ja kutsuttua luokseni. NÄin kävi kerran!
Odotan ja odotan! Olen siis viisissäkymmenissä oleva, ruskeahiuksinen, vihreäsilmäinen, kurvikas nainen. Niihin kurveihini ihastuvat miehet!! vaikka ikää siis jo paljon!
En käy pubeissa, tansseissa vaan liikun luonnossa, pelaan lentistä, luen, katson telkkarista kotimaista ja ulkomaista juttua! Teen käsitöitä ja koetan etsiä kaveria. Ei tartte olla pitkä, tumma, komea vaan puhelias, huumorintajuinen suomalainen mies.
En tykkää kyllä jalkapallon kokoisesta vatsasta.Siisti täytyy olla eikä saa haista vanhalle viinalle ekalla treffillä. Silloin loppu siihen! Rehellistä tietenkin ja uskollista miestä täältä 09-alueelta mielellään.
Tämä mies asuu 100 kilsan päässä ja siis vielä lapset joka toinen viikonloppu kotona joten ei nähty monta kertaa kun iskä ei vielä uskaltanut esitellä lapsilleen jotka kärsivät erosta!!!