On niin ahdistunut olo. Ei pitäisi olla mitään valitettavaa.. Koti ok, raha-asiat ok, hellyyttä, rakkautta ja välittämistä riittämiin.
Silti ahdistaa .. Suhteessa oltu vajaa vuosi. Ei yhteisiä lapsia, miehelläni leikki-ikäinen lapsi. Joka vuoroviikoin meillä ja vuorottain äidillä.
Työ ahdistaa. Inhoan työtäni jota teen, enkä tunne arvostusta. Työ jota haluaisin tehdä, ja jossa saisin kiitosta ja arvostusta on toisaalla.. Tiedän, että tämä työ olisi vain puhelinsoiton päässä..Mutta SUhde ei kestäisi välimatkaa.
Veri vetää toisaalle, enkä ole onnellinen. Kotiäidin leikkiminen ei ole osa minua..
Silti rakastan.. Pää on tyhjä ja mieli maassa..
Itkettää..
Silti ahdistaa .. Suhteessa oltu vajaa vuosi. Ei yhteisiä lapsia, miehelläni leikki-ikäinen lapsi. Joka vuoroviikoin meillä ja vuorottain äidillä.
Työ ahdistaa. Inhoan työtäni jota teen, enkä tunne arvostusta. Työ jota haluaisin tehdä, ja jossa saisin kiitosta ja arvostusta on toisaalla.. Tiedän, että tämä työ olisi vain puhelinsoiton päässä..Mutta SUhde ei kestäisi välimatkaa.
Veri vetää toisaalle, enkä ole onnellinen. Kotiäidin leikkiminen ei ole osa minua..
Silti rakastan.. Pää on tyhjä ja mieli maassa..
Itkettää..
Vastaukset 3
Vanhimmat
on lapsi ja itse ei jaksa sitä rumbaa, kannattaa ennemmin itse lähteä kuin hangata vastaan lapsen takia. Luulen, että jos laittaisit miehen valitseen sinun ja hänen lapsensa välillä, häviäisit. kumppanisi tuskin lakkaa ottamasta lastaan viikonlopuiksi hoitoon sinun vuoksi.
Jos toisella paikkakunnalla on vielä parempi työ tarjolla, hae siihen.
En itse aio ikinä lapsia hankkia ja ajatus miehestä kumppanina jolla on lapsi viikonloppuisin hoidossa... ei mun kohdalla onnistuis. En ole koko elin ikänäni aikana oppinut pitämään lapsista, tosiasiassa vihaan niitä vuosi vuodelta enemmän.
jos ahistaa! Me kaikkihan eletään vain kerran ja tehdään niin kuin itse ollaan onnellisia, eiksjuu :) Älä pilaa elämäästi.
mä uskon ainakin et parisuhde ei voi toimia jos toinen ei ole elämäänsä jollain saralla tyytyväinen tai on tosi ahdistunut niin kuin sä kerroit olevas työs suhteen. eli pistäppäs oma onnesi eka sijalle. ainahan sitä voi kokeilla omia siipiään. ei kai sun tarvi kokonaan välejä miehees katkaista?
me oltiin ukkoni kans seurusteltu 2 vuotta kun ukko muuti 600km:n päähän. Vuosi meni silleen et kerran kuussa nähtiin, jos silloinkaan. Nyt muutin mieheni luo, tai siis 2 vuotta sitten, eli yhdessä on oltu 4-vuotta. ero teki oikeestaan ihan hyvää, vaikka yhteenmuutto oli melkonen shokki ku oppi jo itsenäiseks.
eli mun mielestä sun kannattaa lähteä, ainahan sieltä voi tulla pois...eikö?