... väittää nyt uusin tutkimus ja sen tulkinta!
Miten "vitussa" tämä voi olla näin ja vasta nyt joku "huora" on senkin oivaltanut?
Miten kieli jos tasa-arvo on ollut aina historian kuluessa ja vaimo ja nainen ja tyttäret ovat olleet jo vanhan Ruotsin ajoilta saakka myös perintöön oikeutettuja kuten pojatkin perheissä jne.!
Ruotsin jaarli Birger Magnusson (Bjälbo/Folkunga) eli valtaneuvos Birger-jaarli jo varhain 1200-luvulla määräsi Ruotsin valtakuntaan naisrauhan ja esitti myös perintöoikeuden toteuttamisen valtakunnassa johon itäinen maakunta eli myöhemmin nimellä Finland eli Suomi kuuluin samalla tavalla!
Jaarli Birger tunnetaan myös Tukholman perustajana silloisen valtakunnan keskelle - eli matkaa oli selkä Suomen puolelta, pohjoisesta ja etelästä kuten lännestäkin suunnilleen sama matka, ja Tukholmasta tehtiin "pääkaupunki" eli hallintojen keskittymä!
Suomeen on lainattu paljon tarkoitusperältään samoja sanoja Ruotsista, miten siis suomenkieli olisi enemmän miesten kieli kuin on ruotsinkielikään!?
_______________________________________________________________________
http://nyt.fi/a1466042539796
Suomen kieli on mieskeskeinen ja muita sukupuolia syrjivä, ja asialle pitäisi tehdä jotakin, sanoo kielentutkija
Kieli ja tapakulttuuri
16.6.2016 @ 11:53 | Päivitetty 16.6.2016 @ 15:03 Juho Typpö
Kieli ja tapakulttuuri
16.6.2016 @ 11:53 | Päivitetty 16.6.2016 @ 15:03 Juho Typpö <URL> nyt.fi/a1466042539796
Monesti ajatellaan, että suomen kieli on hyvinkin sukupuolineutraali moniin muihin verrattuna. Eihän suomen hän-pronominikaan viittaa sukupuoleen, kuten vaikka englannin he tai she.
Mutta itse asiassa suomen kieli on erittäin sukupuolettunut. Tarkemmin sanottuna maskuliininen eli mieskeskeinen – sekä piilotetusti että avoimesti.
Mieti edelleen aivan normaalissa käytössä olevia sanoja, fraaseja ja sananlaskuja. Esi-isä. Miehistö. Veljeillä. Olla jonkun uskottu mies. Olla oma herransa. Auttaa miestä mäessä.
Eikä se tähän jää: periaatteessa sukupuolineutraalit sanat kuten ”suomalainen” ja ”ihminen” voidaan tulkita herkemmin miestä kuin naista tarkoittaviksi – ja tulkitaankin.
Asiaa on selvittänyt kielentutkija Mila Engelberg, joka väittelee perjantaina tohtoriksi Helsingin yliopistosta. Väitöskirjan nimi on Yleispätevä mies : Suomen kielen geneerinen, piilevä ja kieliopillistuva maskuliinisuus.
Väitöskirjaansa varten Engelberg tutki muun muassa sitä, kuinka ihmiset oikeasti tulkitsevat sukupuolineutraaleja ihmisviittauksia: hän-pronominia tai yläkäsitettä ”ihminen” tai sen tapaisia ilmaisuja kuin ”tyypillinen suomalainen” tai ”tyypillinen televisionkatselija”.
Tätä selvitettiin kysymällä eri-ikäisiltä vastaajilta – lapsilta, nuorilta aikuisilta ja eläkeikäisiltä – miten he nuo viittaukset tulkitsevat.
Vastauksista ilmeni, että sanojen oletetaan viittaavan keskimäärin useammin mieheen kuin naiseen.
”Etenkin miesvastaajilla on taipumus tulkita sukupuolineutraaleja viittauksia miestä tarkoittaviksi”, Engelberg sanoo.
Samantyyppisiä tuloksia on tullut muidenkin maiden kielentutkimuksista, mutta Engelbergin tietojen mukaan Suomessa ei ole vastaavaa tutkimusta aiemmin julkaistu.
Vastaajien sukupuolen lisäksi myös ikä vaikutti heidän tulkintoihinsa.
Kokeissa oli mukana noin kahdeksanvuotiaita pikkulapsia, sekä tyttöjä että poikia. Molemmat tulkitsivat viittaukset pääsääntöisesti omaan sukupuoleensa viittaaviksi, myös tytöt. Mutta vanhemmissa ikäryhmissä tulkinnat alkoivat muuttua.
”Jo lukioikäisissä tilanne oli toinen. Sen ikäiset pojat tulkitsivat ’ihmisen’ tai ’hänen’ viittaavan mieheen, mutta niin tulkitsivat usein myös tytöt.”
Ja se on huolestuttavaa, sanoo Engelberg.
Syitä voi hänen mukaansa olla monia. Kasvatustieteilijät ovat joskus arvioineet, että Suomen koulumaailmassa tyttöjä arvostetaan yleisesti vähemmän kuin poikia. Joitakin vuosia sitten havaittiin, että oppikirjoissa esitetään enemmän miesten kuin naisten toimintaa silloinkin, kun siihen ei ole mitään rationaalista syytä.
”Ylipäätään kaikki ympäröivä kulttuuri ja kasvatus vaikuttavat. Esimerkiksi pikkuvauvaa voi nimittää pikkumieheksi, mutta ei pikkunaiseksi. Pikkuneidiksi tai -prinsessaksi sen sijaan kyllä.”
Ja luonnollisesti myös kieli vaikuttaa kulttuuriin, eikä ainoastaan päinvastoin.
Siitä päästäänkin siihen suomen kielen mieskeskeisyyteen, joka ei ole ollenkaan piilotettua.
Tätä edustavat alussa mainittujen mieheen viittaavien ilmausten lisäksi lukuisat käytössä olevat ammattinimikkeet, kuten lakimies tai esimies.
Suomen tilastokeskuksen vuoden 2010 ammattiluokitukseen liittyvästä hakemistosta mies-loppuisia ammattinimikkeitä löytyy viitisensataa. Niitä voi selata Tilastokeskuksen sivulta hakemistohaun avulla.
Väitöskirjassaan Engelberg selvitti, suhtautuvatko ihmiset samalla tavoin sukupuolineutraaleihin ja maskuliinisiin sanoihin, jotka tarkoittavat samaa.
jatkuu osa 2- alla
Miten "vitussa" tämä voi olla näin ja vasta nyt joku "huora" on senkin oivaltanut?
Miten kieli jos tasa-arvo on ollut aina historian kuluessa ja vaimo ja nainen ja tyttäret ovat olleet jo vanhan Ruotsin ajoilta saakka myös perintöön oikeutettuja kuten pojatkin perheissä jne.!
Ruotsin jaarli Birger Magnusson (Bjälbo/Folkunga) eli valtaneuvos Birger-jaarli jo varhain 1200-luvulla määräsi Ruotsin valtakuntaan naisrauhan ja esitti myös perintöoikeuden toteuttamisen valtakunnassa johon itäinen maakunta eli myöhemmin nimellä Finland eli Suomi kuuluin samalla tavalla!
Jaarli Birger tunnetaan myös Tukholman perustajana silloisen valtakunnan keskelle - eli matkaa oli selkä Suomen puolelta, pohjoisesta ja etelästä kuten lännestäkin suunnilleen sama matka, ja Tukholmasta tehtiin "pääkaupunki" eli hallintojen keskittymä!
Suomeen on lainattu paljon tarkoitusperältään samoja sanoja Ruotsista, miten siis suomenkieli olisi enemmän miesten kieli kuin on ruotsinkielikään!?
_______________________________________________________________________
http://nyt.fi/a1466042539796
Suomen kieli on mieskeskeinen ja muita sukupuolia syrjivä, ja asialle pitäisi tehdä jotakin, sanoo kielentutkija
Kieli ja tapakulttuuri
16.6.2016 @ 11:53 | Päivitetty 16.6.2016 @ 15:03 Juho Typpö
Kieli ja tapakulttuuri
16.6.2016 @ 11:53 | Päivitetty 16.6.2016 @ 15:03 Juho Typpö <URL> nyt.fi/a1466042539796
Monesti ajatellaan, että suomen kieli on hyvinkin sukupuolineutraali moniin muihin verrattuna. Eihän suomen hän-pronominikaan viittaa sukupuoleen, kuten vaikka englannin he tai she.
Mutta itse asiassa suomen kieli on erittäin sukupuolettunut. Tarkemmin sanottuna maskuliininen eli mieskeskeinen – sekä piilotetusti että avoimesti.
Mieti edelleen aivan normaalissa käytössä olevia sanoja, fraaseja ja sananlaskuja. Esi-isä. Miehistö. Veljeillä. Olla jonkun uskottu mies. Olla oma herransa. Auttaa miestä mäessä.
Eikä se tähän jää: periaatteessa sukupuolineutraalit sanat kuten ”suomalainen” ja ”ihminen” voidaan tulkita herkemmin miestä kuin naista tarkoittaviksi – ja tulkitaankin.
Asiaa on selvittänyt kielentutkija Mila Engelberg, joka väittelee perjantaina tohtoriksi Helsingin yliopistosta. Väitöskirjan nimi on Yleispätevä mies : Suomen kielen geneerinen, piilevä ja kieliopillistuva maskuliinisuus.
Väitöskirjaansa varten Engelberg tutki muun muassa sitä, kuinka ihmiset oikeasti tulkitsevat sukupuolineutraaleja ihmisviittauksia: hän-pronominia tai yläkäsitettä ”ihminen” tai sen tapaisia ilmaisuja kuin ”tyypillinen suomalainen” tai ”tyypillinen televisionkatselija”.
Tätä selvitettiin kysymällä eri-ikäisiltä vastaajilta – lapsilta, nuorilta aikuisilta ja eläkeikäisiltä – miten he nuo viittaukset tulkitsevat.
Vastauksista ilmeni, että sanojen oletetaan viittaavan keskimäärin useammin mieheen kuin naiseen.
”Etenkin miesvastaajilla on taipumus tulkita sukupuolineutraaleja viittauksia miestä tarkoittaviksi”, Engelberg sanoo.
Samantyyppisiä tuloksia on tullut muidenkin maiden kielentutkimuksista, mutta Engelbergin tietojen mukaan Suomessa ei ole vastaavaa tutkimusta aiemmin julkaistu.
Vastaajien sukupuolen lisäksi myös ikä vaikutti heidän tulkintoihinsa.
Kokeissa oli mukana noin kahdeksanvuotiaita pikkulapsia, sekä tyttöjä että poikia. Molemmat tulkitsivat viittaukset pääsääntöisesti omaan sukupuoleensa viittaaviksi, myös tytöt. Mutta vanhemmissa ikäryhmissä tulkinnat alkoivat muuttua.
”Jo lukioikäisissä tilanne oli toinen. Sen ikäiset pojat tulkitsivat ’ihmisen’ tai ’hänen’ viittaavan mieheen, mutta niin tulkitsivat usein myös tytöt.”
Ja se on huolestuttavaa, sanoo Engelberg.
Syitä voi hänen mukaansa olla monia. Kasvatustieteilijät ovat joskus arvioineet, että Suomen koulumaailmassa tyttöjä arvostetaan yleisesti vähemmän kuin poikia. Joitakin vuosia sitten havaittiin, että oppikirjoissa esitetään enemmän miesten kuin naisten toimintaa silloinkin, kun siihen ei ole mitään rationaalista syytä.
”Ylipäätään kaikki ympäröivä kulttuuri ja kasvatus vaikuttavat. Esimerkiksi pikkuvauvaa voi nimittää pikkumieheksi, mutta ei pikkunaiseksi. Pikkuneidiksi tai -prinsessaksi sen sijaan kyllä.”
Ja luonnollisesti myös kieli vaikuttaa kulttuuriin, eikä ainoastaan päinvastoin.
Siitä päästäänkin siihen suomen kielen mieskeskeisyyteen, joka ei ole ollenkaan piilotettua.
Tätä edustavat alussa mainittujen mieheen viittaavien ilmausten lisäksi lukuisat käytössä olevat ammattinimikkeet, kuten lakimies tai esimies.
Suomen tilastokeskuksen vuoden 2010 ammattiluokitukseen liittyvästä hakemistosta mies-loppuisia ammattinimikkeitä löytyy viitisensataa. Niitä voi selata Tilastokeskuksen sivulta hakemistohaun avulla.
Väitöskirjassaan Engelberg selvitti, suhtautuvatko ihmiset samalla tavoin sukupuolineutraaleihin ja maskuliinisiin sanoihin, jotka tarkoittavat samaa.
jatkuu osa 2- alla
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatkoa edelliseen osa 2. >
Tätä selvitettiin kysymällä eri-ikäisiltä vastaajilta – lapsilta, nuorilta aikuisilta ja eläkeikäisiltä – miten he nuo viittaukset tulkitsevat.
Vastauksista ilmeni, että sanojen oletetaan viittaavan keskimäärin useammin mieheen kuin naiseen.
”Etenkin miesvastaajilla on taipumus tulkita sukupuolineutraaleja viittauksia miestä tarkoittaviksi”, Engelberg sanoo.
Samantyyppisiä tuloksia on tullut muidenkin maiden kielentutkimuksista, mutta Engelbergin tietojen mukaan Suomessa ei ole vastaavaa tutkimusta aiemmin julkaistu.
Vastaajien sukupuolen lisäksi myös ikä vaikutti heidän tulkintoihinsa.
Kokeissa oli mukana noin kahdeksanvuotiaita pikkulapsia, sekä tyttöjä että poikia. Molemmat tulkitsivat viittaukset pääsääntöisesti omaan sukupuoleensa viittaaviksi, myös tytöt. Mutta vanhemmissa ikäryhmissä tulkinnat alkoivat muuttua.
”Jo lukioikäisissä tilanne oli toinen. Sen ikäiset pojat tulkitsivat ’ihmisen’ tai ’hänen’ viittaavan mieheen, mutta niin tulkitsivat usein myös tytöt.”
Ja se on huolestuttavaa, sanoo Engelberg.
Syitä voi hänen mukaansa olla monia. Kasvatustieteilijät ovat joskus arvioineet, että Suomen koulumaailmassa tyttöjä arvostetaan yleisesti vähemmän kuin poikia. Joitakin vuosia sitten havaittiin, että oppikirjoissa esitetään enemmän miesten kuin naisten toimintaa silloinkin, kun siihen ei ole mitään rationaalista syytä.
”Ylipäätään kaikki ympäröivä kulttuuri ja kasvatus vaikuttavat. Esimerkiksi pikkuvauvaa voi nimittää pikkumieheksi, mutta ei pikkunaiseksi. Pikkuneidiksi tai -prinsessaksi sen sijaan kyllä.”
Ja luonnollisesti myös kieli vaikuttaa kulttuuriin, eikä ainoastaan päinvastoin.
Siitä päästäänkin siihen suomen kielen mieskeskeisyyteen, joka ei ole ollenkaan piilotettua.
Tätä edustavat alussa mainittujen mieheen viittaavien ilmausten lisäksi lukuisat käytössä olevat ammattinimikkeet, kuten lakimies tai esimies.
Suomen tilastokeskuksen vuoden 2010 ammattiluokitukseen liittyvästä hakemistosta mies-loppuisia ammattinimikkeitä löytyy viitisensataa. Niitä voi selata Tilastokeskuksen sivulta hakemistohaun avulla.
Väitöskirjassaan Engelberg selvitti, suhtautuvatko ihmiset samalla tavoin sukupuolineutraaleihin ja maskuliinisiin sanoihin, jotka tarkoittavat samaa.
Kokeessa joukko aikuisvastaajia jaettiin kahteen ryhmään ja eri ryhmille näytettiin saman lauseen versioita, joista toisessa käytettiin esimerkiksi lakimies-ammattinimikettä ja toisessa juristia. Tuloksena lakimies tulkittiin useammin mieheen viittaavaksi kuin juristi.
Lisäksi Engelberg tutki mies-sanan laajentumista eräänlaiseksi hän-sanan korvikkeeksi, ”mies-pronominiksi.” Tällainen on väitöskirjan mukaan yleistä etenkin uutisissa ja muissa lehtijutuissa.
(Hieman samaan tapaan asiaa Twitterissä havainnollistanut jo neljän vuoden ajan myös Miehen elämää -bottitili. @Miesbot etsii Ampparit-uutispalvelusta mies-tekijäsanalla varustettuja tekstejä, katsoo lauseen alkuperäisestä lähteestä ja julkaisee sen Twitterissä automaattisesti. Tili päivittyy useita kertoja päivässä.)
Yksinkertaistettuna Engelbergin väitöskirjan lopputulema on se, että suomen kieli on kaukana sukupuolineutraalista.
”Kun tutkii oikeasti lihaa ja verta olevia kielenkäyttäjiä, alkaa selvitä, että se mikä päällepäin voi olla sukupuolineutraalia, ei käytännössä sitä olekaan.”
Mitä asialle sitten pitäisi tehdä?
Yksi keino on käyttää sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä, Engelberg sanoo. Tällöin lakimies on juristi, katsastusmies katsastaja ja niin edelleen.
Toinen tapa olisi käyttää esimerkiksi työpaikkailmoituksissa joskus ilmaisuja, joissa viitataan yhtä aikaa kahteen sukupuoleen: esimerkiksi sanoa ”esimies tai -nainen” - tai ”esinainen tai -mies.”
Engelbergin mielestä myös jälkimmäinen strategia voisi olla käyttökelpoinen siksi, että se toisi naiset esiin ja haastaisi sekä näkyvää maskuliinisuutta että piilomaskuliinisuutta.
Ongelma on tietysti se, että on myös muunsukupuolisia: kaikkien ihmisten sukupuoli-identiteetti ei ole naisen tai miehen.
”Heidän näkökulmastaan olisi ongelma toistaa kaksijakoista sukupuolimallia. Silti, jos tavoitteena on pohjimmiltaan poistaa kielestä mieskeskeisyyttä, voisiko tällainen strategia hyödyttää lopulta myös muunsukupuolisia?”
Ensiksi mainittu tapa on jo yleisesti käytössä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä pyrittiin karsimaan järjestelmällisesti jo 1970-luvulla, Engelberg sanoo.
”Muuallakin maailmassa tällaista on tehty jo vuosikymmeniä, Suomi tulee siinä jälkijunassa.”
Vuonna 2007 Suomen kielen lautakunta kuitenkin julkaisi kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi: muun muassa tiedotusvälineissä, hallinnon kielessä ja ammattinimikkeissä.
Suomen kielen lautakunta on asiantuntijaelin, joka päättää kielenkäyttöä koskevista suosituksista ja ottaa kantaa kielipoliittisiin kysymyksiin.
Lautakunta päätti laatia kannanoton, koska sitä oli pyydetty kansalaisaloitteessa. Aloitteen takana olivat Engelberg sekä toinen kielentutkija Kaisa
osa 3 - jatkoa miesten keiliseen suomeen... HS:n artikkelissa 16.6.-16
Lautakunta päätti laatia kannanoton, koska sitä oli pyydetty kansalaisaloitteessa. Aloitteen takana olivat Engelberg sekä toinen kielentutkija Kaisa Karppinen.
”Jotain saatiin aikaiseksi ja kuulemani perusteella siitä jotain hyötyäkin oli”, Engelberg sanoo.
Vastustus oli tosin myös yllättävän rajua.
Aihetta käsitelleessä HS:n uutisessa mainittiin, kuinka ”sadat lukijat ottivat kiivaasti ja pilkaten kantaa uutiseen suomen kielen lautakunnan aikeista puuttua seksistisiin sanoihin.” Ja kuinka ”nettikeskustelupalstoilla etenkin miehet raivosivat ajatukselle.”
Engelbergiä harmittaa, kuinka asiaa käsiteltiin mediassa lähinnä yllämainitulla tavoin, tunteiden kautta.
”Olisi hyvä jos ihmiset ottaisivat selvää, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan, kun halutaan karsia syrjiviä piirteitä suomen kielestä. Että se ei tarkoita esimerkiksi kaikkien mies-loppuisten nimikkeiden korvaamista henkilö-loppuisilla nimikkeillä. Tuollainenkin urbaani legenda lähti silloin heti liikkeelle.”
Miksi asia ylipäätään mahtaa herättää niin vahvoja tunteita – miksi jotkut haluavat pitää vanhoista mies-sanoista niin tiukasti kiinni?
Engelbergin mukaan kyse voi olla tiedonpuutteesta, mutta myös vallankäytöstä.
"Aika paljon puhutaan siitä, kuinka jotkut ilmaukset ovat vakiintuneita. Mutta vakiintuneisuudellahan voi puolustella vaikka kunniamurhia”, hän sanoo.
"Ylipäätään mies-nimikkeiden olemassaolo kuvastaa mieskeskeistä ajattelutapaa, käsitystä miehestä normina. Ei se ole niin viatonta, vaan siinä on taustalla myös ideologiaa.”