Tästä on jo toki vuosia aikaa.. silloin tällöin näitä tulee mieleen ja olen törmännyt parin muun hepen kohdalla vastaavaan. Tässä esimerkki käytöksestä. Jos tunnistat vastaavaa niin asiallista keskustelua kiitos. Koetan oppia ymmärtämään paremmin.
Siis pohdin, että mikä se ongelma oikein voi olla kun toiselle ei kerta kaikkiaan voi tehdä hyvää yksinkertaisesti ja helpolla.
Oli juhannus tulossa. Juhlijoita kolme mökille menossa. Silloinen avomies, hänen kaveri ja minä. Avomieheni järkkäsi juhannusjuomia. Hänellä oli auto. Minulla ei. Oli menossa hakemaan kaljakoppaa ja kysyi mitä haluan. Vastasin että päärynäsiideri mulle.
Mies toi pari koppaa kaljaa ja ananassiideriä. Olin joskus maistanut että se on pahaa. Kysyin miks toi tota eikä sitä mitä pyysin. Oli vaan päättänyt näin.
Kähti hakemaan lisää kaljaa... mitä sä ottaisit? Öö no sitä päärynää....
Tuli persikan makuista tällä kertaa.
Loppujen lopuksi oli ostanut yhteensä 8 koppaa kaljaa, jotka tosin kesti lomillekkin mutta ei sitä mitä minä pyysin. Rahasta kuitenkaan ei ollut kiinni.
Juhannuksen viettoon mentiin ja käytiin kaupassa. Ostin sen mitä halusinkin ja ruuat. Päätin osta myös meloonin joka näytti herkulliselta ja grillauksen jälkeen oiva välipala. Mies näki melonin. Se oli hänen mielestään kallis (5-6e) ja vei sen pois.
Hmmm näitä sattui aika paljon. Tämä nyt oli esimerkki. Ei me juurikaan juhlittu kuin pyhinä. Mut mikä siinä vois olla että jatkuva toisen toiveiden mitätöinti ja ohittaminen voi joillekkin olla noin tärkeetä.
Olemme eronneet.
Toisen kaverin kohdalla aina kun innostuin jostain vaikkapa kalareissusta tai piknicpäivästä joita hän itse ehdotti niin veti rakaisin tai siirsi ajankohdan pakkasille.
Siis niinku mitä ihmettä?
Siis pohdin, että mikä se ongelma oikein voi olla kun toiselle ei kerta kaikkiaan voi tehdä hyvää yksinkertaisesti ja helpolla.
Oli juhannus tulossa. Juhlijoita kolme mökille menossa. Silloinen avomies, hänen kaveri ja minä. Avomieheni järkkäsi juhannusjuomia. Hänellä oli auto. Minulla ei. Oli menossa hakemaan kaljakoppaa ja kysyi mitä haluan. Vastasin että päärynäsiideri mulle.
Mies toi pari koppaa kaljaa ja ananassiideriä. Olin joskus maistanut että se on pahaa. Kysyin miks toi tota eikä sitä mitä pyysin. Oli vaan päättänyt näin.
Kähti hakemaan lisää kaljaa... mitä sä ottaisit? Öö no sitä päärynää....
Tuli persikan makuista tällä kertaa.
Loppujen lopuksi oli ostanut yhteensä 8 koppaa kaljaa, jotka tosin kesti lomillekkin mutta ei sitä mitä minä pyysin. Rahasta kuitenkaan ei ollut kiinni.
Juhannuksen viettoon mentiin ja käytiin kaupassa. Ostin sen mitä halusinkin ja ruuat. Päätin osta myös meloonin joka näytti herkulliselta ja grillauksen jälkeen oiva välipala. Mies näki melonin. Se oli hänen mielestään kallis (5-6e) ja vei sen pois.
Hmmm näitä sattui aika paljon. Tämä nyt oli esimerkki. Ei me juurikaan juhlittu kuin pyhinä. Mut mikä siinä vois olla että jatkuva toisen toiveiden mitätöinti ja ohittaminen voi joillekkin olla noin tärkeetä.
Olemme eronneet.
Toisen kaverin kohdalla aina kun innostuin jostain vaikkapa kalareissusta tai piknicpäivästä joita hän itse ehdotti niin veti rakaisin tai siirsi ajankohdan pakkasille.
Siis niinku mitä ihmettä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä olit vain joku mitättömyys, kun parempaakaan ei ollut saatavilla, miesten elämässä. Kun joku pitää olla mihin pallinsa tyhjentää ja joka siivoaa ja pesee pyykit, niin paremman puutteessa se olit sitten sinä. Jos rakkautta olisi ollut miesten puolelta, niin he olisivat taatusti pitäneet sinua kuin kukkaa kämmenellä.
Jospa kasvaisit aikuiseksi, kävisit töissä, tienaisit omat rahasi, hankit vähän omaa omaisuutta ja seisot omilla jaloillasi ja vastaat omista hankinnoistasi, syömisistäsi ja juomisistasi. Lisäksi hankit oman kaveripiirin, eli olet nainen joka seisoo omilla jaloilaan eikä ole huonokäytöksisten luusereitten armoilla.
Olen ollut aina töissä. Maksoin kaikesta puolet ja kun lähdin niin mies sai asunnon myyntivoitto-osuuteni kun en yksinkertaisesti jaksanut tapella. Noin 30 000 e. Joten tuskin olen maksattanut kellään mitään. Päin vastoin. Se että olis kyydittänyt sen yhden f... siiderilaatikon oli kai liikaa...
Kiitos vaan kommentistasi
Se on puhdasta epäkunnioitusta, ilkeilyä ja provosoimista, ja sellaisella käytöksellä on yleensä pitkät juuret, eli sitä on saanut harrastaa ilman, että kumppani (tässä tapauksessa sinä) on puuttunut asiaan ja osoittanut omat sietorajansa.
Jatkossa sinun on helppoa tunnistaa vastaavanlainen käytös, puuttua siihen heti ja antaa siitä palautetta, eli reagoida siihen, miten sinua kohtaan käyttäydytään. Siten siitä ei pääse syntymään taas pahaa tapaa, joka satuttaa sinua ja tekee vastapuolesta idiootin.
On siis kysymys myös sinun itsekunnioituksestasi, joka sallii sen, että sinua kohtaan saa käyttäytyä jopa noin ilkeästi.
Tahallista ilkeilyä ei tarvitse sietää, ei edes huumoriin piilotettua vittuilua - ei varsinkaan omalta puolisoltaan!
Mun miesystävä toimii tai toimi just noin ja osti aina juotavat hänen mielen mukaan.
Minä kun kävin kaupassa ostin myös hälle mistä hän tykkäsi ja sai juoda yksinkin.
Nyt on pitkään niin että hän mitätöittee ja ohittaa minut. Tiesin että loppu oli tulossa.
Hän tekemisillään vain nopeutti tilannetta eikä edes huomaa sitä.