Olemme seurustelleet jo nelisen vuotta ja tuntuu, että suhde polkee pahasti paikallaan. Emme asu yhdessä. Mies ei ilmeisesti ole edes kiinnostunut, koska omien sanojensa mukaan hän on jo kerran ollut avoliitossa ja kihloissa. Tämä on hyvin tyypillinen asennoituminen, kun hänen kanssaan yrittää keskustella. Siis minä-ajattelu. Tuntuu, että minun haaveita ja halujani ei oteta laisinkaan huomioon oli kyse sitten mistä tahansa. Mies harvemmin on valmis tekemään eteeni mitään. Joskus toki laittaa ruokaa oma-aloitteisesti, mutta jos ehdotan yhteistä tekemistä ei hän ole valmis osallistumaan, jos homma ei ole 100% häntä kiinnostavaa. Kovasti suunnittelee erilaisia menoja ja tekemisiä, mutta minä en ole yleensä osa niitä suunnitelmia, hänen kaverinsa kyllä. Yhteinen aika on useimmiten sitä, että tavataan kahvikupin verran nopeasti, mies puhuu itsestään, kiroilee "kiirettä", harvoin kysyy mitä minulle kuuluu. Seksiä tuskin on edes kerran kuukaudessa, joten sekin puoli tökkii. Taannoin ehdotin, että voisimme lähteä matkalle hänen täyttäessä pyöreitä, homma ei ottanut tuulta purjeisiin alkuunkaan... Kesällä olisivat sukujuhlat tiedossa minne sisarukseni tulevat puolisoidensa kanssa ja tiedän olevani jälleen kerran siellä yksin. Miestä ei moiset hömpötykset kiinnosta, sillä eihän hän edes tunne sieltä ketään. Kerroin, että voisi edes kerran tulla minun vuokseni, mutta se oli liikaa pyydetty. Ymmärtäisin jos mies olisi ujo tms, että juhlat voivat ahdistaa, mutta kyse on sosiaalisesta ihmisestä. Olen välillä miettinyt voisiko miehellä olla pelko viedä suhdetta uudelle tasolle, koska edellisessä pitkässä suhteessaan hän tuli jätetyksi ja joutui lopulta tyhjän päälle. Vai onko hän vain kerrassaan enemmän sellaista ei- seurustelevaa sorttia. Hänellä on kyllä useita suhteita takanaan, joissa ilmeisesti kaikissa on tullut jätetyksi.
Tälläkin hetkellä viikonloppu tulossa, jos tuuri käy niin sunnuntaina näemmä ja ehkä ehdimme viettää muutaman tunnin aikaa yhdessä, muun ajan hän on omilla menoillaan... Toisinaan tuntuu, kuin seurustelisi teini-ikäisen pojan kanssa, vaikka miehellä ikää kuitenkin jo 39... Olen kysynyt suoraan, että kiinnostanko häntä ja saan vastaukseksi "totta kai" . Minua hän kaipaa ainoastaan silloin, jos hänellä on elämässään murheita tai ongelmia. Olin taannoin ystäväni kanssa parin viikon matkalla ja kun tulin takaisin ja utelin oliko ikävä, sain vastaukseski, että oli niin paljon tekemistä että ei ehtinyt ikävöidä. Tuollaisen vastauksen kuuleminen ei kovin paljon toivoa anna. Keskustelu hänen kanssaan ei vain tuota mitään tulosta, koska hän ottaa aina asiat itseensä ja lopulta saan kiukkuisen kommentin "etsi sitten parempi mies". Nyt kuultuani tämän kommentin jo moneen kertaan, olen alkanut väkisinkin miettiä, että ehkä pitäisi ottaa neuvosta vaari....
On meillä ollut hyviäkin hetkiä, en minä tässä suhteessa muuten enää olisi, mutta mielestäni olisi vain aika viedä juttua jo jollakin tasolla pidemmälle. Ja tiedän että en itsekkään ole aina maailman parhain tyttöystävä, mutta miten sitä voisi olla, kun valtaosan ajasta tuntuu kuin olisi vain yksi hänen kavereistaan.
Tälläkin hetkellä viikonloppu tulossa, jos tuuri käy niin sunnuntaina näemmä ja ehkä ehdimme viettää muutaman tunnin aikaa yhdessä, muun ajan hän on omilla menoillaan... Toisinaan tuntuu, kuin seurustelisi teini-ikäisen pojan kanssa, vaikka miehellä ikää kuitenkin jo 39... Olen kysynyt suoraan, että kiinnostanko häntä ja saan vastaukseksi "totta kai" . Minua hän kaipaa ainoastaan silloin, jos hänellä on elämässään murheita tai ongelmia. Olin taannoin ystäväni kanssa parin viikon matkalla ja kun tulin takaisin ja utelin oliko ikävä, sain vastaukseski, että oli niin paljon tekemistä että ei ehtinyt ikävöidä. Tuollaisen vastauksen kuuleminen ei kovin paljon toivoa anna. Keskustelu hänen kanssaan ei vain tuota mitään tulosta, koska hän ottaa aina asiat itseensä ja lopulta saan kiukkuisen kommentin "etsi sitten parempi mies". Nyt kuultuani tämän kommentin jo moneen kertaan, olen alkanut väkisinkin miettiä, että ehkä pitäisi ottaa neuvosta vaari....
On meillä ollut hyviäkin hetkiä, en minä tässä suhteessa muuten enää olisi, mutta mielestäni olisi vain aika viedä juttua jo jollakin tasolla pidemmälle. Ja tiedän että en itsekkään ole aina maailman parhain tyttöystävä, mutta miten sitä voisi olla, kun valtaosan ajasta tuntuu kuin olisi vain yksi hänen kavereistaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Menetät kyllä parhaimmat vuotesi ihan idiootin kanssa. Mies ei syvennä suhdettanne ei näköjään edes ystävyys tasolla. Etsi tosiaan mies joka haluaa tulevaisuuden sinun kanssasi.
Jos ihminen on 39v ja käytös tuota luokkaa täytyy ihmetellä millä perustelet sosiaalisuutta. Kenen määrittelemänä . Miehen omien juttujenko ?
Sellainen olo alkaa itselläkin tulemaan, että ne parhaat vuodet valuu tätä myötä hukkaan. Onneksi on omakin elämä, johon olenkin keskittynyt viime ajat tiiviisti. Nyt kun on raskaampi elämänvaihe meneillään ja haluaisi tukea kumppanilta sitä saa anella ja saa hädin silti. Minä kyllä olen herännyt keskellä yötä hänen puhelinsoittoonsa ja mennyt hänen luoksensa, kun hän on tarvinnut minua. Homma ei vain toimi toistipäin... Sosiaalisuudella tarkoitan hänen laajaa kaveripiiriänsä. Kyllä hän saattaa kaverinsa ongelmia kuunnella ja auttaa, sekin tekee omasta olosta tavallaan jo katkeran.
Mitä ne ihmisen "ihmisen parhaat" vuodet oikein ovat? Niitäkö, jolloin ihminen hengittää vai onko sinulla joku ikähaarukka?
En jaksanut edes lukea loppuun, en kattelis tuollaista yhtään, hän ei tule muuttumaan, mutta hyvä ihminen arvosta ja kunnioita itseäsi ja kävele pois tuollaisen vätyksen luota!
Toihan kuvastaa minun miestäni ja nyt suhde onkin jo loppumassa.
Toivottavasti löytyy jotain parempaa. Olen välillä miettinyt lieneekö mies ollut kaikissa edellisissä suhteissaankin saman sorttinen, kun aina ovat naiset hänet ulos laittaneet. Onhan tuo hyvinä hetkinä huomaavainen, niitä hetkiä vain ei ole kovin usein.. alussa oli. Ehkä hän on alkanu pitämään minua itsestäänselvyytenä.
voi naiset sehän on panosuhde
Onkohan se miesystäväs ikinä käyny läpi niitä syitä omiin eroihinsa? Vai onko hän menny siitä, missä aita on matalin että kun nainen on eronnu hänestä, niin se syy eroon on naisessa. Jos se itsekriittinen katsonta omaan ex-suhteeseen jää käymättä, ei varmaan voi mitään oppia seuraavaan kertaankaan. Ja kun aina hänen uusi "yritys" on päättynyt siihen, että nainen on jättänyt hänet, on se vahvistanut hänessä vain yhdenlaisen suhdemallin. Sellaisen, et hänen ei kannata enää alkaa vakaviin suhteisiin ja hajottaa itseään siks, et tulis taas uudelleen jätetyks.
Siksi hän on varmaankin sun kanssa mielummin sillai "välimaastossa". Et on vähän olevinaan, mutta ei kuitenkkaan kovin vakavasti. Vaikka mielessään hän laskee sut jo nyt siihen, että sä jätät hänet kuitenkin. Sehän on hänen ajatusmallinsa. Ja jos sä et tee niin, hän epäilee sitä aina kun teille tulee jotain skismaa jostakin. Tai kun sä jätät hänet, hän saa vahvistuksen omille epäilyksilleen.
Epäilen, että erot ovat jollakin tasolla käsittelemättä, vaikka omasta mielestään hän on ne käsitellyt, ainakin tämä viimeisin ero. Kysyin joskus häneltä onko hänelle jäänyt edellisestä pitkästä suhteesta jonkinlainen trauma ja ei hän sitä kieltänytkään. Muistui mieleeni, että hän mainitsi miten joutui sen suhteen päättymisen myötä rakentamaan koko elämänsä alusta, koska kaverit olivat suhteen aikana jääneet vähemmälle. No nyt ne kaverit tuntuu olevan koko elämä. Kertomasi skenaario on käynyt omassa mielessäni yhtenä vaihtoehtona. Eronhan hän tavallaan ottaa joka kerta puheeksi kehottamalla minua hankkimaan paremman miehen, kun pienikin riita syntyy. Oikeastaan mistään ei ikinä saisi hänen kanssaan riidellä.
Toisinaan heittelen puolivitsillä erilaisia ajatuksia esille ihan vain saadakseni hänestä jotakin irti kuten "ehkä MEkin eläkkeellä asutaan Espanjassa" yms. Hän menee usein vaikeaksi ja poistuu paikalta. Yhteinen tulevaisuus ja sen suunnittelu uupuu tästä suhteesta täydellisesti. Se luo tietyn epävarmuuden ainakin minulle.
Etkö todellakaan ymmärrä missä mennään? Mies haluaa elää omaa itsenäistä elämäänsä eikä halua kysyä sinulta mihinkään mielipidettä, ja varsinkaan hän ei suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Sinä taas olet toista mieltä.
Toisinsanoen teidän tulevaisuuden odotukset ovat eriävät. Hänellä kuitenkin on täysi oikeus elää elämäänsä niinkuin haluaa ihan niinkuin sinullakin. Sinä vaan teet virheen kun mukautat elämääsi hänen omaansa, unohdat omat tarpeesi, olet saatavilla silloin kun hänelle sopii.
Siis mikä sinä olet? Olet koira joka kieppuu isännän jaloissa, tuijottaa isäntää ja odottaa että hän sanelee kutsuja ja käskyjä. Miksi teet tuollaista itsellesi?
Kyllä tuollainen kuvio hänelle sopii.
Nosta pää pystyyn ja jatka omaa elämää... vai jatkatko koirana?