Elisakettu

Olen Harrin kanssa samaa mieltä :)

.

"KEtuille on järjestettävä omat lauttavuorot!1!!1!!111!1!111!1!!!!"

har!11

.

Sain uupuslomaa kettujen vuoxi

Suuruskuppiini laitetiin strykniiniä ja lasijauhoa

Nyt löhölen Galapagsella

darwinin ketut ovat sexyorjinani

"Kettu, eli punakettu (Vulpes vulpes), on meille
tuttu eläin. Kettu on yksi maailman eniten
levinneistä petoeläimistä. Se on ollut kautta
aikojen arvokas turkiseläin. Alun perin nimi
kettu tarkoittikin sen nahkaa. Nahan saamiseksi
piti pyydystää repo. Lapsena minulle kerrottiin,
että kauniit revontulet syttyvät, kun repo
huiskii talvista hankea tuuhealla hännällään!
Ketun elintavat ovat tyypillisiä metsän eläimille.
Ketut elelevät joko pareittain tai pienissä
ryhmissä.

Pesän ne ottavat käyttöönsä usein toisten
eläinten, kuten mäyrän koloista. Niillä on pesä
erikseen poikasten kasvatusta varten ja toinen
pesä on ruuan varastoimiseen. Ketut viestivät
toisilleen elein, äännähdyksin, kuten haukkuen,
huutaen sekä hajumerkein. Metsässä ketun
pesän tunnistaakin usein pistävästä hajusta.

Kettu on melkein kaikkiruokainen. Se saalistaa
enimmäkseen öisin. Etupäässä sen ravintoon
kuuluvat pikku jyrsijät, hyönteiset, raadot ja
kasvit. Melko aktiivisesti se jahtaakin hiiriä, jäniksiä,
kanalintuja ja kaloja. Myös marjat, hedelmät
ja viljakin kelpaavat sille. Muistan, kuinka
kettu vei lapsuuden ajan kotini munivan kanan.
Se oli surkea temppu, joka harmitti pitkän aikaa.

Keväällä ketun pesään syntyy neljästä viiteen
pentua. Niiden hoitamiseen ja ruokkimiseen
osallistuvat sekä uros että naaras, joskus muutkin
suvun repolaiset. Pennut syntyvät sokeina.
Ne painavat syntyessään noin 100 grammaa.
Vasta parin viikon kuluttua niiden silmät aukenevat.
Ketun pennut ovat viehättävän näköisiä.

Lukuisissa kansantarinoissa kettu on usein kuvattu
ovelaksi ja viekkaaksi repolaiseksi. Nykyään
se on sopeutunut myös hyvin elämään
ihmisten läheisyydessä kaupungeissa."

www.krell.fi/liitteet/574/4/kristelli_1_2015_kevyt.pdf

.