On ehkä kamala sanoa, totean kuitenkin että kun lapset ovat pieniä niin aiheuttaa helposti väsymystä ja uupumusta eikä puolisolle ja suhteelle jää voimavaroja/mahdollisuuksia. Tilanne johtaa helposti vähenevään kommunikointiin, olemattomaan yhteiseen aikaan puolison kanssa jne. Monet naiset ja miehet sitten päättää lopettaa perhe-elämän eroon. Miksi perheessä jossa on pieniä lapsia käy näin kun lasten pitäisi olla luonnollinen jatke perheeseen??? En ymmärrä yhtään???
Lapset pieninä eron syynä
Ihmettelevämies
22323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
vinkki: sillähän sinäongelmasta pääset kun et tee koskaan lapsia.
Ei tarvitse pohtia tätä enempää. Ole hyvä, ei tarvitse kiitellä vinkistä.
Ihmisillä lienee nykyään aiempaa huomattavasti suuremmat odotukset sen suhteen, mitä kaikkea elämän pitää antaa mulle nyt heti.
Tyhmillä ihmisillä on noin. Järkevämmät ajattelevat, että liitto on kahden kauppa, molemmat antaa JA saa. Siihen puolestaan tarvitaan yhteispeliä. Jos toinen irtisanoutuu suhteesta unohtamalla toisen, se on kuollut. "Yhteinen paratiisi" on mahdotonta, ellei molemmat ole mukana rakentamassa sitä.
Vanhempien välinen suhde on perheen tärkein suhde. Jos se ei toimi/sitä ei saada toimimaan/tai toinen ei edes halua saada sitä toimimaan (= kaikki on hyvin (minulla)), niin ero kannattaa aina. Sillä tavoin lapsetkin välttyvät sairailta ihmissuhdekuvioilta.
Kun kakaratkin oppivat, että on saatava kaikki heti, tulee niistä sellaisia riiviöitä, että pilaavat koko perheen elämän.
Vanhemmista on tullut kakaroittensa viihdyttäjiä ja palvelijoita. Asutaan pientaloissa, yksi tai kaksi lasta, kavereita ei lähimaillakaan. Koko ajan pitää olla kakaroille viihdettä ja ajankulua järjestämässä ja harrastuksiin kuskaamassa ja niitä kustantamassa.
Kakarat kuriin ja kavereita ympärille, niin jää vanhemmille aikaa muuhunkin kuin kakaroiden hyysäämiseen.
Omassa lapsuudessa oli pihassa aina yli 10 lapsen porukka, joka omin päin järjesti leikit ja pelit. Futista ja nelistä pelattiin, vaikka kukaan ei kuulunut mihinkään seurajoukkueeseen.
EI ne laspet ole syynä eroon vaan vanhempien tapa hoitaa parisuhdettä ja kannattaa muistaa olla nainen ja mies eikä vain isä ja äiti.
"muistaa olla nainen ja mies eikä vain isä ja äiti"
Kaikkein tärkeintä vanhempien on olla ihminen.
Ap:nä sanon ettei usein jää voimavaroja suhteelle kun lasten hoito vaatii paljon, ei ole mahdollisuuksia yhdessä ololle kun lapsia ei voi jättää yksin (esim. hoitajien palkkaaminen maksaa) jne. niin siten ei jää puolisoille mahdollisuuksia viettää yhdessä aikaa tai yksinkertaisesti lähteä käymään ulkona yhdessä viettämässä laatu aikaa.
"ettei usein jää voimavaroja suhteelle kun lasten hoito vaatii paljon"
Resurssit tosiaan. Vanhempien olisi hyvä tiedostaa omat voimavaransa, sekä ennen kaikkea se mistä niitä saa lisää. Kukaan ei jaksa vain hoitaa lapsia ilman, että saa itse energiatankkausta välillä jostain. Mistä voimavaroja saa lisää, on tapana vaihdella eri yksilöiden välillä. Joku haluaa harrastaa, joku tavata muita aikuisia, joku vain olla omissa oloissaan jne. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon jakaa aikaa niin, ettei vanhemmat tai toinen vanhempi uuvu, sekä myös parisuhteelle.
Mikään ei estä sinua ja vaimoasi tutustumasta toisen lapsiperheen vanhempien kanssa ja kas, kun jompikumpi perhe haluaa laatuaikaa parisuhteeseen, toinen pariskunta hoitaa muutaman tunnin molempien lapsia. Tämä toimii tietenkin vastavuoroisesti. Näin kumpikin pariskunta saa laatuaikaa tarvittaessa vaikkapa joka viikko yhtenä iltana, jos näin keskenänne sovitte.
Meidän lapset olivat myös esim. minun veljeni perheen kanssa kesämökillä muutaman päivän ja veljeni lapset vastavuoroisesti meidän kanssamme. Eikä ollut minkäänlaista riitaa toraa eikä tappelua. Toki se isänä vaatii sen, että on niiden omien ja ystävien lasten kanssa niin fyysisesti kuin henkisestikin läsnä ja keksii niille tekemistä, pelaa futista, leikkii leegoilla jne. Minusta se oli erittäin helppoa ja mukavaa hommaa, meinaan se leikkiminen, mutta siihen aikaan ei ollutkaan kännyköitä eikä tabletteja.
Näin sitä ennen vanhaan laatuaikaa saatiin parisuhteeseen, joskus lapset olivat jopa yökylässä ystäväperheen luona! Ilmeisesti sinä et ole itse päässyt koskaan kenellekään hoitoon tai yökylään lapsuudessasi.
Niin ensin tulee rasittava pikkulapsiaika, sitten rasittava uhmaikä ja odotappa vaan sitä todella rasittavaa teini-ikää. Hienoa, että aloittaja ei ymmärrä. Toisten elämää onkin ainakin joidenkin vaikea ymmärtää. Samoin joku tuolla vielä arvosteli kuinka lapsista tulee riiviöitä ja ihan vain kasvatuksen tuloksena. Ei se välttämättä ihan noinkaan mene. Lapset on temperamentiltaan erilaisia, samoin voi olla erilaisia kehityshäiriöitä ym. Helppo varmaan jonkun itse enkelin vanhemman tuomita muita. Minusta on kurja, että ajatellaan lasten olevan syy eroon. En usko siihen koskaan. On tietysti tosiasia, että haastavan lapsen vanhemmat eroavat helpommin ja elämä rankempaa, mutta kyllä vanhempien omat jutut ja suhteen toimiattomuus ovat ne syyt eroon.
"On tietysti tosiasia, että haastavan lapsen vanhemmat eroavat helpommin ja elämä rankempaa"
Tuohon on pakko kommentoida, että lapsi on usein erittäin haastava silloin, kun vanhempien välit eivät ole kunnossa. Puhumattakaan siitä, että jos molemmilla tai toisella vanhemmalla ei ole itselläkään rajoja, niin eivät he lapsillekaan niitä aseta! Lapsen persoonallisuudesta riippuu miten hän tähän reagoi. Monet kuitenkin reagoivat niin, että reagoivat paljon, ja kaikkeen! Ikään kuin kerjäävät rajoja, kommunikointia, näkyvyyttä.
Yleensä eron syy pikkulapsivaiheessa on vastuun kaatuminen vain toisen vanhemman niskaan, toisen jatkaessa vapaata elämää. Syynä eroon eivät ole siis lapset, vaan toisen puolison itsekkyys. Kuka voisi luottaa tällaiseen puolisoon, jos itse sairastuu vakavasti? Parempi erota, ennen kuin katkeroituu.
Totta turiset. Juuri näin se menee.
juuri näin. Kun lapsiperhearki kaatuu vain toisen vanhemman päälle ja se parisuhteen toinen puolisko elelee oman mielensä mukaan, niin totta kai siitä ero tulee.
Samaten tämä some-aika aiheuttaa ristiriitoja parisuhteessa.
Mukamas eletään perhe-elämää, mutta istutaankin tietokoneella kaikki vapaa-ajat ja lapset saavat kasvaa omissa oloissaan. Syödään eineksiä, ei ulkoilla, ei ole säännöllisyyttä, napotetaan känny kädessä päivät pitkät.
Todellakin vanhemmista se ero aina johtuu. Kun parisuhteesta puuttuu yhteispeli, siinä ei ole mitään. Miettikääpä tykönänne tilannetta, jossa sinulta menisi jalka poikki. Vähintään kuuteen viikkoon et voisi tehdä mitään etkä käydä missään. Mitä puolisosi tekisi? Miten arki hoidettaisiin?
itse olen käynyt töissä kipsi jalassa 3 viikkoa, kainalosauvoilla könkkäsin bussille. Kun on toimistotyö ja lyhyt matka oli bussipysäkeille, niin ei se kipsi sairaalan lääkärin mukaan työssä käymistä estänyt.
Siinä sivussa sitä tuli hoidettua ruuanlaitot yms. muut kotityöt ihan itse. Tosin ei ollut niitä lapsia, mutta ei ollut ketään kodinhoitajaakaan, kun yksin asuin.
lisään vielä sen verran, että kaikkein vaikeinta oli kerrostalon alaoven avaaminen!
Ovi oli tosi, tosi jäykkä, samaan aikaan piti saada avain kääntymään lukossa, kiskoa ovea kahvasta auki ja toisessa kädessä piti pitää kainalosauvoja ja kauppakassia ja siirtyä pois avautuvan oven edestä. Suosittelen kokeilemaan sitä hommaa yhdellä jalalla seisten talviliukkailla.
Minulta meni myös jalka poikki, se leikattiin ja kipsattiin. Kaksi kuukautta kipsissä. Ja sen ajan olin sairaslomalla. Ihan kiva homma, sillä tuskin olisin pysynyt yhdellä jalalla ja kepeillä pystyssä niillä talven liukkailla keleillä. Enhän pysynyt kahdellakaan, siksi jalka meni poikki. Bussipysäkille oli tarpeeksi könkkäämistä kipsinkin jälkeen. Kesti varmaan kolme kuukautta, ettei yhtään tarvinnut irvistellä kävellessä, vaikka etanasti silloinkin etenin.
Juu, ja lapsia oli, mies. Lapset hoitivat, 10 ja 12 vanhat. Miehellä oli kiire, kuten tavallisesti. Juuri silloin kypsyttelin ajatusta erosta. Nykyisin on uusi mies, ja kuten arvata saattaa, hänellä on aikaa ja halua auttaa tarvittaessa.
Lapset eivät ole syyllisiä yhtään mihinkään vaan ainoastaan vanhemmat, jotka eivät osaa ja ymmärrä, tiedä ja taida, käsitä ja tajua.
Totta, että pienten lasten vanhemmat saattavat olla väsyneitä. Mutta miten avioero tilannetta helpottaisi? Vanhemmat eroavat parisuhteesta, aika useinkin, jos toinen haluaa olla sinkku (= ei välitä perhe-elämästä) ja/tai jos kumppani on hankalampi "hoidettava" kuin lapsi/lapset.
Juurikin näin. Jos avioliitto kuluttaa enemmän voimia ja tuo pelkkää negatiivisuutta niin silloin ero monesti on järkevä ratkaisu. Pitkään minullakin meni tämän tajuaminen. No, lapset tietty vanhempia jo.