lapset jää ,, ja isä muuttaa uuteen perheeseen

on niitä naisiakin jotka jättää puolison ja lapset .. ja muuttaa pian eron jälkeen uuteen kotiin kuin ei mitään ja alkaa huolehtia uuden perheen lapsista kuin omistaan ja jättää vastuun isälle entisistä.. ja jos edelliset lapset käyvät kahvilla tunnin pari niin asia on muka sillä kuitattu,, ja elatusmaksuilla.. en ymmärrä .. tällaista

niin siinä käy usein. Mies lähtee ja lapset jää. Itsensä ulkoistaminen lasten elämästä jatkuu tapaamisten lyhentämisellä,perumisella ym. Sitten ei tavata ollenkaan. Joten lapset käyvät vain kylässä kuin vieraalla ihmisellä. Toivon toki suhteen olevan läheisempi kuin se mielestäni on. En vain kanna asiaa enää koska kukin hoitaa oman tonttinsa. Minä kasvatin lapset yksin kun mies eli uutta elämää. Asialle en mitään mahtanut se vain meni niin. itse en ehkä olisi asiaa noin hoitanut vaan olisin uudesta rakkaudesta huolimatta halunnut lapset säännöllisesti pitemmäksikin aikaa. voi olla etävanhempanakin hyvin läheinen jos itse haluaa. etenkin kun lähivanhempikin tarvitsee omaa aikaa.sitä vaan ei aina ymmärretä kun aletaan pihtaamaan tapaamisia ,laskemaan ja kiukuttelemaan ettei o mun vuoro. Tyhmä mies kun niin aikoinaan teki koska nyt on lapset vieraantuneet todella.

Kun eroava pari keskustelee siitä kumpi lähtee ja kumpi jää, se on mies joka joutuu lähtemään. Vaimo sanelee (kiristää lasten tapaamisehdoilla ja elareilla) ja selittää lapsen parhaalla ja samaa virttä jatkaa sossun täti. Isä luulee sitten että lasten paras on kun isä lähtee ja äiti jää. Isän sydän itkee verta mutta ei näytä sitä tietenkään. Perästä päin saa kuulla että ukko lähti ja jätti vaimon ja lapset. Että semmosia naisia.

Lapset voivat itsekin valita! Halusin asua kaupungissa. Jäin sisareni kanssa asumaan kotiimme ja äitimme asui myös siinä, vaikka oikeus oli antanut "huoltajuutemme" isällemme.
Isämme suuttui päätöksestä ja tapasimme häntä kerran vuodessa tai joka toinen vuosi muutaman tunnin. Hän ei myöskään osallistunut kustannuksiimme mitenkään.
Äitimme oli "yksinhuoltajamme", johon hän ei terveydellisistä syistä pystynyt. Hain rahaa sosiaalihuollosta ja menin töihin heti, kun vain vähänkin jotain töitä sain.
Kummastakaan "vanhemmasta" ei ollut koskaan "huoltajaksi", enkä kummastakaan ole koskaan välittänyt!

tässä on tullut esille että mitä eronnut äiti haluaa ja mitä eronnut isä haluaa,, ja sen mukaan tehty päätöksiä.. onko sellaisia pariskuntia jotka kuuntelee ja miettii mitä ne lapset haluaa ja tarvii.. ja asettaneet lasten tarpeet omien mielihalujen edelle..

tässä tulee aika hyvin ilmi kun kukaan ei vastaa,, että kukaan ei ajattele lasta,, kaikki ovat vain oman onnen perään.. piittamatta siitä mikä olisi parasta lapselle.. se unohtuu täysin kun ollaan niin keskittyneitä omiin oikeuksiin ja omaan napaan.. harmi että lapsi jää aikuisten onnen jalkoihin,, aika usein..

säälin nykylapsia,, heidän vanhemmat ajattelevat vain omaa onneaan,, lapsia ei ajattele kumpikaan eroava puliso,, ei liiemmin isä kuin äitikään.. lapsi unohtuu kun omaa onnea etsitään ,, ja se oma napa onki kaikkein tärkein!!

Lapset asuvat minulla ja he ovat minulle tärkeitä. Yksinhuoltajuus on kuormittavaa, mutta arjen järjestelyt kestää, kun saa nauttia omien lastensa seurasta ja nähdä heidän kasvavan. Ex puoliso halusi oman vapauden ja näkee lapsiaan vähän omasta halustaan johtuen. Yritän parhaani mukaan tarjota lapsille tasapainoisen elämän. Lapsilla on kavereita, koulu sujuu ja arki sujuu. Olen oppinut organisoimaan kaiken, joten pystyn hoitamaan monia asioita nopeassa ketjutuksessa. Oma-aika on vähäistä, mutta sitä kuitenkin on ja sen käytön suunnittelen huolella. Elämämme ei ole täydellistä, mutta se on hyvää elämää, vaikka moni asia on elämässä mennyt aivan toisin kuin halusin.