http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/kohtelias_mutta_julma_deitti_ilmio_penkittaminen
Varmaan naiset harrastaa tuota paljon ja pitävät miehiä varalla.
Varmaan naiset harrastaa tuota paljon ja pitävät miehiä varalla.
Oletko penkittänyt deittikumppanisi
Sad-But-true
332087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Itselläni on kokemusta katoamistempusta eli mies hävisi treffien jälkeen tyhjyyteen, mikä tuntui todellakin tylyltä ja jätti kurjan fiiliksen. Nyt toki ajattelen, että hän ei ollut sitten mua varten. Fiksua olisi toki ollut vastata viestiini, vaikka sitten jättää tekstiviestillä, jossa olisi tietysti hyvä olla joku perustelu. Itse en harrasta naisena penkittämistä, koska en halua loukata ketään. Joskus olen muutaman kuukauden katsonut suhdetta, joka on mun puolelta ollut neutraali eli olen ollut vähän innostunut, mutta en niin paljon. Nykyään kokemuksen kautta luotan ensikontaktiin ja tunne ensitreffien jälkeen kertoo , haluanko jatkaa eli olenko todella innostunut vai en. Vain jos olen todella innostunut, niin haluan tavat tyypin uudelleen. Se on mun mielestä reilua myös treffikumppania ajatellen.
katoaminen ei ole penkittämistä.
Nykyään ensitreffeillä pitäis tehdä todella suuri vaikutus että jopa pitäis heti rakastua että tapailu voisi jatkua. Miksei vaan oteta rennosti ilman ennakkoluuloja. Naiset hylkää miehen jos ei pöksyt kastu heti 5 minuutissa.
Itse olen joskus ajatellut myös noin, mutta kokemuksen kautta olen senkin huomannut, että kemiat kolahtaa suhteellisen nopeasti. Ts. yhteinen huumori ym. mutta se ensikohtaaminen tietysti yleensä ratkaisee sen, haluanko tavata uudelleen. Puolivillaisiin juttuihin mukaan lähteminen ei enää oikein sytytä. Itse toisaalta pidän rauhallisesta etenemisestä, mutta mielestäni ongelma miesten kanssa on se, että esimerkiksi sänkyyn pitäisi mennä jo viimeistään toisilla treffeillä ja itse en halua. Pelkkä seksuaalinen vetovoima ei siis riitä, vaan ihmiseen pitäisi tutustua noin muutenkin ja en välitä mennä edes sänkyn, jos kemiat ei kohtaa myös henkisellä puolella. Vaikea löytää sellaista miestä nykymaailmassa:(
Tarkennetaan.
On vaikeaa löytää _kolahtavia_ miehiä jotka eivät vaadi päästä sänkyyn viimeistään toisilla treffeillä.
Ne miehet kun ovat _itsevarmoja_, _rentoja_, ja _sulavia_ eli kokeneita naisten kaatajia jotka eivät jää odottelemaan seksiä pitkään.
Älä tulkitse. Kysy, jos et ole varma mitä toinen tarkoittaa.
Monenko miehen nussima olet? Kuinka pian yleensä annat pillua?
Olet antanut pillua liian nopeasti ja ne miehet, joita Tinderistä tai muualta netistä valkkaat ovat tasokkaita pelimiehiä, jotka jos eivät heti saa niin siirtyvät seuraavaan.
MIes, joka ei jää odottelemaan pitkään seksiä saa mun puolestani painua sinne minne aurinko ei paista. Tällainen mies on itsetunnoltaan heikko luuseri, jota en todellakaan voisi kuvitellakaan ottavani vakavaan suhteeseen. Hän ei ole sen arvoinen.
Ihmiset, jotka haluavat tutustua rauhallisesti, ovat oivallisia uhreja moiselle.
Minä olen ollut ihmissuhteissani niin kärsimätön, ettei moista riskiä ole ollut. Jos minuun ei ole vastavuoroisuuden nimissä pidetty tarpeeksi yhteyttä, olen etsinyt uuden deitin. Joku on joskus kehdannut esittää loukkaantunuttakin.
En mutta nettideittailua kokeillessani huomasin että se olisi varmaankin väistämätöntä kuten myöskään suorien pakkien antaminen ei ole kivaa. Totesin pian ettei sovi minun luonteelle nettideittailutouhut kun toiset saattaa olla enemmän vakavissaan kuin itse enkä halua kenenkään mieltä pahoittaa kuten en myöskään omaani niin vetäydyin sitten suosiolla siitä hommasta pois.
Aika tarkaan oma kokemukseni.
Sikäli kuin asia ymmärretään ihmisen pitämistä "varasijalla" sillä välin, kun katsellaan josko löytyisi vähän ylempitasoisempaa seuraa niin ei, en ole harrastanut. Tämä on mielestäni eri asia kuin että tutustuu toiseen vaikkapa kaksilla tai jopa kolmella treffeillä, eikä odota että kipinäkeijun taika iskee heti kuin miljoona volttia. Se ei ole roikottamista, jos nämä treffit ajoittuvat liki toisiaan.
Ilmiö on joka tapauksessa vähän vastenmielinen. Ymmärrän toki, että kaikki haluavat mahdollisista kumppaneista parhaan mahdollisen, mutta täysosumia ei riitä kaikille, ja lopuissa, näin uskon, ei ole niin merkittäviä eroja että kannattaisi hyviä loukata roikottamalla heitä siltä varalta että sattuisi löytymään joku oikeasti parempi - eikä siis vain sellainen joka osaa esittää kuherruskuukauden ajan oikeasti parempaa. Tässä mielessä taktiikka, että kipinöistä on saatava kemiallisia palovammoja ensisilmäyksellä tai puhu kädelle on reilumpi. Sitä tässä ei tietty kysytty.
Joo, olen harrastanut. En "tietoisesti" mutta jos joku on ihan mukava ja sitä roikottaa mukana ja se siitä roikotettavan roolista ei itsekään pyri suuntaan tai toiseen niin sit homma menee noin.
Olen muutenkin näissä suhdekuvioiden valtaleikeissä ansioitunut perseilijä viimeisen päälle ja joku "penkittäminen" on synneistäni pienimpiä. Tästä syystä miellyn tietyllä tavalla ääripään naisiin, joko täysin alentuviin tai sitten sellaisiin joita vaan ei voi taivuttaa.
En ole kyllä moista penkittämistä harrastanut. Itse olen kyllä saattanut olla penkitettynä ainakin kerran. Eli siis yhden suhteen koko ajan. Mä en pidä penittämistä reiluna. Killuttaa toista ja samaan aikaan touhuilla ties mitä.
Voishan sitä sitten reilusti sanoa, että mä vielä etsin sitä jotakin enkä ole valmis sinuun sitoutumaan. Näin toiselle jää silloin vapaat kädet joko jatkaa ominpäin tai killua kintereillä, jos tykkää killua. :)
Mä tykkään, että rehellisyys on parempi tapa.
Penkittäminen on sitä että toinen uskoo olevansa suhteessa, vaikka mitään suhdetta ei oikeastaan ole olemassa. Tässä siis annetaan sille "uskovalle" osapuolelle enemmän valtaa.
"penkittäjän" kannalta se toinen ihminen on ihan ok, mutta ei ehkä mitenkään erikoinen tai siitä ei tule fiilistä että tämän kanssa ollaan suhteessa vaikka sinänsä tutustumista voidaan jatkaa, katsella.
Kumman osapuolen kokemat asiat ovat merkityksekkäämpiä? Onko sen penkitetyn yksityiset emootiot ja ihastustunteet se minkä kautta suhteet ja roolit pitää määritellä?
Eikö penkityksessä ihastunut osapuoli ole "ihastunut ihastumiseen" eikä niinkään siihen suhteen konkretiaan joka ei ole suunnilleen mitään muuta kuin satunnaista hengailua?
Mielestäni sen "penkittäjän" fiilikset on yhtä tärkeät määrittelyssä että mitä se suhde on, ellei jopa tärkeämmät koska ne fiilikset ovat pienin yhteinen nimittäjä.
Penkittäminen on sitä että toinen uskoo olevansa suhteessa, vaikka mitään suhdetta ei oikeastaan ole olemassa. Tässä siis annetaan sille "uskovalle" osapuolelle enemmän valtaa.
- Jep. Näinhän mä ajattelin. Valtaa, en ymmärrä miten missä suhteessa?
"penkittäjän" kannalta se toinen ihminen on ihan ok, mutta ei ehkä mitenkään erikoinen tai siitä ei tule fiilistä että tämän kanssa ollaan suhteessa vaikka sinänsä tutustumista voidaan jatkaa, katsella.
- Joo, näinhän mä taaskin ajattelin asian olevan.
Kumman osapuolen kokemat asiat ovat merkityksekkäämpiä? Onko sen penkitetyn yksityiset emootiot ja ihastustunteet se minkä kautta suhteet ja roolit pitää määritellä?
- Kummankin, mutta rehellisyys ei ole poissulkeva asia.
Eikö penkityksessä ihastunut osapuoli ole "ihastunut ihastumiseen" eikä niinkään siihen suhteen konkretiaan joka ei ole suunnilleen mitään muuta kuin satunnaista hengailua?
- Tai ihastunut ihmiseen. Mielikuvaan ainakin ihmisestä. Konkretia on sitäkin, jos annetaan ymmärtää, että tässä nyt ollaan suhteessa vaikkei ollakaan.
Mielestäni sen "penkittäjän" fiilikset on yhtä tärkeät määrittelyssä että mitä se suhde on, ellei jopa tärkeämmät koska ne fiilikset ovat pienin yhteinen nimittäjä.
- Rehellisyys ei silti ole paljon pyydetty. Avoimuus varmistaa sen, ettei penkittäjästä jää niin herkästi kusipää tunnelma.
Tarkoitin sillä "vallalla" siis valtaa määritellä. Tuossa korostetaan "penkitetyn" kokemaa fiilistä eikä oteta lainkaan kantaa tai otetaan negatiivisella tavalla kantaa "penkittäjän" fiiliksiin.
Tuossa siis asetetaan penkitetty uhrin rooliin ja penkittäjä tekijän rooliin. Tämä aiheuttaa tietynlaisen vaatimuksen; ihmissuhteiden olisi päädyttävä määritelmällisesti sen "enemmän tuntevan" eduksi ja toivomaan lopputulokseen.
Mutta sehän on täysin yksipuolista ja tunneperusteltua. Ei se niinkään voi mennä.
"Rehellisyys" on konsepti joka vaatii yleensä valinnan; olet in tai out. Mutta kun olen "penkittänyt" naisia en ole pystynyt valitsemaan in/out, kyseessä on autenttinen "en tiedä - ehkä" tilanne. Sehän on äärimmäisen helppoa jos toinen on automaattisesti "ei kelpaa" kategoriaa, silloin se on no-brainer. Mutta jos toinen on hyvä ja miellyttävä, joka tietyllä tavalla herättää itsen, mutta syystä tai toisesta homma ei kehity - mutta sekään ei ole epämiellyttävää - niin päädytään tuohon.
Miten siinä ollaan rehellisiä? Jo toiminta itsessään viestii tuota "ehkä" mentaliteettia. Miksi ihastujan harteille ei voi asettaa vastuuta; että hän aktivoituu, ottaa selvää ja laittaa selän seinää vasten - vaikka sitten ihastuksensa motivoimana (koska hänellä sitä driveä luulisi löytyvän) pakottaa tekemään ratkaisun?
Kun ajattelen naisia joita olen "penkittänyt" en ole koskaan kokenut heistä mitään negatiivista, ainakaan niin paljoa että hylkyä olisi sen takia tehnyt. Oikeastaan se mitä heistä ehkä olisin kaivannut on aktiivisempaa otetta, sitä että he oikeasti pyrkivät luokseni, kiinni minuun. Tällöin siis "penkittäjän" taustalla ei välttämättä ole mikään "pahantahtoinen alistamisentarve" vaan se voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kiinni kuin että penkitetty pitää tunteensa itsellään ja ne eivät koskaan pääse sytyttämään "penkittäjää" joka puolestaan jää odottamaan jotain kynnyksen ylittävää manööveriä koska hän sitä tarvii.
Minun kokemukseni penkitetyistä on "passiivisuus".
Miten ollaan rehellisiä? Kuten aiemmin jo kirjoitin, kertomalla rehellisesti että en ole valmis sinuun sitoutumaan. Voit sanoa vaikka, että tutustutaan rauhassa. Jos meinaat tapailla samaan aikaan muitakin, niin sekin olisi reilua kertoa. :)
Jos on epävarma, voi kertoa että on epävarma. :)
Kenekään ei tarvitse olla uhri, kun ollaan rehellisiä. Uhreja alkaa tulla vasta sitten, kun annetaan olettaa ihan vääriä asioita.
Ja voihan sitä sanoa suoraankin, että minusta tämä suhde on ihan ok mutta tuntuu ettei tämä nyt oikein etene mihinkäänpäin. Mä luultavasti olen liian rehellinen ja ehkä sillätavoin jopa loukkaava. Mutta ehdottomasti pidän kuitenkin parempana vaihtoehtona puhua suoraan, kun luritella liirum laarumia tai pitää ikuisesti mietintämyssyä molempien päässä. :)
En minä ollut valmis sitoutumaan nykyiseen vaimoonikaan jos asiaa olisi kysytty liian aikaisin kontra kehittyvä suhde. Tällöin siis "rehellisyys" ei ole mitenkään absoluuttinen arvo tilanteessa jonka voidaan olettaa muuttuvan olennaisella tavalla suuntaan tai toiseen.
Väittäisin että tässä rehellisyys siis ajaa turvallisuushakuisen ihmisen tarpeita, "Halua olla tarkasti kartalla". Mutta voiko tälläistä tarjota joku joka ihan rehellisesti on sillä hetkellä itsekin jokseenkin eksyksissä, vaikka sinänsä mukavasti eksyksissä onkin eikä seurakaan ole paskimmasta päästä?
Minäpä alankin nyt harvinaisen röyhkeäksi ja väitän että on täysin normaalia ja hyväksyttävää olla toimimatta omia intressejään vastaan. Jos tiedän että "äärirehellisyydellä" karkoittaisin luultavasti jonkun jonka EN halua karkaavan, ei tällöin moiselle typerälle rehellisyydelle ole yksinkertaisesti tilaa eikä sellainen rehellisyys ole myöskään kenenkään etu. Jos olen sitä mieltä että tässä voi olla jotain, mutta tarvitsen aikaa ja varmistusta - ja hyväksyn sen että tilanne voi mennä kumpaan tahansa suuntaan - niin silloin annan tilanteen jatkua ja se on enemmän mahdollisuuksia luovaa kuin se että "sulkee väkisin oven". Tällöin en kiellä sitä hyvää lopputulosta että ehkä jotain voi olla - vaikka voi olla olemattakin, kun taas ihastunut voi lytätä koko jutun koska en ole ihastumisessa yhtä pitkällä (tai välttämättä edes ihastunut, vaan miedosti kiinnostunut).
Tällöin siis tuo "penkittäminen" on avaavampaa ja mahdollisuuksia luovempaa toimintaa kuin ennenaikaisen ratkaisun pakottaminen. "Penkitetyistä" tarinansa kertovat vain negatiiviset skenaariot, positiivinen skenaario on että siitä muodostuu suhde - mutta sehän tästä on aiheen kannalta rajattu pois; eli siis koko jutussa on se bias että "Jälkiviisaana lempatuksi itsensä kokeneet kertovat tarinansa".
Nykyinen vaimoni on yhtälailla "penkitetty" aikansa, itseasiassa oli penkillään aika helvetin kauan ennenkuin homma eteni. Hyvä että jaksoi odottaa.
Kyllä mä vaan olen edelleenkin niin typerän rehellinen. Ei ole mun etu sekään, että kumpikaan ei puhu tai kerro missä mennään. Hyvä sinulle, että vaimosi jaksoi odottaa, ehkä sinäkin olit hänelle se en oikein tiedä tyyppi?
Kyllähän hyvän tyypin kohdatessa heti tietää, että kyllä mä tohon tutustun ja muut jää oitis sivuun. :)
Toki mun toimintamallini taitaakin olla ollut, että yksi kerrallaan ja katsotaan mitä siitä tulee. Muut ovet pidetään kiinni ja siksi myös itse olen aktiivinen joka puhuu ja vie asioita eteenpäin, kunnes toinen sanoo ei tää näin käy. :D
Toki tuon rauhassa etenemisen ymmärrän vähin ääniin, mutta VAIN, jos ei sauhuta muualla sen aikaa samaan aikaan. Tai JOS sauhutaan, niin silloin ollaan rehellisiä siitä sauhuamisesta. :)
Jos joku asiaa vaivaa, siitä pääsee puhumalla suoraan. Kysymällä suoraan. Tätä tässä jahkailussa haen. :)
Vanhalle jutulle uudet nimet.
Siis tohan on ihan täyttä paskaa.
Satunnainen tapailu jonkun kanssa vaikka puolen vuoden aikana ei ole mitään erikoista. Se on nimenomaan sitä eli satunnaista tapailua, usein kaveri-seksi-pohjalta.
Naiset vaan saavat tuosta aikaiseksi jonkinlaisen "suhteen" omassa pienessä päässään ja kuinka saattavat olla ihastuneita.
Katoamistemppu taas osoittaa raukkamaista vittupäämäisyyttä jossa toista ei koeta edes ihmisyyden arvoiseksi että kommunikoisi normaalisti. Sellainen yksilö on TÄYSIN SAIRAS JA PIPI PÄÄSTÄÄN.
Tämä "penkittäminen" on siis vain satunnaista tapailua jossa vaikuttaisi enemmän olevan kiinni siitä että henkilö joka kokee sen "penkittämiseksi" ajattelee tästä ihmissuhteesta täysin eri tavalla kuin tämä toinen henkilö.
Tottakai he ovat ihastuneita komeaan pelimieheen ja kuvittelevat saavansa tämän suhteeseen vaikka pelimies käyttää heitä vain varareikinä paremman puutteessa tai etsiessään tarpeeksi tasokasta naista suhteeseen.
Varsinkin helposti pillua antavat naisen menevät pelimiehillä tuohon reikä-kategoriaan.
Katoamistemppu on paras koska siinä viesti välittyy täydellisesti. Voi hitsinvitsi jos pikkuisen loukkaantuu; kyse ei ole ihmisarvosta (tai jos ihmisarvonsa sisällyttää randomeiden ihmisten tapailuun niin voi jösses sentään).
Silloin kun emme saa toisilta toivomaamme kohtelua, niin se on aivan selvä viesti siitä että nyt oli väärä henkilö kyseessä. Kai tämän tajuaa vähän yksinkertaisempikin? Katoamistemppu on sikäli nerokas että se ei sisällä turhaa lässytystä, vain olennaisen. "Sinä et ole minun ihmiseni, siksi poistun". Tätä ei edes sanota, vaan poistutaan.
Olen tehnyt katoamistemppujakin ja tiedän että viesti meni perille. En myöskään morjestele jokaiselle vastaantulijalle, en edes kaikille jotka tunnistan jostain, en edes kaikille naapureillekaan.
Sinun kaltaiselle kävisin laittamassa napin otsaan jos osuisi kohdalle.
Koska ethän ollut minulle mikään kuten et ole nytkään.
"En myöskään morjestele jokaiselle vastaantulijalle, en edes kaikille jotka tunnistan jostain, en edes kaikille naapureillekaan."
Taidat olla autistinen.
Muut eläkööt sinun pillisi mukaan, sinun totuuksillasi, arvoillasi, odotuksillasi ja sinun tunteitasi ja sosiaalista estetiikkaa palvellakseen?
Mietippä siinä miksi niitä katoamistemppuja tehdään.
"Varmaan naiset harrastaa tuota paljon ja pitävät miehiä varalla."
Halutuimmat naiset joutuu tekemään sitä ihan pakosta kun niille tulee ihan h..ti viestejä, yksi semmoinen nainen kertoi ettei niihin yksinkertaisesti ehdi vastaamaan ja tulee paljon vihaviestiä sitten jos kohteliaasti antaa pakit niin mieluummin sitten antaa vain olla.
Ei kai nyt idea olekaan, että kaikille vastaillaan. :)
Joukosta poimitaan ne mitkä herättää mielenkiinnon ja vastataan niille.
Naiset tuota tekee koska nainen valitsee miehen ja mies vaan odottaa onko nainen kiinnostunut
En. En voisi loukata ja satuttaa tahallani.