Olen parisuhteessa ns. entisen tapapettäjän kanssa. Miehelläni on takanaan pitkä liitto jonka aikana hän harrasti muita suhteita oikeastaan koko liiton ajan. Meidänkin suhde alkoi uskottomuudella, nyt oltu jo vuosia yhdessä. Tässä kohtaa ei kannata alkaa moralisoimaan, pettäjiä oli joka puolella meidän draamassa, ei puhtaita pulmusia ainuttakaan :D
Haluaisin kuulla löytyykö täältä ketään, joka olisi oikeasti lopettanut pettämisen löydettyään ns. elämänsä rakkauden? Voiko ihminen tässä mielessä muuttua?
Minun kohtaloani ei kannata voivotella vastauksissa, en ole ollenkaan mustasukkaista tyyppiä, vaan voisin ihan hyvin elää vapaassa suhteessa, jos mieheni sellaista haluaisi. Mies nyt vaan tuppaa olemaan sitä vähän mustasukkaista tyyppiä, mitä ilmeisesti monet pettäjät ovat, kun tietävät mihin kaikkeen itsekin kykenevät.
Haluaisin kuulla löytyykö täältä ketään, joka olisi oikeasti lopettanut pettämisen löydettyään ns. elämänsä rakkauden? Voiko ihminen tässä mielessä muuttua?
Minun kohtaloani ei kannata voivotella vastauksissa, en ole ollenkaan mustasukkaista tyyppiä, vaan voisin ihan hyvin elää vapaassa suhteessa, jos mieheni sellaista haluaisi. Mies nyt vaan tuppaa olemaan sitä vähän mustasukkaista tyyppiä, mitä ilmeisesti monet pettäjät ovat, kun tietävät mihin kaikkeen itsekin kykenevät.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ajatuksesi vapaasta suhteesta on erikoinen. Mitä mieltä olisit jos kumppanisi haluaisi suhteen exänsä kanssa? Vieläkö suostuisit jakamaan, olemaan vapaassa suhteessa?
Hyvä pointti, enpä ole ajatellut exää tähän kuvioon ollenkaan, koska se olisi aika mahdotonta hänen puoleltaan. Mutta joo, aika erikoiselta se tuntuisi, jos hän tulisi mukaan kuvioon. Mutta ehkä voisin sopeutua, ehkä.
Miksi pidät suhtautumistani avoimeen suhteeseen erikoisena? Kerro vähän tarkemmin mitä tarkoitat.
Tuo on kyllä vaikea juttu. Salasuhteesta alkanut on vaikea sanoa onko kykenevä olemaan uskollinen. En luottaisi koska kykeni sinunkin kanssa moiseen sori.
Tietyistä kommentista ja jutuista tietää aikapaljon, kuinka voi luottaa toiseen. En tarkoita tässä mitään vakuutteluja, vaa ihan muuta. Ihmiset kyllä muuttuvat, vaikka usein voikin sanoa, että ennuste lienee heikko. Joskus ei tarvita muutoksessa pysymiseen, kuin pienen pieni oivallus entisen tiedon päälle.
Etköhän sinä jo tiedä vastauksen, mutta haluaisit jostain syystä ulkopuolisen vahvistuksen asialle. Anna ukon mennä ja touhua sinä itse omasi salassa. Kuulostaa molemmille luontaiselta elämäntyyliltä.
Maailmassa on niin paljon uskottomuutta, mitä se kertoo ihmisistä? Ehkäpä juuri sen, ettei monogaminen elämäntyyli ole kaikille ihmisille luonnollinen. Yhteiskunnan normit vaativat pariutumista, perheen perustamista jne., mutta silti veri vetää harrastamaan seksiä useamman ihmisen kanssa. Jotkut ilmeisesti onnistuvat avoimissa suhteissa?! Eikö se kuitenkin ole parempi vaihtoehto kuin pettäminen?
Kyllä, ei enää pettämisiä koska siinä hän on, vierelläni, miksi olisin kiinnostunut kenestäkään muusta?
Meidänkin suhde alkoi niin, että mies petti naistaan minun kanssa. Itse olin sinkku. On siitä puhuttu ja lopputulema on, että koskaan ei voi tietää ja kannattaa elää tässä päivässä. Itse olin täysin vakuuttunut aikanaan, etten tämän miehen kanssa koskaan mihinkään suhteeseen ala. Olihan hän ensin varattu ja itse halusin vain vähän hupia. Tosin hänestä alusta asti pidin paljon. Muutenkin oli asioita, miksi en olisi valinnut suhdetta hänen kanssaan, mutta ei tuo pettäminen se pointti kuitenkaan ollut. Ajan kanssa kävi kuitenkin ilmi, että oli hyvin vaikea pysyä erossa toisesta.
Ajattelen ja olen laskenut, että hän saattaa toki pettää minuakin. Tosin jokin pieni oleellinen muutos on hänen ajattelussaan tapahtunut kaiken jälkeen, että suunnitelmalliseen pettämiseen en heti usko, ennemminkin se ehkä olisi tilanteentunnelmissa ajautuminen. Tämäkin on erilaista eri ihmisen kanssa. Hän on hyvin sosiaalinen ja valloittava persoona. Siis paljon enemmän aihetta ajautua tilanteisiin joissa tapahtuu, kuin sellaisella joka on vetäytyvä ja ujo. Elämästä ei tiedä ja olen rakastunut. Olen valinnut. Elän mieluummin näitä ihania hetkiä, kuin pelkään jatkuvasti tulevaa.
Paljastit juuri itsesi luinka itsekäs
Samoin, pelaamistaipumuksesta kertoo tämä kohta: "Olihan hän ensin varattu ja itse halusin vain vähän hupia. "
Mitä hupia on siinä, että pelaa toisen kanssa ja katsoo, että kuinka pitkälle uhri on valmis menemään. Pikku huvittelun vuoksi särkyy monta elämää, tosi lyhytnäköistä.
Mutta ilmanmuuta uskon, että ihminen voi muuttua. Olennaista on varmastikin ne syyt sille, miksi on pettänyt ja nehän voi olla tosi erilaiset. Ehkä vaikeinta muuttuminen on, jos on pettänyt siksi, että kiksit joita siitä huomiosta ja panemisesta muiden kanssa saa, ovat niin suuret, että ilman niitä tulee kriisi. Ja jos kriisin alaspainamiseen tarvitsee taas pettää... Ja olennaista on se suunta, mitä kohti pyrkii, taustasta huolimatta.
Itse en ole seksiin asti mennyt muiden kanssa suhteessa ollessa. Kerran tosin se oli lähellä, kun oltiin jo hotellihuoneessa. Sitä ei tapahtunut, vaikka haluni miestä kohtaan olivatkin suuret. Yhtähyvin se olisi voinut tapahtua. Se oli vain päätös. Nykyään en menisi hotellihuoneeseen kahden vieraan kanssa, enkä kiusaisi varattuja vaikka olisin sinkku. En vain näkisi mitään mieltä. Päätin sen jo sinkkuaikana. Olen siis minäkin muuttunut.
Siinä sitä on taas toisen ihmisen perhe ja elämä pilattu, mut jokainen tavallaan. Kun tulee väikäily, venkoilu, valehtelu, osallistumattomuus, vastaamattomuus, et ymmärrä silti missä mennään. Ei se mies halua helppoa elämää menettää, kun kerran siihen päässyt. Pohdit asioita täällä. Ehkä pelkäät, että hänen uusi kirjoittaa tänne. Eronneiden miesten kanssa on elämä kevyttä pelata, vaikka heillä olisi seurustelusuhde. Niin se vaan on. Ihmetyttää, miten teitä tietoisesti harvinaisen sinisilmäisiä löytyy pettäjien kanssa seurustelevista.
Venkoilu, vänkäily, vastaamattomuus ja osallistumattomuus...täytyy sanoa, että eivät todellakaan tule kuulumaan mieheni käyttäytymiseen, vaikka hän pettäisikin :D
Mutta sinä joka tämän kommentin kirjoitit, et tiedä suhteestamme mitään muuta, kuin mitä itse tässä tänne kirjoitin. Vain nuo sanat ja nekin tulkitset omalla tavallasi. Et ole elänyt suhteessamme ja kokenut niitä tilanteita, ennen suhteen alkamista ja suhteen aikana. Et tiedä edes sitä, miksi kumppanini erosi aikanaan suhteestaan, syy en ollut kuitenkaan minä. En usko itselläni niin paljon voimaa ja vaikutusta olleen, en hänen kohdallaan.
Lisäksi en lähde suhteeseen pelko pettämisestä-ajatus edellä. Kyllä olen lähtenyt tuohon suhteeseen iloiten siitä kaikesta hyvästä mitä meillä on ja muistaen sen, että inhimillisyys on ihana piirre.
Jokainen ihminen on mahdollinen pettäjä, se kannattaa aina muistaa. Elämässä voi jokaiselle tulla tilanne, jossa siihen ajautuu/joutuu/hupsista vain...erilaisia tilanteita ja aikoja on itsestä huolimatta ja muiden kanssa. Vannomaan ei kannata lähteä.
Vai eivät olisi! Voinpa hyvinkin sanoa, että sitä ei huomaa jos toinen pettää. Eivät ihmisen taidot vähene, vaan kasvavat kokemuksesta. Hän tarvitsee juurikin sitä jännityksen kihelmöintiä. Pelimiehet palaa aina pelaamaan.
Niin anna sen auringon paistaa. Samoin teen minäkin. Kiitos vahvoista sanoistasi teidän suhde tulee kestämään. Älä huoli noista kitkeristä kommenteista niiden takana voi olla yksinäinen katkera ja elämäänsä kyllästynyt hlö.
Ihmiset ovat niin erilaisia ja ajatukset elämisen tavoista niin erilaisia. Fhjvklmikille sanoisin, että ei sitä välttämättä huomaakaan, jos toinen pettää(mieheni on kyllä minulle sanonut, että tietäisin varmasti heti, jos hän tekisi niin, niin läheisiä olemme) mutta eri asia on, millaisia ihmiset ovat käytökseltään ylipäätään.
Tärkeiksi jutuiksi suhteessa ja elämässä olen kokenut että toista ei voi koskaan omistaa, itsestä ja parisuhteesta täytyy pitää huolta, rehellisyyttä ja avoimuutta on hyvä vaalia ja harrastaa keskusteluin ja teoin, toista kannattaa tukea ja kannustaa, mukavia yllätyksiä ja iloisia juttuja kannattaa harrastaa.
"Huomaisit kyllä, jos pettäisin" on yhtä tyhjä vastine sille, että "muut kyllä rientäisivät heti kertomaan". Tyypillinen nyxkakkonen olet. "Ei ollut ero sinusta johtuvista syistä", mutta tuskinpa exvaimo pitää syyttömänä? Tuskin muutkaan. Yleensä pettämällä on saatu hirveitä asioita aikaan ja aiheutettu muidenkin elämään syviä arpia, kuin sen exän.
Et voi toista omistaa. Sinusta et ole ehjä perhe, olet vain rikkinäisen parisuhteen paikkaaja. Täällä voit vielä lämmitellä itseäsi, mutta et muutoin millään salasuhteen hehkulla.
Hehän menivät yhteen niin mitenkä eivät ole ehjä perhe? Ei hän paikkaa kenenkään parisuhdetta vaan elää omaansa sen miehen kanssa, joka sattui olemaan varattu kun kohtasivat. Hän tajuaa kyllä, ettei ketään voi omistaa.
Mistä ex-vaimo voisi häntä syyttää? Mieshän siinä parisuhteessa eli. Hyvin harvoin pettäminen on se ainoa syy eroon. Monesti parilla on mennyt huonosti jo vuosia, riidelleet, sopineet, luvanneet että mä muutun, taas riidelleet, ilman pysyvää muutosta tilanteessa. Pettäminen sitten saa monesti jommankumman tajuamaan, että parempi erota. Ja tottakai se jota petettiin, julistaa kaikille että paska meni ja petti ja minähän otin eron. Vaikka todellisuudessa pettäminen on vain osa eroon johtaneista syistä. Eikös näin olekkin kun tarkemmin mietit?
Emme voi tietää, pettääkö mies "aurinkopaistaanyt" nimimerkin. Itse uskon myös, että ihminen voi muuttua. Hän muuttuu omasta halustaan, oman itsensä vuoksi, että itsellä olisi parempi olla. Ei kenenkään muun takia.
Mä petin entistä miestäni liiton vedellessä jo viimeisiään. Nykyistä miestäni ei ole tullut mieleenkään pettää. Näitä sivuja käyn lueskelemassa, koska läheiseni elää pettämisdraaman keskellä ties monettako vuotta. Mitään ratkaisua asiaan ei näytä tulevan, kumpikaan ei halua erota. Mä sanoin hänelle, että sulla on vaihtoehtoja. Jos valitset jäädä pettäjän rinnalle niin sitten suu suppuun ja narinat pois. Hänen miehensä kuuluu niihin, jotka pettää jatkuvasti. Vuosikymmeniä sitä tehnyt. Mä vaan kovasti mietin, mikä saa jatkamaan liitossa, jossa luottamus toiseen on nolla.
Eksääni voi varmaan pitää tapapettäjänä. Olimme kyllä molemmat suhteemme alkaessa sinkkuja, enkä itse asiassa silloin tajunnut, miten laajaa tämä hänen pettämisharrastuneisuutensa oli ollut.
Pettämisestä hän todennäköisesti pääsi meidän suhteemme ajaksi eroon, mutta ei koskaan ajatuksesta, että kaikki pettävät aina kun pystyvät. Siitä seurasi lopulta ihan sairasta mustasukkaisuutta (viivyin kauppareissulla viiden minuutin sijasta kahdeksan, varma merkki vieraissa käymisestä), joka pilasi suhteen. Ajatus kulki ilmeisesti jotenkin niin, että jos hän tyytyy yhteen naiseen, tämän pitää sitten olla seurannassa 24/7.
Olipa reippaasti kirjoitettu aloitus, kiitos siitä :D.
"Haluaisin kuulla löytyykö täältä ketään, joka olisi oikeasti lopettanut pettämisen löydettyään ns. elämänsä rakkauden? Voiko ihminen tässä mielessä muuttua?"
Tapapettämisessä on kysymys enemmän seksiriippuvuudesta kuin tavasta. Siksi muuttuminen on melko vaivalloista; vähintään yhtä vaikeaa kuin muistakin riippuvuuksista. Paitsi ettei hänen pettämisestä ole kenellekään haittaa, paitsi ehkä sinulle, vaikka et olekaan mustasukkaista tyyppiä. Se puolestaan, ettet ole mustasukkainen ja miehesi on - tekee suhteestanne hankalan. Mies nimittäin luulee omaa mustasukkaisuuden tunnetta todennäköisesti rakkauden tunteeksi. Ja kun et sellaista tunne, hän ei välttämättä pidemmän päälle koe suhdettanne onnistuneeksi, ja sinua hänelle oikeaksi. Voin tietysti olla väärässäkin. Harvoin kyllä olen. Ja tiedän koko paljon ja monen muotoisia asioita seksiriippuvuudesta ja sitä "potevista" ihmisistä.
Ei ole ollut mitään vaikeuksia, kun se oikea löytyi. Kertakaikkiaan upeaa ja yhteenkuuluvuudentunne on voimakas. OIkeastaan ei edes näe/rekisteröi enää muita samoin kun ennen. Tässä on oltu vuosia, enkä epäile ollenkaan etteikö myös oltaisi yhdessä loppuelämä. Lopulta on hyvä olla.
*reps* trolling
ROFL :D
Tapapettäjä ei arvosta parisuhdetta, ei omaansa eikä muiden vaikka löytäisikin "elämänsä rakkauden" tai sen joka siis tuntuu sillä hetkellä siltä elämän rakkaudelta.
Kyllä. Meillä oli kahden varatun sivusuhde, joka oli kestänyt kymmenisen vuotta. Olin sinkku kun suhde alkoi, mutta usean vuoden ajan seurustelin itsekin. 6 vuotta sitten juhannuksena päätin, että nyt tämä loppuu. Kerroin "salarakkaani" kumppanille meistä ja lupasin hänelle, että tulen aina kertomaan hänelle, jos vielä koskaan tapaamme puolisonsa kanssa. Sen koommin ei ole "ex-salarakkaani" uskaltanut ottaa yhteyttä. Jätin myös oman silloisen kumppanini, sillä eihän se terveellä pohjalla ollut, kun molemmat petimme toisiamme. Päätin, että minä en ikinä enää petä, eikä minua enää ikinä petetä (ainakaan kahta kertaa sama kumppani). Nykyisen kanssa juttelimme asiat heti alun perin selväksi suhteemme alussa 3 v sitten ja kerran hän kävi vieraissa pari vuotta sitten, mutta ihan luvan kanssa ulkomailla ollessaan pitkällä työkomennuksella. Itse en ole enää pettänyt, enkä petä.
Salasuhde jättää jälkensä ja piirtyy suhteilijoiden takaraivoon. Se on jännittävää ja helppoa hakea uusia virityksiä omaan suhteeseensa.
Kyllä minun tietämäni useammat salasuhteilijat syyllistyvät siihen helposti, kuten myös pystyvät hyväksymään sen kumppaniltaan.( sitä ei pidetä minään)
Kuten edellisestäkin " simpukantytär" -kommentista saimme sen lukea. Uusi miesystävä ei kestänyt työkomennuksellaan ilman seksiä, vaikka suhde oli uusi, mutta ei nähtävästi tarpeeksi tärkeä pysyäkseen uskollisena.
Noin uusi suhde ja mies heti vieraissa. Kertoohan se jotain suhteesta itsestään sekä myös tämänkin postauksen ajankohta. Entinen salasuhteilija vierailee juhannusyönä uskottomuuspalstalla,
Mitä susta kertoo simpukantyttären postaus heidän suhteestaan? Heillä on pelisäännöt selvät. Vieraissa käyminen ei suhdetta kaada. Ja miehellähän oli lupa tyydyttää tarpeensa joten ei edes pettämisestä ollut kyse.
Jokainen parisuhde on omanlaisensa. Siinä olevat luovat sille säännöt yhteisesti. Monelta draamalta vältyttäisiin, ellei ihmiset olisi niin parisuhdeuskollisia. Seksi on iloinen asia ja jos siitä nauttii muunkin kuin vakikumppanin kanssa niin keneltä se on pois jos siitä on yhteisesti sovittu? Molemmilla lupa virkistyä välillä jonkun muun kanssa.
Avioliitossa ja yleensäkin parisuhteissa sattuu paljon pahempia asioita kuin vieraissa käyminen. Mun mielestä on erittäin heinoa, jos pari pystyy sopimaan tuollaiset asiat ilman turhaa draamaa.
No meillä on pelisäännöt selvät, mutta ei kumpaakaan kiinnosta vieraat. Ja mitä tuossa edellä joku kommentoi, suhteemme laatua, niin hakoteillä oli minun mielestäni. Juuri sellaiset ihmiset, jotka nopeasti hullaantuvat minun mielestäni ovat keskimääräisesti herkimpiä pettämään. Eikä suinkaan hitaasti rakastuvat. Itse rakastuin mieheeni, kun olimme seurustelleet 8 kk ja mieheni puolisen vuotta myöhemmin. Minä en voisi rakastaa kumppania, jota en todella tunne hyvin. Ja se on puppua, jos joku väittää tuntevansa uuden seurustelukumppanin alle puolessa vuodessa. Ei meistä enää kumpikaan mitään virkistyksiä kaipaa, osaamme virkistää tosiamme yhdessä. MUTTA todentotta joskus voi tulla aika, että jompi kumpi meistä ei enää halua tai pysty esimerkiksi yhdyntään ja vaikka seksissä on paljon muutakin ihanaa, niin olisihan se äärettömän itsekästä vaatia rakastamaansa ihmistä olemaan ilman sitä, jos itse ei pystyisi.
Minä näen pettämisen niin, että se on kaikkein suurinta tyhmyyttä, mitä ihminen voi ITSELLEEN tehdä. Turhaa roikkua suhteessa, jos "joutuu" pettämään salaa. Jos ei ketään muuta rakasta, niin itseään pitäisi sen verran rakastaa, että ei alistu toisen alistamiseen/rakkaudettomuuten ja se on ihan yhtä julmaa kumppaninsa alistamista/rakkaudettomuutta, kun vaatii toista olemaan ilman seksiä tai vähemmällä seksillä kuin henkilö haluaa verrattuna siihen, että pettää kumppaniltaan salaa.
Olen vaan sitä mieltä, että ei kerta kaikkiaan tee mieli vieraita, eikä nauti vieraan kanssa seksistä, jos oma parisuhde on kunnossa. Eikä kukaan pääse kenenkään parisuhteeseen väliin, jos parisuhde on kunnossa ja onnellinen. Toistan taas tätä samaa, mutta niin se vaan on. Jos jotain uskottomuuteen liittyvää edes toinen harkitsee, niin se on vakavan parisuhdekeskustelun paikka. Turhaa olla väärässä suhteessa, jos yhteisymmärrystä ei löydy.
" Kertoohan se jotain suhteesta itsestään sekä myös tämänkin postauksen ajankohta. Entinen salasuhteilija vierailee juhannusyönä uskottomuuspalstalla"...
Mitähän se suhteesta kertoo? No, voin kertoa, että se kertoi sen, että olin eilen(kin) aivan selvinpäin, en juurikaan käytä alkoholia ja mieheni kanssa olimme vuoteessa, molemmilla omat tabletit sylissä ja katseltiin, mitäpähän katseltiin, olin lukenut iltapäivälehtien ja ylen sivut ja sitten tulin tänne, syy jäljempänä. Oltiin käyty saunassa leffan jälkeen ja nukkumaan rupeilemassa. Sitä se kertoi oikeasti. Millainen tila semmoiselal suhteella sitten on? Olisi kiva kuulla :-)
Katsoimme telkkarista sen leffan, Levottomat illalla ja se sai minut taas ajattelemaan, että on se vaan niin säälittävää, että ihmiset elävät elokuvan parisuhteissa, joissa muka joutuu pettämään tai muka joutuu olemaan petetty....kun muka ei mikään riitä - ja pyh, sellainen hlö ei vaan ole oikeassa parisuhteessa.
Maailmassa, myös Suomessa, on paljon pareja, jotka käyvät vieraissa - kuka harvemmin, kuka useammin - voisiko sanoa samanaikaisesti "luvan kanssa", mutta kuitenkin "ilman lupaa". Eli on olemassa koko joukko ihmisiä - etenkin tietynlaisia persoonaltaan, usein sisäänpäin suuntautuneita, joiden mielestä on kiusallista puhua kumppanille uskottomuudesta, tai vieraissa käymisestä - paljon kiusallisempaa kuin se, että puolisokin kävisi joskus vieraissa. Jos uskottomuus tulee tietoisuuteen - siis kumppanille, niin ei hän siitä mitään älämölöä nosta. Miksi pitäisi? Toisen itsenäinen päätös.
No voi hyvää päivää! Jos kumppanin kanssa on kiusallista keskustella - tai no, onhan jostain kiusallista keskusella, mutta kyllä kumppanin kanssa vaan pitää keskustella kiusallisistakin asioista. Miksi olisin suhteessa, jossa kumppani ei riitä? Miksi olla parisuhteessa, jos kuitenkin tekee itsenäisiä päätöksiä, joista ei ilkeä keskustella parisuhteen toisen puolen kanssa? Ja olipa se nolostuttava keskustelun aihe vaikka salaolut tai salasuklaa, niin on kyllä tavallisen huonossa kunnossa parisuhde, jos salaa pitää tehdä asioita, eikä ilkeä kertoa kumppanilleen. En ainakaan minä olisi päivääkään suhteessa, jossa ei kaikista asioista voida jutella. Jokainen taplaa tavallaan, mutta en vaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että jotkut "joutuvat pettämään" tai "joutuvat sietämään pettämistä"...en ymmärrä.
"kyllä kumppanin kanssa vaan pitää keskustella kiusallisistakin asioista."
Miksi pitäisi? Eihän kaikista asioista muutenkaan keskustella, kun/jos ei ole tarvetta.
Itse en sanoisi milloinkaan "joutuu pettämään" tai "joutuu sietämään pettämistä". Ei joudu. Kyllä se menee niin, että "haluaa pettää, tai pikemmin: haluaa seksiä jonkun toisen kanssa" tai "haluaa sietää kumppanin pettämistä/seksiä toisen kanssa". Mikäli ihan oikeasti väittää "joutuu sietämään pettämistä", niin se tarkoittaa läheisriippuvuutta. Jos taas jatkuvasti ja jatkuvasti "joutuu pettämään", vieläpä vaihtuvan kohteen kanssa, se tarkoittaa seksiriippuvuutta. Riippuvuus puolestaan on aina riippuvuus. Riippuvuus päättää mitä ihminen tekee.
"Juuri sellaiset ihmiset, jotka nopeasti hullaantuvat minun mielestäni ovat keskimääräisesti herkimpiä pettämään. Eikä suinkaan hitaasti rakastuvat"
Minun mielestä rakastumisella ei ole kovinkaan paljon tekemistä pettämisen kanssa. Uskottomuus on aina seurausta ihmisen täyttymättömistä tarpeista. Yleisin tarve on seksi. Jos sitä vakisuhteessa on, niin se ei jollain tasolla tyydytä. Tai vaikka tyydyttäisikin, niin haluaa lisää, toisenlaista, vaihtelua. Kerran, joskus, tai useammin.
Tai sitten vakisuhteessa ei henkinen puoli, tai käytännön asiat tyydytä. Silloin ihminen lähes automaattisesti a) masentuu b) hankkii henkistä seuraa. Henkinen seura puolestaan johtaa usein myös seksiin.
Ihan tosiasia on, ettei parisuhde riitä ainoaksi läheiseksi ihmissuhteeksi. Mitä enemmän sitä yrittää, sitä todennäköisemmin epäonnistuu. Ihan turhaa luodaan kumppanille paineita kaikista omien tarpeiden tyydyttämisestä. Se on mahdotonta.
Mitä "monipuolisempi" ihminen, sitä haasteellisempi parisuhde on. Esim. itselläni on aina ollut läheisiä miespuolisia ystäviä (enemmän kuin naispuolisia), sekä kaksi tärkeää harrastusta. Niinikään tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja yksinäisyyttä. Arvostan myös tietynlaista itsenäisyyttä päättää omista asioistani. Siksi en voi kuvitella olevani parisuhteessa miehen kanssa, joka ei olisi ainakin suurin piirtein samoilla viivoilla kanssani. Miesystäväni kanssa tunnen oloni todella vapaaksi ja ihanaksi. Rakastuin häneen sillä hetkellä, kun hän sanoi, että haluaa oikeasti kuulla vain sellaisista asioista, joista oikeasti HALUAN hänelle puhua. Minun tyyppiset ihmiset eivät halua puhua mistään keskeneräisistä aiheista, jotka ovat ns. vaiheessa, työn alla. Vasta kun omassa päässä on selvillä miten asia menee, siitä haluaa puhua. Ei tosin välttämättä silloinkaan. Viestinnästä kun suurin osa on jotain muuta kuin sanoja.
tapapettäjä=paskis
Tapapettäjä on seksiaddikti. Riippuvuus ei tee kenestäkään paskista. Naisten houkutteluun tarvitaan sitä paitsi tietynlaista älykkyyttä ja sitkeää yritystä.
Rakastaminen ja pettäminen ovat kaksi eri asiaa. Olen pettänyt ja tulen pettämään rakastamisesta huolimatta. Aina.
Olen avioliitossa sarjapettäjän kanssa. Oma suhteemme alkoi pettämisellä mutta monta vuotta olin itse vakaasti siinä uskossa että olen se ainoa. No en ollut. Vieraita (minulle vieraita) naisia on ollut monta mutta yksikään ei ole jäänyt miehen matkaan pysyvästi. Nyt minä olen se joka on lähdössä tästä epäterveestä suhteesta ja mieheni tekee kaikkensa jotta muuttaisin mieleni ja jäisin. Keskustelua asiasta kaipaan kyllä ja vaadin tilintekoa menneistä vuosista ja sitten menen. Rakkaus loppui jo ajat sitten mutta en voinut luovuttaa silloin kun muita naisia kuvioissa, vieras ei voi voittaa minua.
"Rakkaus loppui jo ajat sitten mutta en voinut luovuttaa silloin kun muita naisia kuvioissa, vieras ei voi voittaa minua. "
Siispä miehesi ei ole teistä kahdesta ainoa, jolla on vakavia ongelmia...
Surullinen tarina. Kuvaa hyvin ihmistä, joka on oman itsetuntonsa kadottanut pettäjän rinnalla. Sä et ole mikään voittaja tuossa kuviossa. Jos olisit voittaja, miehellä ei olisi muita naisia. Hän olisi rakkaudesta itseään ja sua kohtaan lopettanut pettämisen koska sä olisit hänen mielestä paras. Mutta kun et ole. Sä olet vaan yksi muiden joukossa, et ykkönen etkä kakkonen.
Sun kirjoitus lienee totta monen pettäjän kanssa parisuhteessa olevan kohdalla. Paha on olla. Luottamusta toiseen ei ole, ei rakkauttakaan. Yhdessä vaan pitää pysyä että saa näyttää olevansa parempi kuin muut. Ylpeyskö noin saa toimimaan? Olen samaa mieltä kuin filo_sofiaa. Sulla on paha ongelma pään sisällä.
Saattaapi olla että minullakin on paha ongelma pääni sisällä mutta oikea syy siihen miksi jään on raha. Pikkuhiljaa olen siirtänyt omaisuutta omiin nimiini ja mies on omantunnon tuskissaan laittanut nimeä paperiin. Että siihen se sitten perustuu, kun ero tulee niin ukko lähtee, talo yms jää. Hyvät naurut sain kun luin kyökkipsykologin uskomuksia siitä millainen olen. Minä en usko olevani parempi kuin muut vaan tiedän asian olevan niin.
Aika huvittava tuo kommentti, että jos olisi tavannut 'elämänsä rakkauden* Kyseessä ilmeisesti on jo ikää omaava mies. Voit uskoa että niitä 'elämän rakkauksia ' on ihan oikeasti tullut eteen hänellekin vaikka kuinka monta. Ajatteletko ihan oikeasti että muut aikaisemmat naiset eivät olisi olleet hänen elämänsä rakkauksia ?
Niitä muita naisia miehesi ilmeisesti on vain pannut???, mutta ei rakastanut. Herääpä jo. Miksi mennä yhteen tapapettäjän kanssa, voihan sitä nauttia miehen seurasta ilman sitoutumista ja yhdessä asumistakin. Miksi et eläisi hänen tavallaan.
omatunto soimaa ja onko kivaa kun rikoitte toisten parisuhteen vaan siksi ku mies haluaa seksiä, siis koko koti särkyi sen takia..