Erosin lähes 6 vuotta sitten 10-vuoden suhteesta, kaksi lasta meillä on. Rakastuimme aikoinaan ensisilmäyksellä, sanomatta sanaakaan. Ero oli hyvin vaikea ja raastava, edelleen joka vuosi sinä kuukautena, kun erosimme, tunnen kipua. Ero oli minun pitkän ajan päätös. Yhteiselo ei onnistunut, koin henkistä väkivaltaa ja mustasukkaisuutta niin paljon, että olin todella loppu. Mies ei olisi luovuttanut ja hänellä kestikin huomaattavasti pidempään asettua aloilleen. Nyt vuosien jälkeen suhteemme toimii hienosti, näen hänessä taas vain sen ihanan miehen johon rakastuin. Lapset olemme aina kyenneet hoitamaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Vaikka tiedän mitä elämä hänen kanssaan oli, niin silti hän on se ainoa suurin elämäni rakkaus. Rakkaus ei ole loppunut vieläkään, kuuden vuoden jälkeen! Kaipaan, välillä niin, että sattuu. Katson salaa häntä ja ihastelen. Yritän vaikeimpina hetkinä muistuttaa itseäni miksi erosimme ja mikä oli pielessä. Silti rakastan. Loppuuko se koskaan?
Milloin rakkaus loppuu? Loppuuko koskaan?
EdithPi
2382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi sanoa että omalla kohdallani ei ole loppunut. Vaikka erostamme on aikaa jo 32 vuotta! Meillä ei ole lapsia. Olen ollut sen jälkeen, kihloissa, naimisissa, mutta edelleen hän on minulle se Elämäni Mies. Ei ole ketään muuta miestä niin kuin hän. Tulevastahan en tiedä mitä se tuo tullessaan. Mutta olen koko tämän 32 vuotta häntä kaivannut eikä kaipaus ole yhtään vähentynyt. No, onneksi on muistot!!!
Sinun kohdallasi kuulostaa pahalta tuo henkinen väkivalta ja mustasukkaisuus. Harvoin ne ihmisestä häviää. Mutta hieno homma että tulette nykyään noin hyvin juttuun! Kannattaisi ehkä vain olla ystäviä huomioon ottaen menneisyydessäsi oleva tuskainen aika puolisosi kanssa, kuitenkin.
Itse juuri eronneena toisinaan kipuilen suhteessa entiseen elämääni. Minun ex mieheni on komea mies. Katselen häntä vieläkin ja kaipuu iskee vatsaa. Mutta sitten mietin sitä, kuinka jo vuosia voin pahoin suhteessamme. Hän petti luottamukseni enkä päässyt siitä ylitse. Nämä ajatukset palauttavat minut takaisin maan pinnalle. Olen nyt yksin ja viihdyn tässä. Ei tarvitse selitellä mitään, ei kenellekään. En edes kaipaa parisuhdetta tällä hetkellä. Kaikki viakeudet alkavat heti kun vakiinnutaan. En voi ymmärtää miesten tapaa kohdella naisiaan. Kun seurusteluvaihe on meneillään haetaan vaikka kuu taivaalta. Sitten se loppuu kuin seinään kun pappi on aamenensa sanonut. Itse ollut aina se osapuoli joka pitää parisuhteesta huolta eikä ole se nalkuttava akka keittiössä Kokemusta kahdesta pitkästä parisuhteesta on. Itse ollut se antavampi osapuoli. Enää ei tarvitse antaa kenellekään mitään. Helpottavaa.