Mitä tapahtuu seurakunnalle, jonka pastori ei enää saarnaa syntiä vastaan
Jumalan kiitos, Daavidilla oli pastori, joka ei pelännyt ihmistä.
Profeetta Naatan oli Daavidin pastori.
Hän ei arkaillut tuoda julki laumansa syntiä, kuningas mukaan luettuna.
Minä näen Naatanin hurskaana paimenena, joka itkee seurakuntansa synnin tähden.
Se oli varmaan hänelle hyvin raskasta, kun Daavid, jota kaikki pitivät hurskaana ja oikeamielisenä, peitteli syntiään.
Naatan tiesi kaiken, mitä Daavid oli tehnyt, koska Pyhä Henki oli sen hänelle ilmoittanut. Vanhurskaana pidetty kuningas oli rikkonut kolmea pyhää käskyä vastaan: Hän oli himoinnut toisen miehen vaimoa ja varastanut sen häneltä. Hän oli tehnyt huorin hänen kanssaan. Ja hän oli tehnyt murhan peittääkseen sen. Kuinka Naatan toimi siinä tilanteessa? Kuinka tämä pyhyyden saarnaaja nuhteli sellaista, joka peitteli hirvittävää syntiään?
Monet nuoret saarnaajat ovat kysyneet minulta saman kysymyksen: “Kuinka minun tulee käsitellä syntiä seurakunnassa?
Niin monet avioparit eroavat ja monet elävät haureudessa.
Minä tiedän, että minulla on vastuu saarnata heille Jumalan Pyhyyttä. Mutta en halua ajaa ketään pois seurakunnasta sellaisella saarnaamisella.”
Minun vastaukseni noille nuorille saarnaajille on aina sama: “Seurakuntasi kuuntelee mitä tahansa, mitä sinun on sanottava, jos sinä sanot sen kyynelin.
Et voi lyödä heitä sanomallasi.
Heidän on nähtävä, että sydämesi on murtunut.
Yritä saada heidät parannuksen tekoon saarnaamalla Jumalan armoa.
Hänen sanansahan on kaksiteräinen miekka. Mutta sinun on käytettävä sitä samenttihansikkaat kädessä.”
Tietenkään tämä ei ole jokaisen sarnamiehen asenne. Saan säännöllisesti kirjeitä uskovilta, jotka sanovat: “Sinun pitäisi kuulla sen ja sen pastorin saarnaavan. Hän käyvät käsiksi syntiin voimakkaasti.”
Mutta suurin osa noista saarnaajan äänitteistä on vain vihaista sanatulvaa ulkonaisia asioita vastaan. Heidän sanomastaan puuttuu Jumalan armo ja laupeus.
Paremminkin he asettavat raskaita taakkoja lampailleen, eivätkä nosta sormeaan auttaakseen heitä.
Minä uskon, että Naatan on hyvä esimerkki siitä kuinka hurskas saarnaaja paljastaa synnin.
Hän ei rynnännyt Daavidin luo käsiään huitoen ja ääni jylisten.
Hän ei osoittanut sormellaan Daavidia ja huutanut: “Sinä olet se syyllinen!”
Ei, hän toi Jumalalta valtavan paljastavan sanoman suurella viisaudella, voimalla ja hellällä laupeudella. Ja hän käytti siinä vertausta.
Naatan sanoi Daavidille: “Köyhällä miehellä oli vain yksi lammas. Se oli koko perheen lemmikki, ja rakastettu kuin perheen jäsen. Tuo lammas saattoi maata jokaisen sylissä ja halusi hellyyttä.
Ja tuo mies huolehti siitä ja ruokki aivan kuin lapsiaankin. Köyhällä miehellä oli rikas naapuri, jolla oli monta lammaslaumaa.
Eräänä päivänä rikkaalla miehellä oli vieras. Kun ruokailun aika tuli, hän lähetti palvelijansa teurastamaan lampaan.
Ja hän sanoi palvelijalle, että älä ota lammasta omista laumoista, vaan varasta naapurin lammas, teurasta se ja tarjoa vieraalle aterialla.
Kun Daavid kuuli tämän, hän meni pois tolaltaan.
Hän sanoi Naatanille: “Tuo rikas mies on kuoleman oma!” “Niin totta kuin Herra elää, mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma. Ja karitsa on hänen korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut” (2.Sam.12:5-6).
Tässä kohtaa Naatanilla varmaan oli kyyneleet silmissä.
Vavisten hän sanoi Daavidille: “Sinä olet se mies. ... Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan....
Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi” (2.Sam.12:7, 9).
Lue lisää...
http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts050117.htm
Jumalan kiitos, Daavidilla oli pastori, joka ei pelännyt ihmistä.
Profeetta Naatan oli Daavidin pastori.
Hän ei arkaillut tuoda julki laumansa syntiä, kuningas mukaan luettuna.
Minä näen Naatanin hurskaana paimenena, joka itkee seurakuntansa synnin tähden.
Se oli varmaan hänelle hyvin raskasta, kun Daavid, jota kaikki pitivät hurskaana ja oikeamielisenä, peitteli syntiään.
Naatan tiesi kaiken, mitä Daavid oli tehnyt, koska Pyhä Henki oli sen hänelle ilmoittanut. Vanhurskaana pidetty kuningas oli rikkonut kolmea pyhää käskyä vastaan: Hän oli himoinnut toisen miehen vaimoa ja varastanut sen häneltä. Hän oli tehnyt huorin hänen kanssaan. Ja hän oli tehnyt murhan peittääkseen sen. Kuinka Naatan toimi siinä tilanteessa? Kuinka tämä pyhyyden saarnaaja nuhteli sellaista, joka peitteli hirvittävää syntiään?
Monet nuoret saarnaajat ovat kysyneet minulta saman kysymyksen: “Kuinka minun tulee käsitellä syntiä seurakunnassa?
Niin monet avioparit eroavat ja monet elävät haureudessa.
Minä tiedän, että minulla on vastuu saarnata heille Jumalan Pyhyyttä. Mutta en halua ajaa ketään pois seurakunnasta sellaisella saarnaamisella.”
Minun vastaukseni noille nuorille saarnaajille on aina sama: “Seurakuntasi kuuntelee mitä tahansa, mitä sinun on sanottava, jos sinä sanot sen kyynelin.
Et voi lyödä heitä sanomallasi.
Heidän on nähtävä, että sydämesi on murtunut.
Yritä saada heidät parannuksen tekoon saarnaamalla Jumalan armoa.
Hänen sanansahan on kaksiteräinen miekka. Mutta sinun on käytettävä sitä samenttihansikkaat kädessä.”
Tietenkään tämä ei ole jokaisen sarnamiehen asenne. Saan säännöllisesti kirjeitä uskovilta, jotka sanovat: “Sinun pitäisi kuulla sen ja sen pastorin saarnaavan. Hän käyvät käsiksi syntiin voimakkaasti.”
Mutta suurin osa noista saarnaajan äänitteistä on vain vihaista sanatulvaa ulkonaisia asioita vastaan. Heidän sanomastaan puuttuu Jumalan armo ja laupeus.
Paremminkin he asettavat raskaita taakkoja lampailleen, eivätkä nosta sormeaan auttaakseen heitä.
Minä uskon, että Naatan on hyvä esimerkki siitä kuinka hurskas saarnaaja paljastaa synnin.
Hän ei rynnännyt Daavidin luo käsiään huitoen ja ääni jylisten.
Hän ei osoittanut sormellaan Daavidia ja huutanut: “Sinä olet se syyllinen!”
Ei, hän toi Jumalalta valtavan paljastavan sanoman suurella viisaudella, voimalla ja hellällä laupeudella. Ja hän käytti siinä vertausta.
Naatan sanoi Daavidille: “Köyhällä miehellä oli vain yksi lammas. Se oli koko perheen lemmikki, ja rakastettu kuin perheen jäsen. Tuo lammas saattoi maata jokaisen sylissä ja halusi hellyyttä.
Ja tuo mies huolehti siitä ja ruokki aivan kuin lapsiaankin. Köyhällä miehellä oli rikas naapuri, jolla oli monta lammaslaumaa.
Eräänä päivänä rikkaalla miehellä oli vieras. Kun ruokailun aika tuli, hän lähetti palvelijansa teurastamaan lampaan.
Ja hän sanoi palvelijalle, että älä ota lammasta omista laumoista, vaan varasta naapurin lammas, teurasta se ja tarjoa vieraalle aterialla.
Kun Daavid kuuli tämän, hän meni pois tolaltaan.
Hän sanoi Naatanille: “Tuo rikas mies on kuoleman oma!” “Niin totta kuin Herra elää, mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma. Ja karitsa on hänen korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut” (2.Sam.12:5-6).
Tässä kohtaa Naatanilla varmaan oli kyyneleet silmissä.
Vavisten hän sanoi Daavidille: “Sinä olet se mies. ... Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan....
Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi” (2.Sam.12:7, 9).
Lue lisää...
http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts050117.htm
Vastaukset 13
Vanhimmat
“Sinä olet se mies. ... Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan....
Kannattaa lukaista koko juttu.
Paskapuhe mielikuvitusjumalista on halpaa.
Ateimilahkollesi on foorumi. vas.valikko.
Hyvä aloitus, sillä totuutta on.
Aamenta vaan.
ok-
Aloituksen srk. tohoutuu.
ok-
ok-
Tuhoon on tuomittu sellainen srk.
ok-
ok.