(En oikein löytänyt tälle tekstilleni oikeaa palstaa, joten kokeilen myös tätä otsikkoa. Sama teksti myös "Suhteen päättäminen" keskustelussa.)
Miten käsitellä ihmissuhteen päättymisen aiheuttamia vihantunteita? Suututtaa hetkittäin niin, että tekisi mieli käydä vetäisemässä vihan kohdetta vaikkapa hellästi pesäpallomailalla! :)
Okei, vakavasti:
Lähes 5 vuotta kestänyt hankala on-off -suhde päättyi joulukuun alussa lopullisesti. Kyseessä on toinen "lopullinen" ero, tällä kertaa en pyörrä puheitani. Kerran tekemästä virheestä opittuani - nyt pysyn päätöksessäni.
Mutta itse suhteesta en halua avautua sen enempää vaan eron jälkeisestä vihasta. Olen loukattu, nöyryytetty, katkerakin. Yllätykseksi itsellenikin, en edes kovin surullinen. Itkut olen suurimmaksi osaksi itkenyt jo aiemmin. Ikävöin kyllä satunnaisesti, mutta pysyn kovana. Loppu mikä loppu.
Surun tunteen onkin nyt korvannut viha, inho, raivo. Välillä, loukkausten ym. asioiden tullessa mieleen kuohahtaa niin, että tekisi mieli karjua, lyödä, potkia, satuttaa ym. perin naisellista.. :)
Mikä siis avuksi? Tarvitsen neuvoja anger managementiin - siis vihan hallintaan. Vai tarvitsenko? Voisihan sitä aloittaa vaikkapa kuntonyrkkeilyn, käydä mätkimässä miehen mustelmille tai vaihtaa alaa ja ryhtyä teurastajaksi...
Miten käsitellä ihmissuhteen päättymisen aiheuttamia vihantunteita? Suututtaa hetkittäin niin, että tekisi mieli käydä vetäisemässä vihan kohdetta vaikkapa hellästi pesäpallomailalla! :)
Okei, vakavasti:
Lähes 5 vuotta kestänyt hankala on-off -suhde päättyi joulukuun alussa lopullisesti. Kyseessä on toinen "lopullinen" ero, tällä kertaa en pyörrä puheitani. Kerran tekemästä virheestä opittuani - nyt pysyn päätöksessäni.
Mutta itse suhteesta en halua avautua sen enempää vaan eron jälkeisestä vihasta. Olen loukattu, nöyryytetty, katkerakin. Yllätykseksi itsellenikin, en edes kovin surullinen. Itkut olen suurimmaksi osaksi itkenyt jo aiemmin. Ikävöin kyllä satunnaisesti, mutta pysyn kovana. Loppu mikä loppu.
Surun tunteen onkin nyt korvannut viha, inho, raivo. Välillä, loukkausten ym. asioiden tullessa mieleen kuohahtaa niin, että tekisi mieli karjua, lyödä, potkia, satuttaa ym. perin naisellista.. :)
Mikä siis avuksi? Tarvitsen neuvoja anger managementiin - siis vihan hallintaan. Vai tarvitsenko? Voisihan sitä aloittaa vaikkapa kuntonyrkkeilyn, käydä mätkimässä miehen mustelmille tai vaihtaa alaa ja ryhtyä teurastajaksi...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla päättyi nelivuotinen on/off-suhde vuosi
sitten jouluna.Ikävöin vieläkin,mutta
ystävinä on erottu ja pysytty.
Mutta onhan sitä vihaa ja katkeruutta pinnan
alla.Ei se ulospäin näy,koska mulla on samoja
harrastuksia exän ja hänen uuden miehensä
kanssa ja joskus on ihmiset kysyny,että
kuinka sä voi olla niin hillitysti..?
Mutta taitaa olle että vihaan itseäni kun
olisin voinut pelata korttini toisin vaikka
turha sitä nyt jaaritella.
Mutta viha on hyvä voimavara,harrastan nykyään
kolmea eri kamppailulajia,7 päivää viikossa,
kyllä siellä vihankin energia kuluu loppuun.
Ei muuta kuin uusia,fyysisiä harrastuksia,
joihin purkaa tunteitaan.
"..and I need, set my anger free..
James Hetfield"