Koira-asento avioliitossa

"Kiva" etten ole ainoa koira. Tosin vaimoni kohtelee koiraa huomattavasti paremmin.
Vaikkei se varmaan Sinua lohdutakaan,niin naisena kuulut varmaankin aika pieneen vähemmistöön. Uskon että suurin osa seksin- ja läheisyydenpuuttesta kärsivistä on miehiä.
Vaikka eipä se kai Sinun oloasi helpota. Onhan se ilman huomiota jääminen aina yhtä kipeä tunne, riippumatta siitä, paljonko muita on samassa tilanteessa.

Meillä vaimoni on tehnyt aloitteen seksiin ehkä kaksi kertaa, koko lähes 30 vuotta kestäneen suhteemme aikana.

Kirjoitat mielenkiintoisella tavalla. Aivan kuin kirjoittaisit yleisellä tasolla, vaikka ilmeisesti tarkoitat omaa suhdettasi.

Kukaan joka ei ole kokenut oman puolison jatkuvaa torjumista, ei voi tietää, kuinka pahasti se satuttaa.
Siihen ei vaan totu.
Jos siihen olisi selvä syy, sen ehkä voisi ymmärtää.
Mutta jos toinen ei kerro muuta, kuin ettei huvita, kiinnosta, halua tms., se syö lujaa.
Aivan kuten kirjoitit, se on henkistä väkivaltaa. Se syö itsetunnon ja ilon.

Onko teillä jokin asia muuttunut kun seksi loppui? Siis oliko loppumiseen joku syy?
Onko teistä jompikumpi muuttunut paljon?

Ja tiedän tuon tunteen, kun haluaisi hakea apua ulkopuoliselta, mutta toisen mielestä siitä ei ole mitään hyötyä.
Eikä toisen mielestä ole edes mitään ongelmaa. Hän ei halua seksiä ja nythän asiat on juuri niin. Ei siis ole ongelmaa.

Ongelmahan on vain hänellä, joka tahtoo läheisyyttä, suudelmia, hellyyttä ja seksiäkin.

Ruma ja lihava nainen ei kiinnosta.

mikatre66 kirjoitti:

Kirjoitat mielenkiintoisella tavalla. Aivan kuin kirjoittaisit yleisellä tasolla, vaikka ilmeisesti tarkoitat omaa suhdettasi.

Kukaan joka ei ole kokenut oman puolison jatkuvaa torjumista, ei voi tietää, kuinka pahasti se satuttaa.
Siihen ei vaan totu.
Jos siihen olisi selvä syy, sen ehkä voisi ymmärtää.
Mutta jos toinen ei kerro muuta, kuin ettei huvita, kiinnosta, halua tms., se syö lujaa.
Aivan kuten kirjoitit, se on henkistä väkivaltaa. Se syö itsetunnon ja ilon.

Onko teillä jokin asia muuttunut kun seksi loppui? Siis oliko loppumiseen joku syy?
Onko teistä jompikumpi muuttunut paljon?

Ja tiedän tuon tunteen, kun haluaisi hakea apua ulkopuoliselta, mutta toisen mielestä siitä ei ole mitään hyötyä.
Eikä toisen mielestä ole edes mitään ongelmaa. Hän ei halua seksiä ja nythän asiat on juuri niin. Ei siis ole ongelmaa.

Ongelmahan on vain hänellä, joka tahtoo läheisyyttä, suudelmia, hellyyttä ja seksiäkin.

Lue lisää

Seksittömyys voi olla elämää suurempi ongelma, mutta ei se väkivaltaa ole eikä edes vääryys saati sairaus.

mikatre66 kirjoitti:

Kirjoitat mielenkiintoisella tavalla. Aivan kuin kirjoittaisit yleisellä tasolla, vaikka ilmeisesti tarkoitat omaa suhdettasi.

Kukaan joka ei ole kokenut oman puolison jatkuvaa torjumista, ei voi tietää, kuinka pahasti se satuttaa.
Siihen ei vaan totu.
Jos siihen olisi selvä syy, sen ehkä voisi ymmärtää.
Mutta jos toinen ei kerro muuta, kuin ettei huvita, kiinnosta, halua tms., se syö lujaa.
Aivan kuten kirjoitit, se on henkistä väkivaltaa. Se syö itsetunnon ja ilon.

Onko teillä jokin asia muuttunut kun seksi loppui? Siis oliko loppumiseen joku syy?
Onko teistä jompikumpi muuttunut paljon?

Ja tiedän tuon tunteen, kun haluaisi hakea apua ulkopuoliselta, mutta toisen mielestä siitä ei ole mitään hyötyä.
Eikä toisen mielestä ole edes mitään ongelmaa. Hän ei halua seksiä ja nythän asiat on juuri niin. Ei siis ole ongelmaa.

Ongelmahan on vain hänellä, joka tahtoo läheisyyttä, suudelmia, hellyyttä ja seksiäkin.

Lue lisää

No tuossa on muutama vaihtoehto. Miehellä on toinen, mies on homo, mies ei pidä sinua enää kiihottavana tai häntä ei muuten seksi kiinnosta jos se ei tyydytä häntä. Oletteko koskaan keskustelleet minkä laista seksiä hän haluaa. Ehkä hänen mieltymykset on niin erilaiset että hän hakee sen muualta. Nosta kissa pöydälle ja kysy. Mitä hän haluaa. Jos ei halua ollenkaan niin kysy käykö hälle että sinä haet tyydytyksen ostopalveluna tai muuten.

Vasta avioiduttuaanko ymmärsi, mihin kaikkeen kättä voikaan käyttää?

mikatre66 kirjoitti:

Vasta avioiduttuaanko ymmärsi, mihin kaikkeen kättä voikaan käyttää?

Lihottuaan ymmärsi.

No "onneksi" vaimoni on pakottanut mut huilaamaan seksisistä lähes 10 vuotta, niin oikein hyvin jaksaisi vielä kiinostaa :)
Sun miehesi sentään edes keksii joitain tekosyitä haluttomuudelleen, mulla vaimoni on vaan sanonut, ei hvita ja sinä se sitten.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, kuinka Sinä nyt hoidat paineet pois?

Sooloseksi ja aikuisten lelukauppa on kaikkien ulottuvilla : )
Ei se aitoa korvaa, mutta siihen on tyytyminen kunnes sen seksipartnerin löytää.

No mullakin "sooloseksi", siis oma käsi on tullut hyvin tutuksi, eikä edes käden vaihto vasempaan tunnu kovin sykähdyttävältä.

Oletko jo etsinyt sitä pantteria?

Pitää alkaa aktiivisesti etsimään, kun puoliso ei herää kuolleista, ja jos yritän ottaa asian puheeksi niin sitten hänestä tulee kuuromykkä.
On se todella outoa, että seksuaalinen mielenkiinto ja aktiivisuus loppuu kokonaan. Pahinta on ettei asiasta saa edes puhua. Hänellä ei ole mitään ongelmaa, se on vain minulla : )
Onhan tässä jo sooloiltu viisivuotta.

selibaatti kirjoitti:

Pitää alkaa aktiivisesti etsimään, kun puoliso ei herää kuolleista, ja jos yritän ottaa asian puheeksi niin sitten hänestä tulee kuuromykkä.
On se todella outoa, että seksuaalinen mielenkiinto ja aktiivisuus loppuu kokonaan. Pahinta on ettei asiasta saa edes puhua. Hänellä ei ole mitään ongelmaa, se on vain minulla : )
Onhan tässä jo sooloiltu viisivuotta.

Lue lisää

Toi kuulostaa niin tutulta. Meilläkin toi kuuromykkyys on tullut hyvin tutuksi, toinen vaihtoehto on hyökkäys ja aseena käytetään koko suhteen aikana tapahtuneita asioita, tarkoituksena saada itse aihe unohtumaan.

Mistäpäin Suomea sitä seksipantteria alat metsästämään?

Etelä-Suomesta on haku päällä.

Tiedän että olet vanhempi, mutta on asioita, joihin ikä ei tuo viisautta.
Yksi sellainen on omalta puolisolta saatu hyljeksintä; ei läheisyyttä, ei seksiä.
Kun sen joutuu itse kokemaan, lähes kaikki muu menettää merkityksensä.
Se on mielessä koko ajan.
Joku viisas on sanonut, seksin olevan vain 10% suhteesta, mutta sen puuttuessa, se on 90% suhteesta.
Siksi on hyvin vaikeaa löytää niitä myönteisiä puolia.

Ellen minä olisi tehnyt meillä aloitteita seksiin, ei seksiä olisi varmaan ollut koskaan.
Vaimoni kieltäytyi seksistä kuusi vuotta!
Ensimmäiset pari vuotta jaksoin yrittää lähes joka ilta. Sitten eräänä iltana vaimoni löi mua ja sähähti, älä koske muhun.
No en koskenut, vaan odotin että hän pyytää sitten kosketustani, sitten kun haluaa.
No siinä sitten vierähti neljä vuotta ilman yhtäkään kosketusta.

Sängyssä nukuimme tiukasti omilla puolillamme, ettei kosketa edes vahingossa.

Sitten vaimoni luuli, että mulla on suhde toiseen naiseen (ei ollut muuta kuin keskustelua).
Silloin seksi palasi mukaan elämäämme muutamaksi viikoksi, kunnes se taas loppui.

Nyt ilman seksiä ja kosketuksia on taas mennyt pari vuotta.

Olen lukenut useamman kirjoituksesi ja yrittänyt miettiä mikä voisi olla oikea ratkaisu. En tiedä, vaikea sanoa. Kieroa, mutta mitäpä kun alkaisit käyttäytyä niin kuin sinulla olisi jotain "sutinaa" jonkun kanssa. Tietynlainen välinpitämättömyys omaa avioliittoa kohtaan ja hällä väliä suhtautuminen omaan puolisoon, oletko kokeillut? Voi olla että vaimo ei tajua arvoasi jos olet "tuttu, turvallinen, luotettava, aina saatavilla"? Mitäs sitten jos sinulla olisikin mielenkiintoa toista naista kohtaan? Heräisikö vaimosi tajuamaan tilanteen? Vai Sitäkö odottaakin alitajunnassaan että löydät toisen ja haluat erota? Minusta tuon kaltaiset naiset (ja miehetkin) ovat itsekkäitä jotka vain yksipuolisesti päättävät lopettaa parisuhteesta seksin ja läheisyyden!

JousimiesN68 kirjoitti:

Olen lukenut useamman kirjoituksesi ja yrittänyt miettiä mikä voisi olla oikea ratkaisu. En tiedä, vaikea sanoa. Kieroa, mutta mitäpä kun alkaisit käyttäytyä niin kuin sinulla olisi jotain "sutinaa" jonkun kanssa. Tietynlainen välinpitämättömyys omaa avioliittoa kohtaan ja hällä väliä suhtautuminen omaan puolisoon, oletko kokeillut? Voi olla että vaimo ei tajua arvoasi jos olet "tuttu, turvallinen, luotettava, aina saatavilla"? Mitäs sitten jos sinulla olisikin mielenkiintoa toista naista kohtaan? Heräisikö vaimosi tajuamaan tilanteen? Vai Sitäkö odottaakin alitajunnassaan että löydät toisen ja haluat erota? Minusta tuon kaltaiset naiset (ja miehetkin) ovat itsekkäitä jotka vain yksipuolisesti päättävät lopettaa parisuhteesta seksin ja läheisyyden!

Lue lisää

Kiitos että edes joku on huolissaan mun murheistani ;-)

Sun ehdotus on oikein hyvä ja olen sitä jo jollakin tavalla kokeillutkin (ajattelin itse samalla tavalla).
Olen joinain päivinä käynyt moottoripyörällä ajelemassa vähän pitempiä lenkkejä, kertomatta niistä mitään, ellei vaimoni kysy.
Mutta kun hän on kysynyt, olen kyllä kertonut, missä olin.
Mun on turha yrittää valehdella, se ei vaan multa onnistu.
Ja myös tuota jonkinlaista välinpitämättömyyttä olen jo jonkin aikaa toteuttanut.
En ole kysellyt mitään vaimoni menoista tms.
Aiemmin meistä molemmat on käytännössä aina tienneet, missä toinen on.
Ei sitä ole kumpikaan pyytänyt tai vaatinut, se on vaan muotoutunut sellaiseksi.

Meillä oli jo ero aika lähellä, kun.vaimoni luuli että mulla on toinen nainen.
Kun vaimoni otti asian esille, hän oletti että lähden sen toisen naisen luokse.
Eikä millään tuntenut uskovan, että olin vain keskustellut sen toisen naisen kanssa, en tiedä uskooko vieläkään.

Mutta jouduimme kuitenkin puhumaan suhteemme tilasta ja siitä, kuinka jatketaan.
Hän kuitenkin sanoi, että haluaa jatkaa avioliittoa.

Kyllä vaimoni jollain tavalla tietää "arvoni". Itse en tosin tiedä, että minkälainen arvo tälläisellä 50 vuotiaalla miehellä on.
Kävimme kerran puhumassa ammattilaiselle ongelmistamme ja siellä vaimoni totesi minusta, että olen paras mahdollinen aviomies, mutta en hänelle.

Olen samaa mieltä tuosta itsekkyydestä. Vaimoni on joissain asioissa itsekkäin tuntemani ihminen.
Nyt hänellä on siihen syy (liittyy terveyteen), mutta vielä vuosi sitten, se ei voinut olla syynä.
En näin yleisesti kerro siitä enempää.
Jos haluat tietää, laita sähköpostia mulle.

Miten pitäisi käyttäytyä, että antsisin vaikutelman "sutinasta"?

Käyttäydy näin:
Osta uusia paitoja, asuja, alusvaatteita. Peilaile niitä niin, että vaimosi näkee.
Kysy häneltä, sopiiko tämä väri ja asu sinulle, tai onko paidan, sukkien, housujen ja krakan värit toisiinsa sopivat.
Osta uusia tuoksuja ja koruja. Käy parturissa, ja teetä uusi hius-, tai partalook.
Hoida kroppaasi, kasvo-, käsi-, ja jalkahoito. Mikäli ylipainoa niin pudota ja kuntoile.

Pyydä kavereitasi lähettämään kännykkään viestejä ja plärää koko ajan sitä ja sähköposteja. Ole koko ajan menossa ja pukeudu parempiisi, vaikka et kävisi kuin kaupassa. Eiköhän ala ihmettelemään : )

Olen osittain samaa mieltä, suhde on kuollut. Ja se pikkuhiljaa tappaa myös ilon elämästä.
Mielestäni suhteeseen mentäessä, annetaan toiselle lupaus rakkaudesta, läheisyydestä, hellyydestä ja seksistä, sekä.myös uskollisuudesta.
Mutta jos toinen jättää kaikki velvoitteensa hoitamatta, onko toisella velvollisuus olla uskollinen, vai voiko hakea sen tarvitsemansa läheisyyden joltain toiselta?

mikatre66 kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä, suhde on kuollut. Ja se pikkuhiljaa tappaa myös ilon elämästä.
Mielestäni suhteeseen mentäessä, annetaan toiselle lupaus rakkaudesta, läheisyydestä, hellyydestä ja seksistä, sekä.myös uskollisuudesta.
Mutta jos toinen jättää kaikki velvoitteensa hoitamatta, onko toisella velvollisuus olla uskollinen, vai voiko hakea sen tarvitsemansa läheisyyden joltain toiselta?

Lue lisää

Mietin toisinaan tuota lupausta, itsekin naimisiin mennessä ajattelin että lopun elämää tämä kestää. Tunteet on muuttuneet paljon vuosien varrella, suhde on muuttunut. Seksi on väistynyt, usein on olo, että yhdessä ollaan koska ollaan ja se siitä.
Monesti tunnen itsekkäästi että haluan rakkautta, tunteita, iloa, intohimoa! Mieheni taas on aika tasainen, ei romantiikasta perusta, flegmaattinen. Mietin myös, että onko oikeus hakea näitä tunteita muualta jos toinen ei halua tehdä suhteen eteen mitään, edes puhua, vaikka kuinka kerrot pahasta olostasi ja haluaisit saada suhteen toimimaan.
Haaveilen kaikesta näistä tunteista, vaikka tiedän etten voisi toista koskaan niin satuttaa. Eroaminenkin tuntuu mahdottomalta, kun toinen ei halua ja vaikka itse haluaisin en löydä rohkeutta muuttaa asioita.
Kuinka vaikeaa voi ollakin 😯

Ota vastuu omasta onnellisuudestasi äläkä vastuuta miestäsi siitä !!!!!

Neitsyt81 kirjoitti:

Mietin toisinaan tuota lupausta, itsekin naimisiin mennessä ajattelin että lopun elämää tämä kestää. Tunteet on muuttuneet paljon vuosien varrella, suhde on muuttunut. Seksi on väistynyt, usein on olo, että yhdessä ollaan koska ollaan ja se siitä.
Monesti tunnen itsekkäästi että haluan rakkautta, tunteita, iloa, intohimoa! Mieheni taas on aika tasainen, ei romantiikasta perusta, flegmaattinen. Mietin myös, että onko oikeus hakea näitä tunteita muualta jos toinen ei halua tehdä suhteen eteen mitään, edes puhua, vaikka kuinka kerrot pahasta olostasi ja haluaisit saada suhteen toimimaan.
Haaveilen kaikesta näistä tunteista, vaikka tiedän etten voisi toista koskaan niin satuttaa. Eroaminenkin tuntuu mahdottomalta, kun toinen ei halua ja vaikka itse haluaisin en löydä rohkeutta muuttaa asioita.
Kuinka vaikeaa voi ollakin 😯

Lue lisää

Tuo kuulostaa niin tutulta. Itsekin olen koittanut puhua, ehdottanut milloin mitäkin, mutta tuntuu ettei mikään ehdottamani asia kiinnosta.

Sellainen välinpitämättömyys syö ilon pois elämästä.

Haluaisin joka päivä saada ja antaa tunteen, että on rakastettu ja haluttu. Se ei vaadi paljoa, muutama halaus, suudelma, lähekkäin oleminen.

Mutta yksin niitä ei voi tehdä. Joskus yritin muuttaa tätä juuttunutta tilannetta ja aloin antamaan vaimolleni halauksia joka päivä.
Toivoin että se muuttaisi jotakin, mutta toiveeni oli turha.
Vaimoni selvästi ahdistui siitä, että halasin häntä.

Enää en tiedä, mitä vielä voisin tehdä.
Jos hellyyttä ja läheisyyttä haluan, onko ero tai salasuhde ainoat vaihtoehdot?

Onko sulle koskaan tullut mieleen, että vaimollasi on toinen mies jonka kanssa hän harrastaa seksiä? Käytös viittaa sellaiseen ja kovasti.

nainenkysyyettä kirjoitti:

Onko sulle koskaan tullut mieleen, että vaimollasi on toinen mies jonka kanssa hän harrastaa seksiä? Käytös viittaa sellaiseen ja kovasti.

On, se oli heti ensimmäinen ajatus.
Siitä olen useasti kysynyt ja vastaus on ei.
Siitä ei myöskään ole mitään merkkiä.
Uskon että tässä useiden vuosien aikana hänellä olisi tapahtunut edes yksi lipsahdus, joka olisi salasuhteen paljastanut.

Mutta vaimoni on sanonut, ettei seksi missään muodossa kiinnosta vähääkään.
Ei miehen, ei naisen, ei edes itsensä kanssa.

mikatre66 kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä, suhde on kuollut. Ja se pikkuhiljaa tappaa myös ilon elämästä.
Mielestäni suhteeseen mentäessä, annetaan toiselle lupaus rakkaudesta, läheisyydestä, hellyydestä ja seksistä, sekä.myös uskollisuudesta.
Mutta jos toinen jättää kaikki velvoitteensa hoitamatta, onko toisella velvollisuus olla uskollinen, vai voiko hakea sen tarvitsemansa läheisyyden joltain toiselta?

Lue lisää

Lupaus on just sitä mistä aikuisten pitäisi pitää ki. Jos toinen lipsuu, " et se nyt vaan meni siihen... " niin sillon minulla nousee sauhuousee sauhu

Onko teillä joku selvä syy seksin loppumiseen?

Mutta onko viisikymppisenä vielä mahdollisuus aloittaa uusi suhde?
Kuitenkin vaimoni kanssa olemme aikuistuneet yhdessä ja se on tehnyt meistä sen ja ne, mitä on nyt.
Siis sekä yksilöinä, että yhdessä.

Siksi varmaan tuntuu niin suurelta loikalta tämän jättäminen ja uuteen siirtyminen.
Kelpaanko enää kenellekään ( juu, on sanottu että ulkonäön ja luonteen perusteella saat kenet vaan, itse en vaan siihen usko), onko mulla omituisia tapoja, joita toinen ei hyväksy, onko toisella tapoja, joita minä en hyväksy, yms.

Kaikkea tuollaista pyörii mielessä....

"Mutta onko viisikymppisenä vielä mahdollisuus aloittaa uusi suhde?"

no, itse menin 49v naimisiin 30v pakkosinkkuuden jälkeen.

Se pakkosinkkuus kun aiheutui vain ja ainoastaan suomalaisnaisten itsekkäistä kriteereistä (suominaiselle kun ei kelpaa alle 175-180 cm mies, tarkka raja vaihtelee eri naisten kohdalla).

Mutta Aasiasta löytyi nainen, jonka mielestä olen komea (ja samaa on sanonut moni muu samasta maasta kotoisin oleva nainen).

Joten kyllä 50v ikäisenä voi solmia uuden suhteen mutta kierrä suominaiset kaukaa, niistä ei ole kuin harmia.

Mä oon ollut naimisissa aasialaisen kanssa jo kahdeksan vuotta. Ei valittamista.

Olet ilmeisen onnekas. Omien kokemusten mukaan nelikymppinen mies on pysyvästi kuvioista ulkona.

Kelpaa, jos ei polta eikä juo kun pesusieni ja talous kunnossa, siis on rahaa.