Tutustuttiin kolmisen kuukautta sitten, tekstailtiin, tapailtiin selvinpäin sekä enemmän tai vähemmän humalassa. Selvinpäin tämä mies vaikutti erittäin ujolta, tein useimmiten aloitteen kosketuksesta, suudelmista, joten tuntui että jokin pidättelee häntä jo kovasti. Humalassa hän oli selvästikin aktiivisempi osapuoli. Puhui että ei kaduta että tavattiin ja kaikkea ihanaa. Kyllä sitä kiinnosti, en sitä epäile.
Sain sitten sellasen paniikkikohtauksen ja aloin vaatimaan vastausta, että seurustellaanko vai ei, niin biig miiiistake... Yritettiin puhua asiasta, tällä miehellä ei ole oikein vakavien asioiden keskustelutaito hallussa. Vastaus oli kuitenkin se, että hän ei tiedä haluaako ylipäänsä seurustella, kun on saanut jo melko pitkään tulla ja mennä miten haluaa. Mun kohdalta kaikki toivo oli siinä vaiheessa jo menetetty. Kysyin vaan että mites pitkään olit sitä aikonut miettiä. Vastaus oli että ei hänellä olisi varmaan enää pitkään mennyt. Mä kuitenkin sanoin hyvästit.
Meni melkein kuukausi ja tavattiin taas vähän aikaa sitten, eikä oltu selvinpäin. Mies oli kiinnostunut mun nykyisestä siviilisäädystäni, sanoi että mitään ei ole kuitenkaan muuttunut. Meni pari tuntia kun oltiin jatkettu juttua ja se sitten sanoikin, että entä jos nyt sanoisin että alan tietämään mitä haluan. Sanoi että ei hänellä ole enää aikomusta satuttaa mua useasti. Vietettiin yö pelkästään nukkuen yhdessä, hän sanoi haluavansa vain nukkua lähekkäin. Seuraavan päivänä köllöteltiin vierekkäin, kosketeltiin ja sen piti lähteä töihin.
Nyt ollaan laiteltu muutamia tekstiviestejä, mutta mulla alkaa iskeä sellanen pelko, että entä jos taas ajaudun samaan tilanteeseen. Pistän kaiken sen varaan ja saan taas uuden paniikkikohtauksen. Kannattaako antaa edes tilaisuutta sotkeutua takaisin mun elämään, kun tuntuu tää tilanne niin tavattoman epävarmalta. Tuleeko tuon kaltainen mies ikinä saamaan ajatuksensa kasaan ja sanomaan seurustelulle kyllä tai ei?
Sain sitten sellasen paniikkikohtauksen ja aloin vaatimaan vastausta, että seurustellaanko vai ei, niin biig miiiistake... Yritettiin puhua asiasta, tällä miehellä ei ole oikein vakavien asioiden keskustelutaito hallussa. Vastaus oli kuitenkin se, että hän ei tiedä haluaako ylipäänsä seurustella, kun on saanut jo melko pitkään tulla ja mennä miten haluaa. Mun kohdalta kaikki toivo oli siinä vaiheessa jo menetetty. Kysyin vaan että mites pitkään olit sitä aikonut miettiä. Vastaus oli että ei hänellä olisi varmaan enää pitkään mennyt. Mä kuitenkin sanoin hyvästit.
Meni melkein kuukausi ja tavattiin taas vähän aikaa sitten, eikä oltu selvinpäin. Mies oli kiinnostunut mun nykyisestä siviilisäädystäni, sanoi että mitään ei ole kuitenkaan muuttunut. Meni pari tuntia kun oltiin jatkettu juttua ja se sitten sanoikin, että entä jos nyt sanoisin että alan tietämään mitä haluan. Sanoi että ei hänellä ole enää aikomusta satuttaa mua useasti. Vietettiin yö pelkästään nukkuen yhdessä, hän sanoi haluavansa vain nukkua lähekkäin. Seuraavan päivänä köllöteltiin vierekkäin, kosketeltiin ja sen piti lähteä töihin.
Nyt ollaan laiteltu muutamia tekstiviestejä, mutta mulla alkaa iskeä sellanen pelko, että entä jos taas ajaudun samaan tilanteeseen. Pistän kaiken sen varaan ja saan taas uuden paniikkikohtauksen. Kannattaako antaa edes tilaisuutta sotkeutua takaisin mun elämään, kun tuntuu tää tilanne niin tavattoman epävarmalta. Tuleeko tuon kaltainen mies ikinä saamaan ajatuksensa kasaan ja sanomaan seurustelulle kyllä tai ei?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole ennustaja, joten en tiedä, mitä suhteestanne tulee. Älä kuitenkaan panikoi. Jotkut ihmiset vain tarvitsevat aikaa. Niin kauan, kun mies miettii, hän todellakin miettii. Silloin kaikki on vielä mahdollista. Eihän sinun kannata silloin tilanteesta poistua - paitsi jos miettimistä kestää useita kuukausia.
Tuo aikaisempi välien katkaisu vaikuttaa minusta ihan liian hätäiseltä päätökseltä. Lisäksi mieti nykyistä suhdettanne. Mies ei halua nimittää sitä seurusteluksi, mutta onko se sinusta mukavaa? Jos on, älä lähde. Olkaa niin kuin olette ja nauttikaa siitä. Jos mies jossain vaiheessa ilmoittaa, ettei halua koskaan seurustella, mitä olet menettänyt? Oikeasti et menetä mitään. Päinvastoin saat muutaman kuukauden nauttia mukavan ihmisen seurasta ja läheisyydestä.
*nauraa* Onhan tota joksus itseltänikin ollut lähellä mennä vetelät housuun kun muutaman viikon tapailun jälkeen toinen ehdottaa seurustelusuhdetta. :D ei se mitään. Sillon olin kun en olis ollutkaan, mikään ei oikeastaan muuttunut. Mut kyllä se säikäytti aivan älyttömästi.
Itse ainakin koen, että seurustelu alka ihan itsestään. Ekaks käydään treffeillä silloin tällöin ja siitä se vähitellen tihenee ja pian alkaakin elo olla päivittäistä yhdessä oloa...
Mitä se "aletaan seurustelemaan" oikeastaan tarkoittaa? Mitä se muuttaa? Lojaaliutta? Luottamusta? Eiks ne pitäis olla jo ennen suhteen alkua...