Minulla oli 3 vuotta kestävä seurustelu tuossa ja toukokuussa tuli ero. Nyt olen miettinyt koska olisi hyvä aika aloittaa uusi suhde, kun minulla on 9 vuotias lapsi. Olen miettinyt kuinka hän reagoisi uuteen mieheen näin pian. Kärsiikö lapsi kuinka siitä? Vai odotanko vielä? Mitä olette mieltä?
Uusi mies?
piipiii
16311
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Juu, itse kahden jo aikuisen lapsen äitinä voin sanoa, että en ikinä noin pian olisi uutta miestä esittelemässä.
Lapset ovat herkkiä ja ei pieni vielä ymmärrä aikuisten asioita.
Jos nyt keskittyisit elämään lapsesi kanssa.
Niitä miehiä kyllä vielä tulee ja ehdit seurustelemaan myöhemminkin, mutta lapsesi on lapsi vain hetken.
Siis onko sinulla vielä edes miestä, johon olisit ihastunut? Vai ihan teoriassako pohdiskelet?
Jos et vielä ole edes kehenkään ihastunut, niin mitä järkeä pohtia tuollaista kysymystä, kun siihenhän voi hyvinkin mennä jopa vuosia ennen kuin kohdalle osuu sellainen mies, joka kolahtaa. Ja sittenkin vielä kuukausia ennen kuin suhde on niin pitkällä, että on syytä esitellä hänet tytölle.
Niin pohdiskelen vain. Ei ole uutta miestä. Kun yksi kaverini erosi tuossa samoihin aikoihin ja hänellä on jo seksi suhde ja ex miehensä seurustelee jo. Heillä on 4 lasta. He vain eivät varmaan ajattele sillain lapsia. Minä en kuitenkaan sitäkään haluaisi että poikani muistaa aikuisena että äidillä oli paljon miehiä ym. Olin sinkkuna 5 vuotta ennen tuota 3 vuoden seurustelua, jotta ei sillain kiire ole mihinkään. Kunhan mietiskelen asioita.
Jos todella noin ajattelet olet poikkeuksellisen tervehenkinen nykysuominaisten joukossa. Onnea siitä.
Se ei tee susta yhtään sen parempaa, kun sä et kykene hankkii ittelles uusia suhteita. Poikas muistaa varmaan sut kykenemättömänä ja henkisesti rajotuneena et olisit kyenny edes solmii uusia suhteita. Et mielummin sä istuit aina kotona polvet ristissä ja katselit muita kun he oli jo uusissa suhteissa. Ja mietiskelit et "ootpa sä nyt niin kunnollinen, kun sulla ei oo uutta miestä eron jälkeen". Näkeehän sun poikas sen, et sä oot kovin kiiinnostunut muiden tavasta elää, mut et uskalla elää itse. Joten just joo sun mietiskelyilles.
Missä kohtaa aloittaja sanoi, että ei kykene hankkimaan suhteita? Tuo ajattelutapa todellakin tekee hänestä paremman. Jos minulla olisi valinta teidän kahden välillä arvaa kumman ottaisin? Mietiskellä voi muullakin, kun jalkovälillä.
Eihän sitä tarvii kirjoittaa tajutakseen et niin on. Ja kyllä se, et viimein suhteeseen päästyään on pitäny juurikin heti lapsensaamisen jälkeen ottaa eroo miehestä, kertoo ap. avaajasta ihan kaiken. Et hänellä ei ollu haluakaan rakentaa parisuhdetta vaan saada äkkii jonku miehen kanssa lapsi ja sit erottaa mies lapsesta, et nainen ite saa olla nii siveetä sen lapsen kanssa.
Varmaankin sä ottaisit mielummin jonku hänenlaisen yh:n vaan siks, et sun ei tarvitsis tehdä omaa lasta hänen kanssaan. Et pääsisit vähänkuin valmiiseen pöytään. Mut luuleksä et toi ap. avaaja ees huolis sua, koska hänen tapansa olla miesten kanssa on, että käytetään miestä ensin lapsensaamiseen ja potkitaan mies sit pois. Mut ehkä sulle sellainen sopisi. Et onnee vain sullekin.
Kiitos. Niin pyrin aina laittamaan lapseni etusijalle. Hän tuossa yksi kerta jo kysyi, että koska meille muuttaa uusi mies. Mutta ei oikein ymmärrä aikuisten asioita vielä kun on niin pieni.
Hieno homma, että ajattelet noin. Monesti on niin kova kiire testaamaan omaa "kelpuuta", ettei pysähdytä yhtään miettimään asioita. Keneltäkäs lapset sitten asioita oppivat ja roolimallin omaksuvat, jossei omilta vanhemmiltaan. Aika surullista, että lapset saavat usein sen kuvan, että aikuisten väliset suhteet ovat kertakäyttökamaa - eiku uutta matoa koukkuun vaan ja uusi "äiskäpuoli" tai "iskäpuoli" näytille, vaikkei edes itse kunnolla tätä tunneta. Lapset eivät kyseenalaista kuin vasta isompana vanhempiensa touhuja, joten alta kymmenvuotiaskin voi ajatella mallin saatuaan, että ihmien on helposti korvattavissa uudella ja saada sen käsityksen, että kumppanin kuuluu vaihtuakin aika haipakkaa.
Minä olin jo lähes menettänyt uskoni teihin naisiin, mutta onhan teitä kunnollisia vielä olemassa :)
Just joo. Mut et halunnu laittaa mitään painoo parisuhteen rakentamisen eteen. Halusit vaan saada miehen kanssa äkkiä lapsen ja sit piti potkii mies pihalle suhteesta, et sä saat näyttää mukamas niin "hyvälle äidille" ilman et siinä lapsen kasvatukses olis mukana myös mies.
Sun tapaukses lapses oppii roolimallia, et mies on vain käyttöväline lapsentekoon. Varmaan hän saa siitä hyvät eväät omiin suhteisiinsa, kun saa epäillä koko ajan sitä, et jos hän alkaa suhteeseen naisen kanssa, niin nainen käyttää häntä vain hyväkseen. Tai sit tajuu huolehtii itse ehkäisystä, eikä mee vain naisen vakuuttelujen mukaan, et "voit naida ihan hyvin paljaalla, kun mä käytän pillereitä". Ja sit huomaakin, et onkin tulossa yllätysvauva.
Ai 9-vuotias lapsi "pieni"? No eikä ole, tosiaan! Toiset 9v, ja hän on täysi-ikäinen. 15-vuotiasta ei enää kovin paljon kasvateta.
Itse sinun kuitenkin pitäisi olla jo varsin varttunut aikuinen. Sellaiset tekevät niin kuin parhaakseen näkevät. Eivätkä mieti teorioita "mitä-lapseni -ajattelisi-jos-minulla-olisi-mies" On ihan ok, jos pikkulapsi pohtii "mitä äiti tästä sanoo", mutta aikuisena on osattava päättää itse- ja ihan omalta kannalta. Uusi mies olisi ennenkaikkea sinun suhde ja sinua varten. On todella noloa lapsesikin kannalta ettei äiti osaa päättää suhteistaan, koska pelkää miten lapsi niihin reagoi.
Eiköhän aloittaja ole sivistynyt ihminen, joka haluaa ottaa myös lapsensa huomioon ja se on ihan normaalia. Kyllä aikuisetkin ottavat toiset huomioon, eivätkä toimi vain itsekkäästi kuten parhaakseen näkevät. Ei aikuinenkaan voi elää vain itselleen, sellainen ei ole taas normaalia. Uuden miehen pitää olla myös hyvä lapselle. 9-vuotias on vielä pieni lapsi minunkin mielestä, eikä osaa käsitellä asioita kuten aikuinen. On hyvä että aloittaja miettii, mikä on lapsen henkiselle kehitykselle hyväksi. Ei varmaan ole hyvä, että lapsi oppii kertakäyttökulttuurin mallin suhteissa, joten kannattaa seurustella pidempään ennen yhteenmuuttamista. Seurustella voi myös ilman yhteenmuuttamista ja se voisi olla yksi hyvä ratkaisu. Yhteen kannattaa muuttaa vasta sitten kun on aika varma, että tästä on tulossa loppuelämän suhde, koska lapsi kuitenkin kiintyy ihmiseen.
Lapsi tietysti otetaan huomioon. Mutta lapsi ei päätä aikuisen ihmissuhteita. Eikä ainakaan ole lapsen kehitykselle hyväksi, että äiti (tai isä) välttelee aikuisia ihmissuhteitaan.
"Yhteen kannattaa muuttaa vasta sitten kun on aika varma, että tästä on tulossa loppuelämän suhde"
Kukaan ei ole ennustaja, kenelläkään ole kristallipalloa.
Kyllähän sinulla voi suhde olla kun haluat, mutta ei sitä heti lapselle tartte esitellä. Itse deittailin miestäni puoli vuotta, ennen kuin lapset tiesivät hänestä mitään. Sen jälkeen esittelin hänet kaverina, en seurustelukumppanina. Niin meni toiset puoli vuotta. Kun sitten alkoi tulla luotto siihen että suhde jatkuu, niin kerrottiin lapsille. Hyvin ottivat silloin. Nyt siis asuttukin yhdessä jo useampi vuosi.
Sinkkuna olin kaksi vuotta ennen nykyistä miestäni, mutta tuona aikana kyllä deittailin. Ei se asia lapsille kuulunut, enkä heti mihinkään suhteeseen halunnut. Piti löytyä se sopiva mies.😉 Yksinkin kun pärjää, niin ei huoli huonoja.
Ihan koska tahansa. Lapselle ei heti kannata kuitenkaan esitellä miestä, vaan joskus myöhemmin.