eroanko avokista?

Suosittelisin, että saisit jostakin apua, että pystyisit nostamaan älykkyysosamäärääsi. Opiskelukaan ei olisi pahitteeksi. :)

=D Jösses... Että ihan 70 kiloiseksi??? =D =D Minä olen juuri tasan sen painoinen. Saan toistuvasti kuulla olevani kaunis, upea nainen. Käytön S-M koon vaatteita. Olen juuri sopiva. Käännän miesten päitä sopivasti. Minulla on muodokkaat rinnat ja sopivasti lanteita. Kukaan ei koskaan ole pulluraksi minua sanonut.

Ja sinä siis mietit lapsesi äidin jättämistä, koska hän on normaali?????=D Jösses että olet kakara.

Vaikka avovaimosi joskus lihoisi enemmänkin, niin jos se on syy perheen jättämiseen, niin sinulla ei ole sydän tai arvomaailma kohdallaan.

Älä hätiköi. Harkitse vasta, kun 80 kg menee rikki. Menetät lapsesi. Jatka positiivisesti tsemppausta ja kokkaa itse kunnon ruokaa perheellesi

No miltä ukko itse näytät, aidan seipäältäkö.
Paino riippuu kyllä ihmisen koostakin, naisella on rinnat ja takapuolet, joita te miehet oikein himoitsette ja ne painavat. jos 170 senttinen nainen painaa 70 kiloa, eihän se ole kuin normaalipaino aikuiselle ihmiselle.

Avoero, mielenkiintoinen termi..

olen itse lihonut parisuhteen aikana 28 kg. Kaikki kilot tulivat raskauden myötä.
Oli hirvittävät turvotukset, iso keskenmenon riski jonkan takia piti olla liikkumatta, raskausmyrkytys, vaikea synnytys, esim. vatsalihasliikkeitä ei voinut eikä saanut tehdä ennen lihasten korjausleikkausta ja leikkauksen jälkeenkin meni 4 kk ennen kuin sain luvan edes pieneen jumppaan.

Tämä ei estänyt miestäni mollaamasta minua. Hän takertui lihomiseeni jo ensimmäisestä vauvakilosta alkaen. Ensin se oli sellaista "iloa" siitä että
- jees vauva kasvaa ja sinä tuplaten siinä samalla - tyylistä naljailua, mutta sitten kun kiloja kertyi, alkoi tämä syömisten valvominen ja et kai sinä taas juo vettä...tyylinen mäkättäminen. Koko ajan oli jotain huomauttamista.

Vauvan synnyttyä olimme sairaalassa 12 päivää, tulin kotiin lähes pyörätuolikuntoisena, ylipainoa oli reilut 18kg, mies sanoi että on se hyvä ettet ole tuon isompi joutuisi oviaukkoja suurentamaan jne jne, joka päivä tuli kommenttia tyyliin, mitäpä jos jätät sen omenan syömättä kun sinulla on noita kiloja, jne.
Jos yritin hellitellä tai kysyä miten olisi seksi, mies tuli eteeni tarttui vatsaani ja heilutti sitä ja sanoi, katso miten sinun vatsasi hyllyy ei tee yhtään mieli naida kun tuo maha on tuossa jne jne.
Se murensi itsetuntoni totaalisesti. Mies tiesi tasan tarkkaan että minä en saa enkä voi jumpata. Isyyslomansa aikana mies kävi enemmän kavereittensa luona kuin hoiti vauvaa kun se vaan kitisee hänen sylissään, niin siinä oli syy lähteä muualle.

Kun vauva oli vähän yli 10 kk, olin viikkokausia syömättä, jumppasin hulluna, lopulta jouduin ambulanssilla sairaalaan nestehukan ja rytmihäiriöiden takia. Siellä lääkäri sanoi, että nyt on otettava järki käteen tai tulee pysyviä vaurioita tai kuolema.
Tajusin että vika ei ole minun ulkonäössäni vaan miehessä joka mollasi ja henkisesti pahoinpiteli minua jatkuvasti. Muutin lapsen kanssa lapsuuskotiini ja kuukauden päästä omaan asuntoon. Se oli elämäni paras päätös.

Keskustelun aloittaja on mieltynyt anorektisiin ja/tai lihaksikkaisiin naisiin, miesmäisiin ja androgyynisiin naisiin.

no ihan kuule normaalinäköisiin oon mieltynyt.. ja mulle riittää jos puoliso ees laihtuis takaisin entisiin mittoihin. ei oo ikinä kovin laiha ollutkaan. eikö ihminen joka katsoo itseään peilistä tossa kunnossa, niin ajattele että jotain kannattais todellakin tehdä?

Ihmettelen miten miehet jaksavat katsella ihrakasoja joiksi naiset lähes poikkeuksetta tulevan naimisiin päästyään.
On myös naisia jotka pitävät kilot kurissa vaikka olisivat tehneet 5 lasta, joten se on vaan tekosyy.
Laiskuutta ja itsekurin puutetta, osoittaa myös täydellistä välinpitämättömyyttä puolisoa kohtaan.

Kaiken takanahan on se että naisia on paljon miehiä vähemmän.
Kaikissa alle 54v ikäluokissa miehiä on paljon enemmän kuin naisia.
Siksi naiset pystyy menemään naimisiin "ylös päin".

Nainen tietää että on ottajia, koska sinkkumiehiä on noin kaksinkertainen määrä sinkkunaisiin verrattuna.
Poikalapsia syntyy paljon tyttöjä enemmän ja maahanmuutto lisänä on tehnyt sen että naisilla on vara valita, joten rumakin nainen saa miehen, kun taas keskitason miehelle naisen saaminen on vaikeaa.
Siksi voi rauhassa lihoa, ottajia on silti.

Tällä hetkellä 4/5 avioerosta on naisen hakemuksesta, siksi että uusia miehiä uusia on niin valtavasti tarjolla.

Itse otin eron akasta kun liho ja liho! Vittu ei oikeesti jaksanu kahtoo sitä sohvalla märehtimistä. Kaikkeni yritin tehdä muttei sitä laiska possua saanu ylös sohvalla. Tästä on nyt viis vuotta ja eilen törmäsin exään. Oli lihonut vieläki! Ihan sairaan näköinen ihminen. Onneksi pääsin ajoissa eroon. Ja nyt tänne tuloo niitä voestejä toisilta läskikasoilta että hyvä kun pääs akka tosta idiootista eroon ;)

Minä aattelin että olen vuoden hiljaa ENKÄ arvostele, en dissaa. Olen kuin enkeli. Jos siinä sitten tulee kiloja entiseen tahtiin niin sitten jätän. Vuosi aikaa.

voi olla yks keino päästä irti epämiellyttävästä puolisosta, kun lihottaa itsensä, niin eiköhän häivy :)

Lihoinhan se minäkin aikanaan n. 20 kg sairauden myötä, puolison huomauttelu lähinnä ärsytti. Sairaus kun helpotti, niin laihduin takaisin. Puoliso pysyi rinnallani. Se, että kumppani huomauttelee läskeistä ei ole mukavaa, mutta toisaalta ymmärrän niitä jonka kumppani muuttuu kohta kun on asumaan yhdessä ryhdytty. Lihavuus ei ole aina vaan ulkonäkökysymys, se rajoittaa paljon fyysistä toimintaa. Tämä on fakta, olen sen itse kokenut. Tosin 70 kg, ei ole vielä paha-asia, mies kohtuus kaikessa.