Ajattelin kysyä tällaista asiaa. Elikkä mieheni sanoi haluavansa ostaa minulle jonkin arvokkaamman lahjan syntymäpäivänäni. Niin hän tekikin mutta oli ostanut luotolla. Eilen tuli maksulappu josta saa valita kuukausierän suuruuden. Mies sitä katseli että menee korkoja aika paljon ja kun minulla sattuisi tuo koko summa olemaan että Voisinko minä maksaa tuon koko summan kerralla ja hän sitten maksaisi minulle kuukausittain niin kauan että se olisi maksettu ei häneltä menisi korkoja. Minulle tuli kyllä sellainen tunne että se ei enää tunnu lahjalta kun pitää itse maksaa. Vaikka rahat saisikin tipoittain vuoden tai kahden aikana. Mitä mieltä muut naiset ovat teenkö oikein jos Kieltäydyin maksamasta enhän ole itse tuota "lahjaa" ostanutkaan? Kyseessä on koru joka oli maksanut vähän toista tuhatta euroa.
Itse maksettu lahja?
ymmällä
10206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laina on laina, ei sitä sen kummemmin tarvi miettiä
En osaa kuvitella tuota asetelmaa omista rahoista varsinkin kun tilanne näyttää noin tasapainottomalle!
Eikö olisi selvintä pistää killingit yhteiseen kassaan ja molemmille käyttöoikeus?
Aivan avioliittomme alussa nuorikkoni odotti merkkipäivinä lahjuksia.
Kerroin, etten tiedä mitä hän haluaa joten eiköhän ole selvintä, että hän ostaa lahjuksensa itse. Kertoi alussa, ettei se ole sama asia. niin kuitenkin on eletty pian 47 vuotta.
Hyvinhän tuo on mukautunut.
Mainittakoon, että varamme ovat aina olleet yhteisiä, kummankin vapaasti, ilman toisen kontrollia käytettävissä ja minä olen vastannut suurimmasta osasta tulopuolta.
No ostaessaan jo varmasti tiesi, että makselee sitä osamaksussa. Miksi ihmeessä piti ostaa noin kallis lahja, että on sitten sen kanssa miettimistä. Minä tuntisin itseni vaivautuneeksi, jos minun takiani joku miettisi tuollaisia asioita.
Hahaa. Anteeksi, en naura sinulle vaan tilanteen hulluudelle. Mutta sattui minullekin usein, mies tuli sittemmin jätetty. Osti tyttärellekin tuhansien arvoisen lahjan ja pyysi minua maksamaan kun tuli laskun aika...
siis hyvänen aika.
tiedät ilmiselvästi miehesi rahatilanteen, eli sen ettei hänellä ole ylimääräistä rahaa.
Jos minä olisin sinä, niin olisin jo tuossa keskusteluvaiheessa, siis ennen lahjan ostamista sanonut, että, kulta hei, en tarvitse mitään arvokkaita lahjoja enkä koruja ja ehdottanut että mies antaa synttärilahjaksi esim. piknikin luonnon helmassa tai muuta yhdessäoloa ilman isoja kustannuksia.
Minä en ole mieheni kanssa rahan takia, vaan sen takia, että rakastan häntä, enkä todellakaan halua, että mieheni velkaantuu jonkun korun takia. Minulle korut on pelkkiä helyjä vaikka maksaisivat kymppitonnin, en sellaisia tarvitse.
On tosiaan mies yli omien varojensa nyt hankkinut lahjan sinulle. Torppaa tuo touhu jo alkuunsa!
Heivaa mies viemään lahjaa mistä hakikin- ostettuhan se ei vielä ole.
Kamoon- nyt ihan heti toimi!
Lahja on lahja. ei niin, että sinä ostat korun itsellesi. Ethän edes ole saanut valita mistä maksat, ja miettiä onko sinulla varaa siihen! Ihmemies sinulla...
Minä? Heivaisin tuollaisen ulkoruokintaan, ei voi luottaa!
Hulluttelu puoliksi! Vaimoni maksaa kaikesta törsäämisestään itse puolet.
Mukaan lukien lahjukset, matkat, henkilökohtaiset ylellisyydet ja jopa syömisensä!
Pyhittänee puolet miehen sikamaisuudesta?
Täytyy sanoa etten tajua tilannetta lainkaan, todella kornia. Ensiksikin me parina tiedämme toistemme rahatilanteen tarkkaan. Vastaavassa tilanteessa olisi mieheni ostanut minulle parinkympin pienen sievän hopeakorun eikä parin tonnin korua luotolla! Pöljää touhua minun mielestä. Tai jos rahaa ei olisi ollut siihen parinkympin koruun niin sitten olisin varmasti saanut / toivonut jalkahierontaa / rasvausta.
Kerrottakoon tässä että en todellakaan ole toivonut saatikka pyytänyt ostamaan lahjaa Itselleni. Kun hän asiasta puhui kielsin jyrkästi koska Tiedän hänen rahatilanteensa. Minkä teet jos toinen ei usko keltoa. Tuolle yhdelle henkilölle vastaisin että tulisi täysi katastrofi jos meillä olisi yhteinen tili. Koska meillä on täysin erilainen rahan käyttö tapa. Itse Säästän pahan päivän varalle kun hän taas kuluttaa kaiken mitä tulee ja Kuun lopussa rahat ovat vähissä tai loppuneet. Olemme olleet yhdessä vajaan viisi vuotta ja ei vanha koira enää näy oppivan uusia tapoja vaikka olenkin jo jonkun verran saanut taottua järkeä päähän ettei yli varojen eletä kuten hän on ennen tehnyt. Nyt sitten Tämä mutta siitä on kyllä keskusteltu perusteellisesti.
Kyllähän tuo vaikuttaa hieman poikkeavalta.
Minusta ajatus lahjan ostamisesta ja antamisesta on tärkein.
Maksupuoli on toisarvoinen mutta teidän tapauksessanne se hieman ajatteluttaa.
Minä en ole saanut mieheltäni lahjoja vuosikymmeniin. Aikanaan hän osti esimerkiksi jonkun minun toivoman kultaisen ranneketjun ilman merkkipäivää tai mitään syytä.
Äärilaitaa edustaa yhden 0,63 karaatin kiven timanttisormus.
Mieheni pitää turkeista ja haluaa nähdä minut sellaisissa vaikka en itse olekaan kovin innokas karvaihminen mutta mukaviahan ne ovat.
Olemme eläneet pitkään periaatteella, että kun puhun jostakin mieliteostani niin mieheni kehoittaa minua ostoksille. Olen tottunut tähän. Myös siihen, että käytännössä minä maksan niistä puolet.
Toisen tyyppistä toiveilua edustaa esimerkiksi Irlannin kiertomatka ja vastaavat. Myös risteilyt. Ajattelen ääneen ja mieheni kanta on, että mennään sitten.
Muuten hän on hyvä mies mutta ei ole mikään romantikko! Kaikkea ei kai saa yhdessä paketissa?