Traumaattinen työhaastattelu

Olin onnistunut ujuttautumaan työhaastatteluun kehumalla itseäni ensin haussani, soitellut tietenkin perään onko hakemus tullut perille, ja opiskellut firmasta kaiken ja miettien haastattelutilaisuutta varten vastauksiani ja kysymyksiä haastattelijoille jotta voisin tehdä hyvän vaikutuksen heihin.

No, kaikki meni putkeen, kunnes lopussa haastattelun aikana litkimäni kahvi oli saanut suolistoni räjähdyspisteeseen (en kehdannut kieltäytyä kahvista) ja juuri kun haastattelija oli lupailemassa suullisesti paikkaa minulle niin tässä vaiheessa peräaukostani suihkusi ns. liquid explosive fart ripuleineen kaikkineen, sillä sulkijalihakseni voima ja kestävyys antoivat viimein periksi. Yritin muuttaa asentoa ja köhiä ja rykiä peittääkseni äänet, joka epäonnistui. Tilaan leijui välittömästi hirvittävä ripulin löyhkä, ja minut käskettiin poistumaan pikimmiten, samalla latellen peruslatteudet kuten "olemme myöhemmin yhteydessä, kiitos mielenkiinnosta". Kuulin vielä ovea sulkiessani kuinka haastattelijat antoivat vuorotellen ylen. Poistumisreittini tallentui ripulin valuessa shakettini housujen lahkeesta. Kävin tunkemassa shaketin roskikseen ja kävin uimassa lähimmällä uimarannalla, onnekseni alushousuni olivat mustat jotka muistuttivat uikkareita. Oli hellepäivä ja kävelin näissä "uikkareissa" kotiin häpeämään.

Työkkäriin palattuani kerroin tarinani, ja työkkärin muijat saivat hyvät naurut. Minut ohjattiin kuntouttavaan työtoimintaan, jossa teimme luuseriporukan kanssa oikein hienon anaalitapin seuraavaa mahdollista työhaastattelua varten. Tämän ansiosta olen löytänyt jälleen hieman uskoa tulevaisuuteen. Tilaukseen on laitettu myös ns. hajusiepparihousut, mikäli tappi saattaisi luiskahtaa suolistopaineen mahdollisesti ylittäessä anaalitapin kitkapisteen. Lahkeet teippaan ilmastointiteipillä tiiviiksi, niin vaikka ripulit sattuisivatkin tulemaan vaipan ym läpi, ei ne ainakaan valu lahkeesta.

Kaikesta huolimatta, toivo elää päästä työelämään.