Mistä olette osanneet epäillä?

Itselläni on omassa suhteessa aika monta kohtaa mitkä aiheuttavat kummallisia tunteita. Ei mitään konkreettista joista voi toista syyttää, vaan pelkkiä erittäin epämukavia tunteita aiheuttavia asioita.
Toisen epäileminen kuitenkin vie aivan liikaa aikaa ja energiaa, joten haluaisin vihdoin saada pöydän tyhjäksi ja selvittää miten asiat oikeasti ovat. Miten te muut ovat sen tehneet? Asiallisia kommentteja kiitos, asia on itselleni vaikea ja tärkeä.
518804
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 51

Vanhimmat

on mulla joissakin suhteissa aiheuttanut äkillinen etääntyminen joka ilmenee siitä, että mies on yllättäen alkanut seurassani vaivautuneeksi ja liikkuu kavereiden kanssa ja ei halua juuri kertoa menemisistään. Myös äkillinen hermostuneisuus ja äkkipikaisuus on kavaltanut kuten myös vastaaminen kaikkiin kysymyksiin vastauksella "en tiedä".

kun itse olen pettänyt, olen ollut välttelevä ja keksinyt aina jotain muuta menoa jottei tarvitse tavata. Olen voinut olla pirteämpi mutta samalla etäisempi.

Äänestä
  • En ole vieteltävissä, oma mies on jo voivoi pikkupimua

    Äänestä

  • Hoohhhooh kirjoitti:

    En ole vieteltävissä, oma mies on jo voivoi pikkupimua

    Kiitos jo ensimmäiselle vastaajalle. Alkoi kuullostaa hiukan tutulta. Itse en oikein osaa ottaa mistään kiinni mikä olisi väärin, mutta kuitenkin vallalla on jatkuvasti ikävä tunne.

    Jälkimmäiselle vastaajalle sen verran, että jos noi olivat sun verbaaliset kyvyt, ei varmaan ole suurta ongelmaa säilyä vieteltämättömissä. Ainakaan normaaliälyisten seurassa.

    Äänestä

  • Hoohhhooh kirjoitti:

    En ole vieteltävissä, oma mies on jo voivoi pikkupimua

    Putosin ihan samalle... Tietää aikaki, että tätä muijaa kannattaa yrittää!

    Äänestä

Moi,

Oleks nainen vai mies?

Heitä mulle meiliosoitteesi, kirjoitellaan aiheesta.
Mul on ollu 3kk "puukko kylkiluiden välissä", mut en tiedä mistä johtuu.
Kaikki ei ole kohdallaan, mut mitään näkyvää ei ole tapahtunu, paitsi siis noita mainitsemiasi pikkuasioita joka suunnassa, mut kun ei osaa koota palapeliä.
Tai sitten ei halua koota palapeliä, jotta ei näe totuutta.
Tai sit on vain hitsin,turhan mustis?????
Haluun myös irti tästä tunteesta, ja tilanteesta!tavalla tai toisella!

Äänestä
  • Kerro tarkemmin? Siis oletko tuntenut fyysisiä tuntemuksia? Että sulla on tunne kuin sulla ois puukko vatsassa, kylkiluiden välissä? Ei voi olla totta! Mulla ollut sama tunne tismalleen niin kauan, kun miehelläni on ollut tämä uusi ystävä. Ja aina kun hän on tapaamassa sitä narttuu se tunne tulee todella voimakkaana.
    Onneksi tätä on jatkunut vasta 2 viikkoa (kun mainitsit et sulla 3kk:tta), mut oon päättänyt ottaa selvän asiasta.
    Ota sinäkin. Älä anna kenenkään kusettaa sua!

    Äänestä

  • e-pälyily kirjoitti:

    Kerro tarkemmin? Siis oletko tuntenut fyysisiä tuntemuksia? Että sulla on tunne kuin sulla ois puukko vatsassa, kylkiluiden välissä? Ei voi olla totta! Mulla ollut sama tunne tismalleen niin kauan, kun miehelläni on ollut tämä uusi ystävä. Ja aina kun hän on tapaamassa sitä narttuu se tunne tulee todella voimakkaana.
    Onneksi tätä on jatkunut vasta 2 viikkoa (kun mainitsit et sulla 3kk:tta), mut oon päättänyt ottaa selvän asiasta.
    Ota sinäkin. Älä anna kenenkään kusettaa sua!

    Moi,

    Sitä menee pikkuhiljaa turraksi, kun asioita mitä ei ymmärrä tulee yksitellen, epämääräisin selityksin.
    Uskoako vai ei?? taas tälläkin kertaa?
    Sitten kun niitä on tullut tarpeeksi monta, alkaa tosiaan epäilemään omaa mielikuvitustaan.
    Kai tämäkin asia pitäisi uskoa, kun nuo muutkin toisiaan ihmeellisemmät tapahtumat aina ovat saaneet jonkin loogisen selityksen.
    Sit alkaa uppoamaan vielä omituisemmat selitykset, kun toisen itseluottamus on murrettu?
    Sit alkaa ollakin itse jo puolustuskyvytön, onko järkeä kysellä, onko järkeä epäillä, kun itse ei saa otetta tapahtumien todelisuuteen.
    Pakko vain nousta, ja uskoa omiin tunteisiinsa.
    Muuten hajoaa.
    Mut jos sit kuitenkin onkin vain itse sairaallosien mustasukkainen, vai onko toinen osapuoli äärimmäisen tarkka, ja törkeä?

    Äänestä

Minulle kävi niin että mieheni alkoi muuttua etäiseksi ja tuntui ettei yhteistä puhuttavaa ollut ja hänen käytöksensä oli ajoittain outoa.Tätä oli jo jatkunut pitkään mutta olin kuitannut sen vain omaksi mustasukkaiseksi kuvitteluksi.Harmi sillä koko ajan puolisoni käytti hyväkseen hyvä uskoisuuttani ja eli kaksoiselämää.Lopulta mittani täyttyi ja otin asian esille ja seiltä alkoi purkautua melkoinen vyyhti.
Kantapään kautta oppineena sanoisinkin että aina jos tuntuu että suhteessa on jotain outoa tai puolison käytös muuttuu tms.kannattaa ottaa asia puheeksi ja kertoa avoimesti omista tuntemuksistaan.Ei kaikki aina ole pelkästään mustasukkaisuutta vaan se voi olla huolta omasta suhteesta.

Äänestä
  • Miten koko juttu paljastui`? Sillä enemmän kuin usein ilmeisesti pettäjä vastaa suoraan kysymykseen kieltävästi? Osasitko kysyä asiat jotenkin ristiin vai miten? Miten ex-säsi selitti sinulle sen, että oli kuitenkin jatkanut suhdetta ja tiesikö toinen sinusta? Aika paljon kysymyksiä, mutta kiinnostaa kovasti...!

    Äänestä

  • paljastui? kirjoitti:

    Miten koko juttu paljastui`? Sillä enemmän kuin usein ilmeisesti pettäjä vastaa suoraan kysymykseen kieltävästi? Osasitko kysyä asiat jotenkin ristiin vai miten? Miten ex-säsi selitti sinulle sen, että oli kuitenkin jatkanut suhdetta ja tiesikö toinen sinusta? Aika paljon kysymyksiä, mutta kiinnostaa kovasti...!

    Kuten sanoin otin asian esille ja pikku hiljaa mieheni muuri mureni ja hän itse tunnsti tekonsa.Ensin hänkin yritti kieltää tekonsa,mutta näin hänestä että hän valehtelee ja yrittää peittää jotain,enkä antanut periksi.
    Ja kyllä ne viehättävät daamit tiesivät minun olemassa olon,mutta ei se vauhtia hidastanut,päinvastoin.Omaelämä oli paskana piti laittaa vahinko kiertämään.Hän sanoi että hän teki sitä kypsymättömyyttään ja katui tekojaan.Yritin saada selville että mitä suhteestamme puuttui ettähänen piti tehdä näin,mutta en ole saanut muuta selitystä.

    Äänestä

  • Ok,

    Nyt kun olen lukenut näitä viestejä alkaa omat ajatukset juosta lujaa ympyrää. Eli meillä menossa seuraava rumba;

    Mies pyyhkii erään tietyn naisen viestit nykyisin puhelimesta. Olemme puhuneet hänestä ja olen sanonut että epäilen jotain heidän välillään. En tiedä pyyhkiikö hän viestit pois siksi, että ei halua nostaa enää lisämyrkyä, vai onko niissä jotain salattavaa.
    Tämän saman naisen hiuksia on joskus löytynyt hänen vaatteistaan. He joutuvat olemaan töiden puolesta melko ahtaissa tiloissa, mutta silti pakko myöntää että se hiukan herätti itsessäni epäilyjä.
    Meidän seksielämä on ollut vähintäänkin jäässä. En varmasti itse tee sitä yhtään helpommaksi, sillä olen useaan otteeseeen vaatinut jotain selitystä asialle. Kuitenkaan tilanne ei juurikaan ole muuttunut.
    Samoin joskus 4 kk sitten huomasin että meiltä oli pari kortsua kadonnut jonnekin. Selitystä kumpikaan ei osannut antaa, mutta itse tiedän että itse en ainakaan ole niitä käyttänyt.
    Samoin kuukausi sitten hän "kärysi" deitti.net:stä sekä sihteeriopiston sivujen selailusta. Hän oli etsinyt rajatulla haulla seuraa deitti.net:stä. Asian hän selitti ajan kulutta´misella. Alan olla aivan sekaisin ja totaalisen väsynyt asioiden miettimisestä. Tiedän, että loputtomiin näin ei voi jatkaa, mutta en myöskään haluaisi "heittää" hyvää miestä pihalle jos näihin kaikkiin löytyy joku järkevä selitys. Tiedän tosin näiden lauseiden jälkeen miltä viimeinen lause kuullostaa, mutta silti...

    Äänestä

  • alitajuntaako? kirjoitti:

    Ok,

    Nyt kun olen lukenut näitä viestejä alkaa omat ajatukset juosta lujaa ympyrää. Eli meillä menossa seuraava rumba;

    Mies pyyhkii erään tietyn naisen viestit nykyisin puhelimesta. Olemme puhuneet hänestä ja olen sanonut että epäilen jotain heidän välillään. En tiedä pyyhkiikö hän viestit pois siksi, että ei halua nostaa enää lisämyrkyä, vai onko niissä jotain salattavaa.
    Tämän saman naisen hiuksia on joskus löytynyt hänen vaatteistaan. He joutuvat olemaan töiden puolesta melko ahtaissa tiloissa, mutta silti pakko myöntää että se hiukan herätti itsessäni epäilyjä.
    Meidän seksielämä on ollut vähintäänkin jäässä. En varmasti itse tee sitä yhtään helpommaksi, sillä olen useaan otteeseeen vaatinut jotain selitystä asialle. Kuitenkaan tilanne ei juurikaan ole muuttunut.
    Samoin joskus 4 kk sitten huomasin että meiltä oli pari kortsua kadonnut jonnekin. Selitystä kumpikaan ei osannut antaa, mutta itse tiedän että itse en ainakaan ole niitä käyttänyt.
    Samoin kuukausi sitten hän "kärysi" deitti.net:stä sekä sihteeriopiston sivujen selailusta. Hän oli etsinyt rajatulla haulla seuraa deitti.net:stä. Asian hän selitti ajan kulutta´misella. Alan olla aivan sekaisin ja totaalisen väsynyt asioiden miettimisestä. Tiedän, että loputtomiin näin ei voi jatkaa, mutta en myöskään haluaisi "heittää" hyvää miestä pihalle jos näihin kaikkiin löytyy joku järkevä selitys. Tiedän tosin näiden lauseiden jälkeen miltä viimeinen lause kuullostaa, mutta silti...

    Ei se että otat asian esille,tarkoita ystävä hyvä että heittäisit miehesi pihalle.Kun tunnet noin häntä kohtaan kannustaisin sinua yhä vaan laittamaan suhteen sellaiseen kuntoon että teillä molemmilla on hyvä olla.Jos annat asian vaan mennä eteen päin saattaa asiat vain mutkistua ja teot "pahentua",jota en tietenkään toivo.Itse vaan olen harmitellut että jos olisin ottanut herkemmin tuntemukseni esille niin ehkä olisin onnellisempi mitä tällä hetkellä olen.Tämä on vain minun näkemys asiasta jokainen hoitaa suhdettaan niin kun parhaalle tuntuuu,mutta silti...

    Äänestä

  • alitajuntaako? kirjoitti:

    Ok,

    Nyt kun olen lukenut näitä viestejä alkaa omat ajatukset juosta lujaa ympyrää. Eli meillä menossa seuraava rumba;

    Mies pyyhkii erään tietyn naisen viestit nykyisin puhelimesta. Olemme puhuneet hänestä ja olen sanonut että epäilen jotain heidän välillään. En tiedä pyyhkiikö hän viestit pois siksi, että ei halua nostaa enää lisämyrkyä, vai onko niissä jotain salattavaa.
    Tämän saman naisen hiuksia on joskus löytynyt hänen vaatteistaan. He joutuvat olemaan töiden puolesta melko ahtaissa tiloissa, mutta silti pakko myöntää että se hiukan herätti itsessäni epäilyjä.
    Meidän seksielämä on ollut vähintäänkin jäässä. En varmasti itse tee sitä yhtään helpommaksi, sillä olen useaan otteeseeen vaatinut jotain selitystä asialle. Kuitenkaan tilanne ei juurikaan ole muuttunut.
    Samoin joskus 4 kk sitten huomasin että meiltä oli pari kortsua kadonnut jonnekin. Selitystä kumpikaan ei osannut antaa, mutta itse tiedän että itse en ainakaan ole niitä käyttänyt.
    Samoin kuukausi sitten hän "kärysi" deitti.net:stä sekä sihteeriopiston sivujen selailusta. Hän oli etsinyt rajatulla haulla seuraa deitti.net:stä. Asian hän selitti ajan kulutta´misella. Alan olla aivan sekaisin ja totaalisen väsynyt asioiden miettimisestä. Tiedän, että loputtomiin näin ei voi jatkaa, mutta en myöskään haluaisi "heittää" hyvää miestä pihalle jos näihin kaikkiin löytyy joku järkevä selitys. Tiedän tosin näiden lauseiden jälkeen miltä viimeinen lause kuullostaa, mutta silti...

    Ahaa, et jos mies katselee joskus esim deittinet sivuja. niin sekö muka sit on merkki siitä et miehellä pettäminen mielessä..???Minä oon kyllä sitä mieltä, et kai sitä nyt joskus voi niitäkin sivuja katsoa. katson joskus itsekkin ihan huvin vuoksi vain..Miten sitä voi toista sitten niin vahtiakkaan ettei katso,hmm katsooo jos on katsoakseen..

    Äänestä

  • alitajuntaako? kirjoitti:

    Ok,

    Nyt kun olen lukenut näitä viestejä alkaa omat ajatukset juosta lujaa ympyrää. Eli meillä menossa seuraava rumba;

    Mies pyyhkii erään tietyn naisen viestit nykyisin puhelimesta. Olemme puhuneet hänestä ja olen sanonut että epäilen jotain heidän välillään. En tiedä pyyhkiikö hän viestit pois siksi, että ei halua nostaa enää lisämyrkyä, vai onko niissä jotain salattavaa.
    Tämän saman naisen hiuksia on joskus löytynyt hänen vaatteistaan. He joutuvat olemaan töiden puolesta melko ahtaissa tiloissa, mutta silti pakko myöntää että se hiukan herätti itsessäni epäilyjä.
    Meidän seksielämä on ollut vähintäänkin jäässä. En varmasti itse tee sitä yhtään helpommaksi, sillä olen useaan otteeseeen vaatinut jotain selitystä asialle. Kuitenkaan tilanne ei juurikaan ole muuttunut.
    Samoin joskus 4 kk sitten huomasin että meiltä oli pari kortsua kadonnut jonnekin. Selitystä kumpikaan ei osannut antaa, mutta itse tiedän että itse en ainakaan ole niitä käyttänyt.
    Samoin kuukausi sitten hän "kärysi" deitti.net:stä sekä sihteeriopiston sivujen selailusta. Hän oli etsinyt rajatulla haulla seuraa deitti.net:stä. Asian hän selitti ajan kulutta´misella. Alan olla aivan sekaisin ja totaalisen väsynyt asioiden miettimisestä. Tiedän, että loputtomiin näin ei voi jatkaa, mutta en myöskään haluaisi "heittää" hyvää miestä pihalle jos näihin kaikkiin löytyy joku järkevä selitys. Tiedän tosin näiden lauseiden jälkeen miltä viimeinen lause kuullostaa, mutta silti...

    tilanteesta. Mun mies kans pyyhkii kans erään naikkosen viestit ja numerot puhelimesta, ja mulle kans tullut mieleen, että jos se vaan pelkää, että meille tulis riitaa, kun se on soitellut sille. Se joutuu kans pakon edessä olee tekemisissä sen muijan kanssa nyt, mut ei onnex enään kauan. Mut silti toi haiskahtaa jollekkin - en mä nyt kuitenkaan niin paha oo ettei mulle vois suoraan sanoo, et "joudun nyt soittaa sille" ym.
    Se epärehellisyys just ottaa päähän, ja herättää epäilyksiä. Ja mulla on ollut nyt viime viikkoina fyysisesti niin paha olo, etten tiedä mitä tehdä. Ainoo hyvä puoli on ettei ruoka maistu, ja täs voi lähtee vielä hyvässä lykyssä muutama ylimääräinen kilo;) Toivon vaan ettei mun mies lähtis, vaan tajuis jo kuinka hyvä nainen sillä on!

    Äänestä

vaimoni jäi kiinni kun puh soi väärään aikaan..
sitä ennen haistelin kyll pidempääkin palaneen käryä.
puh pois päältä tai äänettömällä aina yhd ollessa. "sanoi vain ettei halua kenenkään häiritsevän yht aikaamme". voi nyyh ja uskoin..
sitten kun oli vahingossa puh jäänyt päälle saattoi tulla soittoja nrosta mitä hän ei tuntenut, ei näin ollen sitten vastannut. ja taas sokeana uskoin:(
monet kerrat kun haistelin sitä "käryä" kysyin että onko toinen mies kuvioissa. sain aina vastauksen ettei ollut, ja katsoi vielä silmiin sen sanoessaa.

no neuvoksi.. tarkasta puh kun hän ei näe.(tietenk ei ole suvaittavaa, mut nii ei ole pettäminenkään) katso onko puh äänellä tai poispäältä yhdessä ollessanne. meneekö vaivaantuneeksi tai tuleeko puh
tunt nroista. meneekö muualle vastaamaan puheluihin(ainakin osaan puheluista)?
ym ym.. kysymällä häneltä se tuskin selviää koskaan.
mut vointeja:)

Äänestä
  • Kiitos vastauksestasi.
    Mietin miten tiesit epäillä jos puheluita tuli tuntemattomista tai ei tallennetuista numeroista? Muuten toiminta kuullostaa aika tutulta, mutta siitä on niin sairaan vaikeaa ketään syyttää. Esim. Miksi sulle soittaa tuntematon numero?!! Ehkä kuitenkin on parasta, että pidän silmiäni auki, sillä hän poistaa osan viesteistä joiden tiedän kuitekin tulleen. Kummallista?

    Äänestä

  • paha juttu? kirjoitti:

    Kiitos vastauksestasi.
    Mietin miten tiesit epäillä jos puheluita tuli tuntemattomista tai ei tallennetuista numeroista? Muuten toiminta kuullostaa aika tutulta, mutta siitä on niin sairaan vaikeaa ketään syyttää. Esim. Miksi sulle soittaa tuntematon numero?!! Ehkä kuitenkin on parasta, että pidän silmiäni auki, sillä hän poistaa osan viesteistä joiden tiedän kuitekin tulleen. Kummallista?

    mistään en tiennyt.. enkä olisi varmaksi tiennyt tänäkään päivänä.
    kun ensin tuli viesti nukkumaan menon aikana(puh äänettömällä, mutta vilkkui jonka näin pimeässä). kys keneltä viestiä tähän aik tulee..? vastaus.. "en tiedä väärään numeroon, ihan tuntematon nro". otin puh kädestä ja katsoin. siinä luki.. taisit jo olla nukkumassa kun et vast puheluun. hyvää yötä kulta.
    aloin tivaamaan et keneltä tää viesti on! meni ihan vaikeaksi ja edelleen yritti valehdella. sitten muutaman min päästä sama nro soittaa, mihin vastasin. vihainen mies vastasi takaisin mitä helv vastaat hänen kännykkäänsä! jutusteltuani miehen kanssa selvis suhteen kest 8kk! VOI LUOJA SANON MÄ!
    kaikke sitä saa kestää. eikä auta että sanoo.. et jos haluu toista miestä/naista niin ei oo pakko olla mun kanssa! sit jos haluu mennä niin erotaan ensin.. mut ei pettäjät sitä ymmärrä. se taitaa ihan oikeesti olla niillä verissä.
    mut kuintenkin tarkkaile tilannetta, äläkä anna vedättää itseäsi. jos ja kun sitä pid jatkuu niin tuntee itsensä ihan nollaksi. ja tosiaan kysymällä et totuutta saa selville..
    mut voimia ja tsemiä:). eikä elämä siihen lopu vaik petetään. tietää ainakin ettei se ollut rakkauden arvoinen!

    Äänestä

  • mies kirjoitti:

    mistään en tiennyt.. enkä olisi varmaksi tiennyt tänäkään päivänä.
    kun ensin tuli viesti nukkumaan menon aikana(puh äänettömällä, mutta vilkkui jonka näin pimeässä). kys keneltä viestiä tähän aik tulee..? vastaus.. "en tiedä väärään numeroon, ihan tuntematon nro". otin puh kädestä ja katsoin. siinä luki.. taisit jo olla nukkumassa kun et vast puheluun. hyvää yötä kulta.
    aloin tivaamaan et keneltä tää viesti on! meni ihan vaikeaksi ja edelleen yritti valehdella. sitten muutaman min päästä sama nro soittaa, mihin vastasin. vihainen mies vastasi takaisin mitä helv vastaat hänen kännykkäänsä! jutusteltuani miehen kanssa selvis suhteen kest 8kk! VOI LUOJA SANON MÄ!
    kaikke sitä saa kestää. eikä auta että sanoo.. et jos haluu toista miestä/naista niin ei oo pakko olla mun kanssa! sit jos haluu mennä niin erotaan ensin.. mut ei pettäjät sitä ymmärrä. se taitaa ihan oikeesti olla niillä verissä.
    mut kuintenkin tarkkaile tilannetta, äläkä anna vedättää itseäsi. jos ja kun sitä pid jatkuu niin tuntee itsensä ihan nollaksi. ja tosiaan kysymällä et totuutta saa selville..
    mut voimia ja tsemiä:). eikä elämä siihen lopu vaik petetään. tietää ainakin ettei se ollut rakkauden arvoinen!

    ne ohjeet jos niitä onkaan..
    katso se puhelin, vaikka se pahalta tuntuiskin. pahemmalta mielestäni tuntuu kuit epävarmuus.
    eli.. onko soitetut/vastattujen tiedot pyyhitty(valikosta saa nollattua, jos tarvis. kenellä vaan on jos ei ole salattavaa??)? jos ei poistettu, niin kirj nrot ylös ja selv joko soit tai numero tied.
    onko viestejä tallella mistä selv(hyvät pettäjät ei tosin niitä jätä:))? ja lähetetytkin viestit uusiin puh jää, mut tosin yllä mainittu pätee myös tähän!
    ja tosiaan onko äänettömällä/pois päältä ollessaan sinun kanssa?
    ja voithan aina seurata miestäsi, mut se vaatii jo hyvää epäilyä:):)
    käytöskään ei aina sitä kerro. on helv hyviä pettäjiä olemassa. varmaankin opittu taito:)
    siinä hiukka vinkkejä..

    Äänestä

  • mies kirjoitti:

    ne ohjeet jos niitä onkaan..
    katso se puhelin, vaikka se pahalta tuntuiskin. pahemmalta mielestäni tuntuu kuit epävarmuus.
    eli.. onko soitetut/vastattujen tiedot pyyhitty(valikosta saa nollattua, jos tarvis. kenellä vaan on jos ei ole salattavaa??)? jos ei poistettu, niin kirj nrot ylös ja selv joko soit tai numero tied.
    onko viestejä tallella mistä selv(hyvät pettäjät ei tosin niitä jätä:))? ja lähetetytkin viestit uusiin puh jää, mut tosin yllä mainittu pätee myös tähän!
    ja tosiaan onko äänettömällä/pois päältä ollessaan sinun kanssa?
    ja voithan aina seurata miestäsi, mut se vaatii jo hyvää epäilyä:):)
    käytöskään ei aina sitä kerro. on helv hyviä pettäjiä olemassa. varmaankin opittu taito:)
    siinä hiukka vinkkejä..

    Miksi likkakaverin puhelin on aina akku melkein tyhjä.
    Ja nytkin pyysin laittaan yöpöydälle lataukseen, nii hankalahkoa oli kaivaa sitä kassista. Eihän täällä nukuttuakaan saa kun piippailee akun loppumista.
    Mut miks ihmeessä se puoli 5 aamuyöstä pitää tarkistaa ettei sinne ole tullut mitään (onhan mun luonani nyt). Ei voinu mulle heittää puhelinta etä laitetaan lataukseen, ennenkuin vilastaan onko jotain tullu ?? ja onhan tässä kaikkea muutakin epäilyttävää ollu useampi kuukausi..

    Äänestä

  • Joo, ihan samalla tavalla paljastui vaimo pari vuotta sitten - tuli usein viesti aika myöhään. Kerran sitten puhelin piippasi, kun hän oli jo nukahtanut, päätin suorittaa tarkistuksen, vaikka kyllä se soti periaatteitani vastaan. No siellä oli viesti, josta ei jäänyt mitään epäselvää, seurasin 'viestitystä' ja vaimon liikkeitä vielä jonkin aikaa, ennenkuin otin asian esille - se oli ikäänkuin piste i:n päälle meidän suhteessa. Ei se mikään täydellinen yllätys ollut - ensimmäinen 'syrjähyppy' oli jo silloin kauan sitten suhteemme alkuaikoina. Vaikka siitä päästiin yli, niin kyllä siitä jäi meikäläiselle jonkinlainen 'epäilys' jäljelle koko suhteen ajaksi, ehkä jonkinlainen 'välinpitämättömyys' eli en vuosien kuluessa tietoisesti selvitellyt 'taustoja', vaikka välillä tuntui että tarvettakin olisi ollut. Lisäksi meillä oli muitakin asioita, joissa meillä ei synkannut, yksi merkittävä oli vaimon alati lisääntyvä alkoholin käyttö - asia jota en voinut sietää. Ero otti koville, ei niinkään parisuhteen loppuminen, vaan enemmänkin perheen 'hajoaminen'.

    No nyt pari vuotta on mennyt ja kyllä nyt tuntuu, että ero oli oikea ratkaisu - puolin ja toisin.

    Äänestä

muutoksesta, jonka aistii, vaikkei mitään selvästi osaakaan sanoa muuttuneeksi. Käytös, reaktiot, suhtautuminen... vieraantuminen.

Äänestä

Valitettavasti herkkä ihminen todella aistii nuo asiat. Minä uskoin mieheni hokemiin omasta "vainoharhaisuudestani" aina siihen saakka (vuosia), kunnes toisin todistettiin. Näin painajaisia, oli vieraita hiuksia, huulipunan jälkiä paidan kauluksessa, lopulta salattu kännykkä, jne. Jälkikäteen sitä on tajunnut, miten monesta asiasta olisi pitänyt ymmärtää, mutta ei kai sitä halunnut.

Äänestä
  • Mulla on viimeaikoina vatsa alkanut hirveesti sattuu kun mieheni on tapaamassa yhtä naista jota väittää kaverikseen. En tiedä, vaikea uskoa uskottomuutta miehestäni kun on aina, varsinkin suhteen alussa ollut musta niin mustis. Aina puhunut lojaalisuuden perään ym.
    Mut nyt alkanut poistaa puhelutietoja ja viestejä kokoajan. Sit kuulin tästä muijasta et se ois aika h*ro. Kielsin tapaamasta häntä, ja kyllä mun mies lupasikin ettei näkis enään. Mut haluisin jostain varmuuden et onko mennyt pettää. Miten vois saada varmuuden? Mitään todisteita ei tällä hetkellä ole. Mut toi vatsakipu on ihan himmee, ei ikinä aikaisemmin ollut mitään vastaavaa. Muilla kokemuksia?

    Äänestä

  • e-pälyily kirjoitti:

    Mulla on viimeaikoina vatsa alkanut hirveesti sattuu kun mieheni on tapaamassa yhtä naista jota väittää kaverikseen. En tiedä, vaikea uskoa uskottomuutta miehestäni kun on aina, varsinkin suhteen alussa ollut musta niin mustis. Aina puhunut lojaalisuuden perään ym.
    Mut nyt alkanut poistaa puhelutietoja ja viestejä kokoajan. Sit kuulin tästä muijasta et se ois aika h*ro. Kielsin tapaamasta häntä, ja kyllä mun mies lupasikin ettei näkis enään. Mut haluisin jostain varmuuden et onko mennyt pettää. Miten vois saada varmuuden? Mitään todisteita ei tällä hetkellä ole. Mut toi vatsakipu on ihan himmee, ei ikinä aikaisemmin ollut mitään vastaavaa. Muilla kokemuksia?

    Ei se ettämies on mustis estä häntä pettämästä.Yleensä onkin niin että mustis-puolisot pettääkin vaan siksi että ehtivät tehdä sen ennen kuin puoliso ehtii...

    Äänestä

  • e-pälyily kirjoitti:

    Mulla on viimeaikoina vatsa alkanut hirveesti sattuu kun mieheni on tapaamassa yhtä naista jota väittää kaverikseen. En tiedä, vaikea uskoa uskottomuutta miehestäni kun on aina, varsinkin suhteen alussa ollut musta niin mustis. Aina puhunut lojaalisuuden perään ym.
    Mut nyt alkanut poistaa puhelutietoja ja viestejä kokoajan. Sit kuulin tästä muijasta et se ois aika h*ro. Kielsin tapaamasta häntä, ja kyllä mun mies lupasikin ettei näkis enään. Mut haluisin jostain varmuuden et onko mennyt pettää. Miten vois saada varmuuden? Mitään todisteita ei tällä hetkellä ole. Mut toi vatsakipu on ihan himmee, ei ikinä aikaisemmin ollut mitään vastaavaa. Muilla kokemuksia?

    Moi,

    Minulla aivan sama juttu. Luulen, siis tunnen, tunnen vahvasti että jotain on tapahtunut, mut en keksi keinoa, miten saan varmuuden.
    Voistaisiinko jotenkin auttaa toisiamme??
    Olen mies. Olen miettinyt muutamaa yllätyspuhelua, tai muuta vastaavaa, mut projekti pitäis hieroa niin hyväks, että menee sit loppuun assi. Ja jos on nii ettei ole sit kuitenkaan mitään, niin ei saisi kenellekään käydä nolosti.
    mailaa [email protected] jos olet "sotajalalla".
    Meillä lähdin tsekkaamaan puhelimen liian aikaisin, ja nyt se osataan pitää ainakin hyvin siistittynä koko ajan.
    ONKO keneläkään mitään loistoideaa, joka on toiminut.
    Jos en saa tätä pikkiä sydämestäni irti, saatan aiheettomalla epäilyllä aiheuttaa pahan vahingon suhteelleni, tai sit jos olen oikeassa, ja aikaa kuluu, hukkaan turhaan itseäni väärään suhteeseen.

    Äänestä

  • sama juttu kirjoitti:

    Moi,

    Minulla aivan sama juttu. Luulen, siis tunnen, tunnen vahvasti että jotain on tapahtunut, mut en keksi keinoa, miten saan varmuuden.
    Voistaisiinko jotenkin auttaa toisiamme??
    Olen mies. Olen miettinyt muutamaa yllätyspuhelua, tai muuta vastaavaa, mut projekti pitäis hieroa niin hyväks, että menee sit loppuun assi. Ja jos on nii ettei ole sit kuitenkaan mitään, niin ei saisi kenellekään käydä nolosti.
    mailaa [email protected] jos olet "sotajalalla".
    Meillä lähdin tsekkaamaan puhelimen liian aikaisin, ja nyt se osataan pitää ainakin hyvin siistittynä koko ajan.
    ONKO keneläkään mitään loistoideaa, joka on toiminut.
    Jos en saa tätä pikkiä sydämestäni irti, saatan aiheettomalla epäilyllä aiheuttaa pahan vahingon suhteelleni, tai sit jos olen oikeassa, ja aikaa kuluu, hukkaan turhaan itseäni väärään suhteeseen.

    yritin sulle laittaa meiliä äsken, muttei onnannut. Harmi, olisi ollut kiva vaihtaa ajatuksia. Ehkä sulla on joku kirjain tos väärin tai jotain.
    Mut hei kaikille petetyille, koittakaa kestää. Sit kun se varmuus tulee, niin ei kun vaan etsii surutta lohduttajaa. Vit*uakos sillon sit enään välii, kun toinen rikkoi jo sen kaiken hyvän mitä oli.

    Äänestä

  • e-pälyily kirjoitti:

    yritin sulle laittaa meiliä äsken, muttei onnannut. Harmi, olisi ollut kiva vaihtaa ajatuksia. Ehkä sulla on joku kirjain tos väärin tai jotain.
    Mut hei kaikille petetyille, koittakaa kestää. Sit kun se varmuus tulee, niin ei kun vaan etsii surutta lohduttajaa. Vit*uakos sillon sit enään välii, kun toinen rikkoi jo sen kaiken hyvän mitä oli.

    Moi,
    Kyl toi [email protected] pitäis toimia, testasin juuri.
    Mut jos et saa siihen onnistumaan, voit kokeilla myös [email protected]

    Olis tosiaan mukava vaihtaa ajatuksia.

    Äänestä

  • sama juttu kirjoitti:

    Moi,

    Minulla aivan sama juttu. Luulen, siis tunnen, tunnen vahvasti että jotain on tapahtunut, mut en keksi keinoa, miten saan varmuuden.
    Voistaisiinko jotenkin auttaa toisiamme??
    Olen mies. Olen miettinyt muutamaa yllätyspuhelua, tai muuta vastaavaa, mut projekti pitäis hieroa niin hyväks, että menee sit loppuun assi. Ja jos on nii ettei ole sit kuitenkaan mitään, niin ei saisi kenellekään käydä nolosti.
    mailaa [email protected] jos olet "sotajalalla".
    Meillä lähdin tsekkaamaan puhelimen liian aikaisin, ja nyt se osataan pitää ainakin hyvin siistittynä koko ajan.
    ONKO keneläkään mitään loistoideaa, joka on toiminut.
    Jos en saa tätä pikkiä sydämestäni irti, saatan aiheettomalla epäilyllä aiheuttaa pahan vahingon suhteelleni, tai sit jos olen oikeassa, ja aikaa kuluu, hukkaan turhaan itseäni väärään suhteeseen.

    Tämä on neuvo naiselle.
    Jos teillä sujuu seksielämä hyvin, niin lisää sitä vähitellen ja ajoita niitä miehen lähtöihin ja palaamisiin, jolloin toisessa tapauksessa hänellä voi olla vaikeuksia pettää ja toisessa voi käydä ilmi, että hän on pettänyt juuri.

    Tämän ei pitäisi vahingoittaa suhdetta, jos aihetta ei tule. ;)

    Äänestä

  • sama juttu kirjoitti:

    Moi,

    Minulla aivan sama juttu. Luulen, siis tunnen, tunnen vahvasti että jotain on tapahtunut, mut en keksi keinoa, miten saan varmuuden.
    Voistaisiinko jotenkin auttaa toisiamme??
    Olen mies. Olen miettinyt muutamaa yllätyspuhelua, tai muuta vastaavaa, mut projekti pitäis hieroa niin hyväks, että menee sit loppuun assi. Ja jos on nii ettei ole sit kuitenkaan mitään, niin ei saisi kenellekään käydä nolosti.
    mailaa [email protected] jos olet "sotajalalla".
    Meillä lähdin tsekkaamaan puhelimen liian aikaisin, ja nyt se osataan pitää ainakin hyvin siistittynä koko ajan.
    ONKO keneläkään mitään loistoideaa, joka on toiminut.
    Jos en saa tätä pikkiä sydämestäni irti, saatan aiheettomalla epäilyllä aiheuttaa pahan vahingon suhteelleni, tai sit jos olen oikeassa, ja aikaa kuluu, hukkaan turhaan itseäni väärään suhteeseen.

    Tiedetään,että tämä on sairasta touhua,jos aihetta ei ole. :) :) :) :) :) :)

    Jos tiedät epäilemiesi puheluiden saapumisajat, niin otat vähän ennen sellaista vaimosi puhelimen ja hukkaat sen sellaiseen paikkaan, että hän ei epäile sinua.
    Tai olet värkkäävinäsi puhelimella ja laitat sotonsiirron kännykkääsi ja testailet sillä, muttet ota pois ja kohta voitkin vastata siihen "vahingossa".
    Pistä vaimollesi rakkausviesti välittömällä yhteydenottopyynnöllä nettisivujen kautta tms. tekstiviestillä (flash), jonka jälkeen seuraat hänen käytöstään.

    Äänestä

  • Näin tekisin kirjoitti:

    Tämä on neuvo naiselle.
    Jos teillä sujuu seksielämä hyvin, niin lisää sitä vähitellen ja ajoita niitä miehen lähtöihin ja palaamisiin, jolloin toisessa tapauksessa hänellä voi olla vaikeuksia pettää ja toisessa voi käydä ilmi, että hän on pettänyt juuri.

    Tämän ei pitäisi vahingoittaa suhdetta, jos aihetta ei tule. ;)

    Että seksiä käytettäis uskollisuus-mittarina? Eipä vaikuta kovin luotettavalta. Jos miestä ei juuri silloin haluta kun tulee kotiin, niin se on merkki että hän on juuri pettänyt? Siitä sitten saakin riidan aikaiseksi...Hulluiksi ajatte itsenne tuollaisella. Haluatko todella seksin olevan väline selvittää uskollisuutta? mä ainakin haluan nauttia seksistä. Se, että seksiin suhtaudutaan kuin johonkin kertakäyttötavaraan on varmasti juuri osasyy uskottomuuteenkin. "seksi on vaan seksiä". Jos se olisi rakastavaisten välistä intohimoa, niin uskon että vähemmän ajauduttaisiin suhteen ulkopuolelle. Ikävä kyllä näin onnellisesti asiat ei aina ole.

    Äänestä

  • e-pälyily kirjoitti:

    yritin sulle laittaa meiliä äsken, muttei onnannut. Harmi, olisi ollut kiva vaihtaa ajatuksia. Ehkä sulla on joku kirjain tos väärin tai jotain.
    Mut hei kaikille petetyille, koittakaa kestää. Sit kun se varmuus tulee, niin ei kun vaan etsii surutta lohduttajaa. Vit*uakos sillon sit enään välii, kun toinen rikkoi jo sen kaiken hyvän mitä oli.

    Ei taida onnistua meidän päästä jutulle :(
    Harmi, Olisi tosiaan ollut kiva vaihtaa ajatuksia!

    Äänestä

milloin alkaa lipsuminen, meillä on oikeasti kehtittympi vaisto näissä jutuissa-
sitä on vaan saatava kunnon todisteet että uskoo varmasit itsekin
kun rajaton ei tunnusta
kännykkä on LOISTAVA vainukoira se on monien parisuhteiden pelastus

Äänestä

Miettikää nyt oikeasti! "Seuraa puhelinta, tarkista puhelut, viestit, s-postit, tietokone muutenkin, vaatteet..." ja mitä vielä..? Sen sijaan että keskittyisitte kumppanin hysteeriseen vahtaamiseen, kannattaisko keskittyä ihan siihen suhteen hoitamiseen? Ajatelkaa, miten paljon tuhlaatte aikaa ja energiaa tuommoiseen vahtaamiseen, sen sijaan että voisitte hoitaa parisuhdetta terveellä tavalla. Tuosta tulee vaan noidankehä, aivan varmasti niitä "todisteita" löytyy kun koko elämän keskittää niiden etsimiseen ja unohtaa missä parisuhteessa todella on kysymys. Vainoharhaisuutta ja alituista kyttäämistä ei mikään suhde kestä pidemmänpäälle. Ja haluatteko elää niin?

Jos mun tekemisiä ja menemisiä kytättäis koko ajan ja henk.koht viestit puhelut tutkittais niin mä en suostuis elämään sellaista elämää. Kyllä ne kumppanit usein huomaa kyttäämisen.

Jos todella on aihetta epäillä uskottomuutta niin puhukaa avoimesti asiasta tunteita peittelemättä. Kertokaa kuinka raastavaa on elää epävarmuudessa. Minä en ainakaan voisi antaa mieheni elää sellaisessa tilanteessa. Niin paljon häntä rakastan ja kunnioitan. Jos puolisonne on haluttomia asiasta keskustelemaan, eikä välitä raastavasta epävarmuuden tunteesta, niin rakastaako hän silloin todella? Onko hän rakkautesi arvoinen?

Äänestä
  • mitäs jos se joka on salaperäinen yrittäis muuttaa tilannetta

    Äänestä

  • superviisas kirjoitti:

    mitäs jos se joka on salaperäinen yrittäis muuttaa tilannetta

    en väitä olevani superviisas, mutta kyllä terve järki sanoo ettei alituinen kyttääminen voi johtaa mihinkään hyvään. Eikä se tee ketään onnelliseksi. Kyllä asioista pitää pystyä puhumaan, jos jotain rakentavaa yrittää saada aikaan. Ja tosiasia on ettei ketään voi omistaa. Jokainen on itsenäinen yksilö. En omista miestäni, eikä hän minua, vaikka olemme sitoutuneet toisiimme ja yhteiseen elämään. Jos suhteessa toinen osapuoli kokee tarvetta ulkopuoliseen suhteeseen, niin jotain on pielessä. Ei kukaan voi hallita toisen ihmisen mielitekoja, vaikka kuinka haluaisi. Silloin täytyy miettiä ja jutella, missä mennään, onko molemmat onnellisia yhdessä, jos ei, niin voidaanko asia korjata yhdessä. Kyttäämisessä on suuri riski tulla suorastaan vainoharhaiseksi, miten sellaisessa suhteessa voi elää, kumpikaan osapuoli. En mitenkään puolustele pettämistä, mutta niin kuin totesin kukaan ei toista voi kahlita ja omistaa. Eikä vahdata 24h/vrk. JOs kumppaniin ei luota, niin asia kyllä kannattasi yrittää korjata puhumalla. Tämä tietysti vaatii oikeaa asennetta myös "salaajalta". Hänen on ymmärrettävä että käytös loukkaa toista ja saa epäluuloiseksi. Jos hän ei sitä kykene ymmärtämään, niin onko sellaisella suhteella tulevaisuutta? Jos tahallaan haluaa toista loukata...Ei kukaan yksin pidä parisuhdetta pystyssä.

    Äänestä

  • vaimo kirjoitti:

    en väitä olevani superviisas, mutta kyllä terve järki sanoo ettei alituinen kyttääminen voi johtaa mihinkään hyvään. Eikä se tee ketään onnelliseksi. Kyllä asioista pitää pystyä puhumaan, jos jotain rakentavaa yrittää saada aikaan. Ja tosiasia on ettei ketään voi omistaa. Jokainen on itsenäinen yksilö. En omista miestäni, eikä hän minua, vaikka olemme sitoutuneet toisiimme ja yhteiseen elämään. Jos suhteessa toinen osapuoli kokee tarvetta ulkopuoliseen suhteeseen, niin jotain on pielessä. Ei kukaan voi hallita toisen ihmisen mielitekoja, vaikka kuinka haluaisi. Silloin täytyy miettiä ja jutella, missä mennään, onko molemmat onnellisia yhdessä, jos ei, niin voidaanko asia korjata yhdessä. Kyttäämisessä on suuri riski tulla suorastaan vainoharhaiseksi, miten sellaisessa suhteessa voi elää, kumpikaan osapuoli. En mitenkään puolustele pettämistä, mutta niin kuin totesin kukaan ei toista voi kahlita ja omistaa. Eikä vahdata 24h/vrk. JOs kumppaniin ei luota, niin asia kyllä kannattasi yrittää korjata puhumalla. Tämä tietysti vaatii oikeaa asennetta myös "salaajalta". Hänen on ymmärrettävä että käytös loukkaa toista ja saa epäluuloiseksi. Jos hän ei sitä kykene ymmärtämään, niin onko sellaisella suhteella tulevaisuutta? Jos tahallaan haluaa toista loukata...Ei kukaan yksin pidä parisuhdetta pystyssä.

    oletkos koskaan tullut petetyksi,tiedätkö miten pahelle se tuntuu.Tuo totta mitä sanoit,mutta asiat eivät aina ole noin yksinkertaisia.Joku antaa pirulle pikkusormen ja se saattaa viedä koko käden jos joku ei edes yritä pysäytää sitä.Näissä pettämisjutuissa näkä kasvaa syödessä ja tilaisuus tekee varkaan!

    Äänestä

  • epätietoinen kirjoitti:

    oletkos koskaan tullut petetyksi,tiedätkö miten pahelle se tuntuu.Tuo totta mitä sanoit,mutta asiat eivät aina ole noin yksinkertaisia.Joku antaa pirulle pikkusormen ja se saattaa viedä koko käden jos joku ei edes yritä pysäytää sitä.Näissä pettämisjutuissa näkä kasvaa syödessä ja tilaisuus tekee varkaan!

    Edellisessä pitkäaikaisessa suhteessa arki muuttui helvetiksi. En vonut luottaa pätkääkään silloiseen avomieheeni. Alkuun kaikki oli ihanaa, olimme niiin rakastuneita. Muutimme yhteen, menimme kihloihin. Onnellista avoliittoa kesti jonkin aikaa, kunnes mieheni teki ensimmäisen "katoamistempun". Hän vain jätti tulematta kotiin. Olin huolesta sairaana, soitin jo sairaalaankin, onko sinne tuotu hänen nimistä potilasta. Ajattelin että jotain on sattunut. Mutta ei, häntä vaan ei huvittanut tulla kotiin. Sain liudan epämääräisiä tekstiviestejä illalla, joista selvisi ettei hän aikonut tulla kotiin. Tuli kuitenkin katuvaisena ja lupasi että asiat hoidetaan puhumalla eikä "katoamalla" No eipä aikaakaan kun sama toistui. Viesti sängyllä koulusta kotiin tullessani... "olen häipynyt, älä ota yhteyttä..." Olin niin tyrmistynyt, etten tiennyt mitä tekisin. Tällaista jatkui jonkin aikaa, aina hän tuli selityksien kera katuvaisena. Minä hölmö uskoin, niin paljon häntä kuvittelin rakastavani.

    Opiskeluun liittyen tein kolmivuoro-työharjoittelua. kerran aamulla kotiin tullessani tilanne vaikutti siltä että hän oli juuri ennen minua kiireelllä kotiin saapunut. Ollut yönsä ties missä. Kiisti tietysti kaiken.

    Läheiset näkivät miteen uupunut ja rikki olin, itse olin lähinnä sokea. Hän on elämäni mies, piste. Kyllä suhde vielä hyväksi muuttuu. No, eipä muuttunut. Mikä lie avasi silmäni, mutta luojan kiitos niin kävi. Elämä täydellisessä luottamuksen puutteessa oli todella rankkaa. En vieläkään tiedä missä mieheni oli reissuillan. Oliko toisia naisia kuvioissa. Lopulta en edes halunnut tietää...tai toisaalta halusinkin, epätietoisuus raivostutti. JOssain vaiheessa vaan lakkasin välittämästä. Kun lopulta järki voitti ja tajusin ettei näin voi jatkaa, aloin itsekin huomata miten hajalla olin ollut.

    Opin tuosta kuitenkin juuri sen ettei toista voi omistaa, hallita tai muuttaa väkisin, jos hän ei itse halua muuttua. Kun juttelimme hän lupasi aina kertoa jos jokin asia vaivaa, eikä vaan häipyä. Ne lupaukset oli katteettomia. JOs toisen kanssa eläminen tuntuu ahdistavalta, niin on pakko tehdä jokin ratkaisu. JOs tilannetta ei voi muuttaa, on ehkä parempi erota. Ei ole helppoa, tiedän. Mutta monilta tuskilta olisin säästynyt, jos olisin tajunnut luopua suhteesta jo aiemmin.

    Tällä haluan vaan sanoa sen, että aina se toinen ihminen ei osaa sitoutua suhteeseen niin kuin itse haluaisi. Ei auta vaikka kuinka vahtaat hänen tekemisiään. Voi olla että perusteellisella keskustelulla kumppani herää miettimään mitä haluaa. Onko se meneillään oleva parisuhde vai jotain muuta. JOs kumppanit eivät ole yhtä sitoutuneita suhteeseen, niin surua se vaan tuottaa toiselle. Tiedän että parisuhde ei ole koskaan yksinkertainen juttu, eikä asiat ole mustavalkoisia. Yritän vaan herättää miettimään miten todella haluaa eläää ja millaisessa suhteessa. Mä en enää jaksaisi jatkuvaa apätietoisuutta, siitä toipuminenkin kestää pitkään. Nyt, vuosien kuluttua voin tasa luottaa. Nykyinen mieheni sai varmaan kärsiä alkuun siitä etten kyennyt luottamaan. Se aiheutti ongelmia, mutta olen oppinut häneen luotamaan. Se piti todellakin opetella. Ei se itsestään luonnistunut edellisen suhteen jäljiltä. Olemme keskustelleet menneisyydestäni ja onneksi mieheni ymmärsi, miksi minun on vaikea luottaa miehiin.

    Älkää hyvät ihmiset piinatko itseänne, asiat rohkeesti keskusteluun ja jos tuloksia ei synny, niin miettikää, haluatteko todella jatkaa suhdetta. Ja jos kumppani ei anna mitään todellista syytä epäillä uskottomuutta, niin suhde on kyllä koetuksella jatkuvalla epäilyillä. Keskustelkaa yhdessä, miten saada luottamus kuntoon. Elämä on paljon miellyttävämpää. Kerranhan täällä vain eletään, vanha viisaus, joka on todella totta.

    Äänestä

  • vaimo kirjoitti:

    Edellisessä pitkäaikaisessa suhteessa arki muuttui helvetiksi. En vonut luottaa pätkääkään silloiseen avomieheeni. Alkuun kaikki oli ihanaa, olimme niiin rakastuneita. Muutimme yhteen, menimme kihloihin. Onnellista avoliittoa kesti jonkin aikaa, kunnes mieheni teki ensimmäisen "katoamistempun". Hän vain jätti tulematta kotiin. Olin huolesta sairaana, soitin jo sairaalaankin, onko sinne tuotu hänen nimistä potilasta. Ajattelin että jotain on sattunut. Mutta ei, häntä vaan ei huvittanut tulla kotiin. Sain liudan epämääräisiä tekstiviestejä illalla, joista selvisi ettei hän aikonut tulla kotiin. Tuli kuitenkin katuvaisena ja lupasi että asiat hoidetaan puhumalla eikä "katoamalla" No eipä aikaakaan kun sama toistui. Viesti sängyllä koulusta kotiin tullessani... "olen häipynyt, älä ota yhteyttä..." Olin niin tyrmistynyt, etten tiennyt mitä tekisin. Tällaista jatkui jonkin aikaa, aina hän tuli selityksien kera katuvaisena. Minä hölmö uskoin, niin paljon häntä kuvittelin rakastavani.

    Opiskeluun liittyen tein kolmivuoro-työharjoittelua. kerran aamulla kotiin tullessani tilanne vaikutti siltä että hän oli juuri ennen minua kiireelllä kotiin saapunut. Ollut yönsä ties missä. Kiisti tietysti kaiken.

    Läheiset näkivät miteen uupunut ja rikki olin, itse olin lähinnä sokea. Hän on elämäni mies, piste. Kyllä suhde vielä hyväksi muuttuu. No, eipä muuttunut. Mikä lie avasi silmäni, mutta luojan kiitos niin kävi. Elämä täydellisessä luottamuksen puutteessa oli todella rankkaa. En vieläkään tiedä missä mieheni oli reissuillan. Oliko toisia naisia kuvioissa. Lopulta en edes halunnut tietää...tai toisaalta halusinkin, epätietoisuus raivostutti. JOssain vaiheessa vaan lakkasin välittämästä. Kun lopulta järki voitti ja tajusin ettei näin voi jatkaa, aloin itsekin huomata miten hajalla olin ollut.

    Opin tuosta kuitenkin juuri sen ettei toista voi omistaa, hallita tai muuttaa väkisin, jos hän ei itse halua muuttua. Kun juttelimme hän lupasi aina kertoa jos jokin asia vaivaa, eikä vaan häipyä. Ne lupaukset oli katteettomia. JOs toisen kanssa eläminen tuntuu ahdistavalta, niin on pakko tehdä jokin ratkaisu. JOs tilannetta ei voi muuttaa, on ehkä parempi erota. Ei ole helppoa, tiedän. Mutta monilta tuskilta olisin säästynyt, jos olisin tajunnut luopua suhteesta jo aiemmin.

    Tällä haluan vaan sanoa sen, että aina se toinen ihminen ei osaa sitoutua suhteeseen niin kuin itse haluaisi. Ei auta vaikka kuinka vahtaat hänen tekemisiään. Voi olla että perusteellisella keskustelulla kumppani herää miettimään mitä haluaa. Onko se meneillään oleva parisuhde vai jotain muuta. JOs kumppanit eivät ole yhtä sitoutuneita suhteeseen, niin surua se vaan tuottaa toiselle. Tiedän että parisuhde ei ole koskaan yksinkertainen juttu, eikä asiat ole mustavalkoisia. Yritän vaan herättää miettimään miten todella haluaa eläää ja millaisessa suhteessa. Mä en enää jaksaisi jatkuvaa apätietoisuutta, siitä toipuminenkin kestää pitkään. Nyt, vuosien kuluttua voin tasa luottaa. Nykyinen mieheni sai varmaan kärsiä alkuun siitä etten kyennyt luottamaan. Se aiheutti ongelmia, mutta olen oppinut häneen luotamaan. Se piti todellakin opetella. Ei se itsestään luonnistunut edellisen suhteen jäljiltä. Olemme keskustelleet menneisyydestäni ja onneksi mieheni ymmärsi, miksi minun on vaikea luottaa miehiin.

    Älkää hyvät ihmiset piinatko itseänne, asiat rohkeesti keskusteluun ja jos tuloksia ei synny, niin miettikää, haluatteko todella jatkaa suhdetta. Ja jos kumppani ei anna mitään todellista syytä epäillä uskottomuutta, niin suhde on kyllä koetuksella jatkuvalla epäilyillä. Keskustelkaa yhdessä, miten saada luottamus kuntoon. Elämä on paljon miellyttävämpää. Kerranhan täällä vain eletään, vanha viisaus, joka on todella totta.

    Kirjoitit:
    JOs tilannetta ei voi muuttaa, on ehkä parempi erota. Ei ole helppoa, tiedän. Mutta monilta tuskilta olisin säästynyt, jos olisin tajunnut luopua suhteesta jo aiemmin."
    Eikö sinullakin olisi ollut parempi tietää aikaisemmin missä mennään, olisit säästynyt pahalta, epäilevältä ololta aikaismmein.
    EIKÖ JUURI siksi välillä ole hyvä hieman ....kytätä,vai miksi sitä nyt pitäisi sanoa, mutta jos toinen kusettaa, niin PETETYN kannalta on terveellisempää saada asiat tietoon, ei ainakaan tarvii "syyttömän" kärsiä.
    SIKSI kai kyttäysmoodiin, mennään, kun eihän ne pettäjät puuhistaan kerro!! ja pelkän tunteen perusteella ei voi alkaa tekemään ratkaisevia päätöksiä, jokainen mustiksen rooliin ajautuva syyttää itseään mustasukkaisuudesta, vainoharhaisuudesta, ja on paha olo.
    Jos on epäilyksiä, nii niiden selvitteleminen sitten itse on parempi tapa kuin kärvistellä sivuroolissa.
    Hyökkäys on paras puolustus. ja jos toinen on törkeä, ei ole törkeää lähteä ottamaan selvää...niin monessa tapauksessa noissa epäilyissä on kuitenkin perää!!!!!

    Äänestä

  • vaimo kirjoitti:

    Edellisessä pitkäaikaisessa suhteessa arki muuttui helvetiksi. En vonut luottaa pätkääkään silloiseen avomieheeni. Alkuun kaikki oli ihanaa, olimme niiin rakastuneita. Muutimme yhteen, menimme kihloihin. Onnellista avoliittoa kesti jonkin aikaa, kunnes mieheni teki ensimmäisen "katoamistempun". Hän vain jätti tulematta kotiin. Olin huolesta sairaana, soitin jo sairaalaankin, onko sinne tuotu hänen nimistä potilasta. Ajattelin että jotain on sattunut. Mutta ei, häntä vaan ei huvittanut tulla kotiin. Sain liudan epämääräisiä tekstiviestejä illalla, joista selvisi ettei hän aikonut tulla kotiin. Tuli kuitenkin katuvaisena ja lupasi että asiat hoidetaan puhumalla eikä "katoamalla" No eipä aikaakaan kun sama toistui. Viesti sängyllä koulusta kotiin tullessani... "olen häipynyt, älä ota yhteyttä..." Olin niin tyrmistynyt, etten tiennyt mitä tekisin. Tällaista jatkui jonkin aikaa, aina hän tuli selityksien kera katuvaisena. Minä hölmö uskoin, niin paljon häntä kuvittelin rakastavani.

    Opiskeluun liittyen tein kolmivuoro-työharjoittelua. kerran aamulla kotiin tullessani tilanne vaikutti siltä että hän oli juuri ennen minua kiireelllä kotiin saapunut. Ollut yönsä ties missä. Kiisti tietysti kaiken.

    Läheiset näkivät miteen uupunut ja rikki olin, itse olin lähinnä sokea. Hän on elämäni mies, piste. Kyllä suhde vielä hyväksi muuttuu. No, eipä muuttunut. Mikä lie avasi silmäni, mutta luojan kiitos niin kävi. Elämä täydellisessä luottamuksen puutteessa oli todella rankkaa. En vieläkään tiedä missä mieheni oli reissuillan. Oliko toisia naisia kuvioissa. Lopulta en edes halunnut tietää...tai toisaalta halusinkin, epätietoisuus raivostutti. JOssain vaiheessa vaan lakkasin välittämästä. Kun lopulta järki voitti ja tajusin ettei näin voi jatkaa, aloin itsekin huomata miten hajalla olin ollut.

    Opin tuosta kuitenkin juuri sen ettei toista voi omistaa, hallita tai muuttaa väkisin, jos hän ei itse halua muuttua. Kun juttelimme hän lupasi aina kertoa jos jokin asia vaivaa, eikä vaan häipyä. Ne lupaukset oli katteettomia. JOs toisen kanssa eläminen tuntuu ahdistavalta, niin on pakko tehdä jokin ratkaisu. JOs tilannetta ei voi muuttaa, on ehkä parempi erota. Ei ole helppoa, tiedän. Mutta monilta tuskilta olisin säästynyt, jos olisin tajunnut luopua suhteesta jo aiemmin.

    Tällä haluan vaan sanoa sen, että aina se toinen ihminen ei osaa sitoutua suhteeseen niin kuin itse haluaisi. Ei auta vaikka kuinka vahtaat hänen tekemisiään. Voi olla että perusteellisella keskustelulla kumppani herää miettimään mitä haluaa. Onko se meneillään oleva parisuhde vai jotain muuta. JOs kumppanit eivät ole yhtä sitoutuneita suhteeseen, niin surua se vaan tuottaa toiselle. Tiedän että parisuhde ei ole koskaan yksinkertainen juttu, eikä asiat ole mustavalkoisia. Yritän vaan herättää miettimään miten todella haluaa eläää ja millaisessa suhteessa. Mä en enää jaksaisi jatkuvaa apätietoisuutta, siitä toipuminenkin kestää pitkään. Nyt, vuosien kuluttua voin tasa luottaa. Nykyinen mieheni sai varmaan kärsiä alkuun siitä etten kyennyt luottamaan. Se aiheutti ongelmia, mutta olen oppinut häneen luotamaan. Se piti todellakin opetella. Ei se itsestään luonnistunut edellisen suhteen jäljiltä. Olemme keskustelleet menneisyydestäni ja onneksi mieheni ymmärsi, miksi minun on vaikea luottaa miehiin.

    Älkää hyvät ihmiset piinatko itseänne, asiat rohkeesti keskusteluun ja jos tuloksia ei synny, niin miettikää, haluatteko todella jatkaa suhdetta. Ja jos kumppani ei anna mitään todellista syytä epäillä uskottomuutta, niin suhde on kyllä koetuksella jatkuvalla epäilyillä. Keskustelkaa yhdessä, miten saada luottamus kuntoon. Elämä on paljon miellyttävämpää. Kerranhan täällä vain eletään, vanha viisaus, joka on todella totta.

    Sen verran vielä, kun puhutaan mustasukkaisen omistushalusta.
    Mielestäni OMISTAJA on tuo pettäjäosapuoli.
    Hän junailee omia juttujaan, monissa tapauksissa törkeästi, ja antaa hyväluuloisen puolisonsa olla sinisilmäisenä kotona....kiltisti...odottamassa.
    Nii kumpi se omistaa haluaa.
    Mustasukkaiset tunteet syntyy monasti, kun ei saa puolisoltaan riittävästi rakkautta, hellyyttä, huomiota (eikä aina syy ole siinä rakastavassa osapuolessa.) Kun vaistoaa toisen etääntyvän, ja alkaa vilkuilemaan liian kiinnostuneesti ympärilleen.
    Siis yksin ei suhdetta jaksa eikä pysty pitämään koossa, jotkut kun ei ole luotuja luottamukseen perustuvaan, toisesta välittävään parisuhteeseen. Rakkaus on myös vain sana toisille, ja toiset sen osaa tuntea.
    Joku haluaa kaiken huomion koko ajan, ja jos sitä ei roppakaupalla tulvi, nii sitä huomiota halutaan sitten ympäristöstä.
    [email protected]

    Äänestä

  • vaimo kirjoitti:

    Edellisessä pitkäaikaisessa suhteessa arki muuttui helvetiksi. En vonut luottaa pätkääkään silloiseen avomieheeni. Alkuun kaikki oli ihanaa, olimme niiin rakastuneita. Muutimme yhteen, menimme kihloihin. Onnellista avoliittoa kesti jonkin aikaa, kunnes mieheni teki ensimmäisen "katoamistempun". Hän vain jätti tulematta kotiin. Olin huolesta sairaana, soitin jo sairaalaankin, onko sinne tuotu hänen nimistä potilasta. Ajattelin että jotain on sattunut. Mutta ei, häntä vaan ei huvittanut tulla kotiin. Sain liudan epämääräisiä tekstiviestejä illalla, joista selvisi ettei hän aikonut tulla kotiin. Tuli kuitenkin katuvaisena ja lupasi että asiat hoidetaan puhumalla eikä "katoamalla" No eipä aikaakaan kun sama toistui. Viesti sängyllä koulusta kotiin tullessani... "olen häipynyt, älä ota yhteyttä..." Olin niin tyrmistynyt, etten tiennyt mitä tekisin. Tällaista jatkui jonkin aikaa, aina hän tuli selityksien kera katuvaisena. Minä hölmö uskoin, niin paljon häntä kuvittelin rakastavani.

    Opiskeluun liittyen tein kolmivuoro-työharjoittelua. kerran aamulla kotiin tullessani tilanne vaikutti siltä että hän oli juuri ennen minua kiireelllä kotiin saapunut. Ollut yönsä ties missä. Kiisti tietysti kaiken.

    Läheiset näkivät miteen uupunut ja rikki olin, itse olin lähinnä sokea. Hän on elämäni mies, piste. Kyllä suhde vielä hyväksi muuttuu. No, eipä muuttunut. Mikä lie avasi silmäni, mutta luojan kiitos niin kävi. Elämä täydellisessä luottamuksen puutteessa oli todella rankkaa. En vieläkään tiedä missä mieheni oli reissuillan. Oliko toisia naisia kuvioissa. Lopulta en edes halunnut tietää...tai toisaalta halusinkin, epätietoisuus raivostutti. JOssain vaiheessa vaan lakkasin välittämästä. Kun lopulta järki voitti ja tajusin ettei näin voi jatkaa, aloin itsekin huomata miten hajalla olin ollut.

    Opin tuosta kuitenkin juuri sen ettei toista voi omistaa, hallita tai muuttaa väkisin, jos hän ei itse halua muuttua. Kun juttelimme hän lupasi aina kertoa jos jokin asia vaivaa, eikä vaan häipyä. Ne lupaukset oli katteettomia. JOs toisen kanssa eläminen tuntuu ahdistavalta, niin on pakko tehdä jokin ratkaisu. JOs tilannetta ei voi muuttaa, on ehkä parempi erota. Ei ole helppoa, tiedän. Mutta monilta tuskilta olisin säästynyt, jos olisin tajunnut luopua suhteesta jo aiemmin.

    Tällä haluan vaan sanoa sen, että aina se toinen ihminen ei osaa sitoutua suhteeseen niin kuin itse haluaisi. Ei auta vaikka kuinka vahtaat hänen tekemisiään. Voi olla että perusteellisella keskustelulla kumppani herää miettimään mitä haluaa. Onko se meneillään oleva parisuhde vai jotain muuta. JOs kumppanit eivät ole yhtä sitoutuneita suhteeseen, niin surua se vaan tuottaa toiselle. Tiedän että parisuhde ei ole koskaan yksinkertainen juttu, eikä asiat ole mustavalkoisia. Yritän vaan herättää miettimään miten todella haluaa eläää ja millaisessa suhteessa. Mä en enää jaksaisi jatkuvaa apätietoisuutta, siitä toipuminenkin kestää pitkään. Nyt, vuosien kuluttua voin tasa luottaa. Nykyinen mieheni sai varmaan kärsiä alkuun siitä etten kyennyt luottamaan. Se aiheutti ongelmia, mutta olen oppinut häneen luotamaan. Se piti todellakin opetella. Ei se itsestään luonnistunut edellisen suhteen jäljiltä. Olemme keskustelleet menneisyydestäni ja onneksi mieheni ymmärsi, miksi minun on vaikea luottaa miehiin.

    Älkää hyvät ihmiset piinatko itseänne, asiat rohkeesti keskusteluun ja jos tuloksia ei synny, niin miettikää, haluatteko todella jatkaa suhdetta. Ja jos kumppani ei anna mitään todellista syytä epäillä uskottomuutta, niin suhde on kyllä koetuksella jatkuvalla epäilyillä. Keskustelkaa yhdessä, miten saada luottamus kuntoon. Elämä on paljon miellyttävämpää. Kerranhan täällä vain eletään, vanha viisaus, joka on todella totta.

    Siis sorry, sanavalintani jos kulmikkaita..
    V:tuttaa vain omat jutut, jotka menee just kyttäysmoodiin, eikä tämä ole herkkua, mut olen oikeutettu tietämään missä mennään.
    Ei sitä itsekään jaksa panostaa suhteeseen, jos toisen osapuolen touhut on epämääräisiä!

    Äänestä

  • ei henkilökoht kirjoitti:

    Siis sorry, sanavalintani jos kulmikkaita..
    V:tuttaa vain omat jutut, jotka menee just kyttäysmoodiin, eikä tämä ole herkkua, mut olen oikeutettu tietämään missä mennään.
    Ei sitä itsekään jaksa panostaa suhteeseen, jos toisen osapuolen touhut on epämääräisiä!

    olen samaa mieltä siitä että aina syyllistetään pettämisestäkin sitä jota petetään! eli uhria!

    jos ollaan naimisissa ollaan julkisesti luvattu sitoutua toisen rakastamiseen myötä ja vastoinkäymisissä.

    miten pettäjäluonne toimii- hän sulkeutuu eikä kerro ei ole suhteessa avoimena, vaan alkaa hakeutua pois ....ei tue eikä avaudu toiselle
    toinen huomaa että jossain vikaa- ei toista voi pakottaa puhumaan- joten hän yrittää löytää vastauksia muuten, koska hän pn yhä sitoutunut a haluaa tietää missä mennään!

    Äänestä

  • minusta kirjoitti:

    olen samaa mieltä siitä että aina syyllistetään pettämisestäkin sitä jota petetään! eli uhria!

    jos ollaan naimisissa ollaan julkisesti luvattu sitoutua toisen rakastamiseen myötä ja vastoinkäymisissä.

    miten pettäjäluonne toimii- hän sulkeutuu eikä kerro ei ole suhteessa avoimena, vaan alkaa hakeutua pois ....ei tue eikä avaudu toiselle
    toinen huomaa että jossain vikaa- ei toista voi pakottaa puhumaan- joten hän yrittää löytää vastauksia muuten, koska hän pn yhä sitoutunut a haluaa tietää missä mennään!

    Kuullostaa tutulta ainakin omassa parisuhteessani. On järkyttävän kuluttavaa yrittää löytää sitä "totuutta" sen välillä onko vainoharhainen epäilijä vai onko sinisilmäinen kusetettava. Siksi joskus jotkut urkkimiskeinot eivät ole tuomittavia. Eíkä se kuitenkin niin ole, että tarkoitus pyhittää keinot ja jos toisella ei ole mitään salattavaa, niin mikä siinä loppujen lopuksi on ongelma*?

    Äänestä

  • alitajuntaako? kirjoitti:

    Kuullostaa tutulta ainakin omassa parisuhteessani. On järkyttävän kuluttavaa yrittää löytää sitä "totuutta" sen välillä onko vainoharhainen epäilijä vai onko sinisilmäinen kusetettava. Siksi joskus jotkut urkkimiskeinot eivät ole tuomittavia. Eíkä se kuitenkin niin ole, että tarkoitus pyhittää keinot ja jos toisella ei ole mitään salattavaa, niin mikä siinä loppujen lopuksi on ongelma*?

    Samaa mieltä,
    Jos todetaan, että kaikki hyvin, niin sille voi nauraa yhdessä päälle.
    Ainakin jonkin ajan kuluttua.
    Jos hommat olikin pielessä, -> kaiki hyvin, paha saa palkansa :!
    Totuus rauhoittaa.
    Epävarmuus tukahduttaa.

    Äänestä

Onko teillä kellään ollut jotain hyvää tapaa testata?

Äänestä
  • Ota ihmeessä yhteytä, Yritit, mut ei osoitteeni toiminut?? Testasin osoitteen, toimii, ja laitoin toisenkin yhteen vastaukseen. Ota ihmeessä yhteyttä.

    Äänestä

  • Heitä meiliosoitteesi, kerron pari tapaa, jotka tepsii.

    Äänestä

  • Katositko keskustelusta?? kirjoitti:

    Ota ihmeessä yhteytä, Yritit, mut ei osoitteeni toiminut?? Testasin osoitteen, toimii, ja laitoin toisenkin yhteen vastaukseen. Ota ihmeessä yhteyttä.

    sitten sulle, käy zekkaa sun postit! Olen ollut vähän kiireinen, siksi "katosin" välillä:)

    Äänestä

Jotenkin tuntuu sairaalta koko keskustelu. Kaikkien kannattaa lopettaa kaikki parisuhteet kai heti, kun varmasti toinen pettää? Onpa kuitenkin hyvä, että löytyy asiantuntevia neuvojia, jotka ovat oikeita ja valmiita tuomitsemaan minkä tahansa parisuhteen loppumaan välittömästi.

Äänestä
  • Eipäs, kun kaikkien kannattaa jatkaa parisuhdettansa, kaikkien kannattaa pettää, kaikki selitykset pitää uskoa, ja kaikki teot pitää hyväksyä.
    Siinä onnellinen maa!

    Äänestä

  • Ei se että tuomitsee pettämisen ole sama asia että lopeta se suhde heti!Vaan lopeta se pettäminen ja heti ja laita oma suhteesi kuntoon!

    Äänestä

Kännykkä on rehellisempi kuin yksikään puoliso

Äänestä

Kommentoi aloitusta


alitajuntaako? kirjoitti:

Itselläni on omassa suhteessa aika monta kohtaa mitkä aiheuttavat kummallisia tunteita. Ei mitään konkreettista joista voi toista syyttää, vaan pelkkiä erittäin epämukavia tunteita aiheuttavia asioita.
Toisen epäileminen kuitenkin vie aivan liikaa aikaa ja energiaa, joten haluaisin vihdoin saada pöydän tyhjäksi ja selvittää miten asiat oikeasti ovat. Miten te muut ovat sen tehneet? Asiallisia kommentteja kiitos, asia on itselleni vaikea ja tärkeä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu