olen täällä treffimaailmassa muutaman kuukauden seikkaillut, muutamia tavanutkin.
treffi-ilmoituksessani on rehellisesti kerrottu lapsistanikin. nyt vaan monen ihan mielenkiintoisenkin miehen kanssa on noussut ongelmaksi,että lapseni ovat vielä nuoria, nuorin täyttää kuusi. ei neli-viisikymppiset miehet enää jaksa legoilla rakennella tai laskea pulkkamäkeä.
ne haluavat vaan naisen ilman pieniä lapsia, mutta ainakin mulle lapseni ohi ei kukaan mies voi mennä.
odotan varmaan nuorimmaiseni aikuistuvan että voin aloittaa kahden aikuisen suhteen.
treffi-ilmoituksessani on rehellisesti kerrottu lapsistanikin. nyt vaan monen ihan mielenkiintoisenkin miehen kanssa on noussut ongelmaksi,että lapseni ovat vielä nuoria, nuorin täyttää kuusi. ei neli-viisikymppiset miehet enää jaksa legoilla rakennella tai laskea pulkkamäkeä.
ne haluavat vaan naisen ilman pieniä lapsia, mutta ainakin mulle lapseni ohi ei kukaan mies voi mennä.
odotan varmaan nuorimmaiseni aikuistuvan että voin aloittaa kahden aikuisen suhteen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä että otit tämän keskusteluun!Minulla samat kokemukset.Miehet kai pelkää naista jolla on lapsia.Olen kertonut avoimesti lapsistani,mutta pikku hiljaa miehet häippäsevät tai ehkä löytävät jonkun paremman vaihdokin.En kohta keksi muuta syytä kuin lapseni.Eli miehet: onko nainen lapsilla liikaa?
minulle kuulu, en ole äiti (vielä) mutta näin naisena yritän välttää miehiä, joilla on lapsia ihan sen vuoksi, että se lasten äiti on luultavasti kuvioissa enemmän ja vähemmän. Näin olen monen miehenkin kuullu sanovan, etteivät jaksa kun entinen mies pyörii siinä mukana jatkuvasti. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin suhteisiin, enkä halua mitenkään yleistää, mutta onpahan yksi näkökulma asiaan.
..on myös monella miehellä lapsia ja lasten äiti myös mukana kuvioissa.Profiilisssa voi kertoa mikä on tilanne,silti miehet kirjoittelevat yh-äidin kanssa ja ovat itsekin isiä.Silti lapset on liikaa.Mitähän miesten päässä liikkuu?Vielä vanhana ( 40)haaveilevat nuoruudesta ja kenties lapsista.Kyllä ne miehetkin vanhenevat siinä kuin naiset.Itse olen 30 ,virkeä ja touhukas,lasten äiti.Ei näytä olevan vientiä??Eikä ex-mies kummittele nurkissa.
Monenlaista tarinaa saa lukea. Entäpäs tämä minun. Olin lapseton sinkku vielä muutamia vuosia sitten. Minusta ei ollut kukaan kiinnostunut, koska miehet etsivät YKSINHUOLTAJIA. Ja kun kyselin miehiltä, että miksi on tärkeää, että naisella pitää olla lapsia niin tässäpä vastauksia:
- kun naisella on lapsi/lapsia, hän ei ainakaan voi olla rumannäköinen, koska on saanut joskus miehen
- lapsettomat naiset ovat itsekkäitä uraputki-ihmisiä
- nainen, jolla on lapsia, ymmärtää maailmaa ja miestä paremmin kuin lapseton nainen
- nainen, jolla on lapsia osaa hoitaa tarvittaessa myös miehen lapsia ja ymmärtää heitä paremmin kuin lapseton
Sitten kävi niin, että minä ikuinen sinkku-tyttö löysin "unelma-prinssin" netistä. Mentiin naimisiin, hankittiin lapsi ja mies lähti lätkimään. Olen pienen vauvan äiti ja nyt kun minulla oli vastikään ilmoitus ja mainitsin pienestä vauvastani ilmoituksessani niin sain paljon vastauksia miehiltä, jotka olivat valmiita "isä-puoleksi". Ja löysin kunnollisen, mukavan miehen, nopeammin ja helpommin. Pieni vauva herättää sympatiaa, voi olla että teini-ikäiset lapset saattavat kammoksuttaa. Tosin minulla ei ole lapsen biologista isää kuvioissa mukana.
Ihana juttu!Eli siis fiksuja ja ajattelevia miehiäkin vielä on olemassa!Niinpä...lukekaa profiileja harkiten ja ottakaa lapsetkin huomioon.
Olen seurustellut itse yh-naisen kanssa jolla oli 6 ja 11-v lapset. Kun asuimme yhdessä hän oletti minun rahoittavan hänen ja lasten elämän.
Tienasin enemmän kuin hän niin pidin sitä alkuun hyvänä että menoja jaettiin myös tulojen suhteen.
Aika nopesti hänen rahansa menivät kaikkeen "kivaan" ja minä rahoitin perheen päivittäisen elämän.
Kuitenkin hän teki kaikki lapsia koskevat päätökset lasten biologisen isän kanssa.
Tulihan siinä muitakin ongelmia joten seilaan taas sinkkuna:) Raha/kasvatus/valta ovat usein asiaoita jotka vaikuttavat miehen suhteeseen yh-äidin lapsiin.
Aika tärkeä juttu.Mutta asia on kyllä niin että kaikesta pitää sopia,myöskin kaikesta "kivasta".En oikein usko että kaikilla raha-asiat olisi noin huonosti järjestetty.Sinkku/lapsettomat ovatkin aika itsekkäitä,eikä ole helppo sopeutua porukkaan.
mä olen akateemisesti koulutettu ja suhteellisen hyvin toimeentuleva. en kuvittele,että uusi miesystäväni rupeaisi laskujani maksamaan, enkä esim. ravintolassakaan anna miehen maksaa laskua yksin. tämän raha-asian ei pitäisi olla ongelma
Näin jälkeenpäin ajatellen raha-asioiden hoito kertoo myöskin siitä miten hoitaa asioitaan yleensä. En väitä olevani tarkka mutta juuri uudessa liitossa vaikeinta on sopia asioista ja pitää ne sopimukset. Rahaan liittyy usein monenlaisia tunteita. Hävetään oma rahattomutta, rahan käyttöä, kateutta yms.
Lapsettoman sinkun on varmasti vaikea sopeutua lapsi perheeseen sen takia että lapset ovat kuitenkin ne jonka ympärillä perheen elämä pyörii.
Moniko sinkku antaa lautaseltaan perunoita jos lapselle on nälkä? Tai ostaa viimeisellä euroilla lapselle pipon eikä itselle hampurilaista?
En väitä että kaikilla sinkuilla on samat ongelmat mutta lapsiperhe on kuitenkin aivan eri asia kuin sinkun elämä. Päästääkö yh uuden siippansa perheen täysivaltaiseksi jäseneksi? Onko hän valmis puolustamaan uutta siippaansa ilkeää exää kohtaan? Entäs suhde anoppiin?
Näitä kysymyksiä voisi jatkaa pitkäänkin mutta vastuu suhteen onnistumisesta on molemmilla aikuisilla. Heidän pitää ymmärtää mistä on uudessa suhteessa kyse ja heidän pitää kyetä ratkomaan asiat keskenään. Yleisellä tasolla olen sitä mieltä että uusioperheen perustaminen on vaikeampaa kuin oman perheen perustaminen johtuen siitä että siinä on niin monta ihmistä jotka ajattelevat lasten "parasta" vain omasta näkökulmasta.
Toki eroja löytyy tasan yhtä monta kuin on parejakin.Mutta on myös pareja joilla menee nämä asiat yhteisymmärryksessä ja samalla ajatustasolla.On ihmisiä jotka haluavat vain omia lapsia,on ihmisiä joille kuka tahansa lapsi voisi olla hänen lapsensa.Jotenkin omituisesti kirjoitettu...moniko sinkku antaa perunan...??Voisin sanoa jopa lapsellisen sinkun juttuja!Tässä se ero juuri on: kun ihminen kasvattaa lasta,hän kasvaa itsekin siinä samalla.Vaikka se ei olisi "oma" lapsi.Mietipä tätä.
On sitä peruna juttua tullut mietittyä. Kun perhe elää lapsen kanssa niin lapsi ja perhe kasvaa eräänlaiseen symbioosiin jossa perhe tietää lapsen tarpeet hyvin. Kun perheeseen tulee sinkku jolla ei ole vuosien mukana tuomaa kokemusta lapsista ja heidän tarpeista tulee väistämättä ongelmia. Sinkku tarvitsee aikaa oppiakseen ottamaan lapset huomioon joka tilanteessa kuten lasten vanhemmat. Heillä on ollut aikaa kasvaa lapsiin kiinni vuosia, sinkun odotetaan olevan valmis isä/äiti heti kun perheeseen liittyy. Ei vieraita lapsia opi tuntemaan muutamassa kuukaudessa eikä ottamaan huomioon heidän tarpeitaan. Ei rahallakaan viitsisi ostaa lasten kiintymystä
Jos haluat oikeasti sydämestäsi olla perheessä ja kasvaa siihen pikkuhiljaa,niin pystyt siihen.Ei vanhemmaksi kasveta kuukaudessa parissa.Toiset ei kasva eikä ymmärrä lapsensa tarpeita koskaan.
Itse sain kaikki poikani maailmalle ja yksin jäädessäni tuli kaipuu toiseen ihmiseen. Minä myös ajattelin (itsekkäästi), siis ei aina miehet, että haluan miehen jonka lapset ovat jo aikuisia, että voimme nauttia toisistamme eikä minun tarvitsisi olla huoltaja kenellekkään.
Mutta kuinka ollakkaan, rakkaus ei ole aina juuri sellainen kuin haluaa, yhisä kahden alaikäisen lapsen ja juuri täysi-ikäisen nuoren kanssa, tuli ja vei sydämeni.
Nyt takana yhteistä taivalta 4 vuotta josta yhdessä olemme asuneet 3 vuotta ja päivääkään en ole katunut. Joten, toivottavasti joku mies saisi rohkeutta ja kokeilisi, rakkaus voi olla juuri siellä missä sitä ei luulisi olevan.
En ole koskaan etsinyt miestä mistään, koska mielestäni etsimättä kuuluisi löytyä "se oikea". Mutta joka ainoa kerta, kun jonkun tapaa ja ihastuu, joutuu pettymään, koska mies ei halua seurustella lapseni takia. Lapsen isä ei ole suuremmin kuvioissa mukana, joten hän ei ole syy, koska kai nyt jokainen kestää että lapsen isä käy tapaamassa n. kerran vuodessa. Ja lapsi on iloinen, sosiaalinen ja mukava koululainen, ei mikään oikutteleva murkku tai kaiken ajan vievä vauveli. Enää en oikeasti uskalla odottaa elämältä mitään muuta kuin vanhuutta ja mummoksi tulemista, vaikka ikää on vasta juuri päälle 30!?
Et ole yksin, vaikka eihän se tieto varmasti sinua lohduta. Itselläni on ala-astelaiset lapset ja olen yh-äiti. Olen eronnut 5-vuotta sitten ja lasten isä asuu toisella paikkakunnalla. Mutta. Seurustelun aloittaminen tuntuu mahdottomalta nyt, kun on lapsia. Niin, eihän se mahdotonta minulle ole, vaan sille toiselle osapuolelle. Ikävä kyllä olen tavannut viimeisen viiden vuoden aikana vain miehiä, jotka ilmeisesti pitävät yh-äitiä helppona saaliina (=epätoivoinen seksin suhteen), johon ei sitten tarvitse mitenkään sitoutua. Sen verran on tullut nenille saatua, että tyydyn olemaan vain "tripla" (=sinkku kahdella lapsella). Ehkä paremmin jollakin toisella.
Omat lapseni ovat jo aikuisia, asun yksin ja näin ollen ymmärrän samassa tilanteessa olevia naisia ja miehiä. En itsekään tiedä jaksaisinko enää aloittaa alusta sitä karusellin pyöritystä, mikä pienten lasten kanssa on. Pidän kovasti lapsista, mutta oman kasvatusvelvollisuuden ollessa ohi, tiedän miten vastuulliseen asemaan lapseperheeseen menevä uusi kumppani joutuu. Hänelle tulee helposti velvollisuuksia, muttei oikeuksia.. Paraiten onnistuu suht. samassa tilanteessa olevan kanssa, silloin ymmärrretään ajan käytön rajallisuus ja yhteisen tekemisen tarkoittavan koko perheen yhteisiä tekemisiä yhdessä.
Olen muutaman vuoden alle viiskymppinen ja samassa tilanteessa olevia vapaita miehiä on harvassa.. Jos on, niin sopii ilmoittautua! :)
...lapsirakkaita miehiä kunhan pitää silmät
auki,ei tarvise edes palstoilta etsiä:)
Ei "se oikea" täältä voi löytyä...
Pitäkää ihmiset silmät auki,on niitäkin
joilla pettäminen ehkä ei ole se
päällimmäinen ajatus...