Ollaan nyt 3 kuukauden ajan tapailtu miehen kanssa. Tehdään kaikenlaista: harrastetaan urheilua, käydään ulkona syömässä, tehdään yhdessä ruokaa, katsotaan leffoja, käydään erilaisissa tapahtumissa. Myös seksi toimii. Välimatkan takia tavataan noin 1-2 krt/vk, yhteydessä ollaan päivittäin. Ei ole luonteeltaan mikään pelimies ja on ollut pitkissäkin suhteissa. Jotkut hänen kavereistaan tietävät jutustamme, mutta en ole tavannut heitä, eikä hänkään mun kavereita.
Vähän aikaa sitten otin varovasti puheeksi, mitä hän ajattelee jutustamme ja hän vastasi, että viihtyy mun kanssa, välittää musta ja että mun kanssa on ollut kaikista helpointa olla. MUTTA että hän ei (ainakaan vielä) tällä hetkellä halua mitään vakavaa, halua edetä hitaasti ja nähdä myös kavereita. En todellakaan ole rajoittanut hänen menojaan kavereiden kanssa ja omaan myös itse sen verran paljon harrastuksia ja kavereita, joita haluan nähdä säännöllisesti (en siis roiku hänessä). Ei olla tapailtu toisia näiden kuukausien aikana ja hän sanoi ettei haluakaan tapailla muita kuin mua.
Olin ehkä vähän "pettynyt" hänen vastaukseensa. En ole koskaan tapaillut ketään näin pitkään, vaan aloittanut suhteen nopeammalla aikataululla (tai sitten juttu on jo kolmen kuukauden kohdalla ollut ohi). En suoraan sanottuna henk.koht. usko käsitteeseen "hitaasti eteneminen / en halua vielä mitään vakavaa." Jos häntä ei tähän mennessä ole vielä tykästynyt muhun niin, että haluaisi vakavamman suhteen, niin miksi hän haluaisi sitä myöhemminkään? Itse uskon, että oikean tyypin kohdalla ei ole olemassa mitään nk. "sitoutumiskammoa." Tuon keskustelun jälkeen olen alkanut aika kylmäksi häntä kohtaan. Koen oloni aika loukatuksi (vaikkei ehkä saisi..) hän on kuitenkin joka päivä ottanut ensin yhteyttä, mutta en tiedä.. Tälläinen tilanne tuntuu lähinnä kuin roikkuisi löysässä hirressä ja olenkin miettinyt, että lopettaisin koko jutun tähän.. Ja vain siksi, koska tykkään hänestä aivan liikaa, enkä halua tykästynyt enää lisää!
"Sitoutumiskammosta"
24
1405
Vastaukset
- kannattaauskoa
Tiedän kokemuksesta, mutta olen tässä tapauksessa nainen, jolla samat ajatukset, kun tällä miehellä. NEUVO: älä painosta, älä kysele, anna OIKEASTI aikaa sen kummemmin pohtimatta suhteen laatua. Etkö jo näe, että kaikki on hyvin. Miksi pilata hyvää alkavaa suhdetta hutiloimalla.
- toinennäkökulma
Ehkä se sinun elämässäsi on hyvä ratkaisu, että ei puhuta tai kysytä, mutta ajattelen että useimmat ihmiset kyllä kykenevät ja haluavat asiansa selvittää.
Kauanko on sopivasti aikaa.. kuukausi, vuosi, viisi vuotta, kymmenen.. Ei ole oikein painostaa ketään. Toisaalta, jos on haave pysyvästä parisuhteesta, niin silloin voi olla hyvä todeta tosiasiat, mikäli toisella ei ole halua viedä asiaa eteenpäin. Ehkä on myös puhumattomuutta jos oletetaan, että kummallakin kaikki on hyvin, toisaalta miten asiat voisi olla hyvin, jos toinen empii ja ei koe suhdetta sen arvoisena, että sitä kehittäisi riippumatta siitä, millä aikavälillä.
Kenenkään ei pidä olla siinä tilanteessa loputtomiin, että tietää, että toisella ei ole varmoja tunteita tai niitä ei ehkä tule koskaan olemaankaan. Onko silloin tilanne, että molemmat pettävät itseään, toinen odottaa, että kyllä tuo toinen joskus minusta välittää ja toinen odottaisi samaa, mutta se hetki ei ole koskaan nyt, se ei ole ehkä koskaan. Lopulta tajuaa, että ei ajatus tai toive hyvistä tunteista joskus myöhemmin ole sama asia, kuin että ne hyvät tunteet eläisi todeksi. Se on raskas asia myöntää, mutta se on myös ainut keino jotta joskus todelliselle rakkaudelle voi tulla tilaa. Jos myöntää sen itselleen, ettei ole rakastettu, eikä tule ehkä koskaan olemaankaan, niin on helpompi irrottautua suhteesta, joka ei etene, eikä toisella tunnu olevan halua mihinkään nyt. Jossakin vaiheessa ne tyhjät lupaukset on vain sanahelinää. Kyllä suhteessa olevana toisena osapuolena on oikeus ja itseään kohtaan myös vastuu kysyä, mikä tilanne on. Miksi jättää puhumatta, jos sillä selvittäisi monta asiaa. - kannattaauskoa
Toi ei sinänsä ole totta etten halua puhua, mutta sen verran on taikauskoa edellisistä suhteista, et nyt kerrankin tahdin määrään minä ja yleensä kun on käyty se "the keskustelu", niin sitten alkaa ongelmat, että miksi pilata juuri nyt jotain mikä on hyvää ja tuntuu hyvältä. Kannattaa jutella entisistä suhteista, vaikka se olisi kivaa, vaikka ihan päällisin puolin, ehkä sieltä löytyy syy
- Hj123
Ollaan juteltu sen verran, että hänen pisimmässä suhteessaan naisella ei oikeestaan ollut omia kavereita. Eli tämän eksän sosiaalinen elämä oli aika olematonta. Suhde kaatui osittain tuohon, osittain siihen, että halusivat kuulemma eri asioita suhteelta. Tuo suhde kesti heillä siis reilut neljä vuotta.
Siksi hän ehkä mainitsikin, että hänelle on tärkeää säännöllisesti nähdä kavereita. Mutta kuten mainitsinkin, en ole häntä tässä asiassa rajoittanut ja sanoin että mielestäni oman sosiaalisen elämän ylläpitäminen (kavereiden näkeminen jne) on tärkeää myös suhteessa. Toisaalta mun ei mielestäni pitäisi joutua kärsimään sellaisesta, mitä hänen eksänsä on ollut, kun mä nään omiakin kavereita monta kertaa viikossa ja käyn myös harrastuksissa.. - olkoonyksinsitten
kannattaauskoa kirjoitti:
Toi ei sinänsä ole totta etten halua puhua, mutta sen verran on taikauskoa edellisistä suhteista, et nyt kerrankin tahdin määrään minä ja yleensä kun on käyty se "the keskustelu", niin sitten alkaa ongelmat, että miksi pilata juuri nyt jotain mikä on hyvää ja tuntuu hyvältä. Kannattaa jutella entisistä suhteista, vaikka se olisi kivaa, vaikka ihan päällisin puolin, ehkä sieltä löytyy syy
aika outoa, jos suhde on vain toiselle hyvä, ei keskustella, toinen "määrää" tai kokee, että hänen täytyy määrätä ja kohtelee toista vielä niin, että paikkaa entisen suhteen virheitä uuden ihmisen kanssa, jolla ei ole yhtään mitään tekemistä entisen kanssa. Lisäksi itse en alkaisi suhteeseen, missä noin paljon elää joku entisen haamu vielä kummittelemassa ja sillä perustellaan jotakin, miten minun pitäisi olla ja miten minä ehkä tulisin käyttäytymään tai että mitä minulta odotetaan, koska joku muu joskus jossakin jotakin.. Yäk! Inhottava näkökulma suhteeseen. Jos toinen on jostakin pieleen menneestä jutusta omasta mielestään taikauskoinen, niin moro vaan.
Outoa on myös se, että toinen kuvittelee, että hänen tahtinsa nyt vain sopisi toiselle, eikä nyt edes suostu puhumaan tai keskustelemaan asiasta. Olkoon silloin yksin keskenään suhteessa, niin ei tarvi suuta aukaista, eikä ottaa ketään huomioon. Onni kukoistaa varmasti. - kannattaauskoa
olkoonyksinsitten kirjoitti:
aika outoa, jos suhde on vain toiselle hyvä, ei keskustella, toinen "määrää" tai kokee, että hänen täytyy määrätä ja kohtelee toista vielä niin, että paikkaa entisen suhteen virheitä uuden ihmisen kanssa, jolla ei ole yhtään mitään tekemistä entisen kanssa. Lisäksi itse en alkaisi suhteeseen, missä noin paljon elää joku entisen haamu vielä kummittelemassa ja sillä perustellaan jotakin, miten minun pitäisi olla ja miten minä ehkä tulisin käyttäytymään tai että mitä minulta odotetaan, koska joku muu joskus jossakin jotakin.. Yäk! Inhottava näkökulma suhteeseen. Jos toinen on jostakin pieleen menneestä jutusta omasta mielestään taikauskoinen, niin moro vaan.
Outoa on myös se, että toinen kuvittelee, että hänen tahtinsa nyt vain sopisi toiselle, eikä nyt edes suostu puhumaan tai keskustelemaan asiasta. Olkoon silloin yksin keskenään suhteessa, niin ei tarvi suuta aukaista, eikä ottaa ketään huomioon. Onni kukoistaa varmasti.Niin että sinäkö suostuisit kosintaan 2 kk tapailun jälkeen, moro vaan sullekin sitten :D tää ei oo edes vitsi, joten todellakaan ei kukaan ala painostamaan mihinkään..enää.
- Ongelmaonhänessä
Hj123 kirjoitti:
Ollaan juteltu sen verran, että hänen pisimmässä suhteessaan naisella ei oikeestaan ollut omia kavereita. Eli tämän eksän sosiaalinen elämä oli aika olematonta. Suhde kaatui osittain tuohon, osittain siihen, että halusivat kuulemma eri asioita suhteelta. Tuo suhde kesti heillä siis reilut neljä vuotta.
Siksi hän ehkä mainitsikin, että hänelle on tärkeää säännöllisesti nähdä kavereita. Mutta kuten mainitsinkin, en ole häntä tässä asiassa rajoittanut ja sanoin että mielestäni oman sosiaalisen elämän ylläpitäminen (kavereiden näkeminen jne) on tärkeää myös suhteessa. Toisaalta mun ei mielestäni pitäisi joutua kärsimään sellaisesta, mitä hänen eksänsä on ollut, kun mä nään omiakin kavereita monta kertaa viikossa ja käyn myös harrastuksissa..Ei se edellinen suhde ole se syy siihen, hän itse on se jarru ja haluaa säilyttää sen laajan oman tilan ja vapauden suhteessa sekä määrätä tahtia. Suhteen todella tulee olla kompromisseja puolin toisin, eikä vain toisen tahdon mukaan nöyrtymistä. Vaikuttaa siltä, että myös edellisessä suhteessa nainen on alkanut haluta sitä tiiviimpää suhdetta, ja mies vaan pitää yksinomaan sen naisen syynä omaa sitoutumiskyvyttömyyttään. Vaikka naisella on ollut vain vähän sosiaalista elämää, niin ei se tarkoita sitä, että olisi ollut reppana roikkuja. Ihmiset vaan ovat erilaisia. Vaikka sullakin on kavereita, niin siitäkin huolimatta haluat enemmän kuin mihin mies on valmis.
- pohdiskellen
Mulla on melkoisen samanlainen tilanne. Olemme tunteneet kolmisen kuukautta mutta erinäisten syiden takia tavanneet vasta 6-7kertaa. Nyt tapaamiset on vakiintuneet max 1krt/vk. Olisin itse valmis tapaamaan useammin. Taidatte olla nuorempia, meillä on nimittäin molemmilla lapsia ja hän on näin kesällä heissä hyvin paljon kiinni joten ymmärrettävästi emme voi nähdä useammin. Minulla olisi aikaa juuri nyt. Hän on sanonut että haluaa edetä hitaasti. Hän on myös erittäin kunnollinen ja pitkiin suhteisiin kykenevä. Hän on myös sanonut että haluaa katsoa mihin tämä meidän juttu johtaa. Me olemme päivittäin yhteydessä yleensä tekstillä ja minulla on useasti sellainen fiilis että haluaisin jutella ja kuulla enemmän hänen elämästä mutta en halua olla liian tunkeileva jos tämä on hänelle se sopiva tahti. Me olemme myös sopineet että emme tapaile muita joten se ei ole ongelma mutta ehkä olen vain kärsimätön ja haluaisin myös enemmän tai tietää mihin tämä johtaa. Sinun tilanteesi on kuitenkin hyvä ja stabiili ja olette jo pidemmällä. Olet silti pettynyt ja voin sen hyvin ymmärtää kun olet noin suoraan kysynyt. Miellätkö että seurustelette? Puhutteko muuten tulevaisuudesta? Onko teillä ollut puhetta että tapaisitte toistenne kavereita, perhettä jne? Koetko että olet osa hänen elämää vaiko erillinen henkilö jolle hän ottaa aikaa kun muulta ehtii? No itse pohdin myös sitä että jos on kiireinen elämä niin jos pitää olla lasten kanssa niin miksei ota kumppania mukaan. Tai johonkin harrastukseen mukaan seuraamaan niin ei tarvitse erikseen järjestää aikaa vaan yhdessäolo olisi luontevaa ja luonnollista. Jos kaikki asiat muuten tuntuu hyvältä niin onhan 3kk vielä tosi lyhyt aika. Kyllä monet muuttaa yhteen hetikin mutta hitaasti voi myös tulla hyvää, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä ja asioista voi sopia. Jos toinen muuten tuntuu oikealta niin on en ainakaan omalla kohdalla olisi valmis lopettamaan.
- Hj123
Kiitos vastauksestasi, kiva kuulla muidenkin kokemuksia tällaisesta tilanteesta. Ollaan iältämme 26 ja 28, eikä kummallakaan ole lapsia. Lapset ovat toki aina oma vaikuttimensa, tosin koska teillä molemmilla on lapsia, niin on varmaan helpompi ymmärtää toistenne arkirytmiä.
En vielä miellä, että seurustelisimme. Ehkä suurena vaikuttimena juuri se, että elämämme tuntuvat mielestäni ns. erillisiltä: ei nähdä toistemme kavereita tai perheitä, eikä olla puhuttukaan tästä. Muitakaan tulevaisuuden suunnitelmia emme ole tehneet. Hänellä kyllä on mulle aikaa, eli siitä ei ole kyse etteikö hän "ehtisi" koskaan nähdä.
Olen samaa mieltä tuosta, että mieluiten sitä olisi toiselle luonnollinen osa elämää: arkea, harrastuksia, kavereiden tapaamista.. Ehkäpä tässä nyt voi katsella rauhassa jonkin aikaa. Aion sen verran ottaa hieman etäisyyttä, että hän saa olla se aktiivisempi osapuoli. - pohdiskellen
Meillä on aina niinpäin että minä alan kysellä milloin taas nähtäisiin. Milloin voitaisiin soitella. Vaikka hän kerran pyysikin minua käymään kun oli lastensa kanssa (muuten ei aikataulut onnistuneet) niin en tiedä oliko sillä isoa merkitystä. Kyllä hän selkeästi haluaa tapailla, ei siitä ole kyse. Viestittelee kyllä. Hänellä on taustalla mustasukkainen suhde, joka oli mustis kaikesta, myös lapsista. Siksi yritän ymmärtää enkä painosta.
Jotenkin vaan tuntuu, että tällaiset asiat olisi kiva mennä omalla painollaan, eikä niin että ollaan niin eri planeetoilta että pitää sitten täällä foorumeilla ihmetellä mikä on homman nimi... tuo erillisyys muakin vaivaa, pieni maininta meillä oli yhteiseen matkaan kun oli lomista puhe.
Ei sillä, etteikö minullakin olisi kavereita ja harrastuksia mutta olen ihastunut ja haluaisin niin mielelläni nähdä häntä enemmän ja oppia tuntemaan paremmin. Haluaisin tietää enemmän mitä hän puuhailee päivissään eli olla osa elämää. Ehkä tämä on suurin ero tapailun ja seurustelun välillä että ei vielä halua tuoda toista omaan elämään ja tutustua lähimmäisiin. En tiedä onko se varsinaisesti sitoutumiskammoa, onhan se myös tervettä varovaisuutta ettei toista aiempia virheitä. Ja ymmärrän senkin, että lapsille ei ole hyvä isän vaihtuvat kumppanit ettei ehdi turhaan kiintyä.
Minulla taas aiempi suhde oli pitkä etäsuhde ja siinä en koskaan päässyt kokonaan osaksi hänen elämää ja se raastoi mua suunnattomasti. Me ei olla alun jälkeen näistä aiemmista suhteista puhuttu ja miten ne meihin vaikuttaa. Ehkä pitäisi puhua mutta hetken pitäisi olla oikea ja kun niitä yhteisiä hetkiä on sen verran vähän niin haluaisi tehdä niistä mahdollisimman positiivisia.
Onko niin, että me naiset vaan useimmiten ollaan se kärsimättömämpi osapuoli...?
- hmm___
3kk ?
mies etsii parempaa ! - kyllästyin
minä lopetin tuollaisen suhteen, kun en tullut osaksi toisen elämää, eikä hän millään tavalla ottanut minua elämäänsä, aikaa käytti kuten johonkin harrastukseensa harvakseltaan. Ei puhunut asioistaan, ei jakanut mitään henkilökohtaista millään tasolla, en tiedä mitä hän juuri mistään ajattelee, millaista elämää elää, mistä pitää, mistä ei. Mitä asioita arvostaa, mitä inhoaa.. Ei millään tavalla julkisesti voinut olla kanssani, ei halunnut harrastaa yhdessä mitään, ei esitellyt kellekään, vaan vältti niitä tilanteita, että joku olisi tiennyt yhdessäolosta. Kyllästyin vastavuoroisuuden puuttumiseen. Hän varmaan tänäkin päivänä ihmettelee, mikä meni pieleen. Hänhän silti ehti nähdä ja oli sitä aikaa.
- niinnähty
Olit pelkkä pano. Ja mies selvästi varattu. Hänellä oli varmasti muitakin panoja samalla, et ole mikään menetys, koska muitakin panoja on. Hän ei ihmettele mitään, mikään ei mennyt pieleen, olit liukuhihnakamaa..
- Himandera
Haalealta vaikuttaa. Olette ehkä liian aikaisin sopineet, että ette tapaile muita. Muutenhan tuo vaikuttaa ihan hyvältä siinä mielessä että hän on rehellinen ja teette kaikkeaa yhdessä. Sinä vaan tarvitsisit perspektiiviä ja vertailukohtia siitä mitä kaikkea suhde voi olla ennen kuin teet valinnan.
On olemassa tuollaisia viileähköjä miehiä, on mahdollista edetä tuolla asenteella ihan perheen perustamiseen asti. Ja silti mies usein poissa ja kaverit tärkeämpiä. Et kai sinä sellaista elämää halua?
Lähde tyttöjen kanssa katsomaan olisiko jotain muutakin tarjolla. - Höhöhhööhhöö
Kannattaa varmaan ottaa asia uudelleen puheeksi, jos se askarruttaa. Voi olla, että mies ajattelee vakiintumisen olevan jotenkin erilaista kuin aloittajan. Meillä meni niin, että käytiin ns. virallinen keskustelu, jolloin kysyin että eihän tapailla muita ja muusta ei tarvinnutkaan sopia vaan se meni omalla painollaan.
Ei tuossakaan mun mielestä ole mitään sitoutumiskammoa, ehkä pelkoja edellisen suhteen perusteella, eikä siinä voi muuta kuin toiminnallaan osoittaa, että tilanne ei ole samanlainen ja antaa miehelle aikaa. Pakottamalla homma ei varmastikaan etene, keskustelemalla voi kyllä päästä niiden ensimmäisten ajatusten ja oletusten taakse, molemminpuolisesti. Voihan sitä sanoa, että "Musta olis kiva että sä tapaisit mun kavereita / Olis kiva tavata sun elämän ihmisiä" ja katsoa, että mitä sieltä tulee. Jos taas keskusteluyhteyttä ei voi avata niin sitten voi miettiä että onko valmis suhteeseen ollenkaan. Kumpikaan. - sipikoi
Mulla vähän vastaava tilanne. Viime syksystä tapailtu, yleensä käytiin lenkillä ja muissa urheilujutuissa. Mies ei ollut ollenkaan valmis sitoutumaan ja meni yli puoli vuotta ennenkuin ruvettiin varsinaisesti seurustelemaan. Eri osoitteissa asutaan ja nähdään joka päivä. Yleensä mä olen siellä pari tuntia. Mut neuvoisin jotta ei kannata painostaa millään lailla. Itse sorruin siihen alkuaikoina ja sit vaan päätin odottaa. Vieläkin kyllä tuntuu epätodelliselta tämä juttu vaikka toinen on nykyään tosissaan matkassa. Ehkä alun hankaluus jotenkin vaikuttaa mun tunteisiin.Mut todellakin asiat on ihan hyvin nyt. Toisilla vaan kestää vähäv kauemmin sitoutua.
- Hj123
Totta, painostaminen harvemmin auttaa. Tosin ei sua mun mielestä voi syyttää "sortuneen" painostamiseen, koska pakkohan se suhteen tila on yleensä jossakin vaiheessa ottaa puheeksi. Ja kyllä molemmilla on mun mielestä oikeus tietää, missä mennään. Hienoa, että teille kuitenkin kävi hyvin ajan kanssa. :)
Me taas ei olla nyt nähty viikkoon, koska mies on kotikotonaan kesäloman puitteissa perhettä ja kavereita moikkaamassa. Toisaalta alan itse olla sen verran turhautunut tilanteeseen, että en tiedä jaksanko tätä enää kovin pitkään. Alkaa itseä ahdistaa, kun en yhtään tiedä mistä tässä on kyse: tapailusta, friends with benefits, kesäromanssi?? En olekaan nyt moneen päivään enää oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä häneen, hän sen sijaan laittaa viestiä joka päivä.. Tätäkään en ymmärrä, että jos ei halua "mitään vakavaa", miksi sitten haluaa viestitellä joka päivä? En vaan käsitä. =S
-AP - Todellisuusvoiollakaru
Aina kannattaa miettiä mitä sen "sitoutumiskammon" takana on? Mitä pelkoja vai niin suuri oman tilan ja ajan tarve ettei toiselle olekaan sitä aikaa niin paljon tämä haluaisi? Ihminen voi kertoa nätisti noin ja jarrutella, mutta on tapaillutkin muita tutustumisaikana tai voi jatkaa tapailuaan edelleen, jos asutte eri osoitteissa. Mieti haluatko tyytyä siihen, että näette vain pari tuntia päivässä vai todellakin sitoutua ihmisen kanssa asumaan ja elämään yhdessä. Kun seurustelu vakiintuu, niin voi olla, että tapaamiset harvenee entisestään, kun sitä omaa elämää ja tilaa haluaakin enemmän ja alkuhuuma on ohi. Jos itse haluaa sitä läheisempää suhdetta, niin kyllä siihen on oikeus, eikä tarvitse jäädä odottelemaan liiankaan pitkäksi aikaa sitä mitä itse suhteelta haluaa, koska silloin voi käydä niin, että toinen osapuoli onkin jo tottunut ja tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen eikä haluakaan enää muuta vieläkin läheisempää.
- pohdiskellen
No, kirjottelin tuolla aiemmin nimim. pohdiskellen. Viimeiset treffit meni mainiosti mutta koska tapaaminen on ollut niin silloin tällöin tasoa niin kysyin että onko nyt niin että emme tapaile toisia, niin kuin olisin halunnut asian olevan. Sekä kysyin että poistetaanko nettiprofiilit. Molempiin tuli vastaus jota odotin mutta käytännössä hän ei tainnutkaan olla siihen valmis. Profiilia ei poistanut ja kun ei kuulunut mitään seuraavaan tapaamiseen viittaavaan niin päättelin että tässä taas yksi sitoutumiskammoinen ja vastaukset tapaamiseen olivat kovin vältteleviä. Lähetteli vielä kuvia mutta se nyt ei mulle riitä. Joten kun viestitin että olen saanut käsityksen että ei halua mua elämäänsä niin hyvästithän siitä tuli. Mua niin ottaa päähän että mies ei voi ajoissa kertoa että ei halua mitään vakavampaa vaan antaa mun rakastua häneen... taas hieman viisaampana kohti uusia seikkailuja... silti koska tuo tilanne ei pitkään aikaan minua tyydyttänyt niin olen tyytyväinen että otin asian esille. Isku olisi ollut pahempi myöhemmin koska en usko että hän olisi tuosta muuttunut. Aiempi mustissuhde luulen, että on ollut juuri samaa. Nainen ei ole saanut hänestä irti tarpeeksi ja on alkanut kyseenalaistamaan touhua. Mä en koskaan ryhtynyt mustikseksi sentään. Aivan ihana mies oli muuten, mutta tuleehan niitä uusia.
- Todellisuusvoiollakaru
Se on hyvä, että tilanne selkiintyy jo varhaisessa vaiheessa, mitä haluaa ja mitä ei, eikä tuhlaa siihen montaa vuotta elämästään. Se on vain ikävää, jos antaa niille tunteilleen vallan liian varhain, ehkä sinäkin opit jotain tästä sitä seuraavaa tuttavuutta etsiessäsi.
- Tjh123
Jep, parempi kun ei jää tuhlaamaan aikaa ihmiseen, joka ei osaa päättää mitä haluaa. Mäkin pistin lopun tälle tapailulle, en jaksanut enää tätä vatvomista. Paljon helpottuneempi olo, kun ei tarvitse enää arvailla toisen mielenliikkeitä ja että tuleeko tästä mitään. Kyllä jokainen ansaitsee mun mielestä suhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää mitä halua, eikä vatvo asiaa kuukaudesta toiseen.
-AP- uudestaanvielä
Kirjoitin tuossa aiemmin että hyvästit tuli. No, tapailin muita mutta en voinut häntä unohtaa. Erinäisten käänteiden jälkeen ollaan taas tavattu pari kertaa. Nyt se vasta etanavauhtia onkin... mutta haluan katsoa tämän jutun nyt ihan rauhassa eteenpäin. Meillä on niin paljon yhteistä ja tullaan todella hyvin juttuun. Eletään tässä hetkessä ja nautitaan toistemme seurasta. Vaikkakin ei ehkä hetkeen päästä haleja pidemmälle... tutustutaan kunnolla ensin. Vetovoima ei ole minnekään hävinnyt, päin vastoin. Tää tuntuu silti hyvältä. Oli varmaan tarkoitettu näin että osataan ottaa iisisti ja ajan kanssa.
- ei-hyvän-tähen
Mikä ihme siinä on että naiset haluaa naimisiin ja sormukset sormeen ja kakarat HETI ja mieluummin jo eilen????!!!
Mikä ihmeen kiire siinä on ja mitä ihmeen valoja ja seremonioita siinä tarvitaan? Miksi ei voida olla ja elää? Ei kai ihme jos siinä sitoutumiskammo tulee kun eukko on seuraavana päivänä kamoineen oven takana muuttamassa sisään?
Voidaan seurustella ja olla ilman rautakahleita ja kaltereitakin. Ennemmin se kamala sitominen vain ahdistaa ja ajaa loitommalle! Ketä ei pelottais? - maltti-on-valttia-
Voin vain kertoa omasta puolestani tarinan "sitoutumiskammoisesta" miehestä. Tapasimme kolmisen vuotta sitten.Tiesin heti, että tässä on etsimäni mies. Elämäni mies!Meillä synkkasi välittömästi. Seksi oli upeaa!! .. ja siinähän se sitten olikin. Olimme panokaverit, fuckbuddyt. Minä itkin verta ja revin hiuksia päästäni.Kysyinkin jossain vaiheessa, että missä mennään. Hän kertoi rehellisesti, että ei ole valmis muuhun kuin satunnaisiin tapaamisiin, mutta tykkää kyllä minusta paljon..
Yritin eroon, oli jopa toisia miehiä, mutta huomasin vain haluavani hänet ja vain hänet.Sitten tyydyin siihen ,mitä sain. Panosuhteeseen.. Sitä jatkui vielä reilun vuoden. Vaistoni sanoi, että anna aikaa. Vahva tunne minussa oli koko ajan, että hän vain ei ole valmis. Pitää antaa aikaa, kunnioittaa toisen tilaa..
Sitten aloin pikkuhiljaa ( 2,5 vuotta tapailun jälkeen) kysellä häneltä, että mitä mieltä hän on minusta, meistä? Saako olla muita osapuolia? Ja sitten kun olin saanut näihin vastaukset. Kysyin seurustelusta.
Ilokseni voin sanoa, että tämä tarina päättyi hyvin. Seurustelen tällä hetkellä rakastamani miehen kanssa. Olen saanut kaiken sen, mitä olen toivonut. Helpolla se ei tullut ja monet itkut olen itkenyt, mutta voin sanoa, että se kannatti! Koulutti!
Itsestäni opin sen, että maltti on valttia ja joskus kannattaa edetä hitaasti. Edellisissä suhteissa olin ollut se , joka määräsi tahdin. Tätä miestä ennen kukaan ei koskaan olisi saanut minua odottamaan, mutta kun se aito ja oikea tunne - rakkaus tulee, niin silloin pieni notkeus polvissa on kyllä sen väärtti.
Minun neuvoni on: älä ole turhan malttamaton, kuuntele tunteitasi ja toimi sen mukaan. Anna toiselle aikaa ja arvosta myös hänen tahtiaan. Silloin ja vain silloin on mahdollisuus siihen , että olette samassa tahdissa <3 .
Nyt olemme kihloissa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102520- 851940
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei381469- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731018- 66883
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47871Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77850- 51826
- 44755