En tiedä voiko tilanteestani käyttää termiä "työpaikkakiusaaminen", mutta esitänpä asiani niin voitte arvioida itse.
Tulin erään suuren konsernin palvelukseen kaksi vuotta sitten. Yksikössämme on noin 30 työtekijää, joista kaksi naista - minä toinen näistä kahdesta. Olemme molemmat yhtiössä assistentin ominaisuudessa, tämä toinen assitentti ("työkaverini"), on ollut yhtiön palveluksessa parisenkymmentä vuotta. Hän on minua n. 20 vuotta vanhempi.
Olen itse sosiaalinen ja avoin, tulen ihmisten kanssa helposti toimeen ja kaipaan vuorovaikutusta, kontaktia muihin ihmisiin. Tämä toinen assistentti, sanotaan häntä vaikka Minnaksi, ei puhu minulle mitään, jättää joskus jopa tervehtimättä ja jos itse yritän virittää keskustelua, hän mulkoilee ja osoittaa eleillään, ettei häntä kiinnosta puhua kanssani.
Hän on todella epäsosiaalinen ja vetäytyvä. Se on ok, koska eiväthän kaikki voi olla puheliaita ja avoimia. Mutta tämän lisäksi hän on vihamielinen minua kohtaan. Olen firman muilta työntekijöiltä kuullut, että hän on puhunut minusta negatiiviseen sävyyn selkäni takana. Jos kysyn häneltä jotain töihin liittyvää asiaa hän suhtautuu minuun kuin idioottiin, alentuvasti ja avoimen pilkallisesti. Hän osoittaa avoimesti pitävänsä minua tyhmänä.
Olen tähän asti (2 vuotta!!) katsellut tuota käytöstä, sietänyt sitä ja ollut häntä kohtaan pelkästään ystävällinen. Jopa yrittänyt ystävystyä. Nyt alkaa olla mitta täynnä!
Normaalisti varmaan yrittäisin keskustella toisen osapuolen kanssa tilanteesta ja ehdottaa ratkaisua siihen - kysyä mikä oikein on vialla?! Mutta hänen kanssaan ei voi keskustella. Olen yrittänyt lukuisat kerrat muiden asioiden tiimoilta. Sitten, oman esimieheni puheille en voi asiasta mennä, koska "Minna" on esimieheni "oikea käsi" ja luottohenkilö.
Olen aika ajoin ollut todella ahdistunut tämän kaiken vuoksi ja miettinyt ratkaisua tai syytä siihen, miksi "Minna" käyttäytyy noin vihamielisesti juuri minua kohtaan.
Olemme ainoat naiset työyhteisössä, "Minnan" aviomies on samassa työpaikassa, minä olen häntä nuorempi ja paremmin koulutettu, kuitenkaan en ole uhka hänen urallaan!
Tämä vaikuttaa jo ihan kaikkeen - mietin aamulla töihin lähteissä mitä uskallan laittaa päälleni, etten ärsytä Minnaa. Tulin uuden kampaukseni kanssa töihin hiukan varuillani, koska pelkäsin hänen suhtautumistaan - hän mulkoili kommentoimatta mitenkään hiuksiani. (Toisaalta minä kommentoin hänen muutoksiaan aina ystävällisesti.) Minusta tuntuu, että nämä kaksi vuotta ovat vaikuttaneet jopa niin, että en uskalla laihtua, etten erotu liikaa edukseni! Hullua, enkä olisi koskaan uskonut tällaista kertovani / kokevani, mutta näin on. Olen itse asiassa jopa lihonut näiden vuosien aikana, vaikka tähän asti olen ollut hoikka.
Tulin erään suuren konsernin palvelukseen kaksi vuotta sitten. Yksikössämme on noin 30 työtekijää, joista kaksi naista - minä toinen näistä kahdesta. Olemme molemmat yhtiössä assistentin ominaisuudessa, tämä toinen assitentti ("työkaverini"), on ollut yhtiön palveluksessa parisenkymmentä vuotta. Hän on minua n. 20 vuotta vanhempi.
Olen itse sosiaalinen ja avoin, tulen ihmisten kanssa helposti toimeen ja kaipaan vuorovaikutusta, kontaktia muihin ihmisiin. Tämä toinen assistentti, sanotaan häntä vaikka Minnaksi, ei puhu minulle mitään, jättää joskus jopa tervehtimättä ja jos itse yritän virittää keskustelua, hän mulkoilee ja osoittaa eleillään, ettei häntä kiinnosta puhua kanssani.
Hän on todella epäsosiaalinen ja vetäytyvä. Se on ok, koska eiväthän kaikki voi olla puheliaita ja avoimia. Mutta tämän lisäksi hän on vihamielinen minua kohtaan. Olen firman muilta työntekijöiltä kuullut, että hän on puhunut minusta negatiiviseen sävyyn selkäni takana. Jos kysyn häneltä jotain töihin liittyvää asiaa hän suhtautuu minuun kuin idioottiin, alentuvasti ja avoimen pilkallisesti. Hän osoittaa avoimesti pitävänsä minua tyhmänä.
Olen tähän asti (2 vuotta!!) katsellut tuota käytöstä, sietänyt sitä ja ollut häntä kohtaan pelkästään ystävällinen. Jopa yrittänyt ystävystyä. Nyt alkaa olla mitta täynnä!
Normaalisti varmaan yrittäisin keskustella toisen osapuolen kanssa tilanteesta ja ehdottaa ratkaisua siihen - kysyä mikä oikein on vialla?! Mutta hänen kanssaan ei voi keskustella. Olen yrittänyt lukuisat kerrat muiden asioiden tiimoilta. Sitten, oman esimieheni puheille en voi asiasta mennä, koska "Minna" on esimieheni "oikea käsi" ja luottohenkilö.
Olen aika ajoin ollut todella ahdistunut tämän kaiken vuoksi ja miettinyt ratkaisua tai syytä siihen, miksi "Minna" käyttäytyy noin vihamielisesti juuri minua kohtaan.
Olemme ainoat naiset työyhteisössä, "Minnan" aviomies on samassa työpaikassa, minä olen häntä nuorempi ja paremmin koulutettu, kuitenkaan en ole uhka hänen urallaan!
Tämä vaikuttaa jo ihan kaikkeen - mietin aamulla töihin lähteissä mitä uskallan laittaa päälleni, etten ärsytä Minnaa. Tulin uuden kampaukseni kanssa töihin hiukan varuillani, koska pelkäsin hänen suhtautumistaan - hän mulkoili kommentoimatta mitenkään hiuksiani. (Toisaalta minä kommentoin hänen muutoksiaan aina ystävällisesti.) Minusta tuntuu, että nämä kaksi vuotta ovat vaikuttaneet jopa niin, että en uskalla laihtua, etten erotu liikaa edukseni! Hullua, enkä olisi koskaan uskonut tällaista kertovani / kokevani, mutta näin on. Olen itse asiassa jopa lihonut näiden vuosien aikana, vaikka tähän asti olen ollut hoikka.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni oli erittäin samankaltainen "työpari" kaksi vuotta - nimeltään vaikkapa Arja. Kateutta veikkailin silloin syyksi, vaikkei talon sisällä urakehitystä ollut suunniteltukaan. Kaikesta hän löysi sopivasti verhottua piikiteltävää, samoin töiden jakaminen oli hänelle tosi vastenmielistä.
Toisaalta esim. vuosilomalta palatessani löysin työpöytäni täysin tyhjennettynä omista töistä - hänellä "oli ollut aikaa". Siitä ymmärsin lähteä.
Epävarmuuden ja kieroutuneen mielen syyksi jälkikäteen menee; ehti vain kuulemma juoruta perättömiä koko ajan. Suosittelen että otat asian puheeksi luotettavan esihenkilön tai muun tahon kanssa, teet kantasi selväksi ja/tai alat katsella uusiin tehtäviin. (olin valtiolla...) Uhriksi antautumisella ei saavuta mitään hyvää!
Mainitsit myös ulkonäköasioista - kollegan piti aina kommentoida negatiiviseen sävyyn talon väen uusia kampauksia/asusteita/hankintoja. Itse oli rehellisesti sanoen ruma - ehkäpä vaikuttimena? Toivottavasti Sinulla koittaa parempi kevättalvi!
edes tullut ajatelleeksi, että asia voisi mitenkään liittyä ikään / ulkonäköseikkoihin, mutta eräs työkaverini toi tämän asian esille, kun tuskailin yhden todella ahdistavan päivän jälkeen hänelle Minnan tylyä käytöstä. Totesi vain, että oletko tullut ajatelleeksi, että olet parikymmentä vuotta nuorempi, viehättävämpi ja paremmin koulutettu. Kun tajusin tuon seikan, paino alkoi kuin itsestään nousta ja "unohdin" meikata aamuisin, kuljin töissä vanhoissa rytkyissä.
Eräs ystäväni sanoi, etten saa antaa yhden ihmisen vaikuttaa näin radikaalisti, mutta kun vietän tuon ihmisen kanssa 8 tuntia päivässä maanantaista perjantaihin, se alkaa väkisinkin vaikuttamaan!
Jos kaikki te juoruakat keskittyisitte siihen työn tekemiseen eikä tuollaisten toissijaisten asioiden miettimiseen niin JOKAINEN työpaikka olisi parempi...
Kumma juttu, että miesten keskuudessa ei moisia asioita ilmene!!
tuhlata energiaani vastaamalla umpimieliseen viestiisi, mutta jospa kuitenkin. Kyllä täällä on kaksi vuotta keskitytty omien töiden tekemiseen ja häiriintyneen yksilön sietämiseen. Mutta jossakin se raja tulee vastaan vaikka kuinka yrittäisi kestää!
Äläkä viitsi olla lattea - kyllä niitä häiriintyneitä yksilöitä miehistäkin löytyy, hyvänä esimerkkinä kertomukseni "Minnan" aviomies, joka on jotakuinkin yhtä ahdistava tyyppi, kuin vaimonsakin. Ja se tiedostetaan työpaikallani. Ainoastaan hänen vihamielisyytensä ja perversionsa eivät kohdistu minuun vaan uhkaavien (lue:parempien) mieskollegoidensa ulos savustamiseen.
Itse suhtaudun uusiin työkavereihin myös varoen. Tarkkailen ihmisiä ja vetäydyn, en pidä siitä jos uusi henkilö tulee itsestäänselvästi hieromaan kaveruutta kanssani - torjun koko "itselläni" hänet. Vasta sitten, kun tämä työkaveri jättää minut rauhaan ja kun iloinen lirkuttelu loppuu ja hän suhtautuu minuun varauksella ja ehkä tympeästi, voin alkaa kaveeraamaan. Olen ikäänkuin näyttänyt kynteni.
Mikä lienee homman diagnoosi, koskaan en ole kahta vuotta ketään noin rääkännyt mutta tunnistan kyllä homman.
Oma pomoni ei ole omien esimiestensä suosiossa ja hän yrittää aina niin kovasti olla mieliksi ja sanoa jotain ystävällistä -> pettyy kerta toisensa jälkeen saadessaan "pakit".
Paras neuvo minkä voin antaa niin jätä tämä Minna rauhaan. Älä puhu enää mitään. Tervehdi lyhyesti, jos on kysyttävää, kysy täysin asiallisesti vakavalla naamalla. Jos v-ttuilee niin käänny pois. Minnallahan ei ole mitään hätää koska olet hänen kaverinsa, käyttäytyi hän sinua kohtaan miten hyvänsä. Opettele suhtautumaan olankohautuksella, hänen käytöksensä on hänen itsensä valitsemaa, ei sinun aiheuttamaa. Vaikka kuinka ajattelee että hyvä voittaa aina niin joskus pieni näpäys on ihan paikallaan, sillä saa aika ajoin enemmän kunnioitusta osakseen kuin - anteeksi - mielistelyllä.
Toivotan voimia!
Se tuli tarpeeseen ja "pääsin" kokeilemaan teoriaasi heti tänä aamuna käytännössä.
Minna oli tapansa mukaan heti aamusta alkaen ynseä ja tyly, mun täytyi kysyä häneltä erääseen sopimukseen liittyvästä asiasta ja sain niin töykeän vastaanoton, että normaalisti olisin masentunut siitä täysin. Tällä kertaa katsoin häntä ilmeettömästi silmiin ja käännyin kannoillani vastauksen kuultuani, sopimuspaperit kainalossa ja palasin huoneeseeni.
Vastauksesta ei ollut apua pulmassani, joten otin luurin käteen ja soitin yhtiö hallintoon - kysyin sieltä apua. Minna kuuli tämän varmasti!
Otan nyt siis tämän linjan myös jatkossa ja esitän yksikköämme koskevat kysymykset keskushallinnolle, en tuolle viereisessä huoneessa istuvalle pirttihirmulle!
Hauska kuulla että tilanne nytkähti jo eteenpäin. Selvitit hienosti asiattoman keskustelukommentin "ämmäin touhusta" - samalla tavalla argumentoiden selkiytyy moni työasiakin! Itse pääsin yli samalla asenteella - miehenä ;)
Hauska kuulla että vinkistäni oli apua, ainakin sen verran että löysit uuden suhtautumistavan toisen kenkkuiluun.
Olisipa hauska kuulla alkaako Minna ajan kanssa sulamaan... :)
voi vittu mitä pelleilyä.. huomaa että ollaan SUOMESSA!
Ei tuo mitään pelleilyä ole vaan -ikävä kyllä- aika tavallista mobbingia. Minun mielestäni on tosi hieno juttu että ihmiset pystyy purkamaan yo. kaltaisia juttuja anonyymisti netissä. Ja vastauksetkin ovat olleet harvinaisen fiksuja ja konstruktiivisia.
Ja tuosta SUOMI kommentista. Itse olen jo toistakymmentä vuotta duunissa ulkomailla, monikansallisessa firmassa. Aivan samat pelit ja elkeet ne on täälläkin.
Alkuperäiselle tsemppiä!
Itselläni oli samanlainen tapaus entisessä töissä. Vanhempi rouva otti minut kohteluun enkä jaksanut välittää siitä, yritin aina vaan olla kohteliasta. Tätä jatkui pari vuotta, kunnes hän otti lisää aseita käyttöön. Yritti saada mulle potkuja ja kertoili satuja uudelle pomolle, joka oli itsekin ihan pelle. No pomo lähti tietysti mukaan ja minä huomasin olevani tilanteessa, jossa ei oikein ollut enää vaihtoehtoja, omalla kohdallani tilanne olis pitänyt hoitaa heti eikä antaa edetä itsestään. Tulos oli se, että minä työuuvuin ja kärsin vieläkin vuoden jälkeen siitä, muistiongelmia, väsymystä jne.
Sanoisin kyllä sinun tapaustasi työpaikkakiusaamiseksi.
Voi olla mahdollista,että käytöksesi muuttaa asioita parempaan suuntaan, mutta myös huonompaan suuntaan. Ainakin sinun kannattaisi keskustella tilanteestasi työpaikkalääkärin tai työsuojeluvaltuutetun kanssa, jos asia sinua vaivaa.
on kävää että suomessa on niin paljon katteilisia ihmisia, eikö olissi paljon kivempi jos ihmiset autaissivat toisiaan vuorostelen ja ei aina pelkaisi että toinen vie työt, rauha ja armo paikan, näytää vain että itsevarmuus on todella huono, maassa pitää olla paikka kaikille ja on,