Pielisjärven kunnan maatilanhoitajana oli joskus joku Vainionpää. Hänen tyttärensä oli ollut samalla luokalla silloisessa yhteiskoulussa. Heillä oli kai joku poikakin. Kuka tietää heistä jotain tai heidän myöhemmistä vaiheistaa. Äitini nykyään kyselee tästä tytöstä, mutta ei muista nimeä eikä sen pojankaan. Voiko joku valottaa jotain heistä?
Kuka tunsi tilanhoitaja Vainoinpään?
Porvoossa
77842
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Ei tuon nimistä ole koskaan ollut siinä jopissa.
Asui jossain Yrjölässä tai Rantalassa muistan pojan.
Vainionpää -nimistä tyttöä ei ollut Lieksan yhteislyseossa ainakaan vuosina 1960 - 1965. Lieneekö hän käynyt Lieksan yhteislyseon 50-luvulla tai aloittiko Pielisjärven lyseossa vasta vuonna 1963? Vainionpää -niminen poika kirjoitti ylioppilaaksi Lieksan lyseosta keväällä 1963, jolloin minäkin olin jonkin aikaa vielä tuossa koulussa. Pojasta tuli aikanaan Nurmeksen kaupunginjohtaja.
Ai, sinä et olekaan kovin vanha. Luulin vanhemmaksi.
Tyttö oli useita vuosia poikaa vanhempi.
Tunsin hänet hyvin ja hän minut
Hänellä oli hyvin raskas vaihe elämässään.
Naimisiin mentyään sukunimi oli N....
Pojan myös tunsin kohtalaisen hyvin.
Poikakin tuntee minut, mutta olemme kylläkin eri ikäluokkaa, joten ei oltu mitään kavereita.
Wanha_leksalainen jo sanoi pojan ammatin.
Oli aika omavaltainen, ja hallitseva johtaja.
Unohdin sanoa, että tunsin itse Vainionpäänkin aika hyvin.
Pitkä ura:
http://yle.fi/uutiset/vainionpaa_on_suomen_pitkaaikaisin_kaupunginjohtaja/5062283
En olisi enää tuntenut ulkonäöstä.
Aloittajalle vielä vähän lisää, että tarkistin arkistosta ja voit kertoa äidillesi, että ei muistele enää sitä tyttöä.
Kamuttja olet pelottava arkistoinesi HÄIVY
Oikea kysymys kuuluu mistä arkisto on peräisin
Vanhaa supon jäämistöä!
Aika kätevä tuollainen henkilöarkisto eikä ole laiton.
on varastanu lähtiessään arkiston supolta ja ties mihin aikoo käyttää kiristämiseen-
Wanha tietää rakennukset ja kamu ihmisiä molemmalla arkistot aika jännää.
Tilanhoitajaa en tuntenut mutta tunsin hänen pippelinsä.
Kiitos Kamuttaja kun viitsit vastata ja hyvä kun tiedät niin tarkkaan, kerroin äidille.
Kyllä kamu tuntee ihmiset vuosikymmenten takaa mutta ei nykyisiä.
Pisti silmään eräs halyttävä yksityiskohta kamu saa ajantasaista tietoa ihmisistä mutta mistä.
Vittuuko se sinulle kuuluu,kaikki tiedot löytyy kun oikeasta paikasta kahtoo.
Arkistostahan kaikki tiedot löytyvät.
Ei löydy noin tarkkaan se on ihan varma.
Löytyy monta muutakin asiaa, jos tietää miten, ja mitä etsiä.
"Löytyy monta muutakin asiaa, jos tietää miten, ja mitä etsiä."
Olettaisin tietäväni kuinka etsitään ja myös löydetään, mutta siitä asiasta ei sitten sen enempää, joten etsiköön jokainen tietoa haluava itse keinonsa.
Ei se nyt kuitenkaan niin mahdottoman vaikeaa ole.
jos tietäisit et meuhkaisi täällä joten taidat olla yhtä tyhmä kuin minä
Joo en missään tapauksessa epäillyt tietämistäsi.
Tarkoitin vain asiaa josta varmaan ollaan samaa mieltä, että hakuammunnalla ei löydä paljoakaan, mutta kun on selvillä mitä etsii, ja miten, niin paljon enemmän löytää.
Tuohon kyseisen naisen etsintään en tarvinnut nettiä, vaan tieto tuli omista arkistoista.
Onko Lieksalla ollut joskus maatila vai miksi tilanhoitaja oli, mitä hoiti.
Ei ollu mutta mähköllä oli ja lagi oli tilanhoitaja kamuttja hourii
Yrjölässä oli suuri kunnalliskodin tila. Lagi ei ollut missään tilanhoitajana. Mähköllä oli "Kutsetin" tila kartanoineen. Sen tilanhoitajana oli Uuno Lanki. Hän kuoli tapaturmaisesti. Tilalla oli toimintaa vielä 1950-luvulla.
Oliko traktorin kaatumisella osuutta asiaan. On sellainen muistikuva.
Kyllä juurikin sillä oli
Eiköhän Lieksalla ole ollu maatiloja vaikka kuinka paljo. Sillon kun oli Kauppala ja kuulu Pielisjärven kuntaan. Onhan siellä maatiloja vieläkkii muutama jälellä, vaikka EU:n ja solisaliratin toimesta maaseutu ja ylipäätään kyseinen elämänmuoto on jo monta kertaa koitettu tuhota.
Ilman maaseutua meillä ei olisi sitä rikasta kulttuuria, ei leipää, eikä yhtään mitään muutakaan. Kadulla kävelemällä ei leipä levene, vaikka se saattaa siitä mitään tietämättömältä siltä tuntuakkin.
Tietysti onhan täällä paljo semmosia ihmisiä joukossamme, jotka ovat valmiita maksamaan esim. Keski_Euroopasta tuodusta- ja saksalaisen nahkahousun tuottamasta ruoasta jopa enemmän kun kotimaan tuotteista. Semmoset ihmiset jääköön omaan pilveensä. En kommentoi.
Kunnalliskodin pelloilla tekivät suurimman osan työstö avohoidossa olevat B-sairaalan potilaat, joista monta tunsinkin.
Töitä johti käytännössä etumies jotka tunsin lähes kaikki.
Pikkupoikana pelättiin kun ajettiin polkupyörillä sairaalan ohi.
Pikkupojat kävi joskus kivittämässä häkissä ulkoilevia potilaita.
Minä en kuulunut kivittäjiin. Lapsena jo opetettiin että vammaisille
ja vanhuksille ei ilkuta eikä niitä pilkata. Saman olen painottanut omille
lapsilleni.
Siinnä tapauksessa olet ajellut myöskin epävirallisen luistinradan ohitse.
Vähän ennen kun tie kääntyi Sorsalaan, oli oikealla puolella aivan tien varressa "murahauta" josta Riikoset ajoi pelloilleen ravinteikasta mutaa jo ennen sotia.
Se oli melko laaja ja lähes aina vettä täynnä kun ajoin siitä ohi.
Syksyisin näin siinä Sorsalan alueen poikia luistelemassa.
Saattoi olla, ettei sitä murahautaa enää ollut, siihen aikaan kun pyöräilit siellä.
Kerran joku heitti jollain jääpalalla auton takaosaan.
Pieni puhuttelu tehosi.
En tiedä luistinradasta mutta tienvarressa oleva kaatopaikka ja sieltä löytyvä romu toimi suurena innoittajana meille poikaviikareille kaikenlaisiin rakennelmiin. Vanhasta separaattorista ja koirankopista rakensimme helikopterin. Tosin se ei noussut tuumaakaan ilmaan. Isäukolla oli hauskaa ja Musti ihmeissään kun joutui evakkoon. Pahin takaisku oli lippujen hinnan palauttaminen kavereille kun ei päässeetkään lentämään.
Minä liikuin aika harvoin sillä suunnalla, ja en muista kaatopaikkaa tien varressa.
Tuo sinun helikopteri olisi pitänyt nähdä.
Siinnä iässä ei puutu mielikuvitusta, eikä uskoa omiin kykyihin.
Minäkin aikoinaan pimensin suuren alueen, kun koetin, mitä tapahtuu, kun laittaa sähkölangat yhteen.
Jotain muitakin pieniä kokeita tein, kuten valmistin omaa räjähdysainetta.
Se kaatopaikka oli Koskelle päin mennessä oikealla puolella. Oltiin alle kymmenvuotiaita ja mielikuvitusta riitti. Separaattorin akselinuppihan pyörii huimasti kun kammesta pyörittää. Koneisto oli täkkipulteilla koirankopin lattiassa ja potkurinakselin virkaa toimittava putki meni katon läpi ylös. Ropeli veistettiin muistaakseni kakkosnelosen pätkästä. Peräsimenä taisi olla vanha perämela.
Voi jos saisi noista ajoista jonkun päivän takaisin. Tarkoitan niitä hyviä päiviä, huonojakin oli ihan tarpeeksi. Sukellusvenettäkin suunniteltiin mutta isäukko puuttui siihen melko tiukasti: kun ette ilmaan päässeet niin ette ainakaan hukuta itseänne!
Olet sinä ollut oikein "Vaahteramäen Eemeli" keksintöinesi.
Mitenhän sen sukellusveneen kanssa olisi käynyt, kai sillä olisi ainakin pohjaan päässyt (ja uimalla pintaan) luulisin.
Tuli pitkäaikainen kaupunginjohtaja,kun kukaan muu ei ottanut,vaikka haki.
Pertti luuli aikoinaan että aurinko kiertää häntä.
1960-luvulla olin eräänä kesänä työharjoittelussa Enso-Gutzeit Oy:n Lieksanjoen vesivoimalaitoksilla. Työhön kuului mm. B-sairaalan rannassa olevan velvoitepumppaamon toiminnan tarkistus kerran viikossa. Ymmärsin, että pumppaamo oli rakennettu lupaehtoihin kuuluvana Pankakosken laitoksen valmistuttua vuonna 1964 pitämään vesi poissa sairaalan kellaritiloista. Uskon, että pumppaamo on edelleenkin käytössä, koska lupaehtoja ei yleensä muutella.
Ulkoilemassa olleet sairaalan potilaat tervehtivät lapsenomaisen iloisesti aina kun pyöräilin pihan poikki pumppaamolle. Jokin sananenkin vaihdettiin, kun muutamat heistä tulivat seuraamaan puuhiani. Minkäänlaista uhkaa en kokenut koskaan, vaikka joistakin potilaista erilaisuus näkyi jo kauas. Uskon heidän olleen onnellisia omassa rauhallisessa ympäristössään. Sairaalan kellarissa kävin muutamia kertoja tarkastuskierroksella, mutta potilastiloissa en silloin koskaan vieraillut. Se jäi hieman harmittamaan. Tietääkseni ainakin osa potilaista oli lukittujen ovien takana osastoissaan.
Vuosikymmeniä myöhemmin kävin vierailulla erään minua vanhemman lieksalaisen, tunnetun soittoniekan luona. Hän oli vammautunut aivoinfarktin takia ja silloin ei ollut vielä Lieksassa kunnollisia vammaisten tai vanhusten hoitopaikkoja. Hän asusteli kahden hengen huoneessa kaverinaan lieksalainen J.H, joka oli asunut kyseisessä sairaalassa koko ikänsä. Nykyään J.H. asustelee Lieksan Onnelassa ja käyskentelee omatoimisesti kaupungilla. Usein hänet tunnistaa ylleen pukemastaan hameesta. Soittoniekka nukkui pois jo kauan sitten.
Suurin osa potilaista oli vaarattomia, mutta jotkut oli ajoittain aika vaarallisia.
He olivat suljetulla aina kun huomattiin "pahan ajan" olevan tulossa.
Mäkinen, Piiroinen, Nenätön-Onni olivat miehiä joita sieti varoa.
Nämä olivat isoja ja voimakkaita miehiä.
He olivat parempina aikoina jopa pellolla töissä, tai puita pilkkomassa.
Kaksos-Puavo ja J.Kiiskinen olivat harmittomia ja kulkivat aina vapaana.
Heidät tunsi suurin osa Lieksan väestäkin
Osa potilaista oli aina lukkojen takana, ja ulkoili eräänlaisissa häkeissä.
Olin aikoinaan uudemman osan rakentamista 50- luvulla seuraamassa, joten näin mitä tuli mihinkin.
Erään täällä kirjoittelevan isä oli siellä töissä.
Olit sitten itsekkin siell töissä kun noin yksityiskohtaisesti tiedät asioita.
60- luvun pumppaamokeikoilla en saanut potilaiden nimiä tietooni, mutta yhden heistä muistan ulkonäöltä, koska sen verran poikkeava se oli. Hänellä oli otsassa silmien välissä suuri paise tai patti kuin toinen nenä. Hän ei ollut ainakaan Nenätön-Onni. Hän oli usein yksin lenkillä sairaalaan johtavalla tiellä.
Hän oli J Kiiskinen.
Nenätön-Onni oli vailla nenää, koska leikkasi itse nenänsä pois.
Molemmat kuoli jo 60- luvulla.
Kiiskisen ikää en koskaan arvioinut, koska kasvot veivät kaiken huomion tavatessamme. Voi melkeinpä sanoa, että siinä oli ruma mies. Olisiko hän poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi joutunut laitokseen vai lieneekö hänessä ollut muutakin vikaa? Hän oli rauhallinen ja hiljainen papparainen köpötellessään lenkillänsä.
Kyllä hänellä oli vikaa lapsesta asti.
Oli myös ns. huutolaispoika aikoinaan.
Iästä hieman.
Oli syntynyt 1880. luvulla.
Mikä ihmeen kortisto sinulla oikein on oletko lääkäri siltä vaikuttaa.
Lääkäri onkin sitten kolmas minun "varma" ammatti.
Aikaisemmat ovat olleet poliisi ja sotilas.
Hauskana sivujuonteena kerron lisätäksesi migreeniäsi, että olen joskus makustellut Venäjällä " Lääkärit ilman rajoja" viisumilla.
Tuo J.H. oli aikoinaan,,en sano vuosilukua,,hiton hyvä kitaran soittaja! Hän soitti sähkökitaralla sellaiesn kappaleen kuin Sabre Dance,, eli sapelitanssi,, Siis tämän, ja juuri ja just prikulleen samallatavalla! Ei voinut kuin ihailla hänen soittoaan! https://www.youtube.com/watch?v=GpqYU3Nzbts
Aikoinaan lieksassa oli tällainen toimiva bändi, mutta ei siitä enempää,, joten terveisiä JH:lle !
J.H.:n edesmennyt veli U.H. oli myös erittäin musikaalinen.
Tyttärenkin muistan.
Koska en ole mikään musiikillinen ihme, niin en muista kuin yhden lauluryhmän Lieksasta.
He käyttivät sellaista nimeä kuin Keltanokat.
Esiintymisasuun kuului keltainen paita jossa oli ruskeat kaulukset ja hihansuut.
Ryhmä esiintyi 50- luvulla ja keikkoja oli paljon.
Kitaraa soitti mies joka myöhemmin soitti Radio-orkesterissa.
Tunsitko henk. Koht Vainonpään tilutin.
Kenelle osoitit kysymyksesi?
Minä nyt ainakin tunsin hänet.
Kaupunginjohtaja piti häätää työpaikalta,kun halusi ahneuksissaa olla töissä pidempään saadakseen suurempaa eläkettä. Puhelimesta joutuivat ottamaan työnantajan sim kortinkin pois,kyllä oli nolo lähtö,taisi olla käräjöitävääkin.
En tiennytkään mitään noista jutuista.
En yhtään epäile.
http://www.pielisenkarjala.com/226
Jonkilaista kärhämää oli Nurmeksen kaupungin kanssa eläkkeellejäämisen aikoihin.
Pitkän uran nolo loppu!
Tästä jutusta muistan lukeneeni.
Minä niin tykkään lukea vanhoja asioita joita kirjoittaa ihmiset jotka tietää.
Kamuttajal paljon liian tarkkaa tietoa ihmisistä ei voi olla tavan tallari.
Oikein hyvää tietoa onkin. Se on hyvä!
kai xunkin järki sanoo et tuollanen tieto on jostain luottamuksellisesta salaisesta arkistosta ja kirkkaasti laitonta
Lieksan palstoilla julkaistut tiedot ovat hyvin vanhoja eivätkä ne ole koskaan olleet salaisia tai luottamuksellisia eivätkä tule koskaan olemaankaan.
Se on juuri näin!
Tytön nimi oli aivan varmasti Sirkka-Liisa tunsin oikein hyvin.
Muistelen 60-luvun alkuvuosilta, että lyseolaisilla Vainionpäällä ja Roswithalla oli pientä vispiläkauppaa jossakin vaiheessa kun olivat samalla luokalla. Kukapa ei olisi Roswithaa huomannut ja huolinut.
Muistan Roswithan pienenä tyttönä jota äiti veti pienessä kelkassa.
Ei ollu Sirkka Liisa se tyttö mutta mikä voiko joku antaa ensimmäisen kirjaimen?
Ei tosiaan ollut Sirkka-Liisa.
Ensimmäinen eikä toinen nimi ole oikeat.
Nimi alkoi kirjaimella P.
elä valehtele komuuttaja se tyttöö oli sirkka liisa aivan avarmasti
Olkoon tyttö vaikka Jussi Jurkka niin lopeta länkytys.